Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Riippuu asiasta, lähtökohtaisesti en kerro miehelleni ystävieni asioista, ennen kuin ne ovat semmoisia jotka vaikuttavat asioihin ja ehkä tulisivat ilmi muutenkin. Esim ystäväni mt-ongelmista en puhunut miehelleni, ennen kuin ystävä jäi pitkälle saikulle niiden takia. Tai ystävän vauvahaaveista en kertonut, ennen kuin oli tilanne jossa olisi ollut mahdollista että mieheni alkaa kysellä asiasta, joten varoitin etukäteen että kannattaa olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis todellakaan kertoisi mitään ystävien seksiseikkailuita, parisuhdeongelmia tai terveyshuolia miehelleni. Yleisellä tasolla saatan kertoa mitä kavereille kuuluu, tapaileeko sinkkukaveri jotakuta tai jos kaveri on sairastellut enemmän.
Puhun salaisuuksina asioita, joiden haluan leviävän. Hyvin toimii.
Oikeinta salaisuuksia en voi puhua kellekään.
Miehenikin kertoo kavereidensa mehevät kuulumiset minulle. Toki kavereita kohtaan käyttäydymme hienotunteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Puhun salaisuuksina asioita, joiden haluan leviävän. Hyvin toimii.
Oikeinta salaisuuksia en voi puhua kellekään.
No siinä on taas vaikka kantensa valinnut ystävyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kertonut edes eksälle kaikkia asioitani, koska hän saattoi olla joskus lörppäsuu ja kertoi asioita eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa kertoa jos ystävän toive on ettei kerrota, tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.
Just tää. JOS ET HALUA ETTÄ YSTÄVÄ KERTOO MIEHELLEEN NIIN SANO SE SUORAAN.
Minä ainakin kerron miehelleni ystävieni asioista. Jos olen ollut ystävien kanssa ulkona niin yleensä mieheni kysyy mitä heille kuuluu. Muutamia poikkeuksia on. Jos mieheni ei tiedä kenestä puhutaan tai osaan lukea rivien välistä, että asiasta ei pitäisi kertoa tai jos ystävä sanoo, että älä kerro. Silloin en kerro. Jos taas ystäväni juttelee samantyyppisiä asioita myös mieheni kanssa silloin kun olemme kolmestaan niin kerron miehelleni aivan kaiken.
Tämä. Miten vaikeaa on mainita sille kaverille, ettei halua hänen kertovan asioita puolisolleen? Täällä osa tuntuu kiukuttelevan siitä, ettei ihmiset osaa lukea ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitään juoruamista, jos omalle puolisolle kertoo. Sitten jos muille ulkopuolisille leviää tieto, niin lasketaan juoruamiseksi.
En kyllä tykkäisi, jos puoliso kertoisi minulle ystäviensä asioita ja sanoisin, etten halua kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Miehenikin kertoo kavereidensa mehevät kuulumiset minulle. Toki kavereita kohtaan käyttäydymme hienotunteisesti.
Mitä tykkäisit, jos hän vastaavasti kertoisi meheviä juttuja sinusta kavereilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Viisaita sanoja. Soisin useamman av-mamman ajattelevan samoin. Ikävä kyllä monille parisuhde tuntuu olevan vain sukupuolten välinen taistelutanner.
Täällä jotkut tuntuvat vaativan, että jokaikisen kerrotun jutun kohdalla pitäisi erikseen muistaa mainita, että kenelle siitä saa kertoa ja kenelle ei. Eikö se riitä, että yhden kerran tekee ystävälle omat säännöt selväksi. Jos esimerkiksi toivoo, että ystävä ei kerro juoruile puolisolleen eteenpäin mitään, ja sanoo tämän kerran, niin ei sen jälkeen tarvitse enää joka asian kohdalla samaa toistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan saa kertoa puolisolle ystävän asioita. Kuka on niin lörppö että kertoo? Miehet ovat pahempia juorukelloja kun naiset.
Minusta jotkut ei niin vakavat tapahtumat ja uutiset voi kertoa, toki niin että puoliso tajuaa olla niistä hiljaa. Jos kyse on taas jostain hyvin henkilökohtaisesta ja arasta aiheesta esim hyväksikäyttö, lapsuudentrauma, jokin muu tapahtuma jonka ystävä päättää jakaa juuri sinulle en tosiaan menisi kertomaan.
Tässä voi minusta peilata sitä että millaisia asioita sinusta itsestä olisi ok että kaverisi kertoisi puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisten tuttujen kannattaa olettaa että puolisot kertovat asiasta, vaikka toinen olisikin kysyttäessä muka tietämättä siitä. Mutta ihan noloja asioita ei kyllä tarvitse paljastaa, eikä kaikkia yksityiskohtia. Jos siis kaverin ukko kertoo että "joo, mirkku-irmeli mainitsikin että teillä on parisuhde-ongelma" niin hän ei välttämättä tiedä kaikkia yksityiskohtia.
En toisaalta kertoisi puolisolle kaikkea. Jos tiedän että ystäväni on ollut sikahumalassa raivntolassa, nainut ventovieraan kanssa vessassa ja lentänyt ulos stripattuaan hovimestarille niin en ehkä kertoisi.
Sitten ammattisalaisuudet ovat ehdoton ei: olen pankissa töissä, puoliso on psykiatri. en kerro, jos naapuri saa lottovoiton, ja puoliso ei kerro jos naapuri hakeutuu suljetulle osastolle. Näistä asioista emme edes vihjaile. Puolisoni on esitellyt minut omalle asiakkaalleni, en paljastanut asiakkutta vaan olin ihan että hauska tavata.
Mulla ei ole tarvetta kertoa ystävieni asioita miehelleni. Eikä hän niistä utelekkaan.
En ole kiinnostunut hänen ystäviensä asoista.
Vierailija kirjoitti:
Ystävällinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin yhdelle (ex)ystävälle uskoutumisen heti, kun huomasin, että hän juoruaa kaiken miehelleen. Ei ole ystävän toimintaa sellainen.
Minä kerron avoimesti miehelleni aivan kaiken, siis aivan kaiken, mikä on kertomisen arvoista. Ystävänikin sen tietävät, tosin tuntevat mieheni niin hyvin, että tietävät , ettei hän puhu mitään eteenpäin. Ja jos eivät halua mieheni tietävän, niin ei tarvitse minullekaan kertoa. Sääntöni on se, että kukaan (EI KUKAAN) lapsia lukuunottamatta mene minun mieheni edelle. Jos joku "ystävä" sellaista vaatii, saa samantien kenkää. Kumppani on elinikäinen ja se, jonka kanssa saman katon alla asut ja kaiken niin hyvässä kuin pahassa jaat, joten 100 % lojaalius kuuluu vain hänelle. Minä määrittelen sen, mitä mieheni kanssa puhun, eivät muut. Eipä ihme, että avioliitot eivät kestä, kun ei osata nostaa elämän tärkeintä ihmistä eli kumppania (olipa se mies tahi nainen) hänelle kuuluvaan arvoonsa.
Viisaita sanoja. Soisin useamman av-mamman ajattelevan samoin. Ikävä kyllä monille parisuhde tuntuu olevan vain sukupuolten välinen taistelutanner.
Kyllä minä arvostan puolisoani ja rakastan, olen lojaali ja luotan kyllä ettei hän mitään lörpöttelisi eteenpäin, parisuhde ei ole meille mikään taistelutanner vaan yhteinen asia. Mutta en silti näe mitään syytä juoruta ystävieni asioita puolisolle. Vaikka olen parisuhteessa, olen kuitenkin itsenäisesti ajatteleva ihminen enkä mikään puolison jatke tai symbioosissa. Enkä toisaalta juorua puolisoni asioita myöskään ystävilleni sen enempää.
Todella hyvä ystävä ei kerro ystävänsä arkoja asioita edes puolisolleen. Onhan selvää, että puoliso voi kertoa niistä eteenpäin. Mitä voit kertoa ystävällesi, jos et voi luottaa häneen? Tästä lähtien puhut ystäväsi kanssa vain säästä, tv-ohjelmista, kirjoista jne.
Huh, näin yksin elävänä olen oppinut jo ajat sitten, etten kerro ihan henkilökohtaisia "arkaluontoisia" asioitani kenellekään. En ystäville enkä sukulaisille. Ystävät kertovat minulle ystäviensä henkilökohtaisia asioita ja pariskunnat kertovat toisilleen kaiken. Sitäpaitsi ihan kaikkea ei tarvii kertoa edes läheisilleen ;)
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
No saa, jos teillä ei puolison kanssa ole kertakaikkiaan mitään muuta keskusteltavaa.
Toisaalta voisit itse hankkia elämän, jos muuta keskusteltavaa puolison kanssa ei ole ja muiden asiat kiinnostaa niin paljon.
Aivan ehdottomasti kielletty.