Aloitin minimalisti-elämän ja tajusin elämäni olevan tosi tyhjää ilman materiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ap:en ongelmaa, jos tyhjä kämppä ahdistaa noin paljon eikä tunnu omalta, miksi et palaa takaisin vanhaan, problem solved. Vaikka some kuinka jauhaisi että olet parempi ihminen kun et omista mitään ei sitä silti tarvitse noudattaa. 

Mutta eihän se lopulta poista oikeaa, syvintä ongelmaa taustalla että kuinka tyhjää elämäni on, ellen täytä sitä turhalla shoppailulla ja sisustamisella. Nautin kuitenkin siististä kodista, enkä halua tavarakaaosta takaisin.

Ap

Jaa, no tuossa oli kyllä hyvät pointit, jos oikeasti turhan ostelu oli ongelma ja kämppä täyttyy täysin turhasta kamasta/alkaa potuttamaan kamaläjät, kämpän "tyhjennys" voi olla paikoillaan. Mutta ei siitä asunnosta ihan tyhjää tarvitse tehdä, jätä nyt lehtiä ja kirjoja, hyötytavaroita. 

Itse säilytän omia minulle rakkaita juttujani. Ne tuovat turvaa. Ovat ikäänkuin muistoja eletystä elämästä. Tekevät minusta minut. Todistavat, että olen ollut ja olen olemassa yhä edelleen. Jos ympärilläni ei olisi mitään mitä koskettaa, en tuntisi olevani edes elossa.

Nyt sinulla on sellainen henkisen kasvun paikka. Ala etsiä merkityksellisiä asioita, jotka eivät liity tavaran omistamiseen. Pitäisi aika nopeasti aueta, mikä on oikeasti olennaista ja mikä ei. 

Minusta tavarat itsessään eivät ole se ongelma vaan se, kuinka kiintynyt niihin on.

Ne tavaratkin on pelkkiä harvassa olevia atomiklönttejä ja niiden muodostamia molekyylejä, joiden ympärillä kiertää elektronit valtavan kaukana itse atomiytimestä. Ja nuo atomit ovat myös sitä samaa massaa, ja yhtenäisyyttä, jota kehosikin on. Ne atomit vain sattuvat emittoimaan eri aallonpituuksilla, joka havaitaan väreinä ja esineiden muotoina. Joten tavarat ovat vain harhoja, pelkkiä ruumiiseesi yhtenäisyydessä olevia atomiklönttejä.

Vierailija kirjoitti:

Joku tulee tännekkin alapeukuttamaan :D Voisiko tuon pellen blokata. 

Oijoi, täytyyhän se blokata koska on sun kanssa eri mieltä. On sulla iso itsetunto :D

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Tuntuu, että ihmisillä menee nyt pointti ohi. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat, AP. Minullekin tuo sama tyhjyyden tunne on vahvistanut, sillä minimalismin myötä olen päässyt shoppailuaddiktioni tai oikeastaan paremmin muotoiltuna tunneosteluni pohjalle. Minulle erityisesti vaatteiden ostelu on ollut tapa rauhoitella itseäni ja saada endorfiineja. Minimalismi pakotti minut kasvotusten sen fyysisen vaatemäärän kanssa, mitä en tarvitse ja jonka olen hankkinut huonona coping -keinona. Tämän kautta olen kiinnittänyt huomiota myös tunnesyömiseeni. Huomannut, että minulle ostelu on ajanut harrastuksen sijaa ja ilman sitä pitää oikeasti keksiä parempia, ei-addiktoivia tekemisiä. Yritän harjoittaa mindfulnesia, etten vain korvaa yhtä addiktiota toisella ja että jatkan emotionaalista kasvua.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Nii. Se on muotia nyt. Seuraavaksi siirrytään taas maksimalismiin ja säästetään kaikki vanhat narunpätkät ja kengännauhat, ettei tarvitse ostaa mitään jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ihmisillä menee nyt pointti ohi. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat, AP. Minullekin tuo sama tyhjyyden tunne on vahvistanut, sillä minimalismin myötä olen päässyt shoppailuaddiktioni tai oikeastaan paremmin muotoiltuna tunneosteluni pohjalle. Minulle erityisesti vaatteiden ostelu on ollut tapa rauhoitella itseäni ja saada endorfiineja. Minimalismi pakotti minut kasvotusten sen fyysisen vaatemäärän kanssa, mitä en tarvitse ja jonka olen hankkinut huonona coping -keinona. Tämän kautta olen kiinnittänyt huomiota myös tunnesyömiseeni. Huomannut, että minulle ostelu on ajanut harrastuksen sijaa ja ilman sitä pitää oikeasti keksiä parempia, ei-addiktoivia tekemisiä. Yritän harjoittaa mindfulnesia, etten vain korvaa yhtä addiktiota toisella ja että jatkan emotionaalista kasvua.

Ihanaa, että edes joku ymmärtää, mitä haen takaa! Pahoittelut, jos en ole osannut puke ajatuksiani kyllin hyvin sanoiksi. Minullakin shoppailu on selvästi täyttänyt tyhjiötä, ja nyt on kriisi keksiä tilalle jotain. En ole lainkaan henkinen ihminen ja yrityksistä huolimatta mindfullnessit, joogat yms. tuntuu hömpältä enkä pysty keskittymään niihin saadakseni niistä jotain iloa. Täytyisi keksiä muuta oikeasti fiksua tilalle. Jostain syystä mietin lähinnä urheilulajeja, koska olisi terveellistä liikkua. Mutta urheilusta ei saa shoppailun tavoin pikaisia, helppoja hyvänolonpiikkejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

“We have been taught that freedom is the freedom to pursue our petty, trivial desires. Real freedom is freedom from our petty, trivial desires.”

― Russell Brand, Recovery: Freedom from Our Addictions

Empä usko että tämäkään mies ilman materiaa elää, rahaa varmasti löytyy ja aina voi bookata luxus-hotellihuoneen kun huvittaa;) Jotenkin huvittavia nämä kaikki "valaistuneet" ja gurut jotka jakelevat köyhtymis-neuvoja tavallisille kansalaisille kun omalla pankkitilillä on sievoiset summat. 

Unelmien tavoittelussa ei ole mitään pahaa, oli ne unelmat minkälaisia tahansa..

Kyllä Russell Brandilla varmasti sitä materiaa on, mutta kyllä on mies muuttunut vuosien mukaan paljon parempaan suuntaan. Vaikea uskoa, että hänellä oli ennen paha huumeaddiktio.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Miksi sinulla on noin suppea ajattelutapa? Pari tubettajaa nyt ei kerro yhtään mitään siitä, mitä minimalistit yleisesti ottaen ovat. Nuo tubettajat yleensä vain minimalisteja, koska muoti. Eivät minimalisteja, koska aidosti sitä haluavat olla. Toki osa voi olla aidostikin mukana "aatteessa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Nii. Se on muotia nyt. Seuraavaksi siirrytään taas maksimalismiin ja säästetään kaikki vanhat narunpätkät ja kengännauhat, ettei tarvitse ostaa mitään jos ei ole pakko.

Itse asiassa tuo maksimalismiksi kuvaamasi ajattelutapa on juurikin minimalismin ydin. Huvittavaa sinällään, että luulit sen olevan minimalismin vastakohta, ettei EI osteta mitään turhaa. Näinhän ei ole vaan minimalistit nimenomaan pykivät vähentämään ostelua. Maksimalismia olisi osaa kaikki mahdollinen ja mahdotonkin, jotta saataisiin maksimoitua tavaran määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Miksi sinulla on noin suppea ajattelutapa? Pari tubettajaa nyt ei kerro yhtään mitään siitä, mitä minimalistit yleisesti ottaen ovat. Nuo tubettajat yleensä vain minimalisteja, koska muoti. Eivät minimalisteja, koska aidosti sitä haluavat olla. Toki osa voi olla aidostikin mukana "aatteessa". 

Sehän tässä häiritseekin: huomaan olevani kapeakatseinen ja virran mukana menijä. Oli sitten kyse shoppailuhulluudesta tai minimalismista, "suoritan" elämäntapaa kuten oletan että pitää..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen minimalistitubettajia seurannut niin tuntuu, että kaikki harrastavat joogaa, kirjojen lukemista ja vaellusta. Miksi minimalisteilla on niin suppeat nuo kiinnostuksen kohteet? Tuntuu, että ollakseni true minimalist täytyisi myös kokeilla juuri noita lajeja.

Ap

Miksi sinulla on noin suppea ajattelutapa? Pari tubettajaa nyt ei kerro yhtään mitään siitä, mitä minimalistit yleisesti ottaen ovat. Nuo tubettajat yleensä vain minimalisteja, koska muoti. Eivät minimalisteja, koska aidosti sitä haluavat olla. Toki osa voi olla aidostikin mukana "aatteessa". 

Sehän tässä häiritseekin: huomaan olevani kapeakatseinen ja virran mukana menijä. Oli sitten kyse shoppailuhulluudesta tai minimalismista, "suoritan" elämäntapaa kuten oletan että pitää..

Ap

Hyvä homma! On oikein tervettä tutustua itseensä pohjiaan myöten ja tunnistaa heikkoutensa ja vahvuutensa. Heikkouksia voi sitten yrittää kehittää tai vaihtoehtoisesti hyväksyä ne ja tulla sitä kautta vahvemmaksi. 

Ehkä ymmärrän tästä jotain. Itse heitin yhdessä muutossa lapsuustavaroitani pois, vähän sellaisessa karsimismielessä, että "en näitä tarvitse". Oli siis esimerkiksi leluja. Mutta ne tulevat mieleen ja surettaa, olen ollut yllättynyt. Ja muuten olivat sellaisia tavaroita, jotka minulla oli vinttikomerossa. Niin en tajua, miksi tavaran perään haikailee, vaikka se vielä on sellaista, että sitä ei päivittäin ihastele.

Sinulla on jostain syystä nyt liian kiire päästä eteenpäin kasvussasi. Ei sitä voi hoputtaa.

Eikö olisi tärkeää sietää kuulostella juuri näitä tyhjyyden yms tuntoja? Ihan rauhassa voisit elää myös siinä omassa keskeneräisyydessäsi, hämmennyksessäsi ja tyhjyyden tunteissasi.

Ei sitä ahdistusta tai merkityksettömyyden tunnetta tule heti paeta seuraavaan, toisen ismin mukaiseen pakkotoimintoon. Muuten et opi tästä mitään vaan toteutat ihan samaa kaavaa. Vain hiukan toisin keinoin.

Miksi on niin vaikea vain olla? Olla juuri sinä?

Miksi ja mitä sinä pakenet tai ajat takaa?

Minun elämäni ei ole lainkaan valmis. En siis juttele sinulle näitä mitenkään ylempää vaan rinnalta, toisena matkalaisena.

En tiedä enkä tunne sinulle oikeita vastauksia. Hyvä kun itsellenikään. Kannustan kuitenkin pysähtymään, sietämään.

Ajattelen itse, että vaikka meille nykyihmiselle on tehty se äärimmäisen helpoksi, aina ei ehkä tarvitsekaan erityisesti viihtyä. En tarkoita ihailla kurjuuttakaan.

Mutta ihan vain olemiselle pyrin itse etsimään ja antamaan aikaa ihan tietoisesti. Silloin syntyvät ajatukset. Ja aito, luova ajatteleminen on kiireessä aika harvinaista herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on jostain syystä nyt liian kiire päästä eteenpäin kasvussasi. Ei sitä voi hoputtaa.

Eikö olisi tärkeää sietää kuulostella juuri näitä tyhjyyden yms tuntoja? Ihan rauhassa voisit elää myös siinä omassa keskeneräisyydessäsi, hämmennyksessäsi ja tyhjyyden tunteissasi.

Ei sitä ahdistusta tai merkityksettömyyden tunnetta tule heti paeta seuraavaan, toisen ismin mukaiseen pakkotoimintoon. Muuten et opi tästä mitään vaan toteutat ihan samaa kaavaa. Vain hiukan toisin keinoin.

Miksi on niin vaikea vain olla? Olla juuri sinä?

Miksi ja mitä sinä pakenet tai ajat takaa?

Minun elämäni ei ole lainkaan valmis. En siis juttele sinulle näitä mitenkään ylempää vaan rinnalta, toisena matkalaisena.

En tiedä enkä tunne sinulle oikeita vastauksia. Hyvä kun itsellenikään. Kannustan kuitenkin pysähtymään, sietämään.

Ajattelen itse, että vaikka meille nykyihmiselle on tehty se äärimmäisen helpoksi, aina ei ehkä tarvitsekaan erityisesti viihtyä. En tarkoita ihailla kurjuuttakaan.

Mutta ihan vain olemiselle pyrin itse etsimään ja antamaan aikaa ihan tietoisesti. Silloin syntyvät ajatukset. Ja aito, luova ajatteleminen on kiireessä aika harvinaista herkkua.

Kiitos sinulle lohdullisista ja kannustavista sanoistasi. Luulen suoritusyhteiskunnan paineiden hiipineen mieleeni, jonka vuoksi on todella vaikeaa vain olla hetkessä ja keskeneräinen. Tämä ketju on muutenkin herättänyt paljon uusia ajatuksia, vaikka suurin osa ei tajunnutkaan mitä hain takaa! Nyt mulla on selvästi itsetutkistelun ja henkisen kasvun paikka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ihmisillä menee nyt pointti ohi. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat, AP. Minullekin tuo sama tyhjyyden tunne on vahvistanut, sillä minimalismin myötä olen päässyt shoppailuaddiktioni tai oikeastaan paremmin muotoiltuna tunneosteluni pohjalle. Minulle erityisesti vaatteiden ostelu on ollut tapa rauhoitella itseäni ja saada endorfiineja. Minimalismi pakotti minut kasvotusten sen fyysisen vaatemäärän kanssa, mitä en tarvitse ja jonka olen hankkinut huonona coping -keinona. Tämän kautta olen kiinnittänyt huomiota myös tunnesyömiseeni. Huomannut, että minulle ostelu on ajanut harrastuksen sijaa ja ilman sitä pitää oikeasti keksiä parempia, ei-addiktoivia tekemisiä. Yritän harjoittaa mindfulnesia, etten vain korvaa yhtä addiktiota toisella ja että jatkan emotionaalista kasvua.

Ihanaa, että edes joku ymmärtää, mitä haen takaa! Pahoittelut, jos en ole osannut puke ajatuksiani kyllin hyvin sanoiksi. Minullakin shoppailu on selvästi täyttänyt tyhjiötä, ja nyt on kriisi keksiä tilalle jotain. En ole lainkaan henkinen ihminen ja yrityksistä huolimatta mindfullnessit, joogat yms. tuntuu hömpältä enkä pysty keskittymään niihin saadakseni niistä jotain iloa. Täytyisi keksiä muuta oikeasti fiksua tilalle. Jostain syystä mietin lähinnä urheilulajeja, koska olisi terveellistä liikkua. Mutta urheilusta ei saa shoppailun tavoin pikaisia, helppoja hyvänolonpiikkejä.

Ap

Tämä voi olla täyttä mutuilua, mutta onkohan niin että sinulla on todella suuri sisäinen ohjelmoitu tarve olla aina "hyödyllinen"? Tulee tuo mieleen siitä, että yleensä ihmiset, joilla on todella kova suorittamisen tarve kokevat juuri, että jooga ja mindfulness ovat ajanhaaskuuta, koska ne ovat lajeja joissa ei pyritä suorittamaan. Itselläni nimittäin on tuota "vikaa" ja minullakin ensimmäinen ajatus harrastuksesta on tyyliä hyötyliikunta. Mietinkin, että pitäisikö sinun yrittää harrastaa ihan aidosti näitä "hömppälajeja"? Mindfulness, eli yksinkertaisuudessaan hetkessä eläminen, ei ole spirituaalisuutta vaan se on omien tunteiden ja ajatusten kanssa läsnäoloa. Tätähän monesti addiktoituvat ja suorittavat ihmiset juoksevat pakoon, mikä vain pahentaa tyhjää ja ahdistunutta oloa, joita pitää taas juosta kovempaa pakoon. Toisekseen, miten olisi esimerkiksi videopelit harrastuksena? Helppoja ja nopeita endorfiineja ja eri lailla hömppäharrastus, joka laittaisit sinut harjottelemaan harrastusta, josta et voisi ns. hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että ihmisillä menee nyt pointti ohi. Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat, AP. Minullekin tuo sama tyhjyyden tunne on vahvistanut, sillä minimalismin myötä olen päässyt shoppailuaddiktioni tai oikeastaan paremmin muotoiltuna tunneosteluni pohjalle. Minulle erityisesti vaatteiden ostelu on ollut tapa rauhoitella itseäni ja saada endorfiineja. Minimalismi pakotti minut kasvotusten sen fyysisen vaatemäärän kanssa, mitä en tarvitse ja jonka olen hankkinut huonona coping -keinona. Tämän kautta olen kiinnittänyt huomiota myös tunnesyömiseeni. Huomannut, että minulle ostelu on ajanut harrastuksen sijaa ja ilman sitä pitää oikeasti keksiä parempia, ei-addiktoivia tekemisiä. Yritän harjoittaa mindfulnesia, etten vain korvaa yhtä addiktiota toisella ja että jatkan emotionaalista kasvua.

Ihanaa, että edes joku ymmärtää, mitä haen takaa! Pahoittelut, jos en ole osannut puke ajatuksiani kyllin hyvin sanoiksi. Minullakin shoppailu on selvästi täyttänyt tyhjiötä, ja nyt on kriisi keksiä tilalle jotain. En ole lainkaan henkinen ihminen ja yrityksistä huolimatta mindfullnessit, joogat yms. tuntuu hömpältä enkä pysty keskittymään niihin saadakseni niistä jotain iloa. Täytyisi keksiä muuta oikeasti fiksua tilalle. Jostain syystä mietin lähinnä urheilulajeja, koska olisi terveellistä liikkua. Mutta urheilusta ei saa shoppailun tavoin pikaisia, helppoja hyvänolonpiikkejä.

Ap

Tämä voi olla täyttä mutuilua, mutta onkohan niin että sinulla on todella suuri sisäinen ohjelmoitu tarve olla aina "hyödyllinen"? Tulee tuo mieleen siitä, että yleensä ihmiset, joilla on todella kova suorittamisen tarve kokevat juuri, että jooga ja mindfulness ovat ajanhaaskuuta, koska ne ovat lajeja joissa ei pyritä suorittamaan. Itselläni nimittäin on tuota "vikaa" ja minullakin ensimmäinen ajatus harrastuksesta on tyyliä hyötyliikunta. Mietinkin, että pitäisikö sinun yrittää harrastaa ihan aidosti näitä "hömppälajeja"? Mindfulness, eli yksinkertaisuudessaan hetkessä eläminen, ei ole spirituaalisuutta vaan se on omien tunteiden ja ajatusten kanssa läsnäoloa. Tätähän monesti addiktoituvat ja suorittavat ihmiset juoksevat pakoon, mikä vain pahentaa tyhjää ja ahdistunutta oloa, joita pitää taas juosta kovempaa pakoon. Toisekseen, miten olisi esimerkiksi videopelit harrastuksena? Helppoja ja nopeita endorfiineja ja eri lailla hömppäharrastus, joka laittaisit sinut harjottelemaan harrastusta, josta et voisi ns. hyötyä.

Voi tosiaan olla, että juuri tuon takia ei-suorituskeskeiset lajit eivät nappaa. Olisi helpompi esimerkiksi treenata maratonille, koska silloin olisi selkeä ja konkreettinen tavoite. Katsotaan jaksanko enää antaa mindfullnessille mahdollisuutta, mutta videopeleille ehkä voisinkin. Pelailin nuorempana aika paljonkin, mutta opiskeluaikana se vaan jäi pois. Kai kuvittelin, etteivät aikuiset (ainakaan naiset) pelaile. Hölmöä, kun nyt miettii! Eihän sitä pitäisi ajatella, mitä muut ajattelevat.

Ap