Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Ihan ekana vastuuta miehelle ja kysy saatko kotipalvelua tms Apua.Mies kun on kotona niin tee aina helposti syötävää ruokaa valmiiksi tms.Muista ulkoilla että jaksat.Mutta hae Apua nyt asap ulkoa jos et sitä mieheltä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.
Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.
”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.
En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä
tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.
Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.
Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.
Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.
Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.
Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.
Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.
Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.
Luepa uudestaan. Ap ei käy salilla, vaan hänen miehensä.
Toisekseen kukaan täällä vauva-arjen rankkuudesta avautunut ei ole kertonut mitään tuollaista, että hyysäisi vauvan ympärillä 24/7 tarpeettomasti herätellenkin. Täällä on äitejä, jotka ovat kertoneet vaikeasti itkuisista vauvoista ja syytkin ovat olleet ihan muualla kuin äidissä (koliikki, allergiat). Tuon henkilön ainut pyrkimys oli päästä arvostelemaan muita äitejä, samalla nostaen itseään muiden yläpuolelle. Ketä se tässä hyödyttää?
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.
Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.
Jos imetät, niin nimenomaan tärkeintä on pitää huoli omasta syömisestä, jotta maitoa heruu kunnolla.
Jos et ehdi, niin laita miehesi tekemään ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan hoidon vaikeuteen vaikuttaa monta eri asiaa:
-Onko uusi äiti vai jo ennestään 5 lasta (=kokemus ja tieto)
-Osallistuuko mies fyysisesti ja henkisesti (usein jos toinen näistä puuttuu, puuttuu toinenkin)
-Äidin terveys (onko yleinen jaksaminen millä tasolla, veriarvot, paino, lihasvoima jne)
-Muut kuormittavat tekijät liittyen perheeseen esim läheisten sairastelut, rahavaikeudet, työasiat jne)
-Äidin kyky sopeutua siihen, että lapsiperheessä on sotkuisempaa kuin kahden aikuisen kodissa. Äidin ei pidä pyrkiä pitämään samaa siisteystasoa tai jos pyrkii on hyväksyttävä se, että tämä vie enemmän voimavaroja!
-Äidin kyky sopeutua siihen, ettei elämä ole enää samanlaista kuin nuorena menevänä aikuisena kavereiden kanssa
-Tukiverkot ja heiltä tuleva apu
-Vauvan ominaisuudet, onko itkuinen, onko kakat joka vaipasssa jne.
Näistä se vauvan hoidon helppous tai vaikeus muodostuu. Joillain käy hyvä tuuri, ap:llä ilmeisesti ei kovinkaan hyvä tuuri. Tsemppiä ap, mene siitä mistä aita on matalin. Keskity vauvaasi, ehdit kyllä suihkussa käydä ja siivoilla myöhemminkin. Lepää aina kuin ehdit. Sovi miehen kanssa että toimistoajan ulkopuolella molemmat saa yhtä paljon vapaa-aikaa. (Tiedän ettei viimeksi mainittu ole helppoa, erosin itse lasteni isästä, koska ei suostunut olemaan kotona paljon ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.
Itse en nukahtanut naps samaan aikaan mitä vauva. Kun itse sain unen päästä kiinni, vauva heräsi. Tuota samaa herättämistä käytetään kidutuskeinonakin, mutta silti vastasyntyneen äiti ei saa saa sanoa, että se on oikeasti hlvettiä. Siinä alkaa vain pelätä nukahtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.
Sitapaitsi miten luulette etta ap parjaa kun vauva on taapero? Tai on aika palata tyoelamaan? Ei se elama siita helpotu.
Kannattaa oppia saatelemaan ja parjaamaa arjessa vauvan kanssa. Jos ei muuten niin hakemalla ulkopuolista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.Itse en nukahtanut naps samaan aikaan mitä vauva. Kun itse sain unen päästä kiinni, vauva heräsi. Tuota samaa herättämistä käytetään kidutuskeinonakin, mutta silti vastasyntyneen äiti ei saa saa sanoa, että se on oikeasti hlvettiä. Siinä alkaa vain pelätä nukahtamista.
Tiedan. Ja kun lapsi siina 2v ikaisena alkoi nukkumaan niin mina en enaan osannut nukkua. Valvoin yot edelleen.
Vasta nytten 4v kiepeilla perheessa nukkuu kaikki.
Vielakin vasynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.Sitapaitsi miten luulette etta ap parjaa kun vauva on taapero? Tai on aika palata tyoelamaan? Ei se elama siita helpotu.
Kannattaa oppia saatelemaan ja parjaamaa arjessa vauvan kanssa. Jos ei muuten niin hakemalla ulkopuolista apua.
Jos on itkuinen tai koliikkivauva, niin kyllä se itse asiassa helpottuu ja aika todella paljonkin, kun se pahin vaihe on ohi. Ja kun vauva alkaa nukkua edes siedettävän pituisia pätkiä putkeen jonkun yhden tunnin sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.Itse en nukahtanut naps samaan aikaan mitä vauva. Kun itse sain unen päästä kiinni, vauva heräsi. Tuota samaa herättämistä käytetään kidutuskeinonakin, mutta silti vastasyntyneen äiti ei saa saa sanoa, että se on oikeasti hlvettiä. Siinä alkaa vain pelätä nukahtamista.
MYös aikuisille on unikouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.Itse en nukahtanut naps samaan aikaan mitä vauva. Kun itse sain unen päästä kiinni, vauva heräsi. Tuota samaa herättämistä käytetään kidutuskeinonakin, mutta silti vastasyntyneen äiti ei saa saa sanoa, että se on oikeasti hlvettiä. Siinä alkaa vain pelätä nukahtamista.
Kuulostaa niin tutulta. Vauvan yksi unisyklihän kestää noin 45-60 min. kun aikuisen taas 1,5h. Vauvan herätessä on siis aikuinen syvimmän unen vaiheessa, jolloin herääminen todella tuntuu kidutukselta.
Jotkut vauvat osaavat jo vastasyntyneestä asti nukahtaa itse uudelleen unisyklin vaihtuessa, joillekin riittää pieni rauhoittelu kuten ”shhh”-ääni tai tutti, osan kohdalla pitää käytännössä aloittaa nukuttaminen uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.
Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.
”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.
En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä
tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.
Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.
Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.
Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.
Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.
Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.
Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.
Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.
Luepa uudestaan. Ap ei käy salilla, vaan hänen miehensä.
Toisekseen kukaan täällä vauva-arjen rankkuudesta avautunut ei ole kertonut mitään tuollaista, että hyysäisi vauvan ympärillä 24/7 tarpeettomasti herätellenkin. Täällä on äitejä, jotka ovat kertoneet vaikeasti itkuisista vauvoista ja syytkin ovat olleet ihan muualla kuin äidissä (koliikki, allergiat). Tuon henkilön ainut pyrkimys oli päästä arvostelemaan muita äitejä, samalla nostaen itseään muiden yläpuolelle. Ketä se tässä hyödyttää?
Miksi koliikkivauvat eivät ainakaan tutkimusten mukaan huuda 24/7 missään muualla kuin vauvapalstalaisten perheissä? Imetetyn vauvan allergian takia itkemä itku on aina äidin aiheuttama eli äidinmaidossa ne ihottumaa ja vatsavaivoja lapselle annetaan, mutta kun sitä ei suostuta sanomaan ääneen, mieluummin kauhistellaan sitä, että vauva huutaa koko ajan, vaikka miten syön suklaata suruuni.
Meillä korvikeruokittu vauva itki jatkuvasti. Yöllä nukkui 1-2h pätkiä 2v ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika tätä uusavuttomuutta. Me asuttiin talossa jossa oli kantovesi, ulkosauna ja huussi pihan perällä. Talossa oli puulämmitys. Mies oli urakoitsija ja kaikki päivät aamusta iltaan töissä. Sain pojat 1,5 vuoden ikäerolla. Kaikki hommat hoitui. Saunankin lämmitin 2-3 x viikko. En kokenut mitään asiaa vaikeaksi ja raskaaksi. Talvi pakkasilla joskus vitutti käydä ulkovessassa. Ja tämä tapahtui -90 luvulla.
No vau. Haluatko jokun palkinnon, miten olisi vaikka orjantappurakruunu?
Mites tuo lastesi tunnekasvatus. Äiti ei ainakaan vaikuta kykenevän myötätuntoon, mitenköhän mahtaa olla lastesi laita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.
Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.
”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.
En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä
tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.
Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.
Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.
Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.
Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.
Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.
Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.
Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.
Luepa uudestaan. Ap ei käy salilla, vaan hänen miehensä.
Toisekseen kukaan täällä vauva-arjen rankkuudesta avautunut ei ole kertonut mitään tuollaista, että hyysäisi vauvan ympärillä 24/7 tarpeettomasti herätellenkin. Täällä on äitejä, jotka ovat kertoneet vaikeasti itkuisista vauvoista ja syytkin ovat olleet ihan muualla kuin äidissä (koliikki, allergiat). Tuon henkilön ainut pyrkimys oli päästä arvostelemaan muita äitejä, samalla nostaen itseään muiden yläpuolelle. Ketä se tässä hyödyttää?
Miksi koliikkivauvat eivät ainakaan tutkimusten mukaan huuda 24/7 missään muualla kuin vauvapalstalaisten perheissä? Imetetyn vauvan allergian takia itkemä itku on aina äidin aiheuttama eli äidinmaidossa ne ihottumaa ja vatsavaivoja lapselle annetaan, mutta kun sitä ei suostuta sanomaan ääneen, mieluummin kauhistellaan sitä, että vauva huutaa koko ajan, vaikka miten syön suklaata suruuni.
Mikä sun elämässä on mennyt noin pahasti pieleen, että sun täytyy tulla kirjoittelemaan tänne tuollaisia pelkästään pahaa haluavia kommentteja? Miksi sulla on noin paha olla?
Enkä muuten tiedä yhtäkään imettävää, itkuisen vauvan äitiä, joka ei heti ensimmäisten asioiden joukossa olisi yrittänyt karsia omasta ruokavaliostaan kaikki mahdolliset allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet.
Kyllä sinä syötyä saat vauva sylissäkin ja suihkussa käyt kun mies kotona ja mieshän on kotona. Kyllä miehen pitää nyt ottaa hommasta myös vastuuta. Mies voisi esimerkiksi tehdä sulle ruokaa valmiiksi ja hoitaa siivoamiset. Ne hänen pitäisi yksin asuessaankin hoitaa työpäivän jälkeen. Mies ei ehkä ymmärrä, että vauvan kanssa kotona oleminen on paljon rankempaa, kuin työssä käyminen. Siitä ei saa vapaata hetkeksikään vuorokaudessa. Normityössä saa käydä vessassa rauhassa, vauvan kanssa ei.
Sellainen helpotuksen sana, että kaikki muuttuu koko ajan helpommaksi. 3kk kohdalla helpottaa, 6kk helpottaa jne. Siitä kannattaa ottaa lohtua. Rytmi on tärkeä, sillä tavalla vauva myös nukkuu päikkäreitä ja yöunia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikalailla yksi koliikkivauvan kanssa. Mies teki toita 24/7 ja yolla nukkui tulpat korvissa.
Keinuttelin kaikki yot huutavaa lasta kuun valossa.Olinhan ma vasynyt. Olen vielakin vasynyt.
Mutta ikina ei jaanyt ruoka syomatta eika suihkut kaymatta.
Kaikki on kiinni siita miten asiansa jarjestaa. Syo kun lapsi syo, imuttaa.
Nuku kun lapsi nukkuu.
Tee hommat lapsi sylkyssa tai kun lapsi on puuhamatolla.
Mulla oli sentaan melkein 200nelioa hoidettavana ja torkean iso piha marjoineen. Sailosin kaikki. Moppasin lattiat melekin paivittain lapselle.
Ja tein sivussa vahan toitakin, kun oli pakko.Kylla sita parjaa ilman tukiverkostoakin <3
Sulla on nyt väärä ketju. Tää ei ollut ”Kirjoita paras itseäsi ylistävä marttyrointitarina äitiydestä” -kilpailu.
Ei ollut martyyritarina vaan tarina siita, etta kylla sita parjaa! Kunhan rakentaa siita arjesta sellaisen!
Ja aitina en ole kummoinen. Tiedan sen hyvin itse. Yritan kuitenkin parhaani.Se etta itkee vasymystaan ei auta mitaan eika ketaan. Silloin on otettava uni silloin kun pysyy. Vauva kuitenkin nukkuu vaikka patkissa.
Kaikki muu odottaa.Sitapaitsi miten luulette etta ap parjaa kun vauva on taapero? Tai on aika palata tyoelamaan? Ei se elama siita helpotu.
Kannattaa oppia saatelemaan ja parjaamaa arjessa vauvan kanssa. Jos ei muuten niin hakemalla ulkopuolista apua.
Sehän nimenomaan helpottuu vuosi vuodelta. Kyllä sulla on elämässäsi ja sen järjestelyssä jotakin kovin pielessä, jos sulla on yksi 4v. lapsi ja olet edelleen noin uupunut. En tulisi noilla spekseillä arvostelemaan tai neuvomaan muita.
Koskas mies jää vanhemmuusvapaalle ja sinä palaat töihin elättämään vuorostasi perhettä? Itse menin, kun poika täytti 5kk ja poikani isä hoiti häntä kotona mitä erinomaisimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.
Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.
Tsemppiä!
Minä kävin aina lapsi sylissä vessassa ensimmäisen kanssa :D toisella olikin erilainen temperamentti ja sai käytyä ihan rauhassa.
Ihan vilpittömän tyhmänä nyt kysyn, että siis miksi ei voi käydä vessassa? Miksi sitä vauvaa ei voi siksi pariksi minuutiksi laskea sänkyynsä, lattialle, sitteriin siksi aikaa? Ymmärrän, että vauva voi alkaa itkemään, mutta ei kai vauvakaan siitä rikki mene, jos tuon muutaman minuutin huutaa, kun äiti kuitenkin palaa hyvin pian?
Jospa siellä vessassa menee kauemmin, viisi tai kymmenen minuuttia? Kuinka pitkään sinä pystyt kuuntelemaan rauhallisena hysteerisenä itkevää vauvaa?
Täällä toinen joka kävi vessassa lapsi sylissä tai kantoliinassa. Jos oli hyvällä tuulella niin vessan lattiallaviihtyi viltillä sen viisi minuuttia. Mu lla oli aivan karmean kipeää kakkaaminen synnytyksen jälkeen yli puoli vuotta (sisäiset pukamat tai jotain...) ja opin todella pelkäämään vessassa käyntiä että jos meneekin pitempään, niin yritin aina ajoittaa siihen että joku muu hoitaa vauvaa.
Alue: Aihe vapaa
Neuvolassakin suositellaan unikoulun aloittamista 6kk iässä, jos perheessä on pahoja uniongelmia. Monissa muissa maissa unikoulu aloitetaan jo 3-4kk iässä.