Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
80-luvulla olisi ollut semmoinenkin skootteri kuin Suzuki Love, se oli semmoinen metallinpunainen skootteri, mutta ei tainnut juuri suosiota saavuttaa. Itse saavutin mopoiän vasta loppuvuodesta 1989.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin yleisiän autoja maalla oli oranssit Ford Taunukset ja sinapinkeltaset Datsun 100A.
Ennen leivänpaahtimien yleistymistä paahtoleipä paahdettiin kuumalla hellan levyllä jossa leivän ja levyn välissä oli leivin- (tai voi) paperi.
Koulussa oli Amerikkalaista hernekeittoa jossa oli lihana oli jauhelihaa ja lisäksi pieniä porkkanakuutioita.
Pitkä ketju. Suoraan tähän tulen. Siis 1980-luku, oman elämän ihania muistoja. Ei somea, facebookia, ei kännyköitä, ei twittereitä eikä muitakaan humputuksia. Karmeeta musiikkia alkoi kylläkin tulla, jotain maukka perusjätkää esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos 80-luvulla oli disco tai muu nuorison tapahtuma, niin suurin osa heilui siellä ympäripäissään. Tappeluita oli noissa tilaisuuksissa pihan perukoilla jatkuvasti, kun jonkun paikkakunnan jolpit yrittivät pitää yllä "hegemoniaa".
Ryyppäystä ja väkivaltaa oli. Jotkut on sitä mieltä että olisi ollut turvallisempaa. No ei ollut nuorille miehille eikä naisille. Väkisinmakaamisia oli paljon, eikä niistä lähes koskaan tullut seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Mun isä poltti kotona sisällä ku oltiin siskon kanssa lapsia. Siis kotona. Sisällä. Tupakkaa.
Sama. Äitini kertoi, että kun hän pesi verhoja tms. harvemmin pestävää, pesuvesi oli ihan harmaata tupakasta. Mutta en huomannut hajua lapsena, kai siihen tottui, kun koko talo haisi.
Kun ei ollut mitään älylaitteita, eikä telkkaristakaan tullut silloin oikein mitään mielenkiintoista, tuli oltua pihalla todella paljon. Naapureiden lasten kanssa pelattiin kaikkea iltamyöhään, pesäpalloa, jalkapalloa ja monenlaisia pelejä. Vasta kun tuli niin hämärää, ettei nähty palloa, mentiin sisälle. Pyöräiltiin kavereiden luo melko kauaskin. Talvella tietysti hiihdettiin, luisteltiin, ja luettiin paljon sarjakuvia ja kirjoja.
Ruoka oli aina itse tehtyä kotiruokaa. Mummola oli iso maatila, josta saatiin leivinuunissa paistetut ruisleivät ja rieskat, perunat, vihannekset ja lihat. Isä harrasti metsästystä, joten myös riistaa oli pöydässä, inhosin lapsena sitä tummaa lihaa. Kalaa oli usein myös. Hillot ja mehut omenista ja marjoista oli kaikki aina itse tehty. Samoin säilykkeet: suolakurkut ja suolasienet. Nykyään ajattelen, että tuo ruoka olisi tänä päivänä ihan luksusta. Luomua lähiruokaa. Lapsena sitä ei vain osannut arvostaa. Joku ranskanleipä oli tuolloin suurta ja harvinaista herkkua.
Ai että tuli muistoja mieleen, kiitos tästä.
Muistan itse just ton miten oltiin aina ulkona ja pelattiin kokoajan jotain ja
vasta kun tuli niin hämärää, ettei nähty palloa, mentiin sisälle ja kesällä tultiin uimasta vasta kun oli huulet jo sinisenä ja hampaat kalisi, pyyhe niin märkä että vääntää sai enimmästä vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutiset kertoivat taannoin, että 1980-luku oli Suomen parasta aikaa ylivoimaisesti suomalaisten mielestä. Monet gallupissa kaipasivat 80-lukua.
Elintaso nousi, 60- ja 70-luvun köyhyys ja asuntopula olivat lieventyneet, työttömyysturva alkoi toimia, lainansaanti helpottui ja tulevaisuudenuskoa oli. Yhteiskunta vapautui, poliisivaltio-tiukkuus väheni, kylmä sota ei tuntunut enää niin uhkaavalta. 90-luvun alun kriisi oli vielä edessä.
Monella tapaa hyvää aikaa, etenkin jos sulkee silmänsä joiltakin epäkohdilta ja antaa ajan kullata muistot. Oikeastaan mikään ei tainnut 80-luvulla huonontua. Hyvinkin oli Suomen parasta aikaa, uskon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä aikaa kun minä pääsin tanssikapakoihin ja että joskus hävetti kun joku jätkä haki tanssiin eikä se osannut tanssia mitään diskomusaa. Joku nokki kuin kana tai tai piti käsiä kuin jänis käpäliä. Tai veti jotain omanlaista sekatyyliä. Kaverit nauroi katketakseen pöydässä. Kyllä sieltä kumminkin ukon löysi.
Åke Blomqvist opetti diskotanssia studiollaan sekä videoilla. Noille tanssiaskeleille nauretaan vieläkin kovin makeasti, mutta se oli ajan tyyli. Joku oli ottanut videon tosissaan ja potki kipeästi nilkkoihin Helsingissä nuorten paikassa bailatessani.
ei discoa tanssittu niin lähekkäin että olisi voinut nilkoille potkia. Eikä potkut myöskään kuuluneet discotanssiin,silloin lähinnä tanssittiin paikallaan. Tyyli ehkä muuttui joskus myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autot oli laadukkaita niin kuin kaikki muukin, mikro oli uusi keksintö ja sillä oli kiva vähän leveillä kavereille ku meillä oli, vanhemmilla ihmisillä kuten omilla isovanhemmilla oli vielä mustavalkotelkkari, kouluissa oli vielä kuritusaikakautena palvelleita opettajia jotka ääneen monesti marisivat menneiden aikojen perään kun vielä sai kurittaa, KAIKKI aikuiset tupakoivat niin sisällä talossa kuin autoissakin eikä lasten valitus ikävästä katkusta tuntunut saavan mitään aikaan ja nykyään historiallisesti arvokkaita jälleenrakennuskauden alueita kuten omia synnyinnurkkia pidettiin alemman keskiluokan asumuksina ja tasakattoiset uima-altaalla varustetut hometalot oli 5/5.
Autojen laaduista voi olla toistakin mieltä. Totta se, että Lada pörähti käyntiin 30 asteen pakkasesta ilman lämmitystä ja sen lampun vaihto kävi noin minuutissa jopa minulta, jonka tuskin tiesin, miten päin meisseliä pidetään kädessä. Mutta kyllä niitä lamppuja saikin vaihtaa! Parasta siinä oli hyvä maavara.
Ihan kaikki aikuiset eivät polttaneet, en minäkään. Mutta se ikimuistoisen matkan muistan, kun erään tilaisuuden jälkeen matkustin autossa, jossa kaikki 4 muuta polttivat, ja minä kärsin.
Ladan teknologia oli peräisin 60-luvulta, ensin Fiat 124:na tunnettu.
Varsinkin 80-luvun Japanilaisautot olivat teknologian kehityksen kärjessä, laadukkaita ja luotettavia. Euroautot olivat selvästi karumpia ja saattoi olla pikkuvikoja, toisaalta euroautot oli ehkä parempia ajaa kuin japsit.
Ladasta ja laadukkuudesta ei kannata puhua samana päivänäkään :D
Lada oli huomattavasti laadukkaampi kuin Fiat 124, ja säilytti paremmin hintansa. Ladan arvon lasku oli prosentuaalisesti yksi kaikkein matalimmista. 250000+ km niillä ajettiin yleisesti ilman isompia remontteja, ja niitä ei tosiaankaan pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Huomattavasti mainettaan parempi auto. Valmistusmaa herätti tietty kovaa antipatiaa mutta faktojen mukaan laadukas auto. Datsunit ei yleensä kestänyt huonoa hoitoa. Corollat oli lähes ikiliikkujia. Korkea progressiivinen autovero rokotti ankarasti.
Uutiset 80 kirjoitti:
80 luvulla ydinsodanuhka ja jatkuvat suurvaltojen ydinaseiden riisuntaneuvottelut.
70-luvulla enemmän. 80-luvulla oli huomattavasti vähemmän pelkoa sodista, vaikka jonkun verran oli tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uutiset 80 kirjoitti:
80 luvulla ydinsodanuhka ja jatkuvat suurvaltojen ydinaseiden riisuntaneuvottelut.
70-luvulla enemmän. 80-luvulla oli huomattavasti vähemmän pelkoa sodista, vaikka jonkun verran oli tietty.
Mitä ihmettä? Varsinkin 80-luvun alkupuoliskolla ydinsota oli pelätty uhka.
Ihan parasta musiikkia on edelleen kasaridisco, vaikka olen jo +50v.
Kyllä lähtee päivä hyvin liikkeelle kun vetäsee autossa volyymit kaakkoon ja soittolistalta kasaripopin soimaan.
Tulen aina niin hyvälle tuulelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1983 koin musiikillisen herätyksen Black Sabbathin ja Iron Maidenin muodossa, mukana kulkevat edelleen mutta toki sekaan mahtuu nykyään progea, Jazzia ja klasariakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autot oli laadukkaita niin kuin kaikki muukin, mikro oli uusi keksintö ja sillä oli kiva vähän leveillä kavereille ku meillä oli, vanhemmilla ihmisillä kuten omilla isovanhemmilla oli vielä mustavalkotelkkari, kouluissa oli vielä kuritusaikakautena palvelleita opettajia jotka ääneen monesti marisivat menneiden aikojen perään kun vielä sai kurittaa, KAIKKI aikuiset tupakoivat niin sisällä talossa kuin autoissakin eikä lasten valitus ikävästä katkusta tuntunut saavan mitään aikaan ja nykyään historiallisesti arvokkaita jälleenrakennuskauden alueita kuten omia synnyinnurkkia pidettiin alemman keskiluokan asumuksina ja tasakattoiset uima-altaalla varustetut hometalot oli 5/5.
Autojen laaduista voi olla toistakin mieltä. Totta se, että Lada pörähti käyntiin 30 asteen pakkasesta ilman lämmitystä ja sen lampun vaihto kävi noin minuutissa jopa minulta, jonka tuskin tiesin, miten päin meisseliä pidetään kädessä. Mutta kyllä niitä lamppuja saikin vaihtaa! Parasta siinä oli hyvä maavara.
Ihan kaikki aikuiset eivät polttaneet, en minäkään. Mutta se ikimuistoisen matkan muistan, kun erään tilaisuuden jälkeen matkustin autossa, jossa kaikki 4 muuta polttivat, ja minä kärsin.
Ladan teknologia oli peräisin 60-luvulta, ensin Fiat 124:na tunnettu.
Varsinkin 80-luvun Japanilaisautot olivat teknologian kehityksen kärjessä, laadukkaita ja luotettavia. Euroautot olivat selvästi karumpia ja saattoi olla pikkuvikoja, toisaalta euroautot oli ehkä parempia ajaa kuin japsit.
Ladasta ja laadukkuudesta ei kannata puhua samana päivänäkään :D
Lada oli huomattavasti laadukkaampi kuin Fiat 124, ja säilytti paremmin hintansa. Ladan arvon lasku oli prosentuaalisesti yksi kaikkein matalimmista. 250000+ km niillä ajettiin yleisesti ilman isompia remontteja, ja niitä ei tosiaankaan pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Huomattavasti mainettaan parempi auto. Valmistusmaa herätti tietty kovaa antipatiaa mutta faktojen mukaan laadukas auto. Datsunit ei yleensä kestänyt huonoa hoitoa. Corollat oli lähes ikiliikkujia. Korkea progressiivinen autovero rokotti ankarasti.
aika kultaa muistoja... valmistuin autoasentajaksi 80-luvulla ja Ladoihinkin tuli törmätty, olihan se aivan täysi susi, onneksi ne haettiin takas rajan taakse lähes kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta musiikkia on edelleen kasaridisco, vaikka olen jo +50v.
Kyllä lähtee päivä hyvin liikkeelle kun vetäsee autossa volyymit kaakkoon ja soittolistalta kasaripopin soimaan.
Tulen aina niin hyvälle tuulelle!
Juu tälläkin mummulla autossa jytisee kasarimusa! N57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutiset kertoivat taannoin, että 1980-luku oli Suomen parasta aikaa ylivoimaisesti suomalaisten mielestä. Monet gallupissa kaipasivat 80-lukua.
Elintaso nousi, 60- ja 70-luvun köyhyys ja asuntopula olivat lieventyneet, työttömyysturva alkoi toimia, lainansaanti helpottui ja tulevaisuudenuskoa oli. Yhteiskunta vapautui, poliisivaltio-tiukkuus väheni, kylmä sota ei tuntunut enää niin uhkaavalta. 90-luvun alun kriisi oli vielä edessä.
Monella tapaa hyvää aikaa, etenkin jos sulkee silmänsä joiltakin epäkohdilta ja antaa ajan kullata muistot. Oikeastaan mikään ei tainnut 80-luvulla huonontua. Hyvinkin oli Suomen parasta aikaa, uskon.
Näin se oli. Jokaisessa talossa syrjäisimmälläkin maaseudulla alkoi olla sähköt ja sisävessa, jos asukkaat ne halusivat laittaa. Niitäkin elintason mittareina pidetään. Töitä oli tarjolla kehnoimmillekin työntekijöille, sillä kunnilla ja valtiolla oli työllistämisvelvoite.
Työttömyysturvaan ei vaikuttanut enää puolison tulot, ja ainakin johonkin aikaan lainaa hakevalle esitettiin vain kysymys "riittääkö tämä varmasti?" Pikavippihelvettiä ei vielä ollut, vaan pyöritettiin 3 kuukauden välein uusittavia vekseleitä. Niiden 20 %:n korko tuntui hirmuiselta, mutta pikavippien 100 %:n korkoja ei osattu edes kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autot oli laadukkaita niin kuin kaikki muukin, mikro oli uusi keksintö ja sillä oli kiva vähän leveillä kavereille ku meillä oli, vanhemmilla ihmisillä kuten omilla isovanhemmilla oli vielä mustavalkotelkkari, kouluissa oli vielä kuritusaikakautena palvelleita opettajia jotka ääneen monesti marisivat menneiden aikojen perään kun vielä sai kurittaa, KAIKKI aikuiset tupakoivat niin sisällä talossa kuin autoissakin eikä lasten valitus ikävästä katkusta tuntunut saavan mitään aikaan ja nykyään historiallisesti arvokkaita jälleenrakennuskauden alueita kuten omia synnyinnurkkia pidettiin alemman keskiluokan asumuksina ja tasakattoiset uima-altaalla varustetut hometalot oli 5/5.
Autojen laaduista voi olla toistakin mieltä. Totta se, että Lada pörähti käyntiin 30 asteen pakkasesta ilman lämmitystä ja sen lampun vaihto kävi noin minuutissa jopa minulta, jonka tuskin tiesin, miten päin meisseliä pidetään kädessä. Mutta kyllä niitä lamppuja saikin vaihtaa! Parasta siinä oli hyvä maavara.
Ihan kaikki aikuiset eivät polttaneet, en minäkään. Mutta se ikimuistoisen matkan muistan, kun erään tilaisuuden jälkeen matkustin autossa, jossa kaikki 4 muuta polttivat, ja minä kärsin.
Ladan teknologia oli peräisin 60-luvulta, ensin Fiat 124:na tunnettu.
Varsinkin 80-luvun Japanilaisautot olivat teknologian kehityksen kärjessä, laadukkaita ja luotettavia. Euroautot olivat selvästi karumpia ja saattoi olla pikkuvikoja, toisaalta euroautot oli ehkä parempia ajaa kuin japsit.
Ladasta ja laadukkuudesta ei kannata puhua samana päivänäkään :D
Lada oli huomattavasti laadukkaampi kuin Fiat 124, ja säilytti paremmin hintansa. Ladan arvon lasku oli prosentuaalisesti yksi kaikkein matalimmista. 250000+ km niillä ajettiin yleisesti ilman isompia remontteja, ja niitä ei tosiaankaan pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Huomattavasti mainettaan parempi auto. Valmistusmaa herätti tietty kovaa antipatiaa mutta faktojen mukaan laadukas auto. Datsunit ei yleensä kestänyt huonoa hoitoa. Corollat oli lähes ikiliikkujia. Korkea progressiivinen autovero rokotti ankarasti.
aika kultaa muistoja... valmistuin autoasentajaksi 80-luvulla ja Ladoihinkin tuli törmätty, olihan se aivan täysi susi, onneksi ne haettiin takas rajan taakse lähes kaikki.
Minä omistin 80-luvulla 3 Ladaa, joista yksi uutena ostettu. Siinä oli jo uutena muutama vika, mutta käytetyistä ne oli jo korjattu. Ladan hinta/laatu-suhde oli hyvä, sillä eihän sillä hinnalla Mersua saanut eikä edes Volvoa, joiden laatu alkoi sillä vuosikymmenellä heiketä.
Ladan vikojen korjaaminen onnistui yleensä vaikka maantiellä, eikä palaneen lampun vaihtoa varten tarvinnut purkaa puolta konepeltin alta niin kuin eräissä nykyautoissa. Lamppuja sai vaihtaa todella usein, mutta olihan se helppoa.
Ainakin maaseudulla syötiin mitä tarjottiin, ei ollut mitään mahdollisuutta venkoilla ruoan kanssa, ei kotona eikä koulussa. Ainoat erikoisruokavaliot oli diadetes, sillon puhuttiin sokeritaudista ja ehkä joku ihan ylsittäinen ruoka-aineallergia. En muista koko kouluikänäni olleen yhtään keliakikkoa.
Kouluissa oli tarjolla 1 vaihtoehto, ei tarvittu 3-4 eri variaatiota kuten nykyään.
Lapset ja nuoret oli hoikkia tai ns normaalipainoisia. Ikäluokassa saattoi olla ehkä 1 pullukka /sukupuoli.
Oli poikia ja tyttöjä ja sukupuolet erottu toisistaan, ei tarvinnu arvailla, eikä käydä unisex vessoissa.
Naisten ja miesten välinen intiimi kanssakäynti oli rakastelua (tämä sana on 2000 luvulla kadonnut kokonaan). Jos kuuli sanan seksi se oli yhtä kuin porno.
Seksuaalisuus ja siihen liittyvä kanssakäynti pidettiin vielä kahdenkeskeisenä ja salassa, ei sitä julistettu joka paikassa, ainakin vuosikymmenen alkupuolella.
Oli seksilehtiä ja pornovideot yleistyi, mutta niitä katsoi kuka halusi, tv ssä ei tungettu kokokansan naamalle seksiä ja kaiken seksualisointia kuten nyt.
Nyt pitää olla hiljaa eikä saa sanoa kirjoitti:
- Ei ollut kännykkäzombeja
- Ei tarvinnut suvaita kaiken maailman himmelijuttua
-Töisä sai kun haki ei ollut rekryfirmojen leikkaa liimaa,teippaa taita, hyppää loikkaa juttuja. Ahkeruus ja halua oppia uutta riitti
- Ei tarvinut pelastaa koko maailmaa ja ymmärtää jos jonkinmoista sateenkaarta
- Naiset käyttivät hametta, miehet saivat olla miehiä
Tässä oli asiaa asian varsinaisessa merkityksessä,
paitsi että suurin osa käytti kyllä housuja ainakin normi arjessa. Pikemminkin aika oli just kääntymässä siihen että juuri muut naiset kuin ikä-ihmiset just ei käyttäny hametta.
Suomesta oli valtavan kallista lentää (Finnairilla) Lontooseen.
Opettelin tavan, jolla Tukholmasta pääsi viidesosahinnalla Tukholmasta Lontooseen.
Halvin Viking Linen reissuTukholmaan, lentokentälle, ja Lontooseen. Ja sama takaisinpäin.
Vältti Finnairin monopolin.