Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa

En kyllä ymmärrä miksi ihmiset alapeukuttaa. Olin myös lähestulkoon samassa tilassa, kun lapsen sain. Jatkuvasti ylirasittunut ja väsynyt ja nälkäinen. Kun sain ruokaa eteeni söin ja nielin mahdollisimman nopeasti. Jotta ehdin edes suurimman näläntunteen pois ennen huutoitkua. Mies auttoi mahdollisuuksien mukaan ainakin tekemällä ruokaa, mutta vauvan hoito jäi 95 % minun vastuulle ja se vei aikaa melkein 20 tuntia vuorokaudesta, kun yötä päivää piti imettää ja pitää sylissä, kun itku tuli muuten heti jos ei pidä sylissä. Vauvan pisin unijakso vuorokaudessa oli n. 3 tuntia. Nukkuminen oli se ainoa hetki kun vauva oli tissistä irti. Ihmiset eivät osaa yhtään asettua toisen asemaan.

Olin aikuisikäni tottunut siihen että minulla on paljon omaa aikaa. Se muuttui täysin. Mutta ei se vauvavuosi ole kuin sen vuoden elämästä. Tuntui kyllä pisimmältä vuodelta tähän mennessä. Ja kyllä rakastan lastani, vaikkei vauva-aika ollut elämäni ihaninta aikaa. Onneksi hän ei jäänyt vauvaksi ikuisesti.

Vastasyntyneen kanssa ei ole ollenkaan rankkaa. 3-  ja 5-vuotiaan kanssa on välillä rankkaa.

Miten monilapsisissa perheissä pärjätään? Kaikki aika menee vauvan hoitoon ja samalla on isompia lapsia hoidettavana ja viihdytettävänä. Yhden kanssa voi nukkua, kun vauva nukkuu, mutta monen lapsen kanssa ei voi.

Jännin juttu on, että niin neuvolassa kuin tuttavien ja sukulaisten osalta esikoisvauvaa hoitavan jaksamisesta ollaan tosi huolissaan. Kun saat kolmannen lapsen kukaan ei enää edes kysele, kuinka äitinä jaksat ja ehditkö ylipäänsä nukkumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Missä isovanhemmat on?

  Ei se heille kuulu. Ihmettelen, että väsynyt, vaikka vesi tulee ja paska menee. Kaupasta saa leivän kin valmiina ja muutakin puolivalmisteena. Kone pesee pyykin, sähkö tekee safkan. Vai väsynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka imettää niin ilmeisesti rankempaa. Mulla ei juuri tullut maitoa joten korviketta. En kokenut rankkana, olin niin ihmeissäni että vihdoin viimein sain vauvan. Olin lähes 44 v. Kiitos. 

Ap:han nimenomaan puhui pullojen pesemisestä. Itse en olisi kyllä jaksanut, jos olisi pitänyt pulloruokkia. Imetystuokiot oli yhteisiä levon hetkiä mulle ja vauvalle. Imetystilanteesta kannattaakin tehdä mahdollisimman mukava, tyynyjä selän alle ja sillä lailla.

Itselleni myös vieressä nukuttaminen oli elintärkeää jaksamisen kannalta, yösyötöt sujuivat helpommin, ei tarvinnut kokonaan edes herätä. Aluksi esikoisen kanssa yritin sitä eri sängyssä nukuttamista, mutta parin viikon päästä olin aivan poikki. Kun otin vauvan viereeb yöksi, kaikki alkoi sujua, ja ihmettelin, miksi äitejä neuvotaan ei-lajityypilliseen käyttäytymiseen tässä asiassa eli nukuttamaan lasta erillään.

Mulla on neljä lasta ja jokaista imetin pitempään kuin edellistä.

Tämä on tätä nykyaikaa. Valitetaan internetissä, muttei keskustella sen tärkeimmän, eli puolison kanssa.

Kommunikointi on erittäin tärkeää parisuhteessa. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia. Ensimmäiseksi keskustelu pystyyn puolison kanssa ja koitatte yhdessä etsiä ratkaisu. Täältä niitä ei saa.

Neuvolasta saa ilmaiseksi kotiinkin sillointällöin kaitsenta-apua. Yksin pärjäämisestä ei saa mitalleja, joten turha kärsiä yksin. 

Tyttäreni syntyessä, olin juuri muuttanut ulkomaille, mieheni kotimaahan. Mies kävi töissä, minun hoidellessa vauvaa ja opetellessa kieltä. Lisäksi rupesimme tekemään suurta remonttia asumassamme talossa; työmiesten kanssa pystyin alkuun kommunikoimaan sanakirjan avulla. Molemmat isovanhemmat olivat tuhansien kilometrien päässä, joten heistä ei ollut mitään apua. Mitään turvaverkkoa ei ollut. Kielen opin lyhyessä ajassa, hankkiuduin töihin ja lapsikin pääsi työpaikkani päiväkotiin... Nopeasti vauva- aika kuitenkin meni ; ihan mukavaa aikaa kaiken kaikkiaan.

Jätä mies, ansaitset parempaa.

Kyllä se kiire ja hätä on äidin korvien välissä. Kun koti ei ole asiat ei ole järjestyksessä ennen lapsen syntymää , ei ne ole sen jälkeenkään kunnossa. Isovanhemmat olivat 700km päässä ja samoin muu suku. Tietysti mies oli töissä. Koti oli järjestyksessä ja puhdas ennenkuin sain vauvan ja sen jälkeenkin.

Sitten vaan nukuttiin ja syötiin + ulkoiltiin. Pieni nukkui aina parvekkeella. Toki vauva huutaa ja kitisee, kun ei osaa puhua. Vain vähän aikaa imetin ja sitten pullot kehiin. 

Ei siellä kotona kukaan paikkoja sotkenut, niin ei ollut paljoa siivoamista. Pesukone pesi pyykit , en minä.

Leppoisaa oli vuosi äitiyslomalla ,,, kaksi kertaa olen tämän kokenut.

Aikaa on kulunut aloituksestasi. Nyt siitä koliikkisesta, pikku sinappikoneesta on kehkeytynyt voimakastahtoinen, rääkyvä ja jalkaa polkeva, kaupan lattialla itkuhuutava pikkuvesseli. Muutos edelliseen on myös se, että sillä on vikkelät pikku jalat ja pulleat pikku sormet, jotka ehtivät joka paikkaan ja näpräävät Houdiniakin nopeammin kaikki solmut, salvat ja lukot auki, tavoitteenaan rikkoa kaikki. Päiväunet ei auta, koska tämä kirjo ei niihin suostu, siinä hukkaantuisi vain hyvää aikaa kiukuttelulta.

Vuodesta 2021 olet saanut kasvaa ja tottua ajatukseen, ettei sinulla enää ikinä ole omaa aikaa ja että silmät pitää olla myös perceessä. Ajatus on täysin relevantti, ja valitettavasti homma ei tuosta ainakaan helpotu. Pian on esimurtosikä, sitten murrosikä. Nämä kehitysvaiheet syövät paitsi lisää hermojasi myös kaikki rahasi, ja kytkevät sinut eri viranomaistahoihin nk. yhteistyökysymysten merkeissä.

Tästä selvityäsi kuivin jaloin voit huokaista pari viikkoa ja hankkia kylpyläloman, sillä tarvitset voimia seuraavaan koitokseen, jossa sinulta kysytään moninaisia resursseja ja rahuskia kustantaa piltin opiskelu, ensiasunto, ajokortti ja auto (esim. tuliterä Lexus) 18 vuotissynttäreiksi. Nyt siintää horisontissa jo pieni helpotus: roolisi kapenee pyykinpesijäksi, ruuanlaittajaksi ja siivoojaksi  sen kun vedät hyvin läpi seuraavat 15 vuotta, olet osasi tehnyt ja valmis puremaan horsmaa. Antoisia hetkiä vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ekat pari kuukautta voi olla tosi rankkoja. Se tuntuu ikuisuudelta, kun on sen keskellä, mutta se kyllä helpottaa kun vauva kasvaa ja päiviin alkaa tulla vakituista rytmiä.

Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Voisiko kunnastasi saada esim. jonkinlaista kotiapua, että saisit huilata - tai vaikka syödä ja käydä suihkussa.

Aivan. Että veronmaksajien täytyy kustantaa lapsen isän sluibailu. Hyvä luoja taas.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lisääntyminen on jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta. Voi, voi...

Joo oli ap: n miehellekin, ja silti mies luistaa vanhemmuudesta, vaikkei varmasti keskustellut ennen lapsen tekoa ap:n kanssa vakavasti, aikooko ap ylipäänsä osallistua lapsenhoitoon ja millainen äiti ap aikoo olla.

Vierailija kirjoitti:

laita vauva sitteriin kun käyt suihkussa, osta itsellesi eineksiä, jotta saat syötyä, vauva sylissä voi ihan hyvin syödä

Nimenomaan, se vauva on aivan alusta alkaen pidettävä hetkiä yksin lähellä äitiä/isää, jotta se tottuu asiaan - yksin oloon.

Jos jatkuvasti kannat ja pitelet vauvaa, kaikilla meillä väsyy kädet ja selkä. Jos lapsen isä ei osaa/viitsi/halua lastaan hoitaa

kannattaa ehkä ottaa puheeksi ja harkita yksinoloa vauvan kanssa kahdestaan - en oikein 3 lapsen isänä ymmärrä nyt lapsesi isän tekemistä.

Se vauva on hetken vauva ja jos kerran on osallistunut tekemiseen eikä osallistu hoitoon on ohjeena pistää reidet yhteen jatkossa - oppii olemaan mieskin :)

Taloudellisesti jos olet kiinni miehessä, kannattaan muistaa, että kaikki järjestyy kyllä, kun poistat miehen kuvioista.