Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa

1. Aamulla kun heräät, syöt aamiaisen. Mahdollisimman helppo. Mikropuuro, jugurtti, rahka, banaani, ei väliä. Mitä tahansa. Tämä on tärkeä. Muista. Aamupala.

2. Lounas. Hetkellisesti pärjäät kaupan valmisruokia syömällä. Käyt kaupassa ja valitset mieleiset ja lounasaikaan laitat mikroon ja syöt.

3. Välipalat. Hedelmiä, jugurttia, valmiiksi pilkottuja vihanneksia. Jotain. Mutta syöt.

4. Vesi. Tuoppi vettä pöydällä odottamassa juomista.

5. Kantorinkka tai muu kantoväline. Vauva siihen jos on hereillä. Ihan vastasyntynyttä ei voi laittaa välttämättä rinkkaan tai reppuun, mutta liinaan voi. Vauvan ollessa sun lähellä suoritan ne pakolliset asiat mitä nyt pitää tehdä.

6. Siisteys. Nyt ei ole aika suorittaa siisteyttä. Täytä tiskikone ja vie roskat, saa riittää. Pyykkikoneenkin voit pistää pyörimään ja pistät pyykit kuivumaan. Sekään ei tosin haittaa jos näitä ei joka päivä saa tehtyä.

7. Vastasyntynyt nukkuu yleensä aika paljon. Sitä ei tarvitse hoitaa koko aikaa. Anna maitoa, joko pullosta tai tissistä ja nukkuu taas. Nyt et siivoa, etkä muutakaan. Silmät kiinni ja nuku itse myös.

8. Ennen miehen kotiintuloa käy vaunulenkillä. Kun mies tulee kotiin, mene suihkuun. Kaikessa rauhassa. Hoitakoon puolestaan. Pärjää kyllä. Jos ei meinaa kiinnostaa, sano, että hoidat nyt silti, menen suihkuun.

9. Tämän jälkeen jompikumpi tekee ruoan, toinen viihdyttää vauvan. Syötte.

10. Vauvan iltapuuhat. Niiden jälkeen vauva unille ja sinä myös. Tämä tärkeää.

11. Mieti onko ystävää, vanhempaa tai naapuria joka voisi viikonloppuna ottaa vauvan hetkeksi? Nuku päiväunet sillä välin. Ei mitään siivousta tai muutakaan.

Sulla on nyt ihan jäätävä väsymys ja normi arjen raiteilleen saaminen vaatii unta ja tiettyjen rutiininomaisen asioiden muistamista joka päivä. Tärkeää on nyt nukkua. Se, että sinusta tuntuu yksinäiseltä, on sinulle tällä hetkellä totta. Asia ei kuitenkaan ole niin. Ympärilläsi on varmasti ihmisiä jotka auttavat, jos ei muualla niin neuvolassa. Jaksamista, kyllä se ajan myötä helpottaa ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et syö ja käy suihkussa, kun vauva nukkuu? Pienet vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta toki heräillen säännöllisesti syömään.

Isä huolehtikoon myös vauvasta, tietenkin.

Minä ainakin olin alussa fyysisesti niin uupunut ja väsynyt, että oli pakko saada nukkua kun vauva nukkui. En vaan pystynyt mihinkään muuhun, kun ei koskaan saanut nukkua kuin maksimissaan 1,5h pätkissä. Kyllä siinä omat syömiset aika vähille jäi, suihkussa kävin ehkä kerran tai pari viikossa.

En usko näitä juttuja että käy suihkussa noin harvoin. Kuitenkin viikkoja synnytyksen jälkeen on vuotoa, vähän joka rööristä, hikoilua ja muutenkin pahaa hajua.

Meilläkin oli tosi raskas vauva-aika (refluksi, vauva ei oppinut syömään kuin pullosta, vauva söi 2h välein 1,5 h kerrallaan terveysongelmien vuoksi jne jne), mutta selvittiin kaikki järjissämme ja nukuttiinkin aika hyvin loppujen lopuksi. Tässä meidän perheen keinot siihen:

Isä hoiti vauvaa paljon (isyysloma, töiden jälkeen).

Hyvät nukkumisrituaalit. Lapsi opetettiin nukahtamaan itsekseen ja pysymään unessa rauhassa. Syötettiin vasta kun oli hereillä. Hereillä ollessa viihdykkeet.

Äiti nukkui kun lapsi nukkui.

Kotityöt minimiin.

Apua otettiin vastaan, oltiin viikko kuukaudessa mummolassa että isä pääsi levähtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et syö ja käy suihkussa, kun vauva nukkuu? Pienet vauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta toki heräillen säännöllisesti syömään.

Isä huolehtikoon myös vauvasta, tietenkin.

Minä ainakin olin alussa fyysisesti niin uupunut ja väsynyt, että oli pakko saada nukkua kun vauva nukkui. En vaan pystynyt mihinkään muuhun, kun ei koskaan saanut nukkua kuin maksimissaan 1,5h pätkissä. Kyllä siinä omat syömiset aika vähille jäi, suihkussa kävin ehkä kerran tai pari viikossa.

En usko näitä juttuja että käy suihkussa noin harvoin. Kuitenkin viikkoja synnytyksen jälkeen on vuotoa, vähän joka rööristä, hikoilua ja muutenkin pahaa hajua.

Et sitten käsisuihkusta ole kuullut? Mulla se vuoto

muutenkin oli aika niukkaa enkä hikoillut sen enempää kuin muulloinkaan. Mutta siinähän olet uskomatta 🙄

Ja kun susta on hauskaa arvostella tuntemattomia, niin vauvan pienen koon vuoksi jouduin syöttämään vauvaa kellolleen 2 tunnin välein ensimmäisen kuukauden. Voit siitä laskea kuinka paljon on jäänyt aikaa ja energiaa suihkulle, syömiselle, siivoamiselle jne. Haisin ehkä pahalle, mutta meinasin oikeasti tulla hulluksi sen univajeen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se rankkaa. Ennen oli viisi lasta, ei juoksevaa vettä eikä mitään pesukoneita, yhdessä pirtissä.

Juu, ja lapsiluku pysyi kätevästi viidessä kun vanhin löytyi aina kaivosta. 

Ja sitten oli ne paremmat perheet, joissa lapset pysyivät hengissä, koska äiti ei ollutkaan keskittynyt itseensä.

Ai mihin itseensä se äiti siinä mahtoi keskittyä? Kännykkäänsäkö? Virsikirjaan? 

Mieheni on tuollaisen perheen lapsi. Ei keskittynyt äiti itseensä, piti perheen kutakuinkin turvassakin. Mutta lapsilla on vaikeuksia pysyä hengissä aikuisiällä, koska he ovat kärsineet kylmäkiskoisesta kasvuympäristöstä. 

Ja sun mies valitsi itsetuhoisena puolisokseen juuri sinut. Kukin tavallaan.

Niin, ja hyvin teki siinä. Hänestä on tullut paljon siedettävämpi ihminen kuin sinä. Ajoittain jopa onnellinen. Toisin kuin sinä. Miksi teit lapsia kärsimään ilkeän äidin varjoon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se rankkaa. Ennen oli viisi lasta, ei juoksevaa vettä eikä mitään pesukoneita, yhdessä pirtissä.

Juu, ja lapsiluku pysyi kätevästi viidessä kun vanhin löytyi aina kaivosta. 

Ja sitten oli ne paremmat perheet, joissa lapset pysyivät hengissä, koska äiti ei ollutkaan keskittynyt itseensä.

Ai mihin itseensä se äiti siinä mahtoi keskittyä? Kännykkäänsäkö? Virsikirjaan? 

Mieheni on tuollaisen perheen lapsi. Ei keskittynyt äiti itseensä, piti perheen kutakuinkin turvassakin. Mutta lapsilla on vaikeuksia pysyä hengissä aikuisiällä, koska he ovat kärsineet kylmäkiskoisesta kasvuympäristöstä. 

Ja sun mies valitsi itsetuhoisena puolisokseen juuri sinut. Kukin tavallaan.

Niin, ja hyvin teki siinä. Hänestä on tullut paljon siedettävämpi ihminen kuin sinä. Ajoittain jopa onnellinen. Toisin kuin sinä. Miksi teit lapsia kärsimään ilkeän äidin varjoon? 

Siis tämä! Mua kauhistuttaa, että nämä täällä kommentoivat kasvattavat lapsia ja pitävät itseään vielä jotenkin ylivertaisina äiteinä. Millaisia mahtaa näiden kiusaajien lapsista tulla…

Ehdit kuitenkin täällä kirjoitteleen ja olemaan somessa.

Vauvat on erilaisia. Jotkut vauvat vaatii paljon enemmän kuin toiset. Minun ensimmäinen oli todella energinen, nukkui vähän ja pienissä pätkissä. Valveilla ollessaan ei ollut tyytyväinen oikein mihinkään. Kyllä muistan monet kerrat kun vauva oli sitterissä suihkussa mukana ja kahvin join kylmänä kun aina oli jotain mikä vei aikaa. Usein en kerennyt syömään ja koti oli sotkuinen.

Mutta pahin oli se heräily. Jos joudut heräämään 1,5h välein, niin ihan kuka tahansa väsyy. Oikeasti. Lopulta minusta tuntui, että en uskaltanut mennä edes nukkumaan ja hermosto oli ylivireä. Sain pahan burnoutin ja jouduin hakemaan apua neuvolasta. Lapsi kävi unikoulun ja se auttoi vähäsen. Myös edes pienet hetket lapsenhoitoapua auttoi, kun sai itse levättyä ja kerättyä voimia.

Älkää arvostelko jos ette pysty asennoitumaan ihmisen asemaan. Jättäkää mieluummin kommentoimatta. Osoittakaa edes vähän empatiaa ihmiselle, joka on voimiensa äärirajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä te teette vauvojenne kanssa kun ei syömäänkään pysty? Vauva ei tarvitse sylissä oloa koko aikaa, hänet voi laittaa löysään kapaloon ja koppaan vierelle, äiti syö ihan rauhassa. Miten tämä vauvojen kasvatus on ennen onnistunut siten ettei tuoreet äidit kupsahtele nälkään? Järki käteen, vauva pois käsistä ja syö ennenkuin maito ehtyy.

Samaa ihmettelen, minä ainakin saan syötyä ihan yhdellä kädelläkin. Lapsi on toisella käsivarrella kun kävelen ja otan ruokaa keittiössä, siinä lonkan päällä, ja kun istun syömään lapsi on toisessa kainalossa istumassa, toisella kädellä haarukoin tai lusikoin ruokaa suuhuni. Mulla on ollut kaksosetkin vauvoja ja ihan hyvin olen saanut syötyä ja käytyä vessassa ja suihkussa vaikka mies teki 12h työvuoroja.

Sinun vauvat ei varmaan itkeneet niin että lopulta oksensivat?

Vierailija kirjoitti:

On se rankkaa. Ennen oli viisi lasta, ei juoksevaa vettä eikä mitään pesukoneita, yhdessä pirtissä.

Aivan. Ja niistä viidestä eli aikuisikään pari-kolme.

Vastasyntynyt tarkoittaa ihmistä, jonka syntymästä on enintään kuukausi aikaa.

Ensimmäinen kuukausi on aina toipumista ja totuttelua, koko perheelle.

Vastasyntynyt ei vaadi huomiota - itse asiassa, se ei ole hänelle hyväksi kuin korkeintaan muutamien sekuntien ajan kerralla, ja silloinkin aikuisen olisi pysyttävä nahoissaan. Sylissä olemista vauva kuitenkin vaatii. Onko vauva niin onneton, ettei äiti jaksa syödä vauvaa pitäessään?

Imetyksen onnistunut jatkaminen edellyttää, että äiti huolehtii vauvasta itsensä huolehtimisen kautta. Rintapulloruokinta voi olla äidille raskas: hän joutuu öisin nousemaan ja lämmittämään maitoa. Silloin ei tosin ole niin väliä äidin ravitsemuksella. Olet väsynyt, joo, mutta vastasyntynyt ei siitä kärsi jos saa tarvitsemansa hoidon.

Kun on väsynyt, niin ei kyse ole niinkään "ehtimisestä". Ei kykene tehokkaasti käyttämään hyväkseen vauvalta liikeneviä hetkiä, etenkin jos ne ovat kovin lyhyitä. Lisäksi voi tuntua ihan hirveältä itkettää vauvaa matolla tai sitterissä edes muutamaa sekuntia, ne tuntuvat satakertaisen pidemmiltä. Itse katsoin kellosta aikaa, kuinka kauan olin vessassa, ja kuinka kauan vauva joutui itkemään.

Ketjussa on ollutkin jo hyviä vinkkejä, koeta mekaanisesti noudattaa niitä! Jaksamista, ap.

Vierailija kirjoitti:

Kun on väsynyt, niin ei kyse ole niinkään "ehtimisestä". Ei kykene tehokkaasti käyttämään hyväkseen vauvalta liikeneviä hetkiä, etenkin jos ne ovat kovin lyhyitä. Lisäksi voi tuntua ihan hirveältä itkettää vauvaa matolla tai sitterissä edes muutamaa sekuntia, ne tuntuvat satakertaisen pidemmiltä. Itse katsoin kellosta aikaa, kuinka kauan olin vessassa, ja kuinka kauan vauva joutui itkemään.

Ketjussa on ollutkin jo hyviä vinkkejä, koeta mekaanisesti noudattaa niitä! Jaksamista, ap.

Vauvaa ei saisi ollenkaan itkettää, edes kelloa katsomalla. Aikuisen olisi kyettävä priorisoimaan tarpeensa ja hoitaa ne sen mukaan, miten vauvanhoito sallii. Akuutissa tilanteessa, esimerkiksi vatsataudissa, on pyydettävä ajoissa hoitoapua.

Kyllä syömättömyyskin vaikuttaa univajeen lisäksi. Syö vaikka suklaata jos et muuta jaksa/pysty. Energia on kuitenkin pakollista.

Voitko käydä vaikka lounaalla jossain buffassa? Se piristää kun edes näkee muita ihmisiä ja saa valmista ruokaa. Minulla vauva usein nukahti vaunuihin ja sai sitten syötyä rauhassa.

Kantoliinaa minäkin suosittelen. Ja periaatetta että ne työt mitkä tehdään, tehdään vauvan kanssa ja ne mitä ei pysty jätetään tekemättä. Kun vauva lepää, itse levätään tai tehdään jotain mistä saa iloa ja energiaa.

Tsemppiä, meillä oli ensimmäisen kanssa raskasta ja toisen kanssa ei ollutkaan.

Rankkaa oli minullakin mummona, kun jouduin tilanteeseen, että piti hoitaa 2kk:n ikäistä. Siinä sivussa myös kahta alle 5-vuotiasta. Hoidin lapsia puoli vuotta.

En käsitä, kuinka jaksoin, mutta pakko oli. Aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).

Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.

Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.

Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.

Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.

saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.

Voi hyvä luoja.

Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.

Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.

Mutta käytäntöpä tukee! Vastasyntyneellä on oikeus saada nukkua ihan rauhassa ilman, että joku pörrää koko ajan ympärillä ja jokaisesta silmäripsen liikahduksesta nappaa nukkujan syliinsä ja ryhtyy rauhoittelemaan nukkuvaa lasta, joka tietty herää.

Voit tehdä lapsesi vauva-ajasta mukavan ja kaikille leppoisan tai voit ap:n takaa itkeä väsymystäsi. Minulla on vain tämä yksi ainoa elämä, en itkeä uupumustani vain siksi, että sinnikkäästi päätän tehdä lapsestani vaikean herättelemällä häntä tämän tästä kunnes lapsi itsekin oivaltaa, että odotan häneltä max15 min unia kerrallaan.

”Mutta käytäntö osoittaa” 🙄 Onko sulla ollut kovinkin laaja otos tässä tutkimuksessasi? En tiedä miksi vaivaudun edes vastaamaan näin yksinkertaisiin kommentteihin, mutta antaa nyt mennä kun aloitettiin.

En ole nähnyt täällä yhtäkään kommenttia, jossa äiti olisi kertonut toimivansa kuvailemallasi tavalla. Enkä

tunne yhtäkään äitiä, joka noin toimisi. Tämä on aivan omaa tulkintaasi ja kommenttisi ovat asiattomia.

No etpä itsekään huomannut, että aika moni kasvatusteoria tukee näkemystäni ja kokemustani.

Mutta kuten olen todennut: ole hyvä ja tee elämästäsi hankalaa, tunge miehesi pois kodista ja ihmettele sitten, miksi elämä on aina vain kamalaa. Minä pidän omani, jossa saan nukkua tarpeeksi ja nauttia lapsesi lapsuudesta. Viiden vuoden kuluttua et muista lapsesi ensimmäistä hymyä tai konttaamaan oppimista, koska olet unisessa sumussa koko ajan.

Mainitse yksikin. Kasvatusalan ammattilaisena odotan innolla.

Nyt en kyllä myöskään tiedä kenelle täällä uhoat. En ole ap, mieheni osallistuu lapsen hoitoon todella upeasti ja itse asiassa nukumme ja voimme koko perhe mainiosti. Pidän sinua ja kommenttejasi muuten vaan vastenmielisinä.

Jos olisit kasvatusalan ammattilainen, niin tietäisit. Älä siis odota innolla, jatka lähihoitajan opintojasi eteenpäin.

Voit huoleti pitää minua vastenmielisenä. Kun palstamammat riutuvat ensi yön väsyneinä viihdyttämässä vauvojaan, niin minä voin rauhassa nukkua.

Oho, mahtaa iskeä paniikki kun täytyy alkaa tehdä oletuksia ammatistani. Jos nyt vaikka annan sellaisen vihjeen, että ihan yliopistossa olen opiskellut ja maisterin tutkinto löytyy plakkarista.

Olen eri, ja vaikka tuon kommentoimasi henkilön tyyli ei ole parasta, niin ihan asiaa hän puhuu. Vauva, kuten kuka tahansa ihminen kuormittuu, jos on tarkkailun kohteena koko ajan. Lapset syntyvät lauman jäseniksi, ja mukautuvat yhteisön elämään, ei toisinpäin. Ap kertoi käyvänsä salilla. Jos siihen löytyy aikaa, niin syömättömyys on kyllä täysin oma valinta.

Jos vauva itkee paljon, tunninkin vuorokaudessa, suosittelen konsultointia. Tai vauvan antamista toiselle vanhemmalle hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Heippa!

Nyt on sinun hetkesi tullut, jolloin on opittava pyytämään apua.

Harva täällä pääsee hautaan asti pyytämättä joskus apua.

Pyydä esim. isovanhemmilta, muilta läheisiksi kokemiltasi ihmisiltä tai neuvolasta.

Jos tuntuu ettet pärjää, siinä saattaa olla sellainen juttu taustalla, että ehkä ihan tosissaan et pärjääkään ja tarvitset apua päästäksesi pahimman väsymyksen yli.

Vaativin vaihe saattaa kesää puoli vuotta-vuoden vauvan kanssa.

Kyllä ensin pitää miehen ryhdistäytyä ja osallistua hoitoon ja kotitöiden tekoon. Nyt ei ole aikaa kavereille ja kaljoittelulle.

Vauvat ovat tuollaisia. Muistan kun esikoisen kanssa olin vessahädässä 7h kunnes mies tuli töistä. Vauvalla oli koliikki ja se oli tosi rankkaa. Unta sain 3h/vrk ja sydän särkyi joka sekunti, kun vauva huusi kipujaan. Suihkuun ei kerennyt useampaan päivään. Tiedän siis tuon ap:n tilanteen ja se on rankinta, mistä olen selviytynyt.

Oma neuvoni on, että niitä "välttämättömiä" kotitöitä ei olekkaan ja mies voi tästä lähtien hoitaa koko kodin ja ihan yksin. Et enää tartu imuriin lainkaan. Sinä keskityt vain vauvaan ja siihen, että saisit edes joskus nukkua. Osta vaikka pahvilautaset jos tarvitsee. Kämppähän siinä räjähtää, mutta voit haaveilla siististä kodista joskus myöhemmin elämässä. Priorisoi siis se mistä viitsii stressata.

Tsemppiä!

Aloituksesta saa vaikutelman, että äiti ei ole innokas asettamaan vauvaa etusijalle omiin tarpeisiinsa nähden. Äidin syömättömyys voi olla protesti... Isät, olkaa tarkkana siitä, millaisissa oloissa vauvanne elävät - älkää sokeutuko kurjuudelle. Ottakaa aktiivisempi rooli ja auttakaa, jos ei ongelmien vuoksi niin niiden ennaltaehkäisemiseksi.