Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Minä en kerro puolisolleni kaikkia asioita. Ei tulisi mieleenkään. Jotkut asiat ovat kyllä sellaisia jotka tekisi mieli kertoa jotta esim miehen ymmärrys joitain mun läheisiä ihmisiä kohtaan kasvaisi mutta en kerro ellei ole erikseen luvattu. Ymmärrän hyvin että kaikki minulle uskotut asiat eivät ole mieheni korville tarkoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin asioitteni kertomisen sukulaisille, kun kaikki päätyi yleiseksi kahvipöytäpuheenaiheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään nimessä saisi mutta ainakin itse kerron kaiken miehelleni. Luulisin että kaikki ystäväni tekevät myös näin ja pystyn elämään asian kanssa. Sinkkuystävät varmasti repisivät pelihousunsa mutta en ikinä kertoisi heille että oikeasti jaamme mieheni kanssa kaiken.
Joo, mä huomaisn myös sinkkuna että minun jutut meni ystäväni kautta hänen miehelleen ja tämän miespuolisille tutille. Sen jälkeen olen todellakin miettinyt tarkkaan mitä kenellekkin kerron. Tästä syystä monella esim jenkeissä on se terapeutti jolle ongelmansa kertoa, näin ei ne lähde minnekkään eteenpäin.
En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, joille parisuhde on joku symbioosi jossa aivan kaikki pitää tehdä yhdessä ja mitään omaa ei voi olla, ei edes omia ystäviä vaan niidenkin kaikki asiat pitää sille puolisolle kertoa. Kyllä minä olen pitkästä parisuhteesta huolimatta pysynyt ihan erillisenä ihmisenä joka kykenee ajattelemaan ilman puolisoa ja myös pitämään ystävien asiat parisuhteen ulkopuolella. Koska eivät ne asiat sille puolisolle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan nyt AV:n mittapuulla outo, kun mun mielestä ei ilman lupaa saisi ystävän asioita kertoa edes omalle miehelle.
Et ole outo. Olen samaa mieltä kanssasi. Olen itse huomannut että käytäntö on se että useimmat kertovat asioita eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko olla naisten tekemä aloitus... ja olihan se.... miehenä voin sanoa että tiedän kaikki naisten kavereiden jutut + sanomiset + tapahtumat.... vaikka en haluaisi.
Homma menee joka ilta näin:
"Arvaa mitä Lissu sanoi tänään......"
"Laura se sitten..... "
"Johanna kertoi että.... "
"Susannan hoito oli sanonut sille että...."
"Saaran lääkärin analyysi oli ollut ihan väärä... se olikin....."
Ja kyllä, kokemusta on useammasta naisesta.....
Kerron puolisolleni ystävieni asioista vain, kun se vaikuttaa arkeemme (kuten kummilapsi tulee hoitoon) tai kyseinen ystävä on pyytänyt puolisoltani miehen mielipidettä tilanteeseensa. Voisin kyllä kertoa hänelle kaikista kaiken, sillä hänelle ei tulisi mieleenkään kertoa muiden asioita eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vajaat 20 vuotta kun on yhdessä niin kyllä siinä tulee puhuttua kaikesta. Onneksi meillä on järkeä ja tilannetajua, joten tiedetään kyllä mitä "saa" ja "ei saa" paljastaa tietävänsä.
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Minusta sillä, että puoliso menee ystävien edelle ja on elämän tärkein ihminen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa kertooko ystävien asioita puolisolle. Ei kai se ole mikään kilpailu ja vastakkainasettelu, ne ovat ystävien asioita ja ystävä saa päättää kenelle ne haluaa kerrottavan, ei sillä ole mitään tekoa minun ja mieheni parisuhteen laadun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä yllättynyt miten suurin osa on sitä mieltä, että muiden asiat voi levitellä eteenpäin. Minusta näin ei saa tehdä, yståville pitäisi pystyä puhumaan luottamuksellisesti ilman että joka kerta painotetaan "älä kerro kellekkään".
Mä en voi äidilleen kertoa yhtään mitään kun kaikki levitetään ympäri sukua. Ja sitten kun sille ei kerto, se keksii omasta päästä juttuja ja kertoo niitä totena. Ehheh.
Minusta puolisolle kertominen on vähän eri asia kuin ympäri sukua levitteleminen. Minusta on ylipäänsä vähän hölmöä käyttää termiä "levitellä" kun puhutaan asian kertomisesta luottamuksella omalle elämänkumppanille.
Kyllä se kumppanille kaverin asioiden kertominen on asioiden levittämistä. Sinä ja kumppanisi ette ole yksi ihminen.
Ystäväsi asiat eivät kuulu kumppanillesi. Poikkeuksena on se, jos sinulla ja ystävälläsi on sama elämänkumppani
Useimmiten juttelen puolison kanssa tavanomaisista asioista, mutta punnitsen, mitä ystävä ei haluaisi jakaa puolisolleni. Esim. keskenmenot, naisten asiat, lapsettomuus, parisuhdeongelmat on olleet niin arkaluontoisia, että olen pitänyt suuni täysin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa kertoa. Mun puoliso paljasti mulle ystävänsä salaisuuden ja en olisi tahtonut tietää sitä. Koska nyt mä tiedän ja ystävän vaimo ei tiedä asiaa. Ja sille se asia tosiaankin kuuluis tietää eikä mun. Ärähdinkin jo asiasta puolisollesi että mitä varten levittelee mulle asioita mitkä ei mulle kuulu. Ja olen tuon kaverin vaimon ystävä ja nyt mua vaivaa kun se ei tiedä mitä mä tiedän. Argh!
Vierailija kirjoitti:
Vajaat 20 vuotta kun on yhdessä niin kyllä siinä tulee puhuttua kaikesta. Onneksi meillä on järkeä ja tilannetajua, joten tiedetään kyllä mitä "saa" ja "ei saa" paljastaa tietävänsä.
Ei, ei edes liki 20 vuodessa ole tullut tarvetta kertoa ystävien asioita puolisolle. Miksi olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Vaikka kumppani on ykkönen elämässäsi, ei sille silti juoruilla ystävien salaisuuksia. Olette kaksi erillistä yksilöä, jotka voivat pitää ystäviensä salaisuudet omina tietoinaan, eikä kumppanien välinen lojaalius siihen kuole.
Miksi on ok olla 0% lojaali ystäville?
En kerro eteenpäin puolisolle ystävien intiimejä tai noloja asioita, minusta sen pitäisi olla kaikille selvää. Ällö ajatuskin!
Sen sijaan ihan yleisellä tasolla saatan kertoa kuulumisia, jos olen ollut vaikka ystävän kanssa ulkona. Siis sellaisia kuulumisia, mitä hän laittaa Faceenkin.
Ei mun miestä kyllä edes kiinnostaisi jotkun naisten keskinäiset jutut. Koska ollaan käyty samat yliopistot ja ollaan samoilla aloilla, hän kyllä tuntee/tietää mun ystävät siinä missä minä hänenkin, mutta on eroa siinä, mitä jutellaan eri sukupuolta oleville tutuille ja samaa sukupuolta olevalle hyvälle ystävälle.
Ja samaa toimintatapaa odotan ystäviltäni. Jos joku jäisi kiinni lavertelusta, pitäisin aika tiukan puhuttelun. Toista mokaa en myöskään hyväksyisi, kerran saa töpätä, jos ottaa opiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään juoruamista, jos omalle puolisolle kertoo. Sitten jos muille ulkopuolisille leviää tieto, niin lasketaan juoruamiseksi.
Saat puhua puolisollesi mitä haluat OMASTA elämästäsi. Ystäväsi asiat eivät kuulu niihin, hän päättää ihan itse, keille niistä kertoo. Et sinä.
Jumalauta että tuollaista perusasiaa muka eivät kaikki - oletettavasti aikuiset - naiset tiedä!
Mä kyllä vakavasti ihmettelen, millaista "miestä" edes kiinnostaisi kuulla vaimon ystävän parisuhdeongelmia tai terveysongelmia?
Koettakaa naiset jo ymmärtää, että meille on ihan tarpeeksi siinä, että joudumme kuuntelemaan noita teitä itseänne koskien. Mielenkiinto ystävienne asioihin on pyöreä nolla. Jos teillä ei ole mitään mielenkiintoisempaa asiaa, ollaan mieluummin hiljaa. Kiitos.
Kunhan vaan pidetään mielessä, että onko edes oltu ystäviä. Joku voi kertoa "ystävänsä" asioita, ilman, että edes tuntee tätä, tai on kuullut asioita tältä suoraan.
Älkää hyvät ihmiset kertoko mitään sellaisia asioita mitä ette halua kenenkään tietävän. Johan tuon sanoo järkikin.
Jos taas puoliso levittelee sun terveystiedot tai jotkut fetissit sukulaisille niin onkin tosiaan eron paikka.
Mut riippuu niin siitä minkälaisia asioita.
Jos uusi kumppani juoruaisi kavereidensa asioita, niin en kyllä uskaltaisi omia asioita niin avoimesti kertoa.