Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Nyt ensinnäkin sanot tästä miehelle. Hän on isä! Vaikka hän käy töissä, kuuluu myös vauvan hoitaminen hänelle. Otat itsellesi arkena ja viikonloppuna hieman omaa aikaa, myös mies ottaa oman aikansa ja vietätte yhdessä perhe elämää. Yritä nauttia pienistä arjen asioista.
Jos tuntuu, että tarvitset enemmän apua, ota yhteyttä johonkin seuraavista:
- perheneuvola, josta he antavat sinulle neuvoja jatkotoimiin
- lapsiperheiden kotipalvelu (voit saada palvelusetelillä)
- sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö (ei vaadi lastensuojeluasiakkuutta)Yllä olevien palveluiden numerot löydät varmasti oman kuntasi sivuilta. :)
- Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoito apu (ei tarvitse lastensuojeluasiakkuutta)
- seurakunnan perhetyöTsemppiä!❤️
Nämä ovat kaikki maksullisia palveluita, joista kunnallisissa palveluissa perhe joutuu lisäksi tarkkailun alle ja lapsi tai äiti saa kantaan merkinnän. Pahimmillaan joutuu mielenterveyden asiakkaaksi, vaikka on tarvinnut vain hoitoapua. Sosiaalitoimi ei tarjoa hoitoapua, vaan neuvontaa, miten oma elämä pitää järjestää eli saarnausta olisi tulossa. Kannattaa ottaa yksityinen lastenhoitaja, jos tarvitsee maksullisia lastenhoitopalveluita. Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitoapu on tosi kallis verrattuna yksityiseen hoitajatyttöön tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voin kyllä sanoa että onnekas olen kun ei lapsia. Olen tyytyväinen nyt. Palaisin loppuun lasten kanssa.
Ainut syy, miksi jaksan, on että tiedän, että pahin menee ohi vuodessa. Minulla ei ollut ruusuista kuvaa vauva-ajasta todellakaan, koska on ennestään yksi lapsi. Ja halusin kovasti tämän lapsen. Olen tottunut kovaan työntekoon ja siihen, että jos jotain haluaa, niin se vaatii paljon työtä ja uhrauksia. Kyse on siitä, että olen fyysisesti niin väsynyt, en henkisesti vaan fyysisesti täysin väsynyt. Koska toisin kuin töiden jälkeen, vauvan hoidossa ei ole palautumisaikaa, jolloin saa levätä ja syödä. Ap
Halusit kovasti tämän lapsen? Mutta mies ei halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ensinnäkin sanot tästä miehelle. Hän on isä! Vaikka hän käy töissä, kuuluu myös vauvan hoitaminen hänelle. Otat itsellesi arkena ja viikonloppuna hieman omaa aikaa, myös mies ottaa oman aikansa ja vietätte yhdessä perhe elämää. Yritä nauttia pienistä arjen asioista.
Jos tuntuu, että tarvitset enemmän apua, ota yhteyttä johonkin seuraavista:
- perheneuvola, josta he antavat sinulle neuvoja jatkotoimiin
- lapsiperheiden kotipalvelu (voit saada palvelusetelillä)
- sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö (ei vaadi lastensuojeluasiakkuutta)Yllä olevien palveluiden numerot löydät varmasti oman kuntasi sivuilta. :)
- Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoito apu (ei tarvitse lastensuojeluasiakkuutta)
- seurakunnan perhetyöTsemppiä!❤️
Nämä ovat kaikki maksullisia palveluita, joista kunnallisissa palveluissa perhe joutuu lisäksi tarkkailun alle ja lapsi tai äiti saa kantaan merkinnän. Pahimmillaan joutuu mielenterveyden asiakkaaksi, vaikka on tarvinnut vain hoitoapua. Sosiaalitoimi ei tarjoa hoitoapua, vaan neuvontaa, miten oma elämä pitää järjestää eli saarnausta olisi tulossa. Kannattaa ottaa yksityinen lastenhoitaja, jos tarvitsee maksullisia lastenhoitopalveluita. Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitoapu on tosi kallis verrattuna yksityiseen hoitajatyttöön tms.
Äiti saa kantaan merkinnän, muttei vastuuton isä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.Mummot jaksaa 💪 - nykyäipät ei vaan ihan koko ajan on rankkaa. Aikaa on kuitenkin valittaa keskustelupalstoille.
Mitä ihmettä sinä ilkeilet? Taidat pitää itseäsi oikein superäitinä, omakehu haisee tänne asti. Käy sääliksi sinun tyttäriä ja miniöitä.
Ai mitä tyttäriä ja miniöitä?
Joka tapauksessa monenkin ihmisen pitäisi kehua itseään toisin kuin täällä Suomessa on tapana vaan lytätä itseään ja ajatella, että en ole missään hyvä.
Ota neuvolassa asia puheeksi. Teille voisi olla hyötyä esim neuvolan perhetyöntekijän käynnistä. Heillä on paljon hyviä vinkkejä ja tietoa, joka hyödyttää lapsiperheitä. Lisäksi saisit aina välillä perheen ulkopuolisen ihmisen kanssasi juttelemaan ja sekin piristää. Välillä on hyvä, että joku ulkopuolinen tulee katsomaan tilannetta ja antaa vinkkiä, itse kun on koko ajan siinä tilanteessa niin ei välttämättä keksi enää uutta keinoa selviytyä.
Meillä on käynyt useampi eri perhetyöntekijä neuvolan kautta ja aina on jotain apua tullut. Se on siis keskustelua, ei ne tule vauvaa hoitamaan tai kotitöitä tekemään mut kyllä oon paljon niiltä vinkkiä saanut ja sit on se kiva kun välillä joku toinen aikuinen tulee siihen kotiin juttelemaan.
Hyviä neuvoja oli myös noi, että laita vauva sitteriin ja osta itsellesi eineksiä. Ruokaa jos teet, niin voi tehdä isomman satsin kerralla ja siitä pakastaa sit rasioihin.
Oletko etsinyt mitään vauvaryhmiä tai perhekahviloita? Niistä voisit löytää muita pienten vauvojen vanhempia ja sitä kautta saada jutteluseuraa ja vertaistukea. Näitä voit kysellä myös neuvolasta. Perhetyöntekijä voi myös jutella kanssasi ihan tarjotakseen oman alueesi palveluja ja tekemistä vauvan kanssa. Tästäkin mulla on kokemusta :) Vertaistuessa on voimaa!
Tsemppiä kovasti. Kyllä se siitä, lapset kuitenkin kasvaa koko ajan ja kyllä se ajan kanssa helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvat nukkuvat paljon päivisin ja välillä heräilevät syömään. En nyt ymmärrä, miten et ehdi syömään lainkaan tai muutakaan. Taidat olla neuroottinen vauvasi kanssa. Jos lapsesi rääkyy pinnasängyssään niin anna rääkyä. Laita tutti suuhun ja mene suihkuun tai tee kotijuttujasi. Itsellä neljä lasta ja aikaa riitti kyllä leipomiseenkin ja pienten kanssa askarteluihin yms. Aivan käsittämätöntä! 0 pistettä.
Vauvaa ei saa huudattaa. Vauvalla on aina hätä selviytymisestään, kun se itkee. Nykyisin ei enää kasvateta tunnekylmiä ihmisiä. Vaikka entisaikaan huudatettiin niin nykyään ei enää kasvateta noin. Vauvallakin on ihmisarvo toisin kuin ennen.
En usko, että aloitus on totta. Liian kliseinen tilanne. Mutta jos sattuu olemaan, tai joku muu on oikeasti tuossa tilanteessa, niin opetelkaa hyvät äidit pyytämään apua. Ei ole tarkoitus, että tuore äiti kuolee nälkään vauvan hoidon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.Mummot jaksaa 💪 - nykyäipät ei vaan ihan koko ajan on rankkaa. Aikaa on kuitenkin valittaa keskustelupalstoille.
Mitä ihmettä sinä ilkeilet? Taidat pitää itseäsi oikein superäitinä, omakehu haisee tänne asti. Käy sääliksi sinun tyttäriä ja miniöitä.
Ai mitä tyttäriä ja miniöitä?
Joka tapauksessa monenkin ihmisen pitäisi kehua itseään toisin kuin täällä Suomessa on tapana vaan lytätä itseään ja ajatella, että en ole missään hyvä.
Joku päivä sinulla niitä miniöitä on, jos poikasi ovat heteroja ja pariutuvat. Sen lisäksi kommenttisi oli lähes kokonaan kaikkea muuta kuin kehua, pelkkää haukkumista. Luepa kirjoituksesi uudestaan ihan ajatuksen kanssa, niin huomaat itsekin. Kehua kun voi niinkin, ettei hauku muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Jospa siellä vessassa menee kauemmin, viisi tai kymmenen minuuttia? Kuinka pitkään sinä pystyt kuuntelemaan rauhallisena hysteerisenä itkevää vauvaa?
Toi syömishomma on kyl mulle ollut mysteeri. Joo, ei välttämättä oikeen oo aikaa eikä voimia kokata viiden ruokalajin ateriakokonaisuutta, mut on ruokia mitkä valmistuu uunissa vaatien muutaman minuutin preppauksen, esim. erinäiset kiusaukset jne. Eineksiä voi myös syödä, parempi vaihtoehto sekin on kuin olla syömättä.
Se vauva voi olla hetken lattialla tai sitterissä, tai vaikka sitten sylissä. Mäkin kävin vauvan kanssa suihkussa niin, et vauva tuli kylppärin lattialle vähän matkan päähän turvakaukaloon/sitteriin istumaan. Joo, saattoi siinä itkeä, mutta ei se vauva siitä rikki mene, varsinkin kun näkee sut koko ajan.
Tämä on siis isän näkökulma, ja olen hoitanut kahta lastani vauvana todella paljon, enkä koskaan ole kohdannut näitä ongelmia syömisen/vessan/suihkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Jospa siellä vessassa menee kauemmin, viisi tai kymmenen minuuttia? Kuinka pitkään sinä pystyt kuuntelemaan rauhallisena hysteerisenä itkevää vauvaa?
Ota se vauva siihen vessaan mukaan, sitteriin/turvakaukaloon ja voit siinä keikutella sitä samalla. Olettaen, että kyseessä on normaali vessakäynti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.
Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.
”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.
En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä
tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.
Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.
Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.
Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.
Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.
Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.
Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.
Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.
Tämä on hyvin sanottu. Toivoisin, että moni tuore vanhempi oppisi ottamaan vähän rennommin. Se, että vauvaa huutaa sitterissä tai matolla vessakäynnin ajan, ei ihan oikeasti haittaa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi heikkojen pitää lisääntyä, kun eivät kuitenkaan kykene huolehtimaan lapsestaan?
Mitä ihmettä se sun vauvas tekee sellaista kuin ne, joilta saa tehtyä hommat rauhassa. Mitä hän tekee estääkseen sinun syömisesi ja suihkussa käymisesi??
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä se sun vauvas tekee sellaista kuin ne, joilta saa tehtyä hommat rauhassa. Mitä hän tekee estääkseen sinun syömisesi ja suihkussa käymisesi??
Meillä ainakin itki niin hirveästi etten voinut mennä suihkuun ja jättää lasta itkemään ja lopulta oksentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut keskustella sen miehen kanssa jo silloin, kun laitoitte lasta alulle, että mikä on homman nimi? Sitä niität nyt, mitä olet kylvänyt, jos ymmärrät sanonnan..
Ja miehelläkö ei ole aivoja? Käsittämätöntä äidin syyllistämistä taas.
Mulla oli esikoinen mukana suihkuhuoneessa sitterissä ja vessassa. Oli koliikkilapsi ja ekat 3kk oli kamalaa. Ja olin tuore äiti, osa hommasta johtui siitä. Sittemmin sain vielä 2 lasta lisää, kolmannen tuossa 39-vuotiaana ja en ole koskaan ollut niin virkeä ja hyvinvoiva, kuin kuopuksen kanssa kotosalla. Niin ne lapset on erilaisia. Mutta lapsi tosiaan ei mene siitä rikki, että äiti syö. Jääkaappiin helposti lämmitettävää ruokaa, jotta sitä ei tartte alusta asti kokkailla. Nukut aina kun vauva nukkuu ja imetin itse niin, että nukuin kyljelläni ja vauva söi samaan aikaan. Kämpän ei pitäisi olla sotkuinen, jos siellä on vain 2 aikuista ja vastasyntynyt. Ja jos ukko sotkee, niin nyt on viimeistään aika opetella siivoamaan. Miehen on myös otettava vastuu lapsesta, koska on ollut mukana siittämisessäkin ja asuu samassa osoitteessa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä se sun vauvas tekee sellaista kuin ne, joilta saa tehtyä hommat rauhassa. Mitä hän tekee estääkseen sinun syömisesi ja suihkussa käymisesi??
Meillä ainakin itki niin hirveästi etten voinut mennä suihkuun ja jättää lasta itkemään ja lopulta oksentamaan.
Mä en ymmärrä, että miten tätä on niin vaikea käsittää, vaikka se on tässä ketjussa monta kertaa selitetty. Kyllä mulla menee suihkussa ainakin 10-15min vaikka yrittäisin olla kuinka nopea. Se on aivan liian pitkä aika huudattaa vastasyntynyttä, joka meillä lopulta huusi niin että meinasi tukehtua. Vessassa kävin vauva kantoliinassa. Syöminen oli vähän mitä oli, yleensä jotain tyyliin leipää tai hedelmiä tai eineksiä. Kyllä mä söin, mutta ei se helppoa ollut, kun istuessa vauva huusi niin että kuulo meinasi mennä ja seisten syöminen samalla vauvaa sylissä tai liinassa hytkyttäen oli vähän hankalaa.
Tilanne helpottui, kun koliikki loppui n. 3kk iässä. Kyllä mä sen jälkeen otin vauvan suihkuun mukaan esim. sitterissä ja sain syödä aivan rauhassa.
Tajusin kyllä, joten sen takia ihmettelinkin. Noin pienen ei edes kuulu vielä unikouluttautua mihinkään paitsi siihen että äiti tosiaan on läsnä ja tavoitettavissa jopa yöllä. Sillä unikoululla on hyvin vähän tekemistä lopulta sille miten lapsi nukkuu, vaan siihen vaikuttaa monta muutakin tekijää. Sama.