Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotaan arkipäiväisiä asioita voi kertoa, jos puoliso vaikka kysyy, että mitä sille Marjapetterille kuuluu. Jos kaverille kuuluu tosi huonoa, niin voi sanoa sillee ympäripyöreästi, mutta ei saa mennä yksityiskohtiin. Näin on asia ainakin omalla kohdalla ja tiedän, että ainakin yksi läheisistä kavereistani ei juoruile miehelleen minun asioitani. Joskus, kun olen kertonut jonkun hassun ihmissuhde solmujutun, niin hän on kysynyt saako kertoa miehelleen, kun on niin hassu juttu.
Mutta, koska ei voi tietää mitä muut ajattelevat, niin kannattaa sanoa, että kerrottua ei saa sanoa kenellekään. Joidenkin mielestä tuo ei kenellekään ei sisällä puolisoa, koska puolisolle pitää kertoa KAIKKI. Niin ei kuitenkaan ole, että puolisolle pitäisi kertoa ihan kaikki jutut. Jos asia ei koske puolisoa suoraan tai välillisesti ni sitten ei tarvi kertoa. Esim, jos kaveri on masentunut, syytä masennukselle ei tarvi kertoa puolisolle. Jos kaveri on ihastunut puolisoon, sitten voi ja kannattaakin kertoa.
Jos joku kaveri kertoo, niin kamalia asioita (vaikka jotaan yksityiskohtia jostaan parisuhde väk iva lla sta), että sä et pysty niitä yksin kantamaan, niin mene terapeutille ja sano kaverille, että sä et pysty noin suuria asioita jakamaan kaverin kanssa. Puoliso ei ole sun terapeutti. Tän tyylisessä tilanteessa kysyisin kaverilta, saatko sanoa puolisolle lyhyesti, että on toi parisuhdetilanne. Sanoo puolisolle ja sanoo, et tarvii ammattiapua jotta voi olla tukena kaverille tilanteessa.
Minä olen kyllä jyrkästi eri mieltä tuosta, että kaverin ihastuminen puolisoon pitäisi kertoa puolisolle. Jos siis kaveri on tämän luottamuksella tunnustanut ja kieltänyt kertomasta. Siinä on kaverisuhde saman tien poikki. Aivan äärimmäinen luottamuksen ja haavoittuvuuden osoitus ja sinä petät sen?
Tuollaiseen kaveriin saa ja pitääkin mennä välit poikki. Käytännössä tunnustaa, että on puukottamassa kaveria selkään milloin tahansa jos saa kaverin puolisolta vihreää valoa.
Täh, eihän tuo ole lainkaan sama asia? Ei kaikki juokse alapään perässä kuin sokeat kanat, kyllä jotkut ihmiset voivat ihastua ei-toivotusti väärään ihmiseen ja valita olla tekemättä asialle mitään. Useimmiten näissä tilanteissa ei toki kerrottaisi sille kaverillekaan mitään, mutta en minä nyt näe että se rehellisyys kaveria kohtaan mikään hirveä rangaistava syntikään olisi. Jotkut ystävät puhuu vaikeista ja aroistakin asioista keskenään. Ei sitä ihastumiselle mitään voi, se ei vielä tarkoita sitä että kaverin kumppania lähtisi tavoittelemaan. Oikeastaan päinvastoin. Siksihän siitä kerrotaan, että halutaan työstää se asia pois.
Miksi tällainen kaverille pitäisi kertoa? Jos kertoo, ottaa riskin että välit menee poikki. Simppeliä. Minä en tuollaista kyttäävää käärmettä katselisi hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä puhua asioista jollekkin.
On typeryyttää vaattia ehdotonta luottamusta joltain koska hänenkin tarvitsee purkaa taakkaansa.
Taakkaa purkaessa puolisolle pitää kuitenkin toimia filtterinä eikä kertoa ihan kaikkia toisen ongelmasta.
Vaikka
Kaverilleni tuli ero ja hän oli tapamassa itseään. Puhuin hänen kanssaan 4h eränä yönä kun han seisoi jakkaralla naru kaulasa.
*
Kerroin kyllä vaimolle myöhemmin etrtä kaveri otti eron raskaasti ja harkitsi itsensä vahingoitamista.
En kertonut edes tätä mitä kerroin tässä ja tässä en kerro mitään enempää mitä 4 tunttin mahtui.
Jos en olisi voinut kertoa vaimolle olisi taakka ollut mulle musertava.
Eli asia ei missään nimessä ole m.ustavalkoinen
Eipä tätä ketjua lukiessa haittaa yhtään, että en jaa kaikkia asioitani ystävilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan nyt AV:n mittapuulla outo, kun mun mielestä ei ilman lupaa saisi ystävän asioita kertoa edes omalle miehelle.
Et ole outo. Olet terveellä moraalilla varustettu henkilö. Jos ystävän huolet painavat minua, voin puolisolle sanoa että ystävällä on huolia, jotka huolettaa myös minua. Mutta tähän se jää, en ala revittelemään ja päivittelemään asiaa mieheni kanssa.
Mä kertoisin, koska mieheni voi taas auttaa minua, jos asia olisi minulle vaikea.
Ps viesti kolmessa osassa koska algoritmi ei suostunut muuten sitä lisäämään.
Sanomat :roll:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin kerron miehelleni ihan kaiken. Mutta mulla onkin sellainen introverttimies, joka ei muutenkaan paljon vieraille (tai mun kavereille) juttele, ja osaa tarvittaessa olla myös erittäin varautunut sen suhteen mitä sanoo. Eli ei pelkoa että menisi hölisemään kenellekkään mitään mitä ei pitäisi. Hän on vain hyvä kuuntelija ja meillä on niin kova luottamus ja läheinen suhde, että tuntuisi ihan hullulta etten saisi puhua hänelle asioista, jotka itseäni mietityttävät.
Kenellekkään muulle en kyllä juoruile kaverieni asioita.
En kerro, en todellakaan. Eikä mies kerro minulle.
Yksi ystävistäni ruotii asioita miehensä kanssa, ärsyttää. Olen lopettanut liian henk kohtaisten asioiden kertomisen ja saatanpa joskus puhua ihan palturiakin että saavat äimistellä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en levitä eteenpäin kaverin luottamuksellisia asioita puolisolle enkä kenellekään muulle.
Kaveri kertokoon itse asioistaan puolisolleni, jos niin haluaa ja on hän joskus kertonutkin meille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Niin, ja lisään vielä, että muuten olen täysin hiljaa muiden asioista, kerron vain jos olen saanut ko. henkilöltä luvan.
Vierailija kirjoitti:
Kerron puolisolla kavereiden yleiset kuulumiset, mutta en arkaluontoisia ja henkilökohtaisia asioita.
Jos saan selville, että joku ystävä tai kaveri kertoo luottamuksella kerrotut asiat eteenpäin, niin poistan tällaisen ihmisen kaveripiiristäni. Luottamus on yksi ihmissuhteiden kulmakivistä, enkä tee mitään sellaisella kaverisuhteella jossa luottamusta ei ole.
Täällä on kyllä niin uskomattomia kommentteja ettei tosikaan. Mikä saa tämänkin kommentoijan kuvittelemaan, että on ok läpättää miehelleen kavereittensa asioita. Jos ne haluu sun miehes tietävän kuulumisensa niin ne kertoo sille itse. Melko hupasaa paasata luottamuksesta kun ensin julistaa juoruavansa kaiken itse eteenpäin XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
VMP
Huutonaurut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan nyt AV:n mittapuulla outo, kun mun mielestä ei ilman lupaa saisi ystävän asioita kertoa edes omalle miehelle.
Et ole outo. Olet terveellä moraalilla varustettu henkilö. Jos ystävän huolet painavat minua, voin puolisolle sanoa että ystävällä on huolia, jotka huolettaa myös minua. Mutta tähän se jää, en ala revittelemään ja päivittelemään asiaa mieheni kanssa.
Mä kertoisin, koska mieheni voi taas auttaa minua, jos asia olisi minulle vaikea.
Toivottavasti olet sanonut ystävillesi, ettei sua saa järkyttää koska henkisesti epästabiilina et osaa asioita käsitellä. Tietävät olla sua järkyttämättä eikä sun tartte kertoa muiden asioita ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tätä ketjua lukiessa haittaa yhtään, että en jaa kaikkia asioitani ystävilleni.
Tämä. Käytäntö on osoittanut, että parisuhteessa olevalle kaverille kannattaa kertoa vain sellaisia asioita, joiden eteenpäin leviäminen puolisolle ja pahimmassa tapauksessa tämän kavereille vaikka saunaporukassa ei haittaa. Se on aika yllättävää, kun olet jossain juhlissa ja itsellesi liki tuntemattomat ihmiset tulevat kysymään asioista joista et taatusti ole kertonut kuin kenties juhlien emännälle.
Jos on sanottu, että Älä kerro kenellekään, en kerro. Mutta muuten on joskus hankala tietää mikä on salaisuutta ja mikä ei.
Jos exälläni, kaverillani tai entisellä kaverilla yms on ollut jokin juttu mikä on vaikuttanut suhteeseeni heidän kanssaan, oon kyllä kertonut puolisolleni.
Koska olen itsekin tarvinnut puhua asiasta. Jos taas kaverillani on ollut joku henk.koht juttu mikä on merkittävä mutta ei kosketa minua tai suhdettani häneen, en koe tarvetta puhua puolisolleni siitä. En todellakaan sillä lailla kerro kavereiden juttuja eteenpäinedes puolisolleni, että 'mehukkaimmat juorut tiskiin'.
Vierailija kirjoitti:
Kerron lähes kaiken puolisolleni ja puoliso kertoo minulle. Näitä asioita emme levittele muille ja emme tietenkään paljasta että tiedämme. Puolisoni on paras ystäväni ja hän on sen verran fiksu että osaa pitää suunsa supussa. Kuten myös minä.
Sinä et ole fiksu etkä osaa pitää päätäsi kiinni muiden asioista. Sinä juoruat muiden yksityisasiat välittömästi eteenpäin. Miehelle juoruaminen ei ole suun pitämistä supussa.
Ei se ole mitään juoruamista, jos omalle puolisolle kertoo. Sitten jos muille ulkopuolisille leviää tieto, niin lasketaan juoruamiseksi.
Just tää. JOS ET HALUA ETTÄ YSTÄVÄ KERTOO MIEHELLEEN NIIN SANO SE SUORAAN.
Minä ainakin kerron miehelleni ystävieni asioista. Jos olen ollut ystävien kanssa ulkona niin yleensä mieheni kysyy mitä heille kuuluu. Muutamia poikkeuksia on. Jos mieheni ei tiedä kenestä puhutaan tai osaan lukea rivien välistä, että asiasta ei pitäisi kertoa tai jos ystävä sanoo, että älä kerro. Silloin en kerro. Jos taas ystäväni juttelee samantyyppisiä asioita myös mieheni kanssa silloin kun olemme kolmestaan niin kerron miehelleni aivan kaiken.