Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.

Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.

Tsemppiä!

Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.

Niin mäkin. Vauva kaukaloon ja mukaan tai vaihtoehtoisesti vauva vain syliin ja pöntölle istumaan.

Onneksi kirjoittajan mies kuitenkin tuli töistä. Muutenhan tuo vieläkin odottelisi... 🙄 Voi luoja. En vaan voi ymmärtää.

Tämä äidin lyttäys on kyllä niin legendaarista. Äiti tekee aina kaiken väärin ja ohjeita tulee jopa niiltä kenellä ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta. Kuinkahan moni näistäkin kommentoijista on veloja?

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.

En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.

Mummot jaksaa 💪 - nykyäipät ei vaan ihan koko ajan on rankkaa. Aikaa on kuitenkin valittaa keskustelupalstoille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä äidin lyttäys on kyllä niin legendaarista. Äiti tekee aina kaiken väärin ja ohjeita tulee jopa niiltä kenellä ei ole asiasta minkäänlaista kokemusta. Kuinkahan moni näistäkin kommentoijista on veloja?

Täällä lytätään kaikki.

Mitäs hankkiutu äidiksi?!

Mitäs valittaa täällä?!

Hoitaisi lastaan parhaan kykynsä mukaan eikä vaikertaisi, kuin on rankkaa.

Tuo on se hetki elämässä kun ihminen tietää olevansa todella yksin. Miehet eivät kestä ja viihtyvätkin baarissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).

Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.

Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.

Meillä ei vauva nukkunut päivisin kuin max 5min pätkiä. Öisin nukkui klo 23-04, eikä olisi tullut mieleenkään silloin siivota tai käydä suihkussa. Mies teki pitkää työpäivää, mutta hoiti klo 21-23 vauvaa, jolloin pääsin aikaisin nukkumaan. Ilman sitä olisin ollu aivan lopussa. Minut pelasti kantoliina ja kevään koittaminen, että pääsimme vaunuttelemaan vihdoin kovien pakkasten jälkeen. 1,5kk kesti tuota kamaluutta ja vaunuissa vauva oppi nukkumaan lopulta päivisinkin ja 4kk iässä nukkui hyvin päiväunet ja yöt.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on se hetki elämässä kun ihminen tietää olevansa todella yksin. Miehet eivät kestä ja viihtyvätkin baarissa.

Syöpädiagnoosin saaneena vietin pitkän ajan sairaalassa. Mies kesti ja hoiti vauvan, sisarukset ja kodin. Oli vielä tukena minullekin.

Älä yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).

Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.

Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.

Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.

Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.

saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.

Sanoit juuri sen mitä moni ajattelee, vaan ei uskalla ääneen sanoa.

Asiahan on juuri noin, äidit itse luovat usein noidankehää olemalla 24/7 kiinni vauvassa. On sanomattakin selvää että noista vauvoista tulee tissitakiaisia ja itkuisia heti kun äiti hetkeksi otteen irroittaa.

Äärettömän raskasta aikaa tuollainen. Vaan täysin vältettävissä, JOS siis terve lapsi.

Mä uskon, että helvetissä on ihan oma paikkansa näille mom shamingia harrastaville. Että osaattekin olla kamalia.

Tässä just pyörittelin silmiä näille kommenteille. Pari viikkoa sitten täällä oli keskustelu, jossa haukuttiin ”nykyäidit” lyttyyn, kun joku äiti kehtasi myöntää kaipaavansa omaa aikaa edes pari tuntia viikossa.

No, näemmä olemme kelvottomia tällä kertaa, kun vietämmekin liikaa aikaa vauvojemme kanssa.

Kukaan ei ole koskaan niin väärässä kuin äiti, ihan sama mitä teet niin jonkun täytyy tulla lyttäämään. Tämä on oikea ilmiö ja aikuisten ihmisten kiusaamisen muoto, josta toivoisin, että puhuttaisiin enemmän.

Mummoni harrastaa tätä lyttäämistä. Ei tahallaan mutta sanoi poikani vauva-aikana usein jotain josta tuli mulle paha mieli. Esim kun yritimme unikouluttaa 6kk vanhana ja poika ei halunnut oppia ja mainitsin vaikeuksista niin sanoi että no eihän se enää opi kun oot opettanut pahoille tavoille. Tai kun käytiin hänen luonaan niin päiväuniaikaan hössötti että tuonne laitat sen hhänen huoneeseensa sängylle kyllä se pimeään huoneeseen nukahtaa. Kun sanoin että olen kokeillut, nukahtaa vain syliin tai jos olen vieressä ja sitä paitsi yksöissängyltä kierii heti pois niin jankkasi vaan että kyllä se nukahtaa... Ehdottaa saa kyllä ja neuvoa mutta usko kerrasta kun äiti sanoo ettei toimi meidän lapsella.

Anteeksi, mutta unikouluttaa 6kk ikäistä? Mä ymmärrän 2, 3 ja 4 vuotiaan kohdalla, mutten puolivuotiaan kanssa, joka on edelleen aivan kiinni vanhemmissaan. Eikö teillä väkisin unikouluttavilla tule ikinä mieleen mikä siinä menisi pieleen? Joku on joskus keksinyt tuollaisen hauskan idean, mikä sotii kaikkea biologiaa ja psykologiaa vastaan ja te mammat vielä kokeilette et koko kerrostalo kuulee. 

Puolivuotias ei vielä paljoa ymmärrä edes unirytmeistä, vaan nukkuu silloin kun nukuttaa. Seuraava aika on 8kk iässä kun pienellä alkaa yöhulinat, joten senkin takia aivan väärä aika opettaa mitään unikouluja. 

Joo siis se unikoulu kesti tasan yhden illan, oli enemmän kokeilu että onnistuisiko... Ei kumpikaan kestetty kuunnella pojan itkua niin päätettiin että oppikoon joskus myöhemmin, nyt kaksivuotiaana edelleen meidän sängyssä x) Mutta tosiaan tuo mummon kommentti vain pahoitti mieleni että "ei se opi kun oot opettanut huonoille tavoille"... Haluisin nähdä miten opettaa vauvan nukkumaan itsekseen joka räväytti vastasyntyneenäkin heti silmät auki jos sen laski unisena sänkyyn. Mutta joo olet oikeassa, huudatusunikoulua en ikinä pystyisi pitämään, me yritettiin sellaista tassuttelua tms. missä ollaan samassa huoneessa ja taputellaan. Rivitalonaapurina onneksi puolikuuro vanhus niin huudosta kärsittiin vain me itse sen illan kuin se kesti x)

Kun luin ketjun, tuli tunne, että osa vastaajista ilmoittautui kisaan, kenellä on ollut hankalin vauva-aika. Osa puolestaan kertoi, kuinka hyvin on selviytyi ja osa kritisoi isää. Uskoakseni voisin ilmoittautua kaikkiin sarjoihin ja sijoittua kärkisijoille, mutta tämän ketjun  ajatuksena on ap:n kokemus vauva-ajasta ja sen rankkuudesta. Ajatus siitä, että on tottunut pärjäämään, on kaksiteräinen miekka - avunpyytäminen ja vastaanottaminen hankaloituvat sen vuoksi. Jos kokeilisit sanoittaa avuntarvetta miehellesi, kerro tänään, että huomenna tarvitset aikaa vaikkapa imuroimiseen ja miehesi voisi käydä vaikka ulkoilemassa vauvan kanssa. Sunnuntaille voit puolestaan ehdottaa, että miehesi tekee kotitöitä.  Minusta asiasta kannattaa puhua edellisenä päivänä tai vaikka viikkoa ennen, että kumppani ehtii asennoitua.

Esikoisen kanssa miehelläni oli tapana levähtää töissä tullessaan niin, että isä makoili sohvalla ja vauva oli vatsallaan rinnan päällä.

Pohdin myös sitä, voisitko ottaa vauvan mukaan omaan elämääsi, eikä niin päin, että sinä elät vauvan elämää. En tiedä, osasinko ilmaista asiaa oikein, mutta yritän kertoa esimerkin. Imetyksen jälkeen, sanoin yleensä(puhua papatin aina kuin papupata), että nyt on äidin vuoro - nappasin lapsen kainaloon ja menin joko syömään tai juomaan. Oman viikkorytminkin pyrin säilyttämään ennallaan, ostospäivä lapsi vain ulkoili samalla. Jos lapsen röyhtäyttää tai ulkoiluttaa  erikseen, siihen menee paljon aikaa. Voi ollakin, että toimit jo näin ja ohjeeni ovat aivan tyhjänpäiväisiä, mutta tärkeintä on, että nautit vauva-ajasta, etkä välitä muiden mielipiteistä.

Minkä takia se mukula piti hankkia?

Avun pyytäminen olisi nyt se tärkein juttu. Saada mies ymmärtämään tekemään enemmän, hoitamaan vauvaa tai tekemään kotitöitä. Jos se ei auta niin pariterapiaan ja neuvolasta apua.

Lukihaerikko kirjoitti:

Minkä takia se mukula piti hankkia?

Niinpä. Ei jaksa enää edes ihmetellä.

 

Vauvat nukkuvat paljon päivisin ja välillä heräilevät syömään. En nyt ymmärrä, miten et ehdi syömään lainkaan tai muutakaan. Taidat olla neuroottinen vauvasi kanssa. Jos lapsesi rääkyy pinnasängyssään niin anna rääkyä. Laita tutti suuhun ja mene suihkuun tai tee kotijuttujasi. Itsellä neljä lasta ja aikaa riitti kyllä leipomiseenkin ja pienten kanssa askarteluihin yms. Aivan käsittämätöntä! 0 pistettä.

Tsemppiä ap:lle. Vauvan kanssa ON rankkaa, niin se vaan on. Nyt kuitenkin vähän rennompaa otetta ja järkeä mukaan: suihkussa käynti ja syöminen on ihan perusjuttuja jotka voi tehdä vaativimmankin vauvan kanssa. Mikä sinua estää laittamasta vauvaa sitteriin/kantokoppaan, vauva mukaan kylppäriin ja siinä käyt suihkussa? Tai syömästä vaikka pari leipää vauva sylissä/sitterissä/lattialla?

Toi oli kyllä paras että joku ei käynyt edes vessassa vauvan takia, nyt mennään jo terveen järjen tuolle puolen... ei ihme että syntyvyys laskee.

Miten aina löytyy pareja, jotka onnistuvat sotkemaan ajatuksen vastuusta noin pahasti. Joko molemmilla on aikaa käydä kuntosalilla ja tavata kavereita tai sitten ei kummallakaan.  Miksi miehellä pitäisi olla enemmän vapaa-aikaa kuin naisella? Ei toinen saa mitään etuoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.

En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.

Mummot jaksaa 💪 - nykyäipät ei vaan ihan koko ajan on rankkaa. Aikaa on kuitenkin valittaa keskustelupalstoille.

Mitä ihmettä sinä ilkeilet? Taidat pitää itseäsi oikein superäitinä, omakehu haisee tänne asti. Käy sääliksi sinun tyttäriä ja miniöitä.

Ei vauva rikki mene jos annat sen huutaa sen ajan kun käyt nopeasti suihkussa tai syöt. Jos vauva tosiaan on sellainen, että huutaa koko ajan jos ei sylittele niin pakko sen on sitten antaa huutaa sen aikaa, että saa omat perustarpeet (syöminen, hygienia) hoidettua.

Ja vaikka sanotaan, että vauva ei saisi nukkua samassa sängyssä niin itse nukuin vauvan kanssa puolivuotiaaksi samassa sängyssä. Vauva nukkui hyvin vieressä, kun taas jos vauvan laittoi omaan sänkyynsä se yleensä heräsi heti ja siinä sitten piti taas tunti hyssytellä, että vauva nukahti (ja vauva saattoi taas uudestaan herätä kun sen laski sänkyynsä). Sekin helpotti öitä, että ei tarvinnut nousta erikseen yöllä imettämään kun vauva oli jo vieressä.

Hei, täällä 2kk vauva perheessä. Mies hoitaa vauvaa myös todella hyvin ja silti: emme siivoa, laitamme ruokaa satunnaisesti. Vauva nyt prioriteetti. Kämppä kuin räjähdyksen jäljiltä mutta en ole uupunut, vain onnellisen väsynyt. Kukaan ei suvussakaan kritisoi. (Ja ihan sama vaikka kritisoisi.) Aseta rajat jotta selviät. Tsemppiä Älä siivoa!!

Vierailija kirjoitti:

Vauvat nukkuvat paljon päivisin ja välillä heräilevät syömään. En nyt ymmärrä, miten et ehdi syömään lainkaan tai muutakaan. Taidat olla neuroottinen vauvasi kanssa. Jos lapsesi rääkyy pinnasängyssään niin anna rääkyä. Laita tutti suuhun ja mene suihkuun tai tee kotijuttujasi. Itsellä neljä lasta ja aikaa riitti kyllä leipomiseenkin ja pienten kanssa askarteluihin yms. Aivan käsittämätöntä! 0 pistettä.

Ensinnäkin, kaikki vauvat ei ota tuttia.

Ja "rääkyvä", niin kuin kauniisti

ilmaisit, VASTASYNTYNYT kaipaa syliä. Itku ei välttämättä lopu mutta tuo turvaa pienelle.

Anna rääkyä... Kiva että lisäännyit neljä kertaa kun olet noin lapsirakas. Vauva on ollut 9kk lämpimässä kohdussa, jossa saa ruokaa jatkuvasti, kuulee äidin sykkeen ja äänetkin, on pimeää ja mukavaa yms... ja sitten syntyy ja pitäisi osata olla pinnasängyssä yksin? Kun ei edes tiedä mihin on syntynyt?

Toiset vauvat on helpompia ja viihtyy sitterissä. Mutta ei kaikki. Eikä noin pieneltä voi vaatia mitään ja ei todellakaan saa itkettää. Toki sillä lailla saa koulutettua hiljaisen vauvan, kun se oppii että hänen hätäänsä ei vastata ja lopettaa itkemisen. Tuntee olevansa yksin maailmassa.

Mutta olen kyllä muiden kommentoijien kanssa samalla linjalla. Mies apuun, päivisin vauva liinaan tai reppuun. Kun mies tulee töistä, ap ottaa päiväunet. Tsemppiä.

Minulla esikoiselle ei sopimus kuin erikoiskorvike, itki ja oksensi kaiken kunnes ruokavalio saatiin kuntoon. Hän alkoi siis itkeä heti kun hänet edes yritti laskea sylistä = siirtää vaaka-asentoon, hän pystyi olla ainoastaan pystyasennossa eli sylissä. Ensimmäiset 5kk olivat aivan ***vettiä. Lapsi on 3v ja katkeroiduin miehelle aivan täysin että hän tuli kotiin klo 20 illalla ja ehti jopa istua kaljalla kun itse hädin tuskin sain syötyä ja jos söin, lapsi itki koko sen ajan kun en pystynyt pitämään pystyasennossa. Ymmärrän ihan täysin aloittajaa. Toisen lapsen kanssa annoin suoraan erikoiskorviketta kun tarve vaati eikä mitään ongelmia tullut. Silti vauvan hoito on rankkaa ja moni katkeroituu jos toinen osallistuu silloin kun huvittaa tunnin pari. Me asumme nykyään erillään, niin paljon otti päähän katsella toisen velttoilua.