Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Olen mennyt 1990 peruskouluun, joten muistoni 80-luvusta on lapsuudestani.
- Sain Barbi-kalenterin 1988. Se oli hieno! Makasin selälleen sängyllä ja katsoin kuvia.
- Mulla oli sellainen punainen kamera, johon laitettiin pyöreä filmikiekko. Kun sitä painettiin, vaihtui kuva. Oli jotain Disneyn satuhahmoja.
- Äiti saatettiin usein siniselle yö junalle Helsinkiin. Se toi sieltä aina jonkun tuliaisen.
- Muistan, että lääkekaapissa oli aina joditabletteja. Tai noh, mulle ne oli tabletteja, joita ei saanut syödä, mutta piti tietää niiden paikka..
- Muistan, että puhuttiin liftaamisen vaaroista, että sellaista ei saisi tehdä... Sitten me leikittiin liftaamista pihalla ja kyyditettiin toisiamme tarakalla.
- Oli myös ihan normaalia, että lapsilla oli maalla päin puukkoja. Usein niillä vuoltiin oksia ja harjoiteltiin tulen tekemistä.
- Ruuaksi oli voissa paistettua makkaraa, josta tehtiin nakkikastike perunoiden ja porkkanaraasteen kanssa.
- Synttäreillä oli kakun päällä joko purkkipersikoita tai vihreitä viinirypäleitä
- Oli hienoa, kun kotiin tuli mikro. Opin keittämään sillä perunan.
-NMT puhelin, jota ei käytetä enää. Sain puhua vähän aikaa, mutta se oli kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti olla kolikoita tai puhelinkortti puhelinkopista soittamiseen. Minua onnisti löytää koppi jossa oli jokin vika niin että markalla pystyi soittamaan pitkiä kaukopuheluita. Kaukopuheluthan olivat kalliimpia.
Koska monilla ei ollut varaa edes lähipuheluihin, kavereiden kanssa oli sovittu ilmoitussoitoista joihin ei oikeasti vastata mutta sellaisen perusteella kaveri tiesi tulla kerrostalossa alaovelle päästämään tulijan sisään. Usein piti myös heittää kivi ikkunaan kun kännyköitä ei ollut. Kivien heittäminen oli yleinen käytäntö jos vain tiesi oikean ikkunan.
Lähes kaikki 80-luvun ystäväni kuolivat nuorena tai melko nuorena, useimmat syöpään.
Asuttiin kerrostalolähiössä elämäni ekat viisi vuotta (70-80-lukujen taitteessa) ja vieläkin ihmetyttää, miten äiti päästi minut ja pari vuotta nuoremman sisarukseni keskenään ulos leikkimään muiden lasten kanssa. Itse jäi sisälle tekemään ruokaa, pyykkämään ja tekemään muita kotitöitä. Minua evästi vain että pidä siskoas silmällä. Pihalla oli paljon muitakin alle kouluikäisiä naapureiden lapsia ilman vanhempiaan keinumassa, hiekkalaatikolla ja leikkimässä. Muistan vieläkin sen pihan. Siinä oli vilkas maantie molemmin puolin kerrostaloja, parkkipaikka jossa tuli ja meni autoja jatkuvasti, ja naapurustossa pari omituista setämiestä. Kummasti oli luottoa pieniin lapsiin, ettei juosta autojen alle tai mennä setien luokse karkin tai muun perässä.
Vierailija kirjoitti:
Isä hakkasi äitiä eikä kukaan naapuri poliiseja soitellut vaikka se kamala huuto ja pauke ihan taatusti kuului koko rappuun. Äiti kertoi omille vanhemmilleen ja pyysi apua mutta nämä vaan suuttuivat. Eroaminen olisi ollut suuri häpeä joten sitä ei sopinut tehdä.
Muistan lapsena kuulleeni tappelun ääniä rapusta tai naapurista. Kolahtelua, naisen itkua ja huutoa, tömähtelyä ja huutoa ja ihmettelin kun omat vanhemmat ei tehneet mitään. Kuuntelivat itsekin uteliaina että mitähän tuolla taas tapahtuu, mutta ei aikomustakaan vaikka soittaa poliiseja. Eräs naapurimme ampui itsensä vessanpöntölle ja sain katsella äidin kanssa ikkunasta kun ambulanssi tuli ja mies kannettiin asunnosta pois. Olin itse reilusti alle kouluikäinen, mutta äiti selitti mulle niin kuin isommallekin ihmiselle, mitä oli tapahtunut. Sitä ei pieni mieli ymmärtänyt ja varmaan siksikin jäänyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Televisio käynnistyi sivussa olevaa kampea pyörittämällä. Nasten nilkat eivät saaneet näkyä hameen alta ennen vuotta 1989.
80-luvulla muutin pois Suomesta. Hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merenneitokarkit!
Tuli tässä yksi päivä nuo mieleen, vieläkin muistaa miltä ne maistui ja suussa tuntui.
Taidettiin kieltää ja poistaa markkinoilta samoihin aikoihin ja samasta syystä kuin vanhat kunnon merirosvorahat, eli ison sitkeän karkin aiheuttama tukehtumisvaara.
Nuo taisi maksaa irtokarkkeina jopa 50 penniä,
eli lauantai-illan karkkipussin kohokohtia!
Vierailija kirjoitti:
Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.
Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.
Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli ja paahtoleipää.
Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.
Oltiin tietenkin sunnuntaisin parhaissa = pyhävaatteissa ja lauantaina oli talo siivottu kunnolla. Toki muutenkin oli siistimpää eikä tavallisissa kodeissa venynyt tyhjiä pizzalaatikoita ja kaljatölkkejä, eikä edes kaikki lasten lelut levällään pitkin lattioita. Kuten kirjoitit, lapset olivat enimmäkseen ulkona, ja niin leluja, kaljatölkkejä kuin pizzoja vähemmän.
Varsinkin maalla monet vanhat pistäytyivät naapureissa päivittäin, "kuulemassa sanomia". Puhelinta kun ei vielä ollut kaikissa taloissa maalla ja mökeissä , saati sitten mitään somea.
Se kaakao oli maitokaakaota, mutta moneen perheeseen leivänpaahdin tuli vasta mikron jälkeen myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin oli kodikkaita kahviloita joissa tuli lämmin mieli ja kodikas olo, torjui ahdistusta. Helsingin keskustassakin sellaisia joita on nykyään lähinnä pikkupaikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.
Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.
Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.
Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.
70-luvun lapset olivat tutustuneet tummaihoisten historiaan jo Juuret-sarjan myötä. Se teki kaikkiin ala-asteella suuren vaikutuksen. Kasarilla taas oli todella paljon muusikoita ja näyttelijöitä, kun MusicTV näkyi monessa pienemmässäkin kaupungissa. Ja elokuvathan kiersi ympäriinsä. Kirjoja luettiin. Ostettiin ulkomaisia lehtiä.. Aika erikoinen ajatus, että olisi pitänyt nähdä Bill Cosby Show ymmärtääkseen, että on mustia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1980-luvulta kaipaan luonnollisen värisiä hiuksia. Ja muutenkin luonnollisuutta ja maanläheisyyttä.
Missä tämä luonnollisten värien kasarimaailma oli? 70-luvulla oli hyvin luonnollisia hiuksia, minkä näkee dokumenteistakin. Vähän vastaiskuna 60-luvun permiksille, leikkauksille, hiuslakkakypärille ym. Pitkiä ja pörröisiä hippihiuksia, kiiltäviä värjäämättömiä jne.
Kasarilla joka kylän kempparissa myytiin sprayvärejä hiuksiin, niillä sai shokkivärejä (pinkkiä, sinistä) ja kimalteita. Samoin värejä oli myös tuubeissa ja purkeissa. Hiuksia värjättiin ja vaalennettiin ahkerasti milloin minkäkin muodin mukaan. Yleensä jotain mitä oltiin nähty musiikkivideoissa tai ulkomaisissa lehdissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla tietokoneen ruutua tuijottelevia ja sillä tavalla toistensa kanssa verkon välityksellä chattailevia pidettiin outoina ja vieroksuttiin.
Nyt ehkä on toiseen suuntaan mennyt enemmänkin.
80-luvulla ei monikaan kyllä chattaillut, kun verkko oli vain aika harvojen käytössä...
Näin on. Ei se netissä surffailu ollut yleistä ennen kuin Windows95, Netscape Navigator selain ja Altavista hakukone tulivat yleisemmin tunnetuiksi siellä 1990-luvun puolen välin jälkeen. Televisiossa ne tekstiviesti-chatit yleistyvät vasta 2000-luvun alussa.
BBS:t eli purkit olivat olemassa koko 80-luvun. Niihin otettiin yhteyttä modeemilla ja ne välittivät viestejä keskenään FidoNetissä. Mutta oli toki omituisten nörttien puuhaa ja on sanomattakin selvää että kyseessä oli pääasiassa nakkikerho.
Niin kallista touhua, että oli vain rikkaiden leluja ne siihen aikaan.
Höpö höpö. HPY:llä yksi sykäys oli 50 penniä ja kun yhteyden otti pe klo 17, sillä piti linjat auki koko viikonlopun.
TM:ssäkin oli 80-luvulla mikroliite, jossa kerrottiin tietoliikenneyhteyksien käyneen kalliiksi. Lisäksi laitteet olivat kalliita, Commodore 64:nkin oli alkuaikoina tuhansien markkojen laite + modeemi + softa, ja jos halusi levyaseman, se maksoi suunnilleen koko C-64 keskusyksikön hinnan.
Tietokoneharrastus ei ollut kovinkaan halpaa 80-luvulla, varsinkaan alkupuolella, jos ei sitten sattunut olemaan syntynyt rikkaaseen perheeseen tai päässyt hyväpalkkaiseen ammattiin. Olin itse peruskoululainen kasarilla ja vaikutti, että kaikki muut meidän luokalla oli rikkaammista perheistä kuin minä. Ainainen alakynnessä ja pilkan kohteena oleminen tuhosi elämäni jo heti alkuunsa silloin, eikä ole menestystä ollut aikuisenakaan elämässä :/
Tietty tasa-arvoisuus yhteiskunnassa silloin oli kyllä totta. Vanhempien tulotaso ei määritellyt kaveripiiriä, eikä pienituloisempien lapsia pilkattu, ellei sitten joidenkin äärimmäisen junttien nousukkaiden taholta. Omissa kavereissa oli (isojen firmojen) toimitusjohtajien ja talkkarien lapsia. Hyvätuloiset olivat myös pääsääntöisesti sivistyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut hankala yrittää selittää omille lapsille, miten 80-luvulla ja ylipäätään silloin aikoinaan oli erittäin vaikeaa saada lisätietoja oikein mistään asiasta. Jos esimerkiksi piti kirjoittaa kouluun esitelmä tai muu teksti, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kysyä vanhemmilta tai lähteä kirjastoon lukemaan tietosanakirjaa. Jos radiosta kuuli kivan biisin, sen nimeä ei välttämättä koskaan saanut selville, ellei radiotoimittaja sattunut mainitsemaan sen nimeä. Jos innostui jostain kirjasta, oli todella vaikea selvittää, mitä samantyylisiä kirjailijoita olisi olemassa - kirjastotätikään ei välttämättä osannut vastata aiheeseen mitään, ei ainakaan meidän pienessä kyläkirjastossa. Tietoa sai, jos jonkun kaverin isosisko tai -veli tai serkku tai setä tms sattui harrastamaan esim. musiikkia ja suostui lainamaan älppäreitään.
Matkalla olevaa ihmistä ei saanut kiinni, koska ei ollut kännyköitä ("Heikki Heikkinen matkalla jossain päin Itä-Suomea, ottakaa välittömästi yhteys kotiin", kuulutettiin joskus radiossa). Muutenkin yhteydenpito oli hankalaa, kun puhelua piti istua odottmassa kotona kiekkopuhelimen vieressä ja puhelut olivat kalliita. Ja muu perhe kuunteli vieressä, mitä sanot.
Tämähän oli elämää joka vuosikymmennellä ennen kännyköitä. Silloin kun treffit sovittiin asemalle kello 17:00, niin siellä sitten oltiin ajoissa ja jotain sattui ettei sinne päässyt tai tuli myöhässä etukäteen voi voinut soittaa. Riitaa tuli kavereiden kanssa jos joku oli myöhässä, sitä pidettiin huonona käytöksenä.
Tärkeiden puhelujen soittaminen jostain muualta kuin kotoa oli hoidettava puhelinkopeista.
Ärsyttävää oli olla teini, kun joku uusi ihastus soitti ja pikkuveli ehti vastaamaan lankapuhelimeen. Sitten se kailotti kaikkien kuulleen että "Sisko, sulle soittaa joku poika!"😖
Juuri tuo tiedon saaminen oli vaikeaa. Jos vaikka harrasti musiikkia, niin piti opetella englantia, lukea ulkomaisia musiikkilehtiä suomalaisten lisäksi, ja kuunnella sekä suomalaisia että ulkomaisia musiikkikanavia radiosta. Tv-stä ei paljon iloa silloin ollut ennen kuin tuli MTV (siis Music TV) joka alkoi näkyä Suomessakin (se ulkomainen versio) joskus 1980-luvun lopulla.
MusicTV näkyi monessa kaupungissa kaukana Helsingistä jo kasarin puolivälissä. Jo kasarin alkuvuosina kioskeilta pystyi ostamaan englantilaisia, saksalaisia, amerikkalaisia, ranskalaisia muoti- ja musiikkilehtiä. Eikä englantia tarvinuut erikseen opetella, sen oppi kun katsoi kopioituja VHS-videoita joilla oli englanninkielisiä elokuvia, mitkä oli Suomessa K18 - eikä tekstitystä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoissa ei ollut turvavöitä
80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.
Suomessa turvavöiden käyttöpakko tuli voimaan 1.7.1975 auton etuistuimilla. Käyttämättä jättäminen tuli rangaistavaksi tieliikennelain uudistuksen yhteydessä 1.4.1982 alkaen. Vuodesta 1981 lähtien turvavyöt tulivat pakollisiksi varusteiksi uusien henkilöautojen takaistuimilla.
Kyllä, mutta turvavyöpakko koski ainoastaan uusia autoja, ei käytettyjä.
Faija ajoi vielä ysärin alussa 60-luvun mersulla, jossa ei ollut mitään vöitä missään.
Suomessa oli voimassa v:een 1989 asti läänikohtaiset rekisterikilvet, joista pystyi päättelemään mistä päin autoilija oli kotoisin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…
Kyllä. Aina kun Lapissa näki typerästi ajavan kuskin, tarkistettiin rekkari ja sitten todettiin "helsinkiläinen" tai muuta hyvin halveksuvalla sävyllä. Samaan aikaan ajatus Helsingissä (ratikoita!) ajamisesta sain hien otsalle :D
Meillä oli leipäpaahdin jo 70-luvulla. Mikroa ei ollut koskaan. Eikä ole itsellä vieläkään. Joutava laite, ruuasta tulee eri makuista kun sen lämmittää oikeassa uunissa. Mikro vain kuumentaa ruuan, ei kypsytä. En suostu syömään mitään mikä on lämmitetty mikrossa. Muut toki käyttökööt. Kasarilla oli sellaisia käteviä pieniä kuumentimia, ikään kuin minigrillejä, joihin mahtui tyyliin yksi lihapiirakka juuri ja juuri ja alla iso vastus. Sen kun kytki seinään niin lihis kuumeni hetkessä. Sellainen pitäisi hankkia vielä.
Kyllä se Bill Cosby oli suunnilleen ensimmäinen havainto mustasta miehestä. Toki koulussa jo ala-asteella luettiin Kymmenen pientä nee kerinpoikaa. Että teoriassa ymmärsin aiheen, käytännön havainnot vain puuttuivat. Meillä oli iso koulu, monta sataa oppilasta. Ei yhtään tummaihoista. Jos koulussa olisi ollut tummaihoisia, niin ehkä Kymmentä pientä nee kerinpoikaa ei olisi luetettu, veikkaan.
Paahtoleipää syötiin jo 70-luvulla meillä, mutta ei se mitään arkiruokaa ollut sillä lailla.
Kaurapuuro joka aamu aamiaiseksi, ja lasi maitoa.
Kaikki oli valkoihoisia suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.
Känniläisten keskinäistä nujakointia.
Ei esim. sitä, että taksitolpalla taksikuski hakkaa tai raiskaa matkalla.
Kiva etten ollut yksin ajatuksineni kun tähän on näköjään tullut paljon peukutuksia.