Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Ehdit kuitenkin täällä kirjoitteleen ja olemaan somessa.
Niin, eikö olekin hyvä asia. Sen voi ehtiä tekemään vaikka vauvan syödessä rinnalla, ja se voi olla juuri se konkreettinen teko, joka sillä hetkellä pelastaa väsyneen äidin romahtamiselta. Kun saa viimein sanoitettua tunteensa, saa kirjoitettua sen ulos ja palstalle, jolla voisi olettaa olevan empaattisia ihmisiä, joista joku varmasti kokenut saman ja voisi edes lohduttaa, eikä tuntisi olevansa niin järkyttävän yksin uudessa tilanteessa.
Sitten olette te, sinä ja kaltaisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.
Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.
”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.
En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä
tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.
Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.
Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.
Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.
Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.
Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.
Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.
Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.
Ei ap käy salilla, vaan hänen miehensä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pärjää huonollakin äidillä, jos perheessä on pelastava isä.
No tässä tapauksessa äiti vaikuttaa hyvältä ja isä ei pelasta kuin itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.
Joo nää äipät valittaa, kuinka rankkaa on. Pakkoko on hommata lapsia? Ajatus varmaan oli, että siemaillaan vaan lattea ja ostellaan merkkivaatteita penskalle.
Yllätyksenä tuli, että käsissä on oikea vauva ja sitä pitää hoitaa yöt päivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut keskustella sen miehen kanssa jo silloin, kun laitoitte lasta alulle, että mikä on homman nimi? Sitä niität nyt, mitä olet kylvänyt, jos ymmärrät sanonnan..
Arvasin, että ketjua ei tarvitse kauan lukea, ennen kuin ensimmäinen haaska tulee kylvämään tällaista p*skaa väsyneelle äidille. Kyllä täällä osataan potkia naista päähän. Hyi, miten vastenmielinen ihminen olet.
Nonni, sit se mies ruotuun tai ulos kodista, mutta nyt tiukemmin haet apua mieheltä ja yksinkertaisesti annat vauvan sille. Siellä töissä ei ole niin raskasta, että pitäisi maata loppuilta ja jaksaa kumminkin hillua kavereiden kanssa, niin ei mene läpi.
Yhden äidin tiedän mikä soitti sosiaalipäivystykseen, että sai miehensä heräämään siihen että on tosissaan avuntarpeensa kanssa. Yksi soitto riitti siihen, että mies tajusi ja kiukkuinen sosiaalityöntekijä tajusi nopeasti miksi äiti oli sinne soittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Järjenköyhyyttä istua paskat lahkeessa vauva sylissä, kun sitä varten meillä on länsimaissa sitteri, puhelin sun muut systeemit ja se vauva ei siihen kuole jos äiti on 5min vessassa. Te jotka odotatte ensimmäistä ja mietitte tulevaa, niin oikeasti tällainen sekoileminen ei ole missään tapauksessa normaalia, eli älkää uskoko näitä ihmetarinoita :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voin kyllä sanoa että onnekas olen kun ei lapsia. Olen tyytyväinen nyt. Palaisin loppuun lasten kanssa.
Ainut syy, miksi jaksan, on että tiedän, että pahin menee ohi vuodessa. Minulla ei ollut ruusuista kuvaa vauva-ajasta todellakaan, koska on ennestään yksi lapsi. Ja halusin kovasti tämän lapsen. Olen tottunut kovaan työntekoon ja siihen, että jos jotain haluaa, niin se vaatii paljon työtä ja uhrauksia. Kyse on siitä, että olen fyysisesti niin väsynyt, en henkisesti vaan fyysisesti täysin väsynyt. Koska toisin kuin töiden jälkeen, vauvan hoidossa ei ole palautumisaikaa, jolloin saa levätä ja syödä. Ap
Sorry ap, että nyt teinin äitinä sanon, mutta ei murheet ja vaikeudet lapsen kanssa lopu ikinä. Kun lapsi on teini, niin wilma laulaa negatiivista palautetta opeilta. Murheet vaan muuttuu, kun lapsi kasvaa.
Kahden jo aikuisen lapsen äitinä sanon sinulle, teinin äiti, että joskus voi vaikka pitää mölyt mahassaan ja sen sijaan tukea ja kannustaa äitiyden alkutaipaleella olijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Anteeksi, mutta unikouluttaa 6kk ikäistä? Mä ymmärrän 2, 3 ja 4 vuotiaan kohdalla, mutten puolivuotiaan kanssa, joka on edelleen aivan kiinni vanhemmissaan. Eikö teillä väkisin unikouluttavilla tule ikinä mieleen mikä siinä menisi pieleen? Joku on joskus keksinyt tuollaisen hauskan idean, mikä sotii kaikkea biologiaa ja psykologiaa vastaan ja te mammat vielä kokeilette et koko kerrostalo kuulee.
Puolivuotias ei vielä paljoa ymmärrä edes unirytmeistä, vaan nukkuu silloin kun nukuttaa. Seuraava aika on 8kk iässä kun pienellä alkaa yöhulinat, joten senkin takia aivan väärä aika opettaa mitään unikouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa ei kannata puhua mitään. Tarjoavat vain perhetyöntekijää joka tulee kotiisi kyttäämään miten hoidat lastasi ja sitten raportoi eteenpäin. Mitään lastenhoitoapua ei saa itte pitää pärjää. Ja lasukin voi tulla jos on "huoli" äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta, jossa ei välttämättä ole mtn vikaa. Lapsen saaminen tässä yhteiskunnassa oli mulle rankin kokemus koskaan. Se välinpitämättömyys ja kylmyys on sydäntä särkevää. En tekisi lapsi enää koskaan. Olen kuullut että joskus muinoin oli koko yhteisö mukana auttamassa lasten hoidossa ja lastenhoitajan sai helposti kohtuu hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ettei ehdi syömään!
Jaa. Ymmärtävät kuitenkin ainakin oman kaupunkini neuvolassa, sillä siitä varoiteltiin jo perhevalmennuksessa.
Kiinnostava neuvola, koska imetyksessä kulmakivi on säännöllinen ruokarytmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eka lapsi tuntuu tuolta, pienella ikäerolla 2 ja 3 lapsi niin huomaa etta kylla ne kulkee siina mukana elamassa, jota ei voi toiaten pienten lasten kanssa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.
En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.Joo nää äipät valittaa, kuinka rankkaa on. Pakkoko on hommata lapsia? Ajatus varmaan oli, että siemaillaan vaan lattea ja ostellaan merkkivaatteita penskalle.
Yllätyksenä tuli, että käsissä on oikea vauva ja sitä pitää hoitaa yöt päivät.
Juu ei, tuskin kellään on noin vääriä mielikuvia vauvan kanssa olemisesta. Mutta yhtä lailla kuten tästäkin ketjusta näkee, ihmiset eivät pysty kuvittelemaan kuinka rankkaa se saattaa olla jos vaativan vauvan saa. Eivät kykene edes lukemalla saamaan sitä päähänsä. Tiedetään, että vie aikaa, energiaa, valvottaa jne, mutta kuinka paljon kaikkea noita, niin se voi olla yllätys.
Minulla on 4 lasta ja jokainen on omanlaisensa. Jos on sattunut saamaan helpon lapsen, joka vain nukkuu ja syö ja erityisesti nukkuu kokonaiset yöt, niin saa kiittää onneaan. Sitten jos lapsella on koliikki tai muuten vaan on temperamentikas, niin elämä on täysin erilaista. Silloin jää vessat ja suihkut käymättä ja ruuat syömättä, eikä äidin pää toimi.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta mietin, että miten se vauva estää leivän syönnin? Siis asian minkä voi tehdä samaan aikaan monen muun asian kanssa, vaikka silloin kun imettää/syöttää vauvaa. Syö sen leivän vaikka kun on kävelyllä lasten kanssa. En kyllä ymmärrä muutenkaan. Itse otin vauvan aina suihkuun mukaan jos mies ei ollut kotona. Kölli kaukalossa pyyhkeen päällä ja isompi muksu leikki pesuvadin kanssa.
Sulla oli vielä toinen lapsi niin luulisi, että on jo kokemusta. Ei siinä sen kummempia mummoja ja tukiverkkoja tarvitse, että saa leivän syötyä tai muutaman pinaattiletun.
Asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia.
Minusta se pikkuvauva aika oli helpointa, 1-3v taas pahinta.
Mitä ihmetta mahtaa olla ne pakolliset kotityöt, jotka kuolemanväsyneen ja syömättömän äidin on *pakko* tehdä?
Uni kannattaa ilman muuta priorisoida kärkeen. Tilaa ruokaa Foodorasta tai osta eineksiä. Lapselle purkkiruokaa, jos kiinteitä jo syö. Viikonloppuna tyynesti tyrkkäät miehen vauvan ja vaunujen kanssa ulos, että saat levätä. Pyydä neuvolasta perhetyöntekijä katsomaan teidän arkea ja kertomaan, mitä voit jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.
Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.
Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.
Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.
Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.
No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.
Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.
Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.
Anteeksi, mutta unikouluttaa 6kk ikäistä? Mä ymmärrän 2, 3 ja 4 vuotiaan kohdalla, mutten puolivuotiaan kanssa, joka on edelleen aivan kiinni vanhemmissaan. Eikö teillä väkisin unikouluttavilla tule ikinä mieleen mikä siinä menisi pieleen? Joku on joskus keksinyt tuollaisen hauskan idean, mikä sotii kaikkea biologiaa ja psykologiaa vastaan ja te mammat vielä kokeilette et koko kerrostalo kuulee.
Puolivuotias ei vielä paljoa ymmärrä edes unirytmeistä, vaan nukkuu silloin kun nukuttaa. Seuraava aika on 8kk iässä kun pienellä alkaa yöhulinat, joten senkin takia aivan väärä aika opettaa mitään unikouluja.
Tiedätkö edes mikä se unikoulu on? Siinä opetetaan vauva nukkumaan yöt olematta niin kiinni äidissä. Joko vähentämään tai lopettamaan yöimetys tai saada vauva nukahtamaan ilman äidin hyssyttelyä tai jos vauva herää yöllä, niin hän nukahtaa helposti uudestaan ilman äidin paijaamista.
Tämä hyödyttää sekä vauvaa, että vanhempia, kun vauva nukkuu pidempiä pätkiä kerrallaan. Ehkä jopa läpi yön jos hyvin käy. Se on nimittäin kaikille, jopa vauvalle itselleen, hyvin raskasta, jos heräilee koko ajan ilman kummempaa syytä. Nälkä ja vaippatarpeet pienillä vauvoilla on toki oikea syy, mutta isommilla vauvoilla ei enää.
6kk vauva on vielä pieni unikouluun, se on totta. Yöhulinan aikaan unikoulu on ihan ok.
Lapsi pärjää huonollakin äidillä, jos perheessä on pelastava isä.