Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1503)
Vierailija kirjoitti:
Tuli karmaiseva flash back kun juuri kattelin telkkarista sitä luotonottomainosta, en muista firmaa, missä muija on mällännyt auton ja käy kaverilta vielä kyselemässä saunaremppaa ja seuraavaksi näpyttelee kännykkää ja ajaa uudella autolla pihaan + saunakamaa aletaan kantamaan sisään.
Nimittäin juuri noin kävi isälle 90-luvun alussa. Vanhempani oli eronneet ja jotenkin isä uuden vaimon kanssa innostui valuuttalainan ottoon, ilmestyi vene ja asunto vaihdettiin isompaan jne. Mä olin jo aikuinen, tai no, parikymppinen, ja hirvittelin menoa. Mutta isällä oli hyvä työpaikka ja vaimollakin töitä, joten sikäli, mutta mun älyyn ei mahtunut, että vaurastuminen voisi tapahtua vain ulkomailta lainaa ottamalla.
No, osoittautui, että lapsen suusta tuli totuus, mutta siitäpä ei apua tullut. Surullisesti ja tavallisesti jatkui meidänkin tarina.
Ennenhän oli pitänyt säästää ja oli pitänyt olla monivuotinen asiakassuhde pankkiin, että voitiin edes keskustella asuntolainan saamisesta. Sitten 80-luvun lopulla niitä lainoja alettiin oikein tyrkyttää. Muistaakseni KOP mainosti bussin kyljessä: "Seijakin sai ilman suhdetta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yo -93
kyselin kesätöitä pohjoisen kotikaupungista.
firmojen pikkupomot nauroivat avoimesti päin näköä.
Minä olin 23. Olin töissä terveydenhoitoalalla joten töitä kyllä oli.
Lama alkoi syventyä ja vaikuttaa kaikkialla, siskoni joka asui jo silloin Norjassa ja asuu edelleen samoin minä, houkutteli minua tänne töihin.
Otin vuoden virkavapaan ajatuksena että työpaikka säilyy jos tulen takaisin. Norjassa sain töitä terveyskeskuksessa ja aloin viihtyä. Toimeentulo oli hyvä, samoin edut. Niinpä sitten kun vuosi oli kulunut irtisanouduin työstäni Suomessa. Muistan kun pomo sanoi että onneksi olkoon, noin hänkin tekisi mutta on asioita jotka sitoo Suomeen.
Totta kai jouduin oppimaan kielen vaikka täällä lähes kaikki puhuvat hyvää englantia. Hoitotyössä kuitenkin on tärkeää hallita maan kieli. Minulla on hyvä kielipää joten opin.
En ole katunut hetkeäkään että lähdin. Minua on haukuttu maanpetturiksi. Naurettavaa.
Siinä mielessä lama ei ole minua koskettanut millään tavalla.
Olin parikymppinen perushoitaja, en vakituisessa työsuhteessa mutta kuitenkin ilman katkoja. Halusin koulupelon vuoksi lyhyen koulutuksen ja silloin ylioppilaspohjalta sai perushoitaja-koulutuksen 1,5 vuodessa. Pidin työstäni todella paljon. Laman tullessa työsuhteisiin alkoi tulla katkoja ja jossain vaiheessa esimies sanoi eikö kannattasi opiskella sairaanhoitajaksi. Niinpä hain ammattikorkeakouluun ja aloitin sairaanhoitajan opinnot. Eli omalla kohdallani 90-luvun lama vaikutti vain positiivisesti.
Isä oli onnistunut tuossa vaiheessa jo keplottelemaan itsensä kaupungin varastohmmista sairaseläkkeelle, äiti toimi koulujen keittäjän ja siivoojana, kunnes 94 sekosi ja joutui myös sairaseläkkeelle. Eli olimme yhtä köyhiä laman aikana kuin sitä ennenkin. Olen syntynyt tasan 1980 eli 1995 olin 15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lukiossa, kun lama iski. Suurin vaikutus sillä oli ammatinvalintaan. Lama-aika aiheutti niin paljon ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta, että hain opiskelemaan alalle, josta uskoin saavani varmasti töitä loppuelämäkseni. Töitä toki riitti, mutta ala ei sopinut minulle ollenkaan. Koin jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa työn takia. Myöhemmin sitten kouluttauduin uudelleen ja viihdyn hyvin työssäni. Sen tiedän, että ilman lamaa en olisi sille ekalle uralle lähtenyt.
Olin lama-aikaan 9-vuotias. Meillä äiti joutui työttömäksi ja isä oli ollut lomautettuna jonkin aikaa, mutten muista lapsena ajatelleeni, että meillä olisi ollut jostain pulaa. Nyt aikuisena tietenkin ymmärrän, että vaikeaa oli silloin ollut, mutta vanhempani eivät tuoneet raskaita asioitaan meille lapsille. Meistä oli vaan hauskaa, kun äiti oli taas kotona meidän kanssamme ja välillä isäkin.
Meitä on 3 lasta, laman aikaan olimme n. 2-9 -vuotiaita. Muistan, että teimme paljon kivoja retkiä tuohon aikaan. Teimme kasvistoja kuivaamalla kasveja kirjojen välissä ja liimaamalla niitä papereille, kävimme uimassa läheisellä lammella, meillä lapsilla oli omat pienet kasvimaat pihalla (sellaiset tosiaan pienet, jotka meidän mielestä oli hauskoja), kävimme kirjastossa, leivoimme, laitoimme yhdessä ulkomaalaisia ruokia kirjaston keittokirjoista reseptejä katsottuamme, teimme yhdessä käsitöitä ja koruja, itselle ja nukeille. Kaikkea sellaista meidän mielestä kivaa, mutta jälkikäteen aateltuna hyödyllistäkin. Erityisen hyvin muistan hiihtoretket eväineen ja öiset telttailut pihalla. Se oli meistä jännää, kun saimme valvoa myöhempään ja seikkailla pihalla taskulampun kanssa. Oma pihakin oli lapsena jännä kun siellä sai olla yöllä.
Yhtenä jouluna isä teki pikkusiskolle (6v) nukkekodin joululahjaksi. Muistan sen hyvin, koska se oli niin hieno. Itse sain hienon puisen rasian, jonka kanteen äiti oli maalannut kukkia. Rasian sisällä oli päiväkirja ja äidin tekemä rannekoru, joka oli mielestäni todella hieno. Pikkuveli (oli jotain 2v) sai puusta tehdyn junan, jonka päällä voi istua. Saimme myös sukkia ja lapasia, joiden sisällä oli nameja ja jotain pieniä juttuja, kiiltsikoita, tarroja, huulirasvoja ja sellaisia. Kummeilta ja isovanhemmilta saimme sitten jotain kaupasta ostettuja juttuja.
Äiti korjasi paljon vaatteitamme ja pikkusiskoni sai itseltäni pieneksi jääneitä vaatteita, mutta äiti muutti niitä yleensä tavalla, joka muutti vaatteen ulkonäön niin, ettei se enää ollut samanlainen kuin ennen. Sain itsekin sellaisia vaatteita. Yksi serkuistamme oli itseäni noin vuotta vanhempi. Muistan kerran, kun enomme toi meille sieltä vanhaksi jääneitä vaatteita ja äiti yhdisti vaaleanpunaisen farkkutakin lilaan huppariin niin, että vaaleanpunaisessa farkkutakissa oli lilat hihat, resorit ja huppu. Se oli pitkään lempivaatteeni.
Luin kaikki tämän langan kirjoitukset joista kaksi asiaa jäi mietityttämään.
1. Toisilla ei ollut töitä ollenkaan, mutta toiset taas muistelivat miten jollain oli kolmekin työtä selvitäkseen lainoistaan. Töitä ei ollut, mutta toisilla oli jopa 3.
2. Toiset kertoivat olleensa lapsena nälkäisiä, koska ei ollut riittävästi tai kunnollista ruokaa, mutta samassa perheessä riitti kuitenkin rahaa siihen, että toinen tai molemmat vanhemmat alkoholisoituivat laman aikana.
Nämä sai miettimään sitä, miten voimattomia lapset ovat vaikeuksien keskellä ja miten suuri rooli vanhemmilla ja heidän jaksamisellaan ja/tai pärjäämiskyvyllään on sen suhteen, miten lapsi kokee vaikeudet. Olen kiitollinen siitä, että omat vanhempani eivät kaataneet laman huolia meidän lasten päälle.
En muista, että meillä olisi koulussa puolitettu kumeja. Ehkä puolitettiin, en vaan muista sellaista. Mikähän ajatus siinä on ollut? Kuluuko pyyhekumi jotenkin vähemmän jos sama kumi jaetaan kahteen osaan? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä oli aina ollut tiukka raha-asioissa, ja kun lama tuli, hän oli vieläkin tiukempi. Ihan kaikesta säästettiin, mutta lama-aikana isä alkoi kytätä esimerkiksi sitä, montako vessapaperiarkkia lapset käyttävät. (Yksi jos on pissahätä, enintään kaksi jos k akkahätä.) Lainan ottamiseen isä suhtautui erittäin negatiivisesti. Myöhemmin kun lähdin opiskelemaan, en uskaltanut edes kertoa isälle ottaneeni opintolainaa, ennen kuin vasta myöhemmin, kun olin jo maksanut sen pois.
Paljon myöhemmin tajusin, että olimme itse asiassa aika varakkaita, sekä ennen lamaa, sen aikana että sen jälkeen. Isän niukkuus tietysti auttoi tässä huomattavasti, mutta oli hänellä myös paljon perittyä varallisuutta, josta me lapset emme tienneet.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että meillä olisi koulussa puolitettu kumeja. Ehkä puolitettiin, en vaan muista sellaista. Mikähän ajatus siinä on ollut? Kuluuko pyyhekumi jotenkin vähemmän jos sama kumi jaetaan kahteen osaan? :D
Kaikesta säästettiin, myös niistä kumeista. Jos koulu antoi jokaiselle oppilaalle puolikkaan kumin kokonaisen kumin sijaan, niin tulihan siitä jonkin verran säästöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini-ikäinen, yläasteella ja lukiossa. Lama ei vaikuttanut elämääni mitenkään eikä näkynyt omassa lähipiirissäni lainkaan. Sain sekä ratsastaa että lasketella, reissata ja bailata, vaatteet olivat viimeisimmän nuorisomuodin mukaiset, kesä- ja tuntitöitä löytyi helposti, meillä oli maksettu omakotitalo ja useampi auto pihassa, syötiin aina hyvin jne.
Koko sukuni on pienyrittäjiä aloilla, jotka työllistävät varmasti, joten lamasta huolimatta oltiin edelleen ns parempaa keskiluokkaa. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei se lama näkynyt silmiini kenenkään muunkaan läheiseni elämästä. Koko lama oli itselleni täysin kaukainen asia, josta kuuli korkeintaan uutisista tai luki lehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että meillä olisi koulussa puolitettu kumeja. Ehkä puolitettiin, en vaan muista sellaista. Mikähän ajatus siinä on ollut? Kuluuko pyyhekumi jotenkin vähemmän jos sama kumi jaetaan kahteen osaan? :D
Kaikesta säästettiin, myös niistä kumeista. Jos koulu antoi jokaiselle oppilaalle puolikkaan kumin kokonaisen kumin sijaan, niin tulihan siitä jonkin verran säästöä.
Kysyjä varmaan tarkoitti sitä, että kumeja kului kuitenkin saman verran kuin ennenkin, koska eihän "kumitettavan" määrä vähentynyt sillä, että kumi puolitettiin. Itse asiassa kumeja kului varmaan enemmän, koska yhdestä kumista tuli kaksi pientä kumia, joita ei voinut käyttää aivan loppuun, kun taas leikkaamattomasta kumista olisi jäänyt vain yksi liian pieneksi käynyt kumipala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, että meillä olisi koulussa puolitettu kumeja. Ehkä puolitettiin, en vaan muista sellaista. Mikähän ajatus siinä on ollut? Kuluuko pyyhekumi jotenkin vähemmän jos sama kumi jaetaan kahteen osaan? :D
Kaikesta säästettiin, myös niistä kumeista. Jos koulu antoi jokaiselle oppilaalle puolikkaan kumin kokonaisen kumin sijaan, niin tulihan siitä jonkin verran säästöä.
Kysyjä varmaan tarkoitti sitä, että kumeja kului kuitenkin saman verran kuin ennenkin, koska eihän "kumitettavan" määrä vähentynyt sillä, että kumi puolitettiin. Itse asiassa kumeja kului varmaan enemmän, koska yhdestä kumista tuli kaksi pientä kumia, joita ei voinut käyttää aivan loppuun, kun taas leikkaamattomasta kumista olisi jäänyt vain yksi liian pieneksi käynyt kumipala.
En minä ainakaan muista, että lukuvuoden alussa saatu kumi olisi ikinä käytetty läheskään loppuun sen vuoden aikana. Silti seuraavana syksynä sai aina uuden kumin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteiässä. Muistan hyvin sen, miten koulussa alettiin säästää aivan kaikesta. Hyvin tarkkaan vahdittiin esimeriksi paperikopioiden ottamista. Kouluruoan laatu romahti, kun keittäjien piti saada tehtyä isolle porukalle paljon ruokaa todella pienellä budjetilla. Muistan, miten ruoasta aina valitettiin suureen ääneen. Oltiin nuoria ja ajattelemattomia, eikä tullut mieleen, ettei se keittäjien syy ole. Monen kaverin vanhemmat jäivät työttömäksi. Se oli uusi juttu, ennen oli työtä kaikille tai ainakin sellainen ilmapiiri. Televisiossa lamaa kommentoivat politiikot puhuivat asiasta aina erittäin syyttävään sävyyn. Siltä se ainakin tuntui.
Meiltä kerättiin laiton, laittomaksi tiedetty "ruokahuoltomaksu", kun kaupungin rahat oli menneet urheiluhallien ja kaupungintalon rakentamiseen. Yläasteella olin.
Meillä yritettiin jotain samanlaista, mutta koululaiset järjestivät yläasteen pihalla mielenosoituksen. Huudettiin kovaan ääneen, että EI MARKKAAKAAN, ja kaikilla oli hauskaa. Vasta myöhemmin tajusin, että kunnan ehdottama maksu olisi ollut laiton ja että - vielä pahempaa - kaikki sen tajusivatkin, mutta yrittivät silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset arvet lama jätti, ettei ole koskaan tullut mieleenkään ottaa asuntolainaa tai mitään muutakaan lainaa. Vierastan kovasti ajatusta siitä, että omistaisin jotain arvokasta, koska pelkäisin kuitenkin koko ajan sitä, että sen arvo romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulun vuonna 1992. En muista lamasta juurikaan mitään, mutta koulussa leikattiin pyyhekumit puoliksi. Varmaan kaikesta säästettiin.
On se ollu järjetöntä "säästämistä". Kuinka vähällä järjellä tätä maailmaa johdetaankaan. Ite opin niinä aikoina oikein kunnon sosdunpummmiks ja siitä jatku yli kymmenen vuotta. Nyt joudun valitettavasti käymään töissä, vaikka ei kiinnostaisi, se oli ihanaa aikaa kun oli nuori ja töitä ei tarvinnut, kun yhteiskunta makso kaiken.
Olin nelikymppinem- en huomannut lamaa lainkaan. Ei siis koskettanut meidän nelihenkistä perhettämme mitenkään.
Pankit pelastettiin, mutta yrittäjien sekä lainojen takaajina olevien alta vedettiin matto pois. Eikä autettu, ei niin millään, ei pitkään pitkään aikaan. Löysässä velkahirressä moni riippui vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäinen. Suomi oli tosi ankea. Tissibaareja, itsemurhia ja Ostoskanavaa. Kaunareita katseltiin että päästiin siitä ankeudesta hetkeksi.
Juuri näin! Ankea ja synkeä ilmapiiri, työttömäksi jääneitä ihmisiä välteltiin ja niistä kuiskailtiin, että mitäköhän pahaa olivat tehneet. Kunnes sitten työttömyydestä tuli ihan yleinen olotila. 80-luvun iloinen, onnellinen, turvallinen, tulevaisuuteen luottava ja aina töitä tarjoava tunnelma katosi kokonaan eikä totta puhuen ole koskaan enää tullut takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäinen. Suomi oli tosi ankea. Tissibaareja, itsemurhia ja Ostoskanavaa. Kaunareita katseltiin että päästiin siitä ankeudesta hetkeksi.
Kaunarien alkusuosioon suurin syy oli varmasti ettei Suomessa aikaisemmin ollut vastaavaa sarjaa, alussa ei tajuttu kuinka yliampuvaa hömppää se oli.
Muistan kun suvun miehet naureskeli, että jos haluaa rauhassa käydä kaupassa, niin kannattaa käydä Kaunareiden aikaan, silloin on kaikki naiset kotona telkkarin ääressä.
Laman jälkihoitoyrityksistä on vielä mainittava surkea tarina, työttömiä usutettiin kilvan yrittäjiksi ja starttirahaa oli tarjolla auliisti.
Yritystoiminnan aloitti suuri joukko ihmisiä, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet eivät tähän sopineet.
Nämä tekivät lyhyen toiminnan jälkeen konkurssin pudoten sitten tukiverkon ohi pohjalle.
No, saatiinhan nämä moneksi vuodeksi pois työttömien kirjoista...
Eräs pikkupaikkakunnan TV-huoltoyrittäjä(työharjoittelupaikkani) tätä suuresti arvosteli ja sanoi suorastaan rikolliseksi, hän kun oli useampaa tällaista tarinaa läheltä seurannut.