Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat?
10.11.2026 |
Tätä aloin pohtia, sillä olen ystävättären kanssa samassa tilanteessa sillä erotuksella, että hän on naimaton yhden lapsen adoptioäiti ja minä puolestani naimisissa oleva yhden lapsen äiti. Tulotasomme ja koulutuksemme on jokseenkin samaa luokkaa, mutta siinä, missä hän matkustelee lapsensa kanssa ja hemmottelee itseään ja jälkikasvuaan, minä vietän köyhän elämää. Hänellä on paljon itse hankittua omaisuutta, kun taas minä kärvistelen jatkuvassa rahan puutteessa. Olenkin alkanut miettiä, "syökö" mies hyvinvointiani. Parisuhteessamme kun on paljon sellaisia elementtejä, jotka ovat miehelleni prioriteetteja kuten kalapaikkojen perässä mökkeily, jonne lähdemme aina perheenä. Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta. Tunnistatteko muut tätä samaa kuviota? Eli sen sijaan, että parisuhde olisi naiselle taloudellisesti kannattava ratkaisu, se onkin jotain aivan muuta.
Kommentit (11)
Tunnistan tuon ilmiön. Raha vain katoaa jonnekin, vaikka en ole hankkinut oikeastaan yhtään mitään itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kyl rahan suhteen hyvin leppoisa avioliitto ex-vaimon kanssa. Tavattiin opiskeluaikoina ja tehtiin opiskelun ohessa sit lapset. Rahat riitti hyvin, eikä niistä riidelty koskaan, ku kaikki oli yhteistä. Tietysti molemmilla omat tilit ja näin, mut noin muuten molemmat ties hyvin rahan kokonaistilanteen ja osas siihen sit suhteuttaa ns. henkilökohtaiset menot. Työelämään siirtyessä mä tienasin alkuun n. tonnin enemmän. Noin kuuden vuoden sisällä naisen korkeampi koulutus ja työkokemus otti tuulta purjeisiinsa ja lopulta palkka oli jotain 2100€ korkeampi mun palkkaa. Muutettiin sit paljon isompaan ja kalliimpaan asuntoon, matkusteltiin pidemmälle, syötiin kalliimmin isosti "hänen" rahoillaan. Oli vaan hyvin rento meno, enkä muista koskaan riidelleeni hänen kanssaan rahasta. Jos oli tiukkaa, ni pidettiin toisistamme yhä tiukemmin henkisesti ja fyysisesti huolta. Ja siihen, et kaikki oli yhteistä kuulu vahva luottamus toiseen. Kumpikaan ei kytänny toisen rahankäyttöä, eikä esim. mun 3000€ moottoripyörän ostamisesta olis tarvinnu edes keskustella hänen kanssaan. Riitaa ei olis tullu, vaan ties mun unelmoivan siitä ja hihkuttiin yhdessä, ku sanoin meneväni ostamaan sen, vaikka vaimoa ei kiinnostanut pyörä lainkaan. Onnellisessa parisuhteessa ei tarvi kytätä, luotetaan toiseen ja ollaan aidosti onnellisia rakastamansa ihmisen puolesta. Toki erottiin myöhemmin, mut ihan muista syistä ja kavereita ollaan edelleen. Mä väitän, et tiukka MUN RAHAT!!!!!! MUN ASIA!!!!! SAIRAS KYTTÄÄJÄ!!!! -mentaliteetti helpommin ajaa ihmisen just salailemaan kaikkea rahaan liittyvää. Ihmisen on myös vaikeampi maksaa mm. laskuja omastaan kuin yhteisestä, mitä luo myös helpommin vastakkainasettelua "Mä maksoin sähköt viimeks, miks sä et nyt, hä!? "
En tunnista ilmiötä, koska en maksa miehen kuluja. On ihan oma päätös ostaa lapselle 300 e maksava talvihaalari, koska se on niin ihana!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kyl rahan suhteen hyvin leppoisa avioliitto ex-vaimon kanssa. Tavattiin opiskeluaikoina ja tehtiin opiskelun ohessa sit lapset. Rahat riitti hyvin, eikä niistä riidelty koskaan, ku kaikki oli yhteistä. Tietysti molemmilla omat tilit ja näin, mut noin muuten molemmat ties hyvin rahan kokonaistilanteen ja osas siihen sit suhteuttaa ns. henkilökohtaiset menot. Työelämään siirtyessä mä tienasin alkuun n. tonnin enemmän. Noin kuuden vuoden sisällä naisen korkeampi koulutus ja työkokemus otti tuulta purjeisiinsa ja lopulta palkka oli jotain 2100€ korkeampi mun palkkaa. Muutettiin sit paljon isompaan ja kalliimpaan asuntoon, matkusteltiin pidemmälle, syötiin kalliimmin isosti "hänen" rahoillaan. Oli vaan hyvin rento meno, enkä muista koskaan riidelleeni hänen kanssaan rahasta. Jos oli tiukkaa, ni pidettiin toisistamme yhä tiukemmin henkisesti ja fyysisesti huolta. Ja siihen, et kaikki oli yhteistä kuulu vahva luottamus toiseen. Kumpikaan ei kytänny toisen rahankäyttöä, eikä esim. mun 3000€ moottoripyörän ostamisesta olis tarvinnu edes keskustella hänen kanssaan. Riitaa ei olis tullu, vaan ties mun unelmoivan siitä ja hihkuttiin yhdessä, ku sanoin meneväni ostamaan sen, vaikka vaimoa ei kiinnostanut pyörä lainkaan. Onnellisessa parisuhteessa ei tarvi kytätä, luotetaan toiseen ja ollaan aidosti onnellisia rakastamansa ihmisen puolesta. Toki erottiin myöhemmin, mut ihan muista syistä ja kavereita ollaan edelleen. Mä väitän, et tiukka MUN RAHAT!!!!!! MUN ASIA!!!!! SAIRAS KYTTÄÄJÄ!!!! -mentaliteetti helpommin ajaa ihmisen just salailemaan kaikkea rahaan liittyvää. Ihmisen on myös vaikeampi maksaa mm. laskuja omastaan kuin yhteisestä, mitä luo myös helpommin vastakkainasettelua "Mä maksoin sähköt viimeks, miks sä et nyt, hä!? "
Entinen muija. Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kyl rahan suhteen hyvin leppoisa avioliitto ex-vaimon kanssa. Tavattiin opiskeluaikoina ja tehtiin opiskelun ohessa sit lapset. Rahat riitti hyvin, eikä niistä riidelty koskaan, ku kaikki oli yhteistä. Tietysti molemmilla omat tilit ja näin, mut noin muuten molemmat ties hyvin rahan kokonaistilanteen ja osas siihen sit suhteuttaa ns. henkilökohtaiset menot. Työelämään siirtyessä mä tienasin alkuun n. tonnin enemmän. Noin kuuden vuoden sisällä naisen korkeampi koulutus ja työkokemus otti tuulta purjeisiinsa ja lopulta palkka oli jotain 2100€ korkeampi mun palkkaa. Muutettiin sit paljon isompaan ja kalliimpaan asuntoon, matkusteltiin pidemmälle, syötiin kalliimmin isosti "hänen" rahoillaan. Oli vaan hyvin rento meno, enkä muista koskaan riidelleeni hänen kanssaan rahasta. Jos oli tiukkaa, ni pidettiin toisistamme yhä tiukemmin henkisesti ja fyysisesti huolta. Ja siihen, et kaikki oli yhteistä kuulu vahva luottamus toiseen. Kumpikaan ei kytänny toisen rahankäyttöä, eikä esim. mun 3000€ moottoripyörän ostamisesta olis tarvinnu edes keskustella hänen kanssaan. Riitaa ei olis tullu, vaan ties mun unelmoivan siitä ja hihkuttiin yhdessä, ku sanoin meneväni ostamaan sen, vaikka vaimoa ei kiinnostanut pyörä lainkaan. Onnellisessa parisuhteessa ei tarvi kytätä, luotetaan toiseen ja ollaan aidosti onnellisia rakastamansa ihmisen puolesta. Toki erottiin myöhemmin, mut ihan muista syistä ja kavereita ollaan edelleen. Mä väitän, et tiukka MUN RAHAT!!!!!! MUN ASIA!!!!! SAIRAS KYTTÄÄJÄ!!!! -mentaliteetti helpommin ajaa ihmisen just salailemaan kaikkea rahaan liittyvää. Ihmisen on myös vaikeampi maksaa mm. laskuja omastaan kuin yhteisestä, mitä luo myös helpommin vastakkainasettelua "Mä maksoin sähköt viimeks, miks sä et nyt, hä!? "
Entinen muija. Niinpä.
Kateus ja katkeruusko se klittaa siellä kutittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme syö parisuhteessa naisen rahat? No se mies. Ihan yleinen ilmiö, miehet tykkäävät olla parasiitteja.
Erosin 5vuotta kestäneestä seurustelusuhteesta muutama kuukausi sitten ja samaa olen miettinyt. Nyt jää rahaa säästöönkin. En osaa tarkkaan sanoa et miten rahaa kuluu nyt selkeästi vähemmän.
Oletan et yhdessä rahaa vaan menee enemmän. Ja käydään helpommin eri paikoissa. Esim. en käy nyt elokuvissa kun yksin se on jotenkin ankeaa. Ja kun syö kotona kumppanin kanssa niin kyllä sitä silloin syö helpommin kalliimpaa ruokaa. Koska yhdessä on kiva herkutella. Esim. jos yksin ollessa kuittaan aamupalan puurolla niin harvoin sitä parisuhteessa tuli niin halvalla stötyä vaan halusi hemmostella itseään ja toista vaikka pekonilla ja munilla.
Pitäs olla tosi tarkkana kun suhde alkaa et ei nosta omaa elintasoaan koska se syö varoja ihan todella paljon ja mies vielä usein syö enemmän. Ja olenkin aatellut et seuraavassa suhteessa en nosta elintasoani miehen vuoksi. vaan tarjoan sillekkin sit puuroa niin ei tarvi ihmetellä mihin rahat menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmiötä, koska en maksa miehen kuluja. On ihan oma päätös ostaa lapselle 300 e maksava talvihaalari, koska se on niin ihana!
Joopa joo. Mutta miehen mielestä mikään tuollainen ei ole koskaan ihanaa, joten sinä päädyt ne aina maksamaan.
"Maksan myös suurelta osin taloutemme ruokahankinnat, vaikka mies syö noin 50 prosenttia kaikesta laittamastamme ruuasta." No älä hitossa maksa noin paljon! Entä lapsen ruuat, sinun vastuullasi kaikki? Valmistatko nekin vielä itse? Herätys nyt.
Miten ne matkat maksetaan, kun ovat kerran miehen ideoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin juuri tekoälyn kanssa kun työpaikan kahvipöydässä en kehtaa että olisiko kamala pudotus jos entisen 1000€ kuukausisäästön sijaan säästäisinkin jatkossa vain 800€ kuukaudessa ja käyttäisin erotuksen ylimääräiseen (työ)huoneesen :) Niin sitä entinen yh on tottunut pieneen kulutukseen :)
Me maksetaan parisuhteessa kaikki 50-50, paitsi kummatkin ns. omat menot, eli mies omat harrastukset ja minä omat. En tiedä miten muiden parisuhteiden raha asiat menee, eikä kiinnosta. Mulla kiinnostaa miten meillä menee. Lomat mietitään aina yhdessä ja jos mies haluaa hotelliin, sanon et mulla ei sinne ole rahaa, että sitä hän maksaa jos sinne haluaa.