Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Lainaan tämän tekstini toisesta ketjusta.
80 -luvulla homma, eli vanhusten hoito "osattiin". Täysin dementoitunut mummoni oli sairaalassa viikon ja kuoli sitten keuhkokuumeeseen. Keuhkokuumetta ei siis ollut sairaalaan joutuessa, mutta talvella hoitajat pitivät ikkunat auki ilmeisesti ympäri vuorokauden ja vanhuksella ei ollut peittoa. Kävimme siellä perheen kesken vuorotellen sulkemassa ikkunaa ja laittamassa mummolle peittoa päälle. Rehellisyyden nimissä, silloin tuntu kyllä omaisena pahalta, mutta tarkemmin ajateltuna, tuo "autettu eutanasia" oli kyllä mummolle itselle varmasti paras mahdollinen asia. Viikon kärsimys ja ja homma ohi vs. vuosien tuskainen / pelokas kituminen.
Kyllä tota myöhemminkin on käytetty. Mun vaari kuoli sairaalassa keuhkokuumeeseen ja. muistan kun mummo valitti että pitävät ikkunoita siellä talvipakkasessa auki? Nyt ymmärrän paremmin! Tämä siis 2000-luvun alkupuolella
En tiedä onko jo mainittu mutta 80-luvulla taisi olla parfyymideodorantteja. :D
Vierailija kirjoitti:
Myytinmurtajien Kari Byron :)
Kari:
https://sportshub.cbsistatic.com/i/2021/04/10/eeb196d2-793a-48fc-8cf2-5…
Myytinmurtajat sarja alkoi 2000 luvulla. Kuinka ulkona olet oikein?
Ihanat permikset ja naisilla oli isot ja näyttävät korvikset. Oi sitä muodin ihanaa aikaa!
Ihmiset olivat jotenkin vanhan näköisiä varhain. Olen itse kasarilla syntynyt, eli minulla on muistoja vain vuosikymmenen lopusta ja nekin alle kouluikäisen näkökulmasta. Kun olen katsellut kuvia sukulaisnaisesta joka on syntynyt vuonna 1970, hän oli kasarilla otetuissa teini-iän kuvissaan ihan keski-ikäisen näköinen. Samoin, jos katsoo jotain vanhaa televisio-ohjelmaa, kuten vaikka Hittimittaria, niin jotkut 25-vuotiaat näyttävät viisikymppisiltä. Tällä sukulaisnaisella oli tietysti heleä nuoren ihmisen iho jne. mutta jokin niissä vaatteissa, kampauksissa ja meikeissä vanhensi.
Ladoilla ajettiin vielä täyttä häkää 80-luvulla. Meidän perheelläkin oli Lada.
Minua hävetti se Lada. Haaveilin, että voisimme ostaa jonkun länsiauton. Mutta ei siihen ollut varaa, piti ajaa sillä mihin rahat riitti.
Kummallista on, että muuten köyhyytemme ei minua häirinnyt. Ainoastaan tuo auto hävetti.
Tuohon äskeiseen Lada-kommenttiini lisään vielä sen, että se oli kuitenkin luotettava auto. Ei siinä ollut ikinä vikoja ja talvellakin se oli lämmin. Lisäksi se kulki hyvin melko korkeassa lumihangessakin, siinä kun oli korkea pohja.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko jo mainittu mutta 80-luvulla taisi olla parfyymideodorantteja. :D
80-luvulla muistan Fii-deodorantit, etenkin se ruusuntuoksuinen.
Oli Fa-roll on kainaloihin. Pierre Robert-kosmetiikkaa.
Ehdottoamsti koululaisislla -erityisesti tytöillä- piti olla Teinikalenteri.
Silloin 1980-luvulla äiti saattoi minut lähettää yksin lähikauppaan ostamaan vaikka tölkin maitoa ja paketin leipää, jos ei itse ehtinyt ja ostokset olivat noin pienet. Isommat ostokset hoidettiin sitten kauempana olevassa isommassa kaupassa, mutta se lähikauppa oli reilun 100 metrin päässä kotoa rauhallisella omakotitaloalueella ja ei tarvinnut ylittää tietä. Minä olin ehkä noin 4-5v. Nykyään en sitten tiedä, että päästävätkö vanhemmat noin pienen lapsen yksin kauppaan, varsinkin jos hän on niin sanotusti heikkolahjainen, mitä minä olen. Silloin 1980-luvulla oli tuo käsite heikkolahjainen myös käytössä, mutta ei ilmeisesti enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kaipaa aikaa ennen kännyköitä.
Kasarilla ei oltu aina tavoitettavissa , mikä oli hyvä.Radiossa luettiin kesäisin (ehkä uutisten jälkeen?) tiedotteita tyyliin "Matti Möttönen, matkalla jossain keski-Suomessa, ota yhteyttä kotiin"
Kesäloma oli neljä viikkoa jonka aikana ihmisiä ei saanut kiinni käytännössä mitenkään elleivät ne olleet kotona. Töistä oikeasti irrottiin niin perusteellisesti että loman loputtua piti oikein muistella missä hitossa sitä olikaan töissä - vai oliko?
Vaikka henkilön tiesi olevan koko loman mökillä, kenelläkään ei ollut puhelinta ja ainoa tapa tavoittaa ne oli lähettää postikortti ja pyytää soittamaan ellei halunnut hypätä autoon ja ajaa pihalle. Myös ajantaju sumeni kun ainoa tapa pitää kirjaa päivistä oli vilkaista kirkolta ostetun Iltiksen päiväys ja yrittää muistella haettiinko se edellispäivänä vai kolme päivää sitten eli onko nyt ... eee ... torstai?
Tavoitettavuus on ollut kirouksena jo 70-luvulla.
Isällä, kummisedällä ja sukulaismiehellä oli ARP autossa, kesämökillä tai veneellä akussa kiinni.
ARP vaihtui NMT-puhelimiksi joskus kasarin puolivälin jälkeen.
Sain oman puhelimen joskus -88 puhelinkauppaa pitävältä sukulaismieheltä syntymäpäivälahjaksi.
Soittaminen oli ihan hillittömän kallista ja laitteen akku kesti jonkun neljästä kuuteen tuntia.
Toki puhelimen suhteen ei oltu yhtä intopinkeinä kuin nykyään, tavoitettavuus oli vain parantunut merkittävästi.
Kaverin kanssa n. 10-vuotiaana pohdittiin naama peruslukemilla, että olisi hyvä jos se ydinpommi räjähtäisi ihan päällä, niin ei jäisi kitumaan. Ydinsotaa pelättiin ihan tosissaan. Pyöräiltiin paljon kesäisin ja oltiin paljon ulkona. Haaveiltiin polku- tai mäkiauton rakentamisesta, mutta ikinä se ei oikein ottanut valmistuakseen. Kukaan ei estellyt maantiellä kulkemista, varoitettiin vain pysymään pois autojen tieltä ja jos auton alle jäisi, niin olisi oma vika. Autoissa oli tupakansytytin, joka haisi jännältä kuumentuneena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rockradio ja tv:n Hittimittari ainoita viihdeventtiileitä, lähestulkoon, Yle ja Maikkari olivat ainoat tv-kanavat...
Äläs nyt. Tulihan Levyraatikin. Hyvällä tsägällä saattoi tulla joku nuorillekkin mieluinen biisi.
...joka feidattiin pois puolessa välissä tai alettiin jauhamaan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Ladoilla ajettiin vielä täyttä häkää 80-luvulla. Meidän perheelläkin oli Lada.
Minua hävetti se Lada. Haaveilin, että voisimme ostaa jonkun länsiauton. Mutta ei siihen ollut varaa, piti ajaa sillä mihin rahat riitti.
Kummallista on, että muuten köyhyytemme ei minua häirinnyt. Ainoastaan tuo auto hävetti.
Meillä ei ollut Ladoja, mutta lapsuudessa 80-luvulla löytyi ainakin Mersu ja Peugeot yhdessä vaiheessa. 90-luvulla isä alkoi sitten suosimaan pakettiautoja. Näitä ei kai enää valmisteta, mutta yhteen aikaan oli myös Talbot-autoja, kuulin kun isä vaihtaa autoa ja ostaa varmasti jonkun hienon auton niin pettymys olikin suuri kun oli ostanut Talbotin. Ei tainnut silloin miellyttää.
Toppahanskat imivät tehokkaasti sulaneen lumen sisäänsä ja alkoivat haista. Ei enää muista mistä materiaalista olivat siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myytinmurtajien Kari Byron :)
Kari:
https://sportshub.cbsistatic.com/i/2021/04/10/eeb196d2-793a-48fc-8cf2-5…
Myytinmurtajat sarja alkoi 2000 luvulla. Kuinka ulkona olet oikein?
Vain 25v vanhus sanoo noin.
Pitää sanoa et
Myytinmurtajat sarj alkoi 00 luvul. Kuink ulkon olet oik?
Mikä muute on Myytinmurtajat? Onk se joku räpäri?
Vierailija kirjoitti:
Ehdottoamsti koululaisislla -erityisesti tytöillä- piti olla Teinikalenteri.
Minullakin oli Teinikalenteri käytössä ja ne on vieläkin tallella. Kirjoitin ne täyteen niin pienellä käsialalla, että en saa niistä nykyisin mitään selvää. Pitäisi hommata suurennuslasi.
Lankapuhelimesta piti kiertää se numero ja nyöhemmin tuli sellaiset lankapuhelimet joissa sai näpytellä numeron. Muistan kun koulubussi meni ojaan talvipakkasella. Kävelin siitä kotiin kun oli lyhyempi reitti kun kouluun. Metsäisessä kylässä. On se kännykkä hyvä keksintö. Radiossakin kuulutettiin ihmisiä palaamaan kotiin matkoiltaan. Syytä ei sanottu.
Tuleeko muille Ruutuysin Sirpa Viljamaasta mieleen Myytinmurtajien Kari Byron :)
Sirpa:
https://hs.mediadelivery.fi/img/468/fe8ac1273a3d41d8b83c7cb7ae162333.jpg
Kari:
https://sportshub.cbsistatic.com/i/2021/04/10/eeb196d2-793a-48fc-8cf2-5…