Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.

Eipä tainnut olla moninkertaisesti.

Esimerkiksi raiska ukset ja etenkin joukko sellaiset tuomittiin jyrkästi.

Nyt niitä on moninkertaisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupat menivät kiinni todella paljon aikaisemmin kuin nykyään. Sunnuntaisin kaikki kaupat olivat kiinni, samoin pyhäpäivinä. Jouluisin äiti stressasi sitä, että on varmasti tullut ostettua kaikki tarvittava, kun kohta on kaupat kiinni monta päivää putkeen. Varmuuden vuoksi käytiin hakemassa vielä pari litraa lisää maitoa.

Jep. Tuo johti vaikka minkälaiseen paniikkiin.

Isäni esimerkiksi kerran käveli kuusivuotiaan silmieni edessä läpi kaikki punaiset valot, että ehdimme ostaa vesimelonin ennen kuin kauppa meni kiinni kuudelta. Sen jälkeen vähän huvitti seistä faijan kanssa odottamassa valojen vaihtumista. Vesimeloni voitti.

Jos olisitte lapsenne kanssa Helsingissä, niin kävelisittekö hänen edessään läpi kaikki punaiset valot vauhdilla, että perheelle saataisiin vesimeloni? Tällaisia ongelmia ihmisten täytyi ratkoa kasarilla.

😂

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.

Toi on totta. Helsingissä oli 1980-luvulla henkirikoksia 141 kpl, 2010-luvulla vain 68 vaikka väestö on lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Aerobicista tuli hitti. Vuosikymmenen puolivälissä kävin kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, erään suositusn liikunnanohjaajan omaan piikkinsä järjestämässä aerobicissa. Paikkana oli squashkenttä, siis sellainen pieni koppi. Hyvin meitä mahtui about kymmenen tekemään siinä.

Olimme paljain jaloin, mikä järkytää nykytietämyksellä. Mikään ei vaimentanut hyppyjen iskuja - hygieniasta puhumattakaan.

Vuonna 1989 silloisessa asuinkaupungissani avattiin ensimmäinen kuntosali naisille. Menin sinne heti. Laitteet olivat ihan ok. Asianmukaiset kengätkin ostin ja käytin niitä myös aerobicissa ja sittemmin step aerobicissa.

Paljain jaloin nimenomaan kannattas olla enemmän. ne "iskut" vaimennetaan ihan lihaksilla.  Tuo on nykytietämystä.  Tukevat jalkineet haittaa vaan  .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla ei ollut vielä keksitty joukkoraiskauksia ja eikä ollut "nuorisoporukoita". Elämä oli silloin parempaa.

-Nainen

Kuinka viherkuplassa oleva täytyy olla että tähän viestiin painoi alapeukkua.

Sillä olitte mitä mieltä tahansa "ihanista" uussuomalaisista, niin tuo ylläoleva viesti on faktaa.

Ei ole faktaa.

Paineltiin menemään Ladalla ympäri härmää.

Kivaa oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.

Eipä tainnut olla moninkertaisesti.

Esimerkiksi raiska ukset ja etenkin joukko sellaiset tuomittiin jyrkästi.

Nyt niitä on moninkertaisesti

Mikään fakta ei tue tuota väitettä. Lisäksi avioliitossa r aiskaaminen oli täysin laillista.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.

Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.

Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.

Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.

Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.

Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.

Itse aloitin peruskouluni 2002 ja melko samanlaista se koulunkäynti oli vielä minullakin.

Vihkot oli eri aineissa ja kirjoitettiin opettajien kirjoitukset taululta (tai piirtoheittimeltä) niihin ylös.  Lankapuhelimia ei omassa perheessäni ollut, vaan käytiin ihan ovikelloa soittamalla kysymässä kaveria leikkimään. Läksyt tehtiin kuuliaisesti ja tosiaan kysyttiin kavereilta, jos oltiin sairaana. Aku Ankkaa luin jossain välissä (tuli muistaakseni kerran viikossa lehti kotiin), ja kouluun pyöräiltiin ilman kypärää tai mentiin jalan. 

Beavers-farkkuja eikä adidas-lenkkareita ei ollut, ei oikeastaan mitään merkkivaatetta? Kaikilla oli mitä oli eikä niistä puhuttu. 

Soitettiin koulun jälkeen 059:siin ja kysyttiin "kuka tuli?". Sitten sovittiin soittajien kanssa tapaaminen ostarille. Käytiin kurkkimassa kuka siellä sovitussa paikassa on ja juostiin karkuun.

Teinikalenterit! Täynnä salaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla ei ollut vielä keksitty joukkoraiskauksia ja eikä ollut "nuorisoporukoita". Elämä oli silloin parempaa.

-Nainen

Kuinka viherkuplassa oleva täytyy olla että tähän viestiin painoi alapeukkua.

Sillä olitte mitä mieltä tahansa "ihanista" uussuomalaisista, niin tuo ylläoleva viesti on faktaa.

Tuota noin.... Nuorisoporukat maleksivat Tampereella 'raatsaa' eli raatihuoneen korttelia ympäri koko nuoruusaikani, eli 80 -luvun. Kaduilla mateli amerikanrautoja 'p*llurallia'. Autoissa oli yleensä useampi naisenkipeä sälli. Tavallista oli, että autoista huudeltiin tytöille ja houkuteltiin kyytiin. Näistä porukoista varoiteltiin ankarasti juuri joukkoraiskatuksi tulemisen pelossa.

Viikonloppuillat olivat pelottavaa aikaa kaikenlaisen häirinnän takia. Juopuneita kuljeksi toreilla. Pelotti kävellä iltavuorosta bussipysäkille torin halki.

Jouduin monestikin hätistelemään ihan supisuomalaisia örveltäjiä kimpustani.

Seksistinen käytös työpaikoilla rehotti ilman, että siihen kukaan puuttui. Piti olla ylpeä ja tyytyväinen, kun noteerattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivaltarikoksia oli moninkertaisesti nykypäivään verrattuna eli sellaista turvallista aikaa.

Eipä tainnut olla moninkertaisesti.

Esimerkiksi raiska ukset ja etenkin joukko sellaiset tuomittiin jyrkästi.

Nyt niitä on moninkertaisesti

Mikään fakta ei tue tuota väitettä. Lisäksi avioliitossa r aiskaaminen oli täysin laillista.

Kyllä niistä olisi uutisoitu, jos niitä olisi poikkeuksellisen paljoa tapahtunut.

Kouluun sai yhdet uudet farkut syksyllä ja vaateostoksilla käynti oli ihan tosi erikoista ja jännää, kun se oli niin harvinaista herkkua. Uusia ei tosiaankaan saanut jos vanhoihin tuli reikä, vaan haukut kotona ja farkut paikattiin. Mieluiten farkut haettiin jostain tehtaanmyymälästä, ja vielä mieluummin kakkoslaatua, että sai vielä vähän halvemmalla.

Vanhemmat osti kyläkaupasta vastakirjalle ruokaa, bensaa ja tupakkaa. Eli velaksi. Velat kuitattiin aina kuun lopussa ja tarkistettiin laskimella kuittien kanssa tarkasti, ettei kauppias ollut laittanut sinne omiaan.

Markalla sai pussillisen irtokarkkeja sieltä kyläkaupasta. Kerättiin tarroja Ritari Ässä-purukumeista.

Ekan permanentin sai yleensä yläasteelle siirryttäessä. Mun luokkakuvissa on paljon kiharapäisiä tyttöjä 7. Ja 8. luokan kuvissa.

Ulkomailla käynti tarkoitti Ruotsia tai Norjaa. Ihan tosi harva pääsi lentokoneella jonnekin Teneriffalle tai Rhodokselle, ja siitä leveiltiin ja puhuttiin kauan ennen ja jälkeen reissun.

Anttilan, Seppälän ja Hobby Hallin katalogit säilytettiin tarkasti ja niistä merkkailtiin mitä haluttiin. Tilauskupongin täyttäminen oli tarkkaa puuhaa, ja paria viikkoa myöhemmin koulussa tuli vastaan tuttuja vaatteita kavereiden päällä. Kuponkiuutiset oli kans jännä, kun siinä oli kaikenlaista tavaraa myynnissä.

Luin Anttilan kuvastoja joka aamu ennen kouluunlähtöä ja usein myös koulun jälkeen ennen vanhempien kotiin tuloa :)

Huomaan, että monia samoja muistoja jaan muiden kirjoittaneiden kanssa.

Kasari oli parasta aikaa, kaikki tuntui niin rennolta, eikä tylsiä hetkiä ollut.

Takapenkeillä ei ollut turvavöitä ja kaikki savutti autossa, oli lapsia tai ei kyydissä.

HSL kuukausilippu oli pahvinen muovikuorissa. Leimoja väärenneltiin ja jännitettiin, kun kuskille piti näyttää.

Olin teini 80-luvulla. Koulussa monilla oli neppariverkkarit, purjehduskengät ja kapteeninlakki. Benetton, Kappa ja muita merkkejä siihen aikaan.

Vain rikkailla oli videot. Telkkarista näkyi Yle. Tehtiin metallihenkarista ja antennikaapelista ikkunalle roikkumaan härpäke, jolla saatiin kolmonen näkymään telkkarista. Muistaakseni alkuun tuli vain klo 19 joku elokuva/ohjelma.

Jos tykkäsi bändistä tai vaikka laulajasta, piti lähettää kirjeitse fanipostia. Saattoi saada tarran tai muuta paluupostina, jos liittyi fan clubiin... Muistan Jonnan Minttu sekä Villen. :)

C-kasettisoittimen kaseteille nauhoitettiin radiokanavilta. Levysoittimia oli myös. Ensimmäinen kaupasta ostamani kasetti oli kokoelma, jossa oli Twisted Sisterin We're not gonna take it, Dion The Last in Line ja sulassa sovussa samalla kassulla mm. Laura Braniganin Selfcontrol. :D Sonyn Walkmaneilla niitä kuunneltiin.

Kaverilla näkyi "taivaskanavia" ja käytiin katsomassa MTV-kanavaa eli Music Televisionia, oliko se jo 80-luvun puolella? Se oli silloin ihan uusi juttu ja sieltä tuli vain musiikkiohjelmia ja musiikkia.

Kolikkopuhelinkoppeja oli. Niistä pystyi soittamaan kaverille pilarin, koska puhelu katkesi, jos kolikkoa ei ollut.

Lepakossa käytiin kuuntelemassa musiikkia. Muistaakseni ylipäätään silloin ei paljon "papereita" kyselty eli alaikäisenäkin pääsi paikkaan kuin paikkaan ja humaloiduttiin jo nuoresta.

Tein ensimmäisen reissun ulkomaille 14-vuotiaana kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Mallorca oli silloin in.

Tytöt luki romanttisia juttuja Sinä&Minä -lehdestä, vanhemmat naiset Reginasta. Suosikin välissä oli isoja bändijulisteita.

Keikkalippuja joutui jonottamaan lipunmyyntipaikassa ja sinne mentiin jo edellisenä iltana odottelemaan ovien aukeamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.

Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.

Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.

Voi ei... Ja jos kärystä valitti (olen ollut astmaatikko lapsesta saakka), tuli huutoa siitä kuinka lapsi luulee voivansa terrorisoida... etyä semmosta.

Aina välillä kuulee jostakusta joka sairastaa keuhkosyöpää vaikkei ole ikinä tupakoinut. Mietin usein onko taustalla altistumista tupakansavulle, sitä kun ei päässyt pakoon juuri missään...

Meillä isä poltti sisällä ja autossa, ja jos uskalsi sanoa että tulee huono olo hajusta tms, niin nopeasti kuului ärähdys, että kakarat ei aikuisia määrää. Yhtään ei kyllä mietitty, ettei voi olla terveellistä jonkun sylivauvan ja taaperon hengitellä tupakansavua.

Lauantaisin sauna ja sen jälkeen sai limpparipullon. Illalla katsottiin Lauantaitansseja ja Bergeracia telkkarista. Vieläkin tulee Pommacin maku suuhun kun muistan varsinkin sen miten isän kans katsottiin Bergeracia.

Vierailija kirjoitti:

Isot mustat merkkari-karkit joihin varmaan jokainen kasarin lapsi on meinannut tukehtua

Jokainen äiti tiesi jonkun lapsen, joka oli tukehtunut ja kuollut mustaan merkkariin 🤣

Ajatus keskioluen ostamisesta R-kioskilta oli alkuun iso vitsi.  Suuri osa oletuksista lasten pärjäämisestä itsekseen johtaisi nykyään lasuun. Rahaa säästettiin Interrail-matkaan. Eurooppaan. Radio Cityssa laulettiin: Miksei aina voi olla perjantai, perjantai perrjanntaiii!

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla ei ollut vielä keksitty joukkoraiskauksia ja eikä ollut "nuorisoporukoita". Elämä oli silloin parempaa.

-Nainen

Kyllä joukkoraiskauksia oli mutta se oli harvinaisempaa kuin nykyään. Jengejäkin oli jo ennen 80-lukua.

Bill Cosby-show ja Michael Jackson olivat kasarilapselle ensimmäinen tutustuminen tummaihoisiin ihmisiin. Oli hassua kun Cosby-show’ssa ei näkynyt juuri ollenkaan valkoihoisia ihmisiä. Vanhemmat käyttivät n-sanaa tummaihoisista ihmisistä ihan kasuaalisti.

Kylässä käytiin ahkerasti. Joka sunnuntai joko meille tuli joku perhe kylään, tai porukat pakkasi meidät autoon ja lähtivät vain ajelemaan ja ennalta soittamatta ajoivat jonkun pihaan katsomaan, että onkohan ne kotona. Aina sai kahvia ja pullaa, kuunneltiin kun aikuiset jorisivat omiaan ja leikittiin kyläpaikan lasten kanssa, oli he sitten samanikäisiä tai jo reilusti vanhempia. Kodit oli aina siistejä, eikä kukaan ollut tukka pystyssä ja pieruverkkareissa, eli osattiin odottaa että joku saattaa tulla kylään.

Ruoka oli yksinkertaista ja aina samaa: ruskeaa kastiketta ja perunoita, siankyljyksiä ja perunoita, lihakeittoa, joku laatikko, ja taas sama alusta. Jälkiruokana kiisseliä tai marjarahkaa. Leivän päälle sai vain voita ja juustoa. Leikkelemakkarat myytiin siivuina lihatiskiltä ja taisivat olla kalliita, koska niitä ostettiin vain isän työeväsleipiin. Koko kouluajan aamupala oli kaakaota ja paahtoleipää.

Ulkona oltiin paljon, säällä kuin säällä. Telkkarista ei edes tullut ohjelmia ennen iltaa, joten kaikki mahdollinen aika leikittiin, pelattiin ja kuljeskeltiin ulkona, ihan teini-ikään saakka. Kaikki lapset paria poikkeusta lukuunottamatta olivat hoikkia, hyväkuntoisia ja terveitä.