Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Kasari vielä menetteli, diskot ymt. mutta 60-70 luvut oli parhautta. Oi aikoja, oi tapoja, Tietäsitte vaan. Nykyaika on liki revasta.

80-luvulla oli valtava kehitysusko ja tulevaisuudenusko. Jatkuvasti tuli hienompaa elektroniikkaa, ihmiset vaurastui, kaikkea mikä aiemmin oli ylellistä, tuli nyt tavallisen kuluttajan ulottuville.

Musiikki oli mahtavan överiä, muoti myös. Mitä räikeämpää ja isompaa, sitä makeempaa.

Sisustin ensimmäisen pikkuisen kämppäni täysin musta-puna-valkoiseksi, se oli hienoa. Viinilaseissa oli musta jalka. Kavereilla oli kuusikulmaisia mustia lautasia ja kuppeja, ne vasta modernit ja makeet olikin.

Mun mattokin oli musta, siinä oli punaisia ja keltaisia kuvioita, lakanat myös. Se matto oli kyllä järkyttävän vaikea pitää siistinä, kaikki roskat tarttui siihen sähköisesti.

Mineriittilevyt lyötiin seinään kotiremontissa 80--luvun alkupuolella ilman mitään suojaimia, saattoihan niissä asbestia olla, ei turhia paineita. Siellä me penskat hypittiin seassa.

Vierailija kirjoitti:

Lauantaisin oli varhain aamulla alkava perusteellinen raivosiivous, johon minä ja isä emme saaneet osallistua vaan äiti hätisti meidät ulos.  Isä meni sitten laittamaan autoa ja minä keinumaan. 

Vanhempani eivät olleet mitenkään erityisen uskonnollisia, mutta äitini silti puki sunnuntaisin hameen. Muina päivinä käytti farkkuja.

Äiti ja mummo nukkuivat papiljotit päässä, muistan ajatelleeni että se näytti kivuliaalta.

Leipä oli kaupasta mutta pulla ja keksit tehtiin itse. Äitini ei  meinaa hyväksyä sitä, että olen itse pakastepullantuoksuinen valmiskeksejä osteleva äiti.

Kissat juoksentelivat vapaina, asuimme kerrostalossa ja monesti yksi naapuri laski kissan rappuun ja toinen tuli  soittamaan ovikelloa että Misse naukuu täällä oven takana.

Asuinko minä siinä samassa talossa, kun vit utti (sitä sanaa ei vielä käytetty) suunnattomasti herätä lauantaiaamuna seitsemältä siihen, kun joku pieksi mattoja ikkunani takana?

Pizzaa tehtiin itse. Täytteeksi jauhelihaa, juustoa ja tomaatti oli kokonaisista tomaateista murskattua.

Vieläkö ravintoloissa saa hyvä voileipiä: oopperaleipää, metsästäjänleipää ja mitä niitä olikaan? Paras oli "talon leipä", jonka kokki oli ilmeisesti koonnut parhaista aineksista, mitä käsillä sattui olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yleistyi pizzerioissa ja muissa sen kaltaisissa ravintoloissa käyminen.

Ilmaantui rentoja ruokaravintoloita, joissa oli kohtuulliset hinnat.

Elämä alkoi muutenkin mennä kansainvälisempään suuntaan ja Suomi alkoi olla yhä enemmän Länsi-Euroopan tasalla esimerkiksi vaatemuodin ja kodin elektroniikan suhteen.

Matkoillekin pääsi helpommin kuin ennen, ihan tavallinen duunarikin.

Oli väritelkkareita ja mikroaaltouuneja jo 70-luvullakin. Ja Ajatar Foorumissa Mannerheimintiellä ja auki joka ilta kello kahdeksaan.

Kun muistellaan, muistellaan sitten oikein. Eikö?

Muistetaan taas, että osa meistä on Kainuusta, ei käynyt koko nuoruudessaan Mannerheimintiellä, ja kävi kerran viikossa kauppa-autolla

Mannerheimintie jäi kokematta kaikilla harvoilla Helsinginreissuilla, mutta metrolla käytiin pieni matka porukalla ihan vaan erikoisen kokemuksen vuoksi, kun se oli niin uusi.

Tupakkaa poltettiin kaikkialla, pahinta oli paljossa junankäytössäni, kun vapaita paikkoja yleensä oli vain tupakointiosastolla ja aina paikka oli ketjupolttajan vieressä. Enkä itse polttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Ekamatka laivalla Viroon oli osaltani vasta 90-luvun puolella, laiva oli joku vanha romu, 80-luvun George Ots oli NL:n aikaisena jo poistettu liikenteestä. Siinä ei ollut autoramppia. Paljon mainostettu tavaratalo Kaubamaja oli silloin auki vain katukerroksessa ja myyntiartikkelit olivat kovin vähäisiä. Peltikattiloita ja joitakin peltiesineitä, vanhoja nailonsukkia ja neuletöitä. Muita tavarataloja ei ollut. Mutta aloittelevia liikkeitä oli siellä täällä, markkinatalouden harjoittelijoina. Samassa huoneistossa myytiin maitoa, lihaa, leipää, kenkiä, kankaita, ja leluja sekä viinaa. 80-luvulla ei kuulemma ollut tämänkään vertaa, monet ostokset, jos oli jotain ostettavaa, tehtiin mustassa pörssissä tai toreilla. Apteekeissa myytiin pahalle haisevaa käärmesalvaa ja muutkin lääkkeet olivat lähinnä itse tehtyjä yrteistä ja muista ihmeellisistä ainesosista, länsimaiset lääkkeet olivat vielä harvinaisuus.  Tallinnassa oli suomalaisittain mielettömän halpaa, kotiin tuotiin lähinnä alkoholia ja joskus meripihkakoruja.

80-luku tehtiin keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Samoin 70, 90, ja osa 00. Työtä, nukkumista, siinä se aika meni. Aina väsyksissä kun ensin ei tottunut yövuoroihin ja sitten ei tottunut niistä pois. Loppuvuosikymmenet lääkkeitten voimin. Palkka oli hyvä, mutta inflaatio söi säästöt pois. Asuntolaina 11 % korolla + jotakin muulla nimellä olevia kuluja. Perheelliset sai halpaa ja pitkäaikaista Aravalainaa jonka inflaatio söi pois eli me sinkut maksoimme ne. Ostin hyvät mutta kalliit stereot, hyvät ovat vieläkin. Televisiota ei vieläkään. Auton ostin, Visan, olikin paljon parempi kuin edellinen, Escort. Vm -89 Pösö 205 oli paljon parempi, sillä ajan vieläkin vaikka remonttia riittää ja varaosat "kiven alla".

Nyt olen vanha ja onneksi pian kuolen pois. Ei jää ikävä mitään vuosikymmentä eikä ketään. Vapaaehtoisena en tänne syntynyt, olisin halunnut vielä levätä ja toipua edellisestä, mutta toisin oli päätetty. Ja sellaisen elämän sain kuin minulle ilmoitettiin. Hyvässä ja varsinkin pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luku oli vuosikymmen jolloin ns. etelänmatkailu yleistyi ja siitä tuli mahdollista koko kansalle ja moni matkusti tuolloin ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

Nykyisin matkailu on moninkertaisesti yleisempää. Ei 80-luvulla lennelty hetken mielijohteesta eikä ollut halpalentoyhtiöitä. Lentäminen oli paljon kalliimpaa.

Nuorten matkailun kohokohta oli interrail, rinkat selässä junailtiin epämukavasti pitkin Eurooppaa. Se oli hienoa ja näin näki maita joihin ei muuten olisi tullut matkustettua.

Tietysti matkailu on nykyään yleisempää ja halvempaa mutta kyllä 1980-luvullakin matkusteltiin. Kyse olikin etelän valmismatkoista. Niihin oli varaa jo työläiselläkin, eivät olleet enää vain mitään eliittiväen juttuja. Äkkilähtömatkoja saattoi myös saada todella halvalla varsinkin jos osti matkan vasta lentokentältä juuri ennen lähtöä. Esimerkiksi 1980-luvun lopussa suomalaiset tekivät noin miljoona etelänmatkaa.

Neuvostoliiton matkakohteet (mm. Jalta, Odessa, Sotsi, Batumi) oli halvempia kuin Kreikka, Espanja yms.

80-luvulla kytättiin kavereitten kanssa äkkilähtöjä, joihin pääsi jos joku matkalainen oli jättänyt saapumatta kentälle tai vaikkapa sairastunut. Joskus tuli todella kiire, vaikka asuimme Helsingissä.

Kerrankin käytiin matkatoimistossa Manskulla kyselemässä olisiko tälle viikolle mitään ja myyjä huomasi että kaksi peruutusta on juuri tullut kahden tunnin päästä lähtevään koneeseen etelään. Asuimme silloin lähiössä, jonne mentiin bussilla. Maksettiin matkat ja sitten äkkiä rautatieasemalle lähiöön lähtevään bussiin, perillä salaman nopeasti passit ja joitakin matkatavaroita mukaan ja pankkikirja jolla saisi lentokentällä rahaa. Ja uudelleen bussilla keskustaan, josta taksilla lentoasemalle, lähiöön ei taksia saanut helposti heti. Kentällä oltiin 20 minuuttia vaille koneen lähtöön ja yhä päästiin passitarkastusten jälkeen koneeseen, sinne mentiin jalan. Mjuita tarkastuksia ei juurikaan ollut. Juuri kun olimme päässeet istumaan, kone lähtikin samantien. Nykyisin ei onnistu.

Olin ollut Tukholmassa töissä 2v 80-luvun alussa ja kun lopulta pesti loppui, tulin laivalla Helsinkiin, laiva oli Silja ja tuntui hienolta. Siihen aikaan Silja oli jotain parempaa eikä virolaisten omistuksessa. Mutta järkytyin kun menin nuorena katsastamaan pitkästä aikaa Helsingin yöelämää. Ihan kuin olisi palannut Neuvostoliittoon ja 20v ajassa taaksepäin. Ne säännöt ravintoloissa, ankeat aukioloajat, yökerhot kiinni jo klo 2 yöllä ja kaiken maailman istumismääräykset pöydissä. Musiikki oli täyttä paskaa, ulkomaisista biiseista väännettyjä suomalaisia covereja huonojen laulajien esittäminä. Ja ne pakolliset hitaat ja tanssitangot diskossa, ei  edes tiedetty mikä on disko. Tiskijukka ei osannut yhdistää biittejä vaan piti pienen tauon jokaisen biisin jälkeen ja höpötti mikrofoniin jotain omaansa siinä välillä ."Tässä tulee sitä ja tässä tätä..." Ja ne vaatteet, pukeutuminen, hiustyyli..suoraan Neuvostoliitosta. Mutta Suomihan oli täysin rähmällään siihen aikaan itään ja pyllisteli länteen. Kuvankauniit ruotsalaiset nuoret neitoset hyvin hoidettuinen asuineen ja pitkine hiustyyleineen olivat kuin filmitähtiä verrattuna pönäkkiin miesmäisiin nuoriin suomalaisiin naisiin, joilla oli lyhyt polkkatukka, potan avulla leikattu, ja yleensä karseat miesmäiset vaatteet, ei hametta eikä osaavaaa meikkiäkään. Sain kuitenkin niiin hyvän työpaikan Helsingissä, etten heti lähtenyt takaisin. Työn etuihin kuului matkustelu Pohjoismaissa. Suomalaiset matkustivat siihen aikaa Neuvostoliitossa, DDR:ssä ja kaikkialla itäblogissa mihin tunsivat kuuluvansa.

Vierailija kirjoitti:

Oli jo merkkejä tulevaisuudesta, jossa voi hengittää, tuulahduksia uudesta ajasta, ajasta Kekkosen jälkeen. Lepakon yöbileet, ensimmäiset klubit, Einstein-klubi Kaisaniemessä. Futuristit ja uusromantikot. Helsingissä kaapelitelevisiosta näkyi yllättäen Music Box ennen kuin MTV:stä oli tietoakaan! Syntsapoppia, viimeisen päälle leikattuja hiuksia, reissu Berliiniin ennen muurin murtumista. Joy Divison, Bauhaus, DAF, Cabaret Voltaire. Interrail. Siinä osa 80-luvustani...

Einstein-klubi oli ja meni, lähinnä pyrähdyksenä, mutta Kaisaniemessä toimi useita vuosia heti 80-luvun alusta Cabaret-klubi, joka oli Einsteinia paljon villimpi. Sen asiakaskuntaa olivat futuristit, pintaliitäjät, näyttelijät, pukeutujat, monet julkkikset, ja seksuaalivähemmistöt. Ja musa oli oikeaa diskomusaa, suoraan Lontoosta, New Yorkista, ei suomalaista funkia, joka jyskytti keskikaupungin junttiloissa. Musiikkigenre pohjautui erittäin tanssittavaan High Energyyn, diskomusaan joka soi kaikkialla suurkaupungeissa ulkomailla. Kaisaniemessä oli myös usein show. Kun siihen aikaan muualla oli sääntönä istua pöydässä alkoholia juodessa, Cabaretissa sai liikkua vapaasti juoman kanssa , myös suuresta baarista. Tämä oli yökerho, mutta kaikki yökerhot suljettiin sen aikaisen poliitikan mukaan jo klo 2 yöllä.

Vauvat jätettiin kaupan oven ulkopuolelle vaunuihin nukkumaan sillä aikaa, kun mammat tekivät ruokaostokset.

Muutenkin vauvoja nukutettiin ulkona vaunuissa aina kun sää vähänkin salli.

Oli ne 60 luvullakin. Herrasmiehiä hyvin pukeutuneita, hyvälle tuoksuvia. Ja KOMEITA, pitkiä

hyvää tanssimaan. Ei kun  kyytiin  v aan.

80-luvulla oli Rollarit 40-vuotiaita vanhoja miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin kaikkialla, pahinta oli paljossa junankäytössäni, kun vapaita paikkoja yleensä oli vain tupakointiosastolla ja aina paikka oli ketjupolttajan vieressä. Enkä itse polttanut.

Vielä vuonna 1992 jouduimme tupakkavaunuun, kun auto hajosi ja oli pakko tulla Helsingistä Turkuun junalla. Meillä nimittäin oli kissa kopassa, ja totta kai kissat tupakoivat (!!) ja siksi me ihmisetkin jouduimme tupakkavaunuun. Sen jälkeen olenkin ollut vain yhden meno-paluumatkan junassa (matkat maksoi Warner Brothers Finland), niin kiukkuiseksi ja pahoinvoivaksi VR meidät halusi tehdä ihan kiusallaan. En anna sitä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yleistyi pizzerioissa ja muissa sen kaltaisissa ravintoloissa käyminen.

Ilmaantui rentoja ruokaravintoloita, joissa oli kohtuulliset hinnat.

Elämä alkoi muutenkin mennä kansainvälisempään suuntaan ja Suomi alkoi olla yhä enemmän Länsi-Euroopan tasalla esimerkiksi vaatemuodin ja kodin elektroniikan suhteen.

Matkoillekin pääsi helpommin kuin ennen, ihan tavallinen duunarikin.

Oli väritelkkareita ja mikroaaltouuneja jo 70-luvullakin. Ja Ajatar Foorumissa Mannerheimintiellä ja auki joka ilta kello kahdeksaan.

Kun muistellaan, muistellaan sitten oikein. Eikö?

Muistetaan taas, että osa meistä on Kainuusta, ei käynyt koko nuoruudessaan Mannerheimintiellä, ja kävi kerran viikossa kauppa-autolla

Tuskin kävin minäkään Mannerheimintiellä, vaikka kerran Helsingissä kävinkin tuttavaperheen kanssa,mutta tv-mainoksen musiikki on jäänyt vahvana mieleen. Rauman seudulla asustelin, ennen kuin muutin 36 vuotta sitten Turkuun. Turku oli sinällään tuttu paikka, sillä silmälääkärissä piti aina käydä Turussa, koska Raumalle sellainen eksyi vasta pitkälle 80-luvun puolella. Silmälasit nimittäin sain kolmasluokkalaisena syksyllä 1974.

Mutta sitä juuri tarkoitin kommentillani. Kaikilla ei ollut samanlaista lapsuutta eri puolilla Suomea. Jotkut ilmeisesti elivät DDR-mäisissä olosuhteissa pitkälle 80-luvulle saakka, mutta toiset eivät. Meille, duunariperheeseen, ostettiin eka väritelkkari 1977, koska tykkäsin lapsena olla kaverini, toisen duunariperheen lapsen, luona väritelkkaria katsomassa ja ihmettelin, miksi meille ei voitu sellaista ostaa. No, sitten ostettiin. Mikroaaltouunia meillä ei silloin vielä ollut, mutta yhdellä toisella kaverilla oli, ja sillä sitten heillä sapuskaa lämmitettiin. Parin luokkakaverin kotona oli uima-allas, mutta vain toisen perheellä oli varaa vuoden 1973 energiakriisin jälkeen siihen vettä laskea ja lämmittää. Ja kaikkea muuta.

Minua vain jotenkin suunnattomasti ärsyttää, kun 70-luvun Suomea dismissataan yleisesti ottaen itäblokin maaksi, koska minun muistoissani se ei sellainen ole. Meidän perhe ei ollut varakas ja kuitenkin meillä oli paljon. Avohoitokeskuksen tulon jälkeen terveydenhoitokin oli ilmaista ja sinne pääsi, kun meni jonottamaan. Ei todellakaan tarvinnut roikkua puhelimessa viikkotolkulla kuten nyt. Väriä ja vaarallisia kuvioita maailmaan mahtui, muistan 70-luvusta ennen kaikkea auringonpaisteen, niittykukat, vihreän nurmikon ja riemunkirjavat vaatteet. Vilkaisu vanhaan valokuva-albumiin vahvistaa muistikuvat oikeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa poltettiin kaikkialla, pahinta oli paljossa junankäytössäni, kun vapaita paikkoja yleensä oli vain tupakointiosastolla ja aina paikka oli ketjupolttajan vieressä. Enkä itse polttanut.

Vielä vuonna 1992 jouduimme tupakkavaunuun, kun auto hajosi ja oli pakko tulla Helsingistä Turkuun junalla. Meillä nimittäin oli kissa kopassa, ja totta kai kissat tupakoivat (!!) ja siksi me ihmisetkin jouduimme tupakkavaunuun. Sen jälkeen olenkin ollut vain yhden meno-paluumatkan junassa (matkat maksoi Warner Brothers Finland), niin kiukkuiseksi ja pahoinvoivaksi VR meidät halusi tehdä ihan kiusallaan. En anna sitä anteeksi.

Ainakin minun vaunustani olisin heittänyt sinut ja eläimesi välittömästi ulos. Ensinnäkin en voi sietää katteja ja toiseksi olen niille allerginen joten ihan oikeaan paikkaan VR teidät ja eläimen laittoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tallinnaan pääsi halvalla ja hinnat oli markoissa. Risteily oli huippua 80-luvulla.

Tallinnaan ei 80 -luvulla päässyt ilman Neuvostoliiton viisumia, ja sinne kulki laiva suunnilleen pari kertaa viikossa. Tiheämmin laivat alkoivat kulkea vasta Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen 1991. Itse muistan käyneeni viikonlopun hotellimatkalla ihan niitä ensimmäisiä hetkiä, kun sinne alkoi päästä vapaasti, keväällä 1992. Draivi oli hurja, joka paikkaa rempattiin ja rakennettiin. Kauppoja ei vielä juurikaan ollut, mutta jostain vanhankaupungin pubista sai hyvää ruokaa ja halpaa olutta. Paikallinen skumppapullo taisi silloin maksaa Suomen rahassa 6 tai 7 markkaa. Keskiaikaravintolaakaan ei vielä ollut...:)

Juuri näin. 80-luvulla ei matkusteltu Virossa ja vielä 90-luvun alussakin se oli vähäistä. Moni suhtautui tosi ennakkoluuloisesti Viroon 90-luvulla kun sinne lopulta pääsi eikä edes halunnut sinne.

Ekamatka laivalla Viroon oli osaltani vasta 90-luvun puolella, laiva oli joku vanha romu, 80-luvun George Ots oli NL:n aikaisena jo poistettu liikenteestä. Siinä ei ollut autoramppia. Paljon mainostettu tavaratalo Kaubamaja oli silloin auki vain katukerroksessa ja myyntiartikkelit olivat kovin vähäisiä. Peltikattiloita ja joitakin peltiesineitä, vanhoja nailonsukkia ja neuletöitä. Muita tavarataloja ei ollut. Mutta aloittelevia liikkeitä oli siellä täällä, markkinatalouden harjoittelijoina. Samassa huoneistossa myytiin maitoa, lihaa, leipää, kenkiä, kankaita, ja leluja sekä viinaa. 80-luvulla ei kuulemma ollut tämänkään vertaa, monet ostokset, jos oli jotain ostettavaa, tehtiin mustassa pörssissä tai toreilla. Apteekeissa myytiin pahalle haisevaa käärmesalvaa ja muutkin lääkkeet olivat lähinnä itse tehtyjä yrteistä ja muista ihmeellisistä ainesosista, länsimaiset lääkkeet olivat vielä harvinaisuus.  Tallinnassa oli suomalaisittain mielettömän halpaa, kotiin tuotiin lähinnä alkoholia ja joskus meripihkakoruja.

Mä kävin ekakertaa Tallinnassa 1981, ilmeisesti viisumin hankki matkatoimisto sitte. Ankeaa oli. Georg Otsilla mentiin. Mitään ostettavaa eikä nähtävää ollut. Virun turistibaarissa oltiin drinksuilla. Yäk Pepsiä varmasti 1/4 ja 3/4 vodkaa, oli ihan hirveää. Kyseltiin ruokapaikkaa ja painettiin taksilla Piritan rantaan. Ei ollut auki kyseinen ravintola. Sitten Vana Toomakseen. Sain tyrmäystippoja, onneksi oli poikaystävä mukana.

Ihan mielellään ja ihmetellen sieltä lähti pois. Aika karmeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurin pojalla ei ollut pyörää ja se sitten vaan juoksi toisten perässä.

Tämä oli hyvä ;D

Teinille 1980-luku  oli hyvää aikaa. Epäkäytännöllisintä oli se, että kaupat ja virastot sulkivat aikaisemmin, joten käynnit piti ajoittaa niiden aukioloaikojen (ja jonojen) mukaan. Toisaalta monet ns. huipputähdet kiersivät Suomen vielä tuolloin kaukaa, joten ei täällä mitään Brucea tai Madonnaa niihin aikoihin vielä nähty, sen sijaan monta tulevaisuuden huippunimeä kylläkin. Se on totta, että kännyköiden puuttuminen aiheutti monta turhaa odottelua milloin missäkin (mm. bänditreeneihin ei päästy, kun talonmies nukkui pommiin, eikä tullut avaamaan ovia). Siellä sitä sitten odoteltiin tunti-pari, ennen kuin häivyttiin.

Nykyaikaan verrattuna hyvää oli juurikin tuo, ettei tarvinnut olla koko ajan tavoitettavissa, ja kyllä niiden puuttuvien tv-kanavien (tai somen) sijaan oli kyllä aina jotain muutakin tekemistä.

Päiväelämä piti ajoittaa sen mukaan, että ehtii pankkiin ja kauppoihin. Pankit sulkeutui 16.15 ja kaupat ensin klo 17, myöhemmin peräti klo 20!

Hankalaa työssäkäyvälle.

M45 kirjoitti:

Mopoja ei ollut käytännössä kuin PV tai manki. Joillain friikeillä oli Tunturi Tiger.

Olin varmaankin sitten friikki aikaani edellä, kun omistin automaattivaihteisen Fantic Tossun. Nythän skootterimopot ovat taas muodissa.