Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

80-luvulla yleistyi pizzerioissa ja muissa sen kaltaisissa ravintoloissa käyminen.

Ilmaantui rentoja ruokaravintoloita, joissa oli kohtuulliset hinnat.

Elämä alkoi muutenkin mennä kansainvälisempään suuntaan ja Suomi alkoi olla yhä enemmän Länsi-Euroopan tasalla esimerkiksi vaatemuodin ja kodin elektroniikan suhteen.

Matkoillekin pääsi helpommin kuin ennen, ihan tavallinen duunarikin.

Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, Tallinnassa ja Pietarissa sai vaihdettua sukkahousuilla ja pipoilla ruplia, joilla pystyi elämään herroiksi ravintoloissa, tosin kaikki muu paitsi vodka oli huonolaatuista.

Suomessakin oli ihan rehellisiä kommunistipuolueita, sittemminhän SKP ja SKDL yhdistyivät ja vaihtoivat nimensä vasemmistoliitoksi.

Antaisin mitä tahansa jos saisin elää päivän 80-luvulla. Sellaista tulevaisuudenuskoa ei enää ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista

Oletko joku aikamatkaaja? Selität syntyneesi 1981 mutta pitkä, yksityiskohtainen kuvauksesi on 1960-luvun lopun ja 1970-luvun Suomesta, ei kasarilta.

1981 syntyneenä et sitä paitsi voisi muistaakaan kasarilta kuin ihan kasinotalouden hulluimmat vuodet jolloin kaikilla meni lähes yhtä lujaa ennen romahdusta kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin mitä tahansa jos saisin elää päivän 80-luvulla. Sellaista tulevaisuudenuskoa ei enää ole eikä tule.

Ei sieltä 80-luvulta haluaisi palata ainakaan tähän nykyaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin mitä tahansa jos saisin elää päivän 80-luvulla. Sellaista tulevaisuudenuskoa ei enää ole eikä tule.

Ei sieltä 80-luvulta haluaisi palata ainakaan tähän nykyaikaan.

minä en haluaisi palata nykypäivästä sinne kasarille, sen verta köykäistä aikaa se oli verrattuna ihan mihin tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvostoliitto oli vielä voimissaan, Tallinnassa ja Pietarissa sai vaihdettua sukkahousuilla ja pipoilla ruplia

Asuin lapsena 80-luvulla Tampereen ortodoksikirkon läheisyydessä ja siihen tuli usein neuvostoliittolaisia turistibusseja. Tiedän, että isäkin kävi sieltä busseilta ostamassa pimeää vodkaa venäläisiltä, usein ei tarvinnut maksaa markoilla vaan juuri sukkahousut ja vastaavat perustuotteet kelpasivat hyvin maksuksi vodkasta. Tietääkseni Tampereen poliisi ei tuohon kauppaan koskaan puuttunut vaikka se oli hyvin kaikilla lähistön asukkailla tiedossa.

Ennen kuin VHS-nauhurit yleistyivät, olivat tosi kalliita, pystyi paikallisestä videovuokrausliikkeestä, vaikka Makuunista, lainata leffojen katseluun salkussa kulkevan VHS-laitteen.  TV-kanavia oli usein vain 3-4, jos ei ollut jokin keskustan kerrostalo, jossa oli satelliittiantennit (tai rikkaammilla niitä oli myös).

Kotiin piti tulla ajoissa, vanhemmat eivät muuten tienneet, missä mentiin tai mitä tehtiin. Kännyköitä ei ollut.

Läksyt tehtiin kirjoista joko vihkoon tai harjoituskirjaan. Esitelmät ja muut pidemmät kirjoitelmat piti tehdä vanhempien kirjahyllyssä olevien tietosanakirjasarjojen tai kirjaston kirjojen avulla, paperille kirjoittaen tai koululta lainattuihin kalvoihin tussilla kirjoitellen esitelmiä varten.

Pyörällä kouluun, ilman mitään suojuksia tai kypäröitä. Jos talvella meni linja-autolla kouluun, sitä varten vanhemmat voivat ostaa halvempia bussilippusarjoja, joita repäistiin 1 kerrallaan. Olivat aina jotain vaaleanvihreitä, sinisiä tai pinkkejä, ohutta paperia. Jos oli tuttu kuljettaja, onnistui pääsemään ilmankin lippua aamulla kouluun, jos olivat liput loppuneet tai unohtuneet. Luotettiin, että lapsi tuo seuraavana päivänä tuplaliput (ja niin toikin, luotolle oli perusta).

- Ei ollut kännykkäzombeja

- Ei tarvinnut suvaita kaiken maailman himmelijuttua

-Töisä sai kun haki ei ollut rekryfirmojen leikkaa liimaa,teippaa taita, hyppää loikkaa juttuja. Ahkeruus ja halua oppia uutta riitti

- Ei tarvinut pelastaa koko maailmaa ja ymmärtää jos jonkinmoista sateenkaarta

- Naiset käyttivät hametta, miehet saivat olla miehiä

Musiikki oli parasta 1980-luvulla, suosikkini oli ja on edelleen Bon Jovi. <3

Vierailija kirjoitti:

Antaisin mitä tahansa jos saisin elää päivän 80-luvulla. Sellaista tulevaisuudenuskoa ei enää ole eikä tule.

Paluu menneisyyteen ja sitä varten tarvitsemme aikakoneen. :)

Nyt pitää olla hiljaa eikä saa sanoa kirjoitti:

- Ei ollut kännykkäzombeja

- Ei tarvinnut suvaita kaiken maailman himmelijuttua

-Töisä sai kun haki ei ollut rekryfirmojen leikkaa liimaa,teippaa taita, hyppää loikkaa juttuja. Ahkeruus ja halua oppia uutta riitti

- Ei tarvinut pelastaa koko maailmaa ja ymmärtää jos jonkinmoista sateenkaarta

- Naiset käyttivät hametta, miehet saivat olla miehiä

Mulla taisi olla hame päällä vain erilaisissa juhlatilaisuuksissa, muuten aina farkut tai muut housut, enkä todellakaan ollut poikkeus. Olin 80-luvulla 15-25-vuotias.

Missä ihmeen paikassa mahdoit asua, körttiseudullako? 😂

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurin pojalla ei ollut pyörää ja se sitten vaan juoksi toisten perässä.

Tämä oli hyvä ;D

Teinille 1980-luku  oli hyvää aikaa. Epäkäytännöllisintä oli se, että kaupat ja virastot sulkivat aikaisemmin, joten käynnit piti ajoittaa niiden aukioloaikojen (ja jonojen) mukaan. Toisaalta monet ns. huipputähdet kiersivät Suomen vielä tuolloin kaukaa, joten ei täällä mitään Brucea tai Madonnaa niihin aikoihin vielä nähty, sen sijaan monta tulevaisuuden huippunimeä kylläkin. Se on totta, että kännyköiden puuttuminen aiheutti monta turhaa odottelua milloin missäkin (mm. bänditreeneihin ei päästy, kun talonmies nukkui pommiin, eikä tullut avaamaan ovia). Siellä sitä sitten odoteltiin tunti-pari, ennen kuin häivyttiin.

Nykyaikaan verrattuna hyvää oli juurikin tuo, ettei tarvinnut olla koko ajan tavoitettavissa, ja kyllä niiden puuttuvien tv-kanavien (tai somen) sijaan oli kyllä aina jotain muutakin tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yleistyi pizzerioissa ja muissa sen kaltaisissa ravintoloissa käyminen.

Ilmaantui rentoja ruokaravintoloita, joissa oli kohtuulliset hinnat.

Elämä alkoi muutenkin mennä kansainvälisempään suuntaan ja Suomi alkoi olla yhä enemmän Länsi-Euroopan tasalla esimerkiksi vaatemuodin ja kodin elektroniikan suhteen.

Matkoillekin pääsi helpommin kuin ennen, ihan tavallinen duunarikin.

Oli väritelkkareita ja mikroaaltouuneja jo 70-luvullakin. Ja Ajatar Foorumissa Mannerheimintiellä ja auki joka ilta kello kahdeksaan.

Kun muistellaan, muistellaan sitten oikein. Eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurin pojalla ei ollut pyörää ja se sitten vaan juoksi toisten perässä.

Tämä oli hyvä ;D

Teinille 1980-luku  oli hyvää aikaa. Epäkäytännöllisintä oli se, että kaupat ja virastot sulkivat aikaisemmin, joten käynnit piti ajoittaa niiden aukioloaikojen (ja jonojen) mukaan. Toisaalta monet ns. huipputähdet kiersivät Suomen vielä tuolloin kaukaa, joten ei täällä mitään Brucea tai Madonnaa niihin aikoihin vielä nähty, sen sijaan monta tulevaisuuden huippunimeä kylläkin. Se on totta, että kännyköiden puuttuminen aiheutti monta turhaa odottelua milloin missäkin (mm. bänditreeneihin ei päästy, kun talonmies nukkui pommiin, eikä tullut avaamaan ovia). Siellä sitä sitten odoteltiin tunti-pari, ennen kuin häivyttiin.

Nykyaikaan verrattuna hyvää oli juurikin tuo, ettei tarvinnut olla koko ajan tavoitettavissa, ja kyllä niiden puuttuvien tv-kanavien (tai somen) sijaan oli kyllä aina jotain muutakin tekemistä.

Peter Gabriel ei sitten ollut huippunimi 1987?

Kuka nyt huippunimenä mitäkin pitää.

Lauantaisin oli varhain aamulla alkava perusteellinen raivosiivous, johon minä ja isä emme saaneet osallistua vaan äiti hätisti meidät ulos.  Isä meni sitten laittamaan autoa ja minä keinumaan. 

Vanhempani eivät olleet mitenkään erityisen uskonnollisia, mutta äitini silti puki sunnuntaisin hameen. Muina päivinä käytti farkkuja.

Äiti ja mummo nukkuivat papiljotit päässä, muistan ajatelleeni että se näytti kivuliaalta.

Leipä oli kaupasta mutta pulla ja keksit tehtiin itse. Äitini ei  meinaa hyväksyä sitä, että olen itse pakastepullantuoksuinen valmiskeksejä osteleva äiti.

Kissat juoksentelivat vapaina, asuimme kerrostalossa ja monesti yksi naapuri laski kissan rappuun ja toinen tuli  soittamaan ovikelloa että Misse naukuu täällä oven takana.

Vierailija kirjoitti:

Autot oli laadukkaita niin kuin kaikki muukin, mikro oli uusi keksintö ja sillä oli kiva vähän leveillä kavereille ku meillä oli, vanhemmilla ihmisillä kuten omilla isovanhemmilla oli vielä mustavalkotelkkari, kouluissa oli vielä kuritusaikakautena palvelleita opettajia jotka ääneen monesti marisivat menneiden aikojen perään kun vielä sai kurittaa, KAIKKI aikuiset tupakoivat niin sisällä talossa kuin autoissakin eikä lasten valitus ikävästä katkusta tuntunut saavan mitään aikaan ja nykyään historiallisesti arvokkaita jälleenrakennuskauden alueita kuten omia synnyinnurkkia pidettiin alemman keskiluokan asumuksina ja tasakattoiset uima-altaalla varustetut hometalot oli 5/5.

Ollaankohan samanlaiselta tehdaspaikkakunnalta. Tupakointi oli ihan yleistä, baarista tullessa piti ensimmäisenä mennä suihkuun, kun hiukset haisi ihan tupakalla.

Paikallisilla vanhemmilla ihmisillä on edelleen vaikea hahmottaa, että ne rintamamiestaloalueet on nykyään valtakunnallisesti arvokkaita.

Tampereella vielä purettiin puutaloja ja punatiilitehtaita, ja rakennettiin tilalle elementeistä kaikkea, mikä ei vieläkään näytä kauniilta eikä laadukkaalta. Osa on jo purettukin. Rakennussuojelu otti lapsenaskeleitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yleistyi pizzerioissa ja muissa sen kaltaisissa ravintoloissa käyminen.

Ilmaantui rentoja ruokaravintoloita, joissa oli kohtuulliset hinnat.

Elämä alkoi muutenkin mennä kansainvälisempään suuntaan ja Suomi alkoi olla yhä enemmän Länsi-Euroopan tasalla esimerkiksi vaatemuodin ja kodin elektroniikan suhteen.

Matkoillekin pääsi helpommin kuin ennen, ihan tavallinen duunarikin.

Oli väritelkkareita ja mikroaaltouuneja jo 70-luvullakin. Ja Ajatar Foorumissa Mannerheimintiellä ja auki joka ilta kello kahdeksaan.

Kun muistellaan, muistellaan sitten oikein. Eikö?

Muistetaan taas, että osa meistä on Kainuusta, ei käynyt koko nuoruudessaan Mannerheimintiellä, ja kävi kerran viikossa kauppa-autolla

Nyt pitää olla hiljaa eikä saa sanoa kirjoitti:

- Ei ollut kännykkäzombeja

- Ei tarvinnut suvaita kaiken maailman himmelijuttua

-Töisä sai kun haki ei ollut rekryfirmojen leikkaa liimaa,teippaa taita, hyppää loikkaa juttuja. Ahkeruus ja halua oppia uutta riitti

- Ei tarvinut pelastaa koko maailmaa ja ymmärtää jos jonkinmoista sateenkaarta

- Naiset käyttivät hametta, miehet saivat olla miehiä

Joo ei tarvinnu pelastaa koko maailmaa eikä edes Suomea. Energiatehokkuus oli heikkoa, juuri mitään ei kierrätetty -panttipullot oli, bensassa oli lyijyä, teollisuuden päästöt moninkertaisia tähän päivään verrattuna, liikenteen päästöt valtavia, kaikki tämä maksettiin tietenkin sairauksiana ja alempana keskielinikänä, oli se vaan hienoa aikaa

Kiiltokuva-albumissa oli oma osio hilekiiltsikoille. Ne olivat hienoimpia. Ja niistä parhaimpia koira- ja kissakiiltsikat.

Ensin pidimme kiiltokuvia postimerkkialbumeissa, joissa oli yhden rivin pituinen tasku merkeille. Pian markkinoille ilmestyi jättimäisiä, paksukantisia "tarra-albumeita", joissa kiiltokuvia saattoi asetella sivulle ja päälle tuli läpinäkyvä kelmu. Näitä kansioita oli heppa-, kissa- ym aiheilla ja niitä raahattiin repussa kouluun.

Ekan luokan joulujuhlassa esitimme jonkun tanssin jossa jouduin ottamaan erästä poikaa kädestä. Muistan vieläkin sen ällötyksen tunteen, että piti koskea poikaan 😅

(Ja ihan hetero minusta kasvoi).

Leikkasimme aikakauslehdistä paperinukkeja ja teimme niille itsekin vaatteita. Sain myös joululahjaksi hienoja paperinukkeja, joilla oli oma pahvista taiteltava kolmiulotteinen makuuhuone tai oma huone pylvässänkyineen ja prinsessatavaroineen.

Kaverini sai Lundby-nukkekodin, jossa oli sähkövalot. Olin kade! Mutta he olivatkin rikkaita ja heidän isänsä oli ollut oikein Amerikassa töissä. Itse tapetoin lahjapaperilla isäni itse nikkaroimaa nukkekotiani ja askartelin sinne massasta astioita.