Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Ala-asteella. Kouluvihkot oli sellaista huonoa paperia ja niitä ei saanut ennen kuin vanha täyttyi. Lyijykyniä ja pyyhekumeja sai ruinata että sai uusia.

Hiihtokilpailuissa ei ollut yksi vuosi ollenkaan palkintoja. Syy lama. 

Olin 30v

Saatiin omakotitalo halvalla. Myyjille jäi 100 000mk velkaa per nuppi 

Sain kaksi lasta ja jäin töistä pois kotiäidiksi.

Nyt tietty olen ollut töissä vuosia.

Lama ei vaikuttanut elämäämme ja pääätöksiin mitenkään

Olin 36-vuotias. Toimin maatalousyrittäjänä lypsykarjatilalla. Velkaa oli paljon ja paljon oli myös työtä. Lehmistä tuli säännöllisesti maitotili ja velat lyhenivät. Ei lama vaikuttanut,kun vain jaksoi tehdä pitkiä päiviä.

Lukioluokassa oli 34 oppilasta, enempää ei luokkatiloihin mahtunut

Rankkaa oli. Töitä ei ollut. Työttömyys räjähti käsiin. Säästettiin kaikessa. Elettiin yksinkertaisesti. Ei ollut varaa matkustaa ja muuta turhaa. 

Laman jälkeen oli kivaa kun oli vihdoin töitä ja rahaa.

Olin silloin teini-ikäinen. Koulussa asiasta puhuttiin, mutta omaan elämään lama ei vaikuttanut sen kummemmin, kun vanhemmilla oli varmat työpaikat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä oli lainojen korko jopa 12.75% ja viivästyskorko oli muistaakseni 19%. Tämä nykyinen 1.5% on lähinnä naurettava.

Jaa, mistähän nykyään saa 1,5% koron - ei mistään. Ja russan hyökätessä korot nousi lähemmäs 5%:iin, mikä ei ole naurettava nousu tuohon ysärilaman korkoihin nähden. Prosenteilla kun ei kukaan elä, vaan euroilla. Tänä päivänä oli todella pitkä nollakorkojen aika, mikä oli nostanut hinnat pilviin. Niistä hinnoista se 5% on jo paljon enemmän kuin ysärillä 15% oli. Samoista syistä tänä päivänä laina-ajat on vedetty ihan älyttömän pitkiksi, mikä tekee sen, että jos korot nousisi 15%:siin nykyään, kukaan ei selviäisi asuntolainoistaan. Toista se oli silloin joskus, kun tyypillinen asuntolaina-aika oli 5-10 vuotta. Nykyään 20-30, eli lähinnä omistusasumiseksi kutsuttua vuokra-asumista.

Näissä lamoissa nyt ei tässä suhteessa ole hirveästi yhteistä, että aika turha vertailla, kumpi on pahempi. Yhteistä on se, että ihmiset ei osaa laskea ja ottavat ihan liikaa velkaa, jos siihen vaan houkutellaan.

Mikä lama?

90-luvun alku meni töissä, opiskellessa ja lapsia kasvattaessa eikä lamaa huomannut muuten kuin että uutisissa hoettiin roskapankki arsenalia.

Olin pahimman laman aikaan allekouluikäinen ja aivan liian pieni siitä mitään silloin ymmärtääkseni.

Muistan sitten vähän vanhempana kouluikäisenä vuosituhannen vaihteessa kuunnelleeni isän c-kaseteilta Jaakko Tepon biisejä joissa laulettiin muun muassa Roska-Pankista, Visa P.A. Kottisesta, persaukisten piiritarkastajasta, köyhien kyykytyksestä. Ihmettelin vaan kummia sanoituksia

https://youtu.be/u-2Oezcnw9o?si=XVOB4K4BRyfZkkvB

Olin 30. Teimme suuret tilakaupat ja vaihdettiin auto tuolloin. Ei koskettanut lama meitä.

Meillä ei säästetty missään. Pari kk piti miettiä mitä nyt nyt kun isä irtisanottiin, mutta sai sitten parempipalkkaisen työn.

Sitten alkoi operaatio vaikeudet ja vastoinkäymiset. Sisältää törkyrikoksia,  jotta henkilöt näyttäytyisivät paheksuttavimpina ja tyhmempinä mitä ovat. Sabotoitiin kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa ostettu asunto pari vuotta aiemmin ja olin esikoisen kanssa äitiyslomalla, kun töissä alkoi yt:t. Töihin palauttuani sain heti irtisanomisilmoituksen kouraan. Meillä asuntolainan korko nousi onneksi vain kohtuulliseen 13 %:iin, mutta tiukkaa sen maksaminen teki. Minulle lama jätti ikuisen turvattomuuden tunteen ja olenkin hyvin turvallisuushakuinen. Pyörittelen silmiäni aina, kun joku täällä kysyy, maksanko asuntolainan pois vai sijoitanko. Kuulemma vain hölmö maksaa lainan.

Laman alkaessa yhdellä työkaverilla oli 500.000 markan sijoitukset. Ne tippui hetkessä puoleen. Yksi kaveri oli ostanut 500.000 markan asunnon, sen arvo tippui 300.000 markkaan, mutta laina jäi. Monelle kävi niin, että asunto oli pakko myydä, mutta lainaa jäi senkin jälkeen maksettavaksi jos asunnon yleensä sai kaupaksi. Osa porukasta pääsi omistusasuntoon kiinni naurettavan halvalla.

Nythän orpo ja purra on saaneet markkinatalouden toimillaan yhtä pahaan katastrofaaliseen tilaan. Enää puuttuu 15% korkoiset asuntolainat. Tosin niistä päättää nyt ekp eikä Suomen Pankki, joten ihan täydellistä tuhoa perskokkelit ei pysty aikaansaamaan koroilla. Mutta valtionvelan järjetön paisuttaminen hoitanee tuonkin ongelman. Niin silloin 90-luvun lamassakin oli oikeiston vvm: Iiro Viinanen, Kokoomus tuhoamassa Suomea.

Valmistuin opinnoista juuri kun 90 luvun lama toi suurtyöttömyyden. Eli suoraan kortistoon, ja sinne vielä pitkäksi aikaa. 

Mikä siinä on, että aina kun Suomella on  oikeistohallitus, Suomen ja sen kansalaisten talous sukeltaa pohjamutiin saakka, vaikka muu eurooppa olisi noususuhdanteen huipulla?!

Olin opiskelija ja sijoitin korko-instrumentteihin.

Tämä on totta. En ole enää vuosiin ollut rikas.  Enää ei edes harmita. Ysärillä tapahtui hirveästi kaikkea minun elämässäni!! 

Mutta sen muistan, ettei edes rikkaat lennelly ympäri maailmaa niin paljon tuolloin. Rikkaat olivat enemmän taviksia kuin nykyään.  Eräs sukulainen oli sekaantunut johonki kiinteistöbisnekseen ulkomailla, menetti paljon rahaa. Venäjän mafiaa pelättiin. Kämpät stadissa oli halpoja. Kaljaa kitattiin muovimukeista kuin viimeistä päivää. Festareilla käytiin.  Kaivohuoneelle oli vkl 26 v ikäraja! 

Olin 30 ja risat. Oli kamalaa! Ihmiset teki konkursseja ja itsemurhia. Lapsiperheiltä vietiin elämänilo, ainakin toinen vanhemmista oli työtön. Pätkätyöt alkoi tuolloin yleistyä, palkkoja ei välttämättä saanut ulos firmoista. Loppupuolella 1990-lukua avioerot lisääntyivät... kovasti kouluttaudhuttiin uusiin ammatteihin, mutta siltikään töitä ei löytynyt. 

Työttömyysturva oli kuitenkin parempi kuin nyt käsittääkseni. Psyk. sairastuminen alkoi lisääntyä...

vaihdoin paikkakuntaa kun puolis pääsi töihin ja lama alkoi no olin lapsen kanssa kotona työttömyyskorvausta ssi silloin ammattiliitossa 500 mk päivässä  minä sain 35mk

Olin 35 vuonna 90. Tein muutaman talven opettajien sijaisuuksia, mutta ne loppuivat, kun joka puolelta tuli vanhoja opeja takaisin kouluihin (muut työt loppuivat). Niinpä päätin 93 lähteä yliopistoon opiskelemaan - onneksi atk:ta. Sen vuoksi sain hyvän työpaikan 96, sillä ohjelmoijista oli kauhea pula. Eli jos sattui olemaan "oikealla" alalla, tuo heikompi aika ei iskenyt. Aika tavalla onnenkauppaa, kuten nykyäänkin.

Kolmekymppinen. Kaksi firmaa nurin ja ero. Velat saan maksettua 6/-32