Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

23-vuotta ja vakituisessa töissä, lama ei vaikuttanut minuun.

Toimitusjohtajan töistään kenkää saanut sukulainen, joka aikaisemmin haukkui työttömiä kuten nämä perskokkareet heitä nykyään täällä haukkuvat oli kovin nöyrää poikaa työttömyysaikoinaan. Ei suostunut edes mummonsa syntymäpäiville. Aiemmin oli sukujuhlissa ollut nokka pystyssä kaikentietävänä ja arvosteli hanakasti muita ja tarjoiluja. 

Suhdeverkostonsa avulla hän kuitenkin pääsi taas jonnekin töihin, mutta paikka ei ollut vanhempieni mukaan samanlainen ökyherran paikka kuten aiemmin. Tuossa sen näkee, ettei lama ja työttömyys kohtele kaikkia samalla tavalla. Kun se suhdeverkosto on olemassa niin hankalammallakin luonteella saat jonkun työpaikan, vaikka olisit siinä välissä muutaman vuoden perunakellarissa piilossa kun pilkka on sattunut omaan nilkkaan.

Minä itse aikuistuin ja lähdin jatko-opintoihin. Kyllä tuli köyhäilyn ja kituutuksen taito tutuksi. Välillä ei ollut varaa edes terveyssiteisiin ja ihan vanhasta lakanasta tehtyjä riepuja jouduin käyttämään niiden sijasta ja liottelemaan niitä kylmässä suolavedessä ennen pyykkiä. Perunaa tuli syötyä ensin keitettynä ja seuraavana päivänä paistettuna. Paistinperunoista huolimatta hoikkuus oli taattua, koska ei ollut varaa joukkoliikenteen lippuihin ja ajoin kesät talvet raskaalla pyöränromulla paikasta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Pankit kaatuilivat. Pankissa töissä ollut setäni joutui työttömäksi. Hän alkoi juoda oikein kaksin kasin. Tämän muistan parhaiten.

Lamasta taisi olla hyötyä, kun pystyi juomaan kaksin käsin.