Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Olin 30 ja risat. Oli kamalaa! Ihmiset teki konkursseja ja itsemurhia. Lapsiperheiltä vietiin elämänilo, ainakin toinen vanhemmista oli työtön. Pätkätyöt alkoi tuolloin yleistyä, palkkoja ei välttämättä saanut ulos firmoista. Loppupuolella 1990-lukua avioerot lisääntyivät... kovasti kouluttaudhuttiin uusiin ammatteihin, mutta siltikään töitä ei löytynyt. 

Työttömyysturva oli kuitenkin parempi kuin nyt käsittääkseni. Psyk. sairastuminen alkoi lisääntyä...

Nythän historia oikeistohallituksineen toistaa itseään. Iirokin oli kova rokottamaan lapsiperheiltä.

20-30. Valmistuin suoraan työttömyyskortistoon. Sen jälkeen koko työhistoria yhtä pätkää ja hirveää henkistä taistelua itsensä kanssa, että jaksaa hakea töitä/pysyä positiivisena.

Olin vajaa 40 v ja töissä alalla jolla ei ollut työttömyyttä. Lama ei tuntunut henkilökohtaisessa elämässäni, en ole ollut päivääkään työttömänä. Vanhempi lapsi alotteli koulua ja toinen oli vielä tarhaiässä. En muista hänen koulunkäynnistään  että olisi ollut jotain erikoista. Mieheni sai myös pitää työpaikkansa joten meillä oli hyvä tuuri.

Olin 12-vuotias ja vanhempani olivat ostaneet juuri omakotitalon. Korot nousivat yhdessä yössä 16 %:iin. Äitini joutui lomautetuksi ja isäni paiski töitä kellon ympäri, että sai maksettua edes asuntolainan korot. Muistan elämän jatkuneen silti normaalisti. Oli ihanaa että äiti oli enemmän kotona. Raha-asioita ei tuotu perheessä esille, vaikka varmasti taloudellinen stressi vanhemmillani oli iso. 

Meillä lama ei näkynyt pahasti, vanhemmat olivat töissä ja lukion aloitin 1994. Toki säästettiin, muttei me ikinä olla paljoa kulutettu. Monelle kävi niin huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni yritys meni konkurssiin ja omakotitalomme joka oli kiinnitetty yrityksen lainoihin (olin antanut siihen harkittuani luvan). Mieheni jätti mut ja kaksi 7 ja 6 ikäset lapset. Totesi että hänen parempi jatkaa yksin, olemme taakka. Lähti siitä ja rahattomina jäimme taloon asumaan. Sanoin etten maksa tvlupia, niin vei tvn mukanaan. Lapsille käski kertomaan mutta sanoin että teet sen ihan itse ja kertoi kummallekin. Ainoa asia jonka sai aikaiseksi, oli avioeron hakeminen. Laskuja oli jättänyt maksamatta ja sähkölasku oli sitten korkoineen päätähuimaava. Onneksi pieni paikkakunta ja kävin sopimassa sähkölaitoksen kanssa että maksan niin paljon kuin ikinä voin. Näin tehtiin. Asumistukea en saanut kuin osalta taloon ja sähkölämmityksen suljin heti kun mahdollista. Tosi sateinen ja kylmä kesä 1991 ja sairastuin. Lapsille ruokaa vain, itse en pystynyt enkä voinutkaan syödä. Kaalisoppa oli halpaa. Aloitin siis elämän miinukselta ja kaikki oli laskettava tarkkaan. Talosta pääsimme vasta parin vuoden kuluttua ja velkaa jäi yli miljoonamk. Tappiollahan se talo myytiin. Onneksi mieheni ennen lähtöä oli antanut nimensä välittäjälle, kun siellä kävimme talon myynnistä sopimassa. Muuten sitten katosi ja hirveä ruljanssi asianajajan kanssa etsiä hänet. Kerroin aa. että anoppi tietää missä mies on mutta ei kerro. Niinpä aa. soitti samantien anopille ja laittoi samalla kaiuttimelle. Sieltä tuli tekstiä "kuinka tämän rouvan elättäminen saa nyt loppua ja muuta mukavaa" aa. sanoi ettei tässä ole kysymys rouvan elatuksesta vaan poikanne lasten elatuksesta. Sai sitten tiedot jotka tarvitsi. Meni aikaa mutta sain tasapainoitettua talouden ja lopulta talokin meni kaupaksi. Saimme ihan uuden kunnan vuokra kaksion ja myös veronpalautuksia 7000mk kun lapsivähennyksiä ei ollut huomioitu. Iloitsin niin että on joku turvarahasto. Olin siihen aikoihin hakeutumassa velkajärjestelyyn ja menetin summan ja maksoin 5vuotta ja 200mk vain siksi että olin tinkinyt menoistani ja aa. sanoi että laita joku summa minkä voisit maksaa, niin pääset siihen, niin tein. En uskaltanut hakea vapautusta, kuten jotkut. En voinut mennä töihin, koska olin tinkinyt menoistani ja olisin tehnyt töitä vain omaksi ilokseni, muuta hyötyä siitä ei ollut. Toimeentulotukea hain joskus kun tarvitsin mutta sitä 200mk ei koskaan huomioitu. Työtön olin eläkeikään asti. Olin oppinut tulemaan toimeen vähällä. Ajattelin että joskus tämä loppuu ja loppuihan se. Ironista että vuonna 2004 sain takautuvasti elatustuet jotka oli ex-mieheltä kunnan perinnässä saatu. Kumpikaan lapsista ei asunut enää kanssani. 

Nostan sinulle hattua. Suurinpiirtein sitä se oli monelle. Onneksi pankit pelastuivat.

Sarkasmia.

Kiitos hatunnostosta, aika monesta ihminen selviää. Työkkärissä käydessäni, virkamies oli aika järkyttyneenä, aika paljon asiakkaat jäivät tulematta, kun monet poistuivat oman käden kautta. Halusi vaan jotenkin puhua mulle, eihän niitä töitäkään ollut tarjolla, onneksi minulle. Kuulin muualta että joku perheenisä oli hirttäytynyt autotalliinsa, kun ei ollut nähnyt mitään toivoa. Aika rankkaa aikaahan se oli ja oillekin tutuillekin. Toisiinhan se ei mitenkään vaikuttanut.

Olin lama-aikaan töissä ja -91 vuoden alussa työt loppuivat kuin seinään! Sain ensimmäisen lapsen -91 ja toisen -94. Olin työttömänä, miehellä oli onneksi töitä. Uusi talo, jonka lainanlyhennyksiin meni minun työttömyyskorvaus, lapsilisät menivät opintolainan maksuun. Kyllä oli tiukkaa ja toivotonta. Onneksi siihen aikaan pääsi työllistämistöihin aina puoleksi vuodeksi ja ansiosidonnainen jatkui. Lopulta pääsin töihin  ja talokin tuli maksettua. Siitä jäi ikuinen köyhyyden pelko, ja toisaalta taito tulla tarvittaessa toimeen vähällä! 

Paha se oli ja vaikutti kaikkeen ja kaikkiin,isäni pääsi silloin eläkkeelle kun ikääkin jo oli,se oli ainoa hyvä puoli,itte taistelin työkkärin kanssa ja kaikkien paskakurssien kanssa ja pitipä siinä' hakea lain kautta työtodistuski nentisestä paikasta kun eivät meinanneet antaa.

Kursseja jatkui ja työttömyyttä kunnes oma sairauteni muutti kaiken!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

92 häivyin pois lama skinlandiasta ja taas kohta vaihtamassa maata kun tietää mitä edellinen hallitus jätti jälkeensä...Hävetkää..no ettehän te edes osaa.

Edellinen hallitus? Katsotaan nyt, kuinka kauheaa tämä uusi saa aikaan, se on todella pelottavaa. Toisaalta eivät ne näy saavan itseään kokoon tuolla porukalla. 😆

Nostan tuon 31.05. 2023 kirjoitetun kommentin. OrpoPurran hallitus on keittänyt ikävä kyllä odotuksiakin katkeramman sopan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän muidenkin maiden pankit ja yritykset on varmasti ottaneet niitä ulkomaan valuuttalainoja, miksi vain Suomen lainat vaadittiin yhtä-äkkiä maksuun silloin 90-luvun alussa, aiheuttaen tuhoa ja hävitystä tässä maassa, kuin sotatoimeen verrattava teko!!

Koska Suomen talous oli silloin vahvasti riippuvainen NL:n taloudesta ja bilateraalikaupasta. Suomalaiset eivät olleet kuuluisia kyvyistään myydä haluttuja vientituotteita länsimaiselle asiakaskunnalle. Vain japanilaiset uskoivat suomalaisiin ja Japani lainasi Suomelle rahaa. 

Olin ysärin alussa yläasteella ja muistan, että kaikesta säästettiin, esim. koulukirjat kierrätettiin, kun ennen sitä oli aina saatu ihan uudet kirjat joka vuosi kaikissa aineissa. Yhtäkkiä ei ollutkaan mitään tehtäväkirjoja, vaan kaikki kirjoitettiin vihkoihin. Persianlahden sotaa seurattiin telkkarista. 

Mun vanhemmat ei menettäneet töitään, mutta monelle lama-aika oli työttömyyden ja konkurssien sävyttämää aikaa. Uutiset oli kauheen synkkiä, ikäänkuin olis ollu meidän tavallisten ihmisten vika, että ajauduttiin lamaan. 

Vierailija kirjoitti:

23 vuotias. No, olin hankkinut kolmannen ammatin sivutyökseni ja tienasin hyvin rakennusalalla jonne oli 1988-89 siirtynyt kokin töistä.

Laman merkit näkyivät jo silloin mutta moni ei osannut asiaa aavistaa miltään osin silloin 1989.

Lainaa tyrkytettiin ilman vakuuksia jne..

Ei ollut tarvetta siihen kun asuin vuokralla ja vaimoni vielä opiskeli silloin.

Ei minua lama varsinaisesti koskenut kun olin selvinnyt pahimmista koettelemuksista jo koko lapsuuden lastenkodissa 4-17 asti. Töihin menin 16 vuotiaana ja omillani tulin toimeen 17 vuotiaasta alkaen. Ahneus ja tyhmyys näkyi kyllä kaikkialla ja siksi ei tullut juurikaan asiaan kiinnittäneeksi huomioita sen enempää.

1992 menin naimisiin ja lapset syntyivät 1993-1994 joten maasta muuttaminen oli ainoa mitä todella harkitsemme kun kurjuuden maksimointiin Suomi oli valjastettu jo lapsuudestani lähtien tuhoten perheeni kokonaan 1970 luvulla.

 

Perustin yrityksen 1995 vaikka aika ei siihen eikä muuhunkaan ollut hyvä Suomessa. Selvisimme kuitenkin vaikka tulot olivat tippuneet 1992 55% ja sivutyöstäni tuli päätyö kun konkurssiin meni rakennusyhtiö jossa työskentelin.

 

Kuten sanoin elämä on helvettiä ollut Suomessa aina eikä se ole muuksi muuttunut 2000- luvullakaan.

Asunnot on ostettu, lapset koulutettu, on matkustettu 1990- luvun lama vuosina ja eletty sillä mitä on tienannut ihan hyvin.

 

Voisi sanoa jokaisella oli erilaiset lähtökohdat ja lähtötilanteet 1990- ja jokainen menetti ystäviä itsemurhien ym. kautta kun elämä koetteli kaikkia.

 

Selvää oli ettei Suomen olot parantuneet ja tyhmyys onkin loistanut koko 2000-2025 kun maamme johto on epäonnistunut kaikessa oman ahneuden ja osaamattomuuden kautta luomaan maasta rikollisuuden ja rakenteellisen ongelma pesän.

 

Nykyinen tilanne ei ole samanlainen lainkaan kuin 1990- luvulla. Tämän on rakentaneet samat rikolliset tahot ihan itse.

Brezneviläisyyden ja pysähtyneisyyden vaaliminen oli maan tapa 1965-2022 asti. Siksi voidaan sanoa poliittisen ja norsunluu tornien romahtamista todella hartaasti odotetuksi ja vastuuttomien viranomaisten toiminnan läpivalaisemiseksi tervetulleeksi.

Sitä sai mistä olivat rakenteellisen korruption ja joukkotuhoa tuottamiseen itse luoneet vuosikymmenien ajan. 

 

Edelleen katson, että elämä Suomessa on kurjuuteen vievää monilla sektoreilla ja aika tekee kaikille muille ongelmia vielä lisää. Lama vasta aloi ja kestää muutoksien takia vielä pitkään. Ehkä jopa vuosikymmenen ajan. Kannattaa miettiä onko elämä sen arvoista että jää Suomeen sitä tuhlaamaan. 

Hyvin kiteytetty. Eipä lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 30 ja risat. Oli kamalaa! Ihmiset teki konkursseja ja itsemurhia. Lapsiperheiltä vietiin elämänilo, ainakin toinen vanhemmista oli työtön. Pätkätyöt alkoi tuolloin yleistyä, palkkoja ei välttämättä saanut ulos firmoista. Loppupuolella 1990-lukua avioerot lisääntyivät... kovasti kouluttaudhuttiin uusiin ammatteihin, mutta siltikään töitä ei löytynyt. 

Työttömyysturva oli kuitenkin parempi kuin nyt käsittääkseni. Psyk. sairastuminen alkoi lisääntyä...

Nythän historia oikeistohallituksineen toistaa itseään. Iirokin oli kova rokottamaan lapsiperheiltä.

Juu, ihan vaan aateen vuoksi ja ihmisten kiusaksi Iiro leikkeli kansalaisilta rahat...

Oikeasti tilanne oli pahimmillaan se, että valtion kassassa oli rahat muutaman seuraavan päivän menoihin. Jos uutta lainaa ei olisi jostain saatu, niin julkinen sektori olisi mennyt kiinni, kaikkien etuuksien maksatukset olisi lopetettu ja Suomen valtio olisi ajautunut velkojen suhteen maksukyvyttömäksi. Todennäköisesti markan arvonkin olisi ollut pakko antaa syöksyä ja sehän olisi tehnyt hyvää niille, jotka vielä jotekin pystyivät hoitamaan valuttaluottojensa maksuja.

Tätä ei tietysti paniikin välttämiseksi voinut suoraan sanoa vaan piti esiintyä ilkiönä. Oikeasti Aho ja Viinanen ansaitsevat hatunnoston siitä, että Suomi selvisi edes jotenkin kuiville.

Nykytilanteessa on vähän harmi, että vaikka tilanne (vakava rakenteellinen alijäämä, joka on kasvamassa) on yleisesti tiedossa, niin moni edelleen kuvittelee, että vanhaa menoa voisi jatkaa ja että leikkaukset pitäisi perua.

Mitä ehmettiä?? Minun koko elämän ajan on ollut joko lama tai taantuma! Nokian paehaina vuosina oli LYHYT nousukausi mutta muuten pelkkää samaa pas kaa. 2008 talouden glopaali romahdus josta ei muuten ikinä toivottu, 2020 korona 2022 Ukrainan sota ja nyt Iranin sota jne jne AINA TULEE JOTAIN

Aloitin korkeakouluopinnot kasinokuplan huipulla ja silloin tuntui olevan vain taivas rajana - heti ensimmäisenä vuonna sain helposti sivutöitä opintojen oheen eikä kesätöiden suhteenkaan ollut ongelmia. Pankit tyrkyttivät korkeakouluopiskelijoille luottokortteja eikä autolainan saannissakaan ollut mitään vaikeuksia.

Sitten alkoi lama - siihen astiset hommat loppuivat kuin seinään eikä kesäksi tuntunut oikein mistään löytyvän oman alan harjoittelupaikkoja. Ensimmäisinä opiskeluvuosina oli tullut totuttua turhan levään elämään ja vaikka muuten pystyi jotenkin leikkaamaan kulutuksensa, niin autolainan kanssa piti turvautua vippiin vanhemmilta. 

Opintojen suhteen alkoi hirvittämään, että saako pakolliset harjoittelut suoritettua ajoissa - mutta onneksi huomasin, että asepalvelus viestijoukossa hyväksyttiin silloin työharjoitteluksi.

Sitten kun valmistuminen alkoi häämöttämään, niin Nokian nousu oli jo aluillaan eikä pahempia ongelmia sen jälkeen ole ollut - vakituisissa töissä katkotta vuodesta 1992 alklaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 30 ja risat. Oli kamalaa! Ihmiset teki konkursseja ja itsemurhia. Lapsiperheiltä vietiin elämänilo, ainakin toinen vanhemmista oli työtön. Pätkätyöt alkoi tuolloin yleistyä, palkkoja ei välttämättä saanut ulos firmoista. Loppupuolella 1990-lukua avioerot lisääntyivät... kovasti kouluttaudhuttiin uusiin ammatteihin, mutta siltikään töitä ei löytynyt. 

Työttömyysturva oli kuitenkin parempi kuin nyt käsittääkseni. Psyk. sairastuminen alkoi lisääntyä...

Nythän historia oikeistohallituksineen toistaa itseään. Iirokin oli kova rokottamaan lapsiperheiltä.

Juu, ihan vaan aateen vuoksi ja ihmisten kiusaksi Iiro leikkeli kansalaisilta rahat...

Oikeasti tilanne oli pahimmillaan se, että valtion kassassa oli rahat muutaman seuraavan päivän menoihin. Jos uutta lainaa ei olisi jostain saatu, niin julkinen sektori olisi mennyt kiinni, kaikkien etuuksien maksatukset olisi lopetettu ja Suomen valtio olisi ajautunut velkojen suhteen maksukyvyttömäksi. Todennäköisesti markan arvonkin olisi ollut pakko antaa syöksyä ja sehän olisi tehnyt hyvää niille, jotka vielä jotekin pystyivät hoitamaan valuttaluottojensa maksuja.

Tätä ei tietysti paniikin välttämiseksi voinut suoraan sanoa vaan piti esiintyä ilkiönä. Oikeasti Aho ja Viinanen ansaitsevat hatunnoston siitä, että Suomi selvisi edes jotenkin kuiville.

Nykytilanteessa on vähän harmi, että vaikka tilanne (vakava rakenteellinen alijäämä, joka on kasvamassa) on yleisesti tiedossa, niin moni edelleen kuvittelee, että vanhaa menoa voisi jatkaa ja että leikkaukset pitäisi perua.

Aina tätä samaa. Hyvin on oikeiston propaganda toiminu. Valtion budjetista menee häviävän pieni summa toineentulotukiin tai tylttömyystukiin. Ja nekin leikkaukset eivät hyödyttäneet yhtään mitään kun samalla toisella kädellä annettin rikkaille. Itse asiassa niin kuin tyhmimlällekin alkaa valheta niin turvaverkon tuhoaminen on aiheuttanut massiivisen konkurssi- ja tylttömyysaallon. 

Koulusta katosi hyvät sämpylät ja lihapiirakat. Kun vaihtoi juuri ala-asteelta yläasteelle ei ollut oikein vertailukohtaa. Ei se nyt mielestäni mitenkään kauheaa ollut. Vanhemmilla ei ollut velkaa, mutta työtkin oli tiukassa.

0-vuotias. Olin onnellinen. Ikävä noita aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 30 ja risat. Oli kamalaa! Ihmiset teki konkursseja ja itsemurhia. Lapsiperheiltä vietiin elämänilo, ainakin toinen vanhemmista oli työtön. Pätkätyöt alkoi tuolloin yleistyä, palkkoja ei välttämättä saanut ulos firmoista. Loppupuolella 1990-lukua avioerot lisääntyivät... kovasti kouluttaudhuttiin uusiin ammatteihin, mutta siltikään töitä ei löytynyt. 

Työttömyysturva oli kuitenkin parempi kuin nyt käsittääkseni. Psyk. sairastuminen alkoi lisääntyä...

Nythän historia oikeistohallituksineen toistaa itseään. Iirokin oli kova rokottamaan lapsiperheiltä.

Juu, ihan vaan aateen vuoksi ja ihmisten kiusaksi Iiro leikkeli kansalaisilta rahat...

Oikeasti tilanne oli pahimmillaan se, että valtion kassassa oli rahat muutaman seuraavan päivän menoihin. Jos uutta lainaa ei olisi jostain saatu, niin julkinen sektori olisi mennyt kiinni, kaikkien etuuksien maksatukset olisi lopetettu ja Suomen valtio olisi ajautunut velkojen suhteen maksukyvyttömäksi. Todennäköisesti markan arvonkin olisi ollut pakko antaa syöksyä ja sehän olisi tehnyt hyvää niille, jotka vielä jotekin pystyivät hoitamaan valuttaluottojensa maksuja.

Tätä ei tietysti paniikin välttämiseksi voinut suoraan sanoa vaan piti esiintyä ilkiönä. Oikeasti Aho ja Viinanen ansaitsevat hatunnoston siitä, että Suomi selvisi edes jotenkin kuiville.

Nykytilanteessa on vähän harmi, että vaikka tilanne (vakava rakenteellinen alijäämä, joka on kasvamassa) on yleisesti tiedossa, niin moni edelleen kuvittelee, että vanhaa menoa voisi jatkaa ja että leikkaukset pitäisi perua.

Aina tätä samaa. Hyvin on oikeiston propaganda toiminu. Valtion budjetista menee häviävän pieni summa toineentulotukiin tai tylttömyystukiin. Ja nekin leikkaukset eivät hyödyttäneet yhtään mitään kun samalla toisella kädellä annettin rikkaille. Itse asiassa niin kuin tyhmimlällekin alkaa valheta niin turvaverkon tuhoaminen on aiheuttanut massiivisen konkurssi- ja tylttömyysaallon. 

Se on totuus, että valtion maksukyvyttömyys kävi lähellä, mutta jostakin Japanista saatiin kovalla korolla kuitenkin lainaa.

Valtiolla on jatkuvia kuluja valtavasti. Esim. terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsee jatkuvasti materiaalia jne. Ei olisi kovin hääviä olla tilanteessa, jossa mitään uutta ei saa. Ei siinä montaa viikkoa menisi, kun ensimmäisiltä lähtisi henki. Ensimmäisenä palkkapäivänä alkaisi kapina, kun rahoja ei kuulukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ehmettiä?? Minun koko elämän ajan on ollut joko lama tai taantuma! Nokian paehaina vuosina oli LYHYT nousukausi mutta muuten pelkkää samaa pas kaa. 2008 talouden glopaali romahdus josta ei muuten ikinä toivottu, 2020 korona 2022 Ukrainan sota ja nyt Iranin sota jne jne AINA TULEE JOTAIN

Nuo on kuoppa tiessä. 90-luvun lama rotko