Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Aina välillä löytyy näitä helmiä jostain arkistojen kätköistä, jotta onneksi voi edes hetkeksi palata aikaan parempaan. 80-luvulla olivat jopa keskusteluohjelmat parempia kuin nykyään, tässäkin vahvaa todistusvoimaa tihkuva aikalaiskuvaus upeista jupeista sekä aivan mahtavasta kasarimuodista. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/10/31/kultainen-salonki-puhuu-luksuk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ei ollut näitä jatkuvia "häirintäkohuja". Sallittiin kaikkia hölmöilyjä. Ei pelkästään hyvä sekään. Kulttuuri on muuttumassa ihan toisenlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Silloin ei ollut näitä jatkuvia "häirintäkohuja". Sallittiin kaikkia hölmöilyjä. Ei pelkästään hyvä sekään. Kulttuuri on muuttumassa ihan toisenlaiseksi.
Aina on kyllä ymmärretty, että seksuaaliset ehdottelut, painostamiset ja rivot puheet, saati joku kähmiminen yms. ovat väärin. Eivät ihmiset vaikkapa 80-luvullakaan päiväsaikaan, julkisesti ja selvinpäin niin käyttäytyneet.
Se mikä on nyt muuttumassa on suhtautuminen niihin. Ennen vähäteltiin ja vaiettiin, nyt niistä puhutaan ja ne tuomitaan. Nämä mediakohut ovat ihan äärimmäinen vastakohta vaikenemiselle.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Muoviset Watch-kellot olivat hienoja. Niitä saattoi pitää uidessakin.
Joo aletaan kaikki muistelemaan 1980-lukua, niinkuin 1979 syntynyt Laura Huhtasaari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo aletaan kaikki muistelemaan 1980-lukua, niinkuin 1979 syntynyt Laura Huhtasaari.
Tämä viestiketju on vanhempi kuin yhden persupolitiikon muistelmat. SMP pääsi mukaan Sorsan hallitukseen 1983 ja Urpo Leppänen lupasi työvoimaministerinä poistaa työttömyyden 6 kuukaudessa. SMP oli mukana myös Holkerin hallituksessa 1987 ja Pekka Vennamo siirtyi liikenneministerin paikalta Postin pääjohtajaksi 1989. Hänet muistetaankin Posti-Pekkana.
Vanhan vitsin mukaan SMP tuli sanoista "Sirkka, minä ja Pekka". (Sirkka Vennamo oli Veikko Vennamon vaimo).
Kasarista tulee jostain syystä mieleen päällimmäisenä se, kun ajettiin toisen sihteerikön kanssa työkaverilta lainassa ollutta mustaa työsuhde-bmv:tä ylinopeutta joltain työasialta takaisin työpaikalle.
Tämä kai kristallisoi jotenkin 1980-luvun juppikauden. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muoviset Watch-kellot olivat hienoja. Niitä saattoi pitää uidessakin.
Tarkoitatko Swatch-kelloja? Niitä saa vieläkin, ks. https://www.swatch.com/en-us/homepage
Minkälainen oli katukuva Helsingissä tuohon aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti kaivaa ihan vanhat luokkakuvat esiin kun olin kasarin alussa yläasteella ja kirjoitin vuosikymmenen puolivälissä.
Asuin suuressa etelän kaupungissa joten maalla tai pohjoisessa asiat voivat olla toisinkin.
Ensinnäkin hameet. Lukion alussa vain yksi hirveän tätimäinen uskovainen tyttö käytti luokkakuvassa vanhan naisen Hyacint Bukee-mekkoa. Muistelinkin että vain sillä oli usein joku tumma nilkkoihin ulottuva hamekin päällään. Kaikilla tytöillä oli yläasteella ja lukiossa housut, usein farkut.
Nykymittapuun mukaan lihavia oli tasan nolla. Yläasteella oli yksi tyttö ja yksi poika joita pidin silloin tukevina mutta kumpikin pelasi jotain joukkuelajia ja nyt ne näyttävät lähinnä rotevilta.
Lukion kolmannelle siirryttäessä noin neljää (1p + 3t) voisi sanoa treenaamattomalla tavalla pullukaksi. Muistan että luokan pojat olivat aidosti ällistyneitä kun tämä poika ei jaksanut juosta kerralla kuin kilometrin ja veti vain yhden leuan. Kyse ei ollut painosta joka olisi nykyään melkein normaalin rajoilla vaan siihen aikaan ällistyttävästä liikunnan puutteesta.
Opetusta jossain muussa maassa helmikuussa 1987, itse ala-asteen 6:lla tuolla hetkellä:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut raivovegaaneja.
Joo, ei ollut eikä pridea, oli tyttöjä ja poikia ym normaalia vielä tuohon aikaan. Työmiehet olivat reilusti työmiehiä, ei -henkilöitä ym ym. Aika mennyt ei koskaan enää palaa 😐
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut raivovegaaneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-81, Suuri askel aikuisuuteen. Täytin 20 ja sain ensimmäisen lapseni.
Alkossa oli palvelutiski niinkuin nykyään kauppakeskuksien info tiski. Siihen sitten mentiin kun täytin 18 v. Tilasin värisevällä äänellä lonkeroa lasipullossa ja takana seisoi kymmenen metrin jono.
Yrjå kirjoitti:
Alkossa oli palvelutiski niinkuin nykyään kauppakeskuksien info tiski. Siihen sitten mentiin kun täytin 18 v. Tilasin värisevällä äänellä lonkeroa lasipullossa ja takana seisoi kymmenen metrin jono.
Jokaisessa pikkukylässäkin oli Postipankin konttori. Sieltä saattoi käydä nostamassa Norjan kalatöissä tienatut ja heidän punaiseen Posrbankenin kirjan merkityt kruunut markkoina. Maksuvälineinä käytettiin yleisesti shekkejä, mutta pankkikortteja jo tuli. Vuosikymmenen alussa minulla oli vain huoltoaseman luottokortti, ja lopussa interrail-matkaa varten hankin visakortin.
Lahjashekkejä käytiin vaihtamassa jokaisessa pankissa erikseen. Pienessäkin kaupungissa oli useita pankkikonttoreita.
Koulussa oli aamunavaukset ja se olivat jossain määrin uskontopainotteisiakin kuten muutkin koulun juhlat ja niihin liittyvät askartelut.
Kaipaan valtavasti takaisin menneisiin aikoihin aina 1950-1990-luvuille. Elämä oli silloin parempaa.
Kusin moottoripyörä kypärään joka oli jätetty tankoon roikkumaan. Olisi ollut ihana nähdä kun veti helteellä kypärän päähän motoristi.