Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäinen. Suomi oli tosi ankea. Tissibaareja, itsemurhia ja Ostoskanavaa. Kaunareita katseltiin että päästiin siitä ankeudesta hetkeksi. 

Kaikki suomen lamat läpikäyneenä ja turpiin 90-luvun lamassa saaneena, muistan kaiken kuin eilisen päivän. Hulppean nousukauden kulutusjuhlien jälkeen raju romahdus. Laman alusta selvisi vielä hyvin mutta oikeastaan se orastavan nousuhdanteen alussa alkoi omalla kohdalla kaikki ankeus eikä oikeastaan koskaan loppunut. Nythän elämänlaadun laskusta on vaan tullut suurelle osalle kansaa uusi normaali ja 90-luvun laman ankeus on kaikilla mittareilla jo ohitettu aikaa sitten. Ihmiset peittelee nykyään ankeutta jättiveloilla ja kulutusluotolla jota tyrkytetään ihan kaikkeen.  Mutta yhtä asiaa en muista en vaikka kuinka yritän muistaa, nimittäin itsemurhia. En muista että mistään olisin lukenut tai sellaisista kuullut.

Minulla oli näitä itsemurhia ihan omassa lähipiirissäkin. Suoraan laman aiheuttamia.

Vierailija kirjoitti:

Olin nelikymppinem- en huomannut lamaa lainkaan. Ei siis koskettanut meidän nelihenkistä perhettämme mitenkään.

Minä hiukan yli 30v. Pieni maatila, 2 lasta.

Pääsin töihin tilan ulkopuolelle, taloudellinen tilanne parani huomattavasti.

Lamalla ei mitään vaikutusta

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo aiemmin lonautuksista ja irtisanomisista. Mutta joku mainitsi nuo tissibaarit. Todellakin. Jonkun tapauksen muistan, kun semmoisessa baarissa oltiin kavereiden kanssa. Joku ujo, aran oloinen tuli kumarassa rinnat paljaina tuomaan kaljaa pöytään. Noloa kaikille. Silloin myös mainostettiin topless autonäyttelyitä, rautakaupan avajaisia yms. Kauheeta, ei ehkä tapahtuis tänä päivänä.

Meidän paikkakunnalla ihmeteltiin topless-autopesulaa.

Lama aikana koulu säästi myös terveydenhoitajan antamia kondomeja. Oli siinä selvitystyötä kun kaksi koulun tyttöä laitoin peräjälkeen paksuksi. Rehtori lupasi itse maksaa minulle ehkäisyn🙃. Oli kivaa aikaa

Olin laman aikana pari vuotta työttömänä ja makselin kovalla korolla olevaa asuntolainaa. Ei ihan hirveästi joka päivä naurattanut, mutta siitäkin selvittiin, kun ei hirveästi vaatinut luksusta. Sitten kun pääsin taas työhön kiinni, niin mentiin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäinen. Suomi oli tosi ankea. Tissibaareja, itsemurhia ja Ostoskanavaa. Kaunareita katseltiin että päästiin siitä ankeudesta hetkeksi. 

Kaikki suomen lamat läpikäyneenä ja turpiin 90-luvun lamassa saaneena, muistan kaiken kuin eilisen päivän. Hulppean nousukauden kulutusjuhlien jälkeen raju romahdus. Laman alusta selvisi vielä hyvin mutta oikeastaan se orastavan nousuhdanteen alussa alkoi omalla kohdalla kaikki ankeus eikä oikeastaan koskaan loppunut. Nythän elämänlaadun laskusta on vaan tullut suurelle osalle kansaa uusi normaali ja 90-luvun laman ankeus on kaikilla mittareilla jo ohitettu aikaa sitten. Ihmiset peittelee nykyään ankeutta jättiveloilla ja kulutusluotolla jota tyrkytetään ihan kaikkeen.  Mutta yhtä asiaa en muista en vaikka kuinka yritän muistaa, nimittäin itsemurhia. En muista että mistään olisin lukenut tai sellaisista kuullut.

Minulla oli näitä itsemurhia ihan omassa lähipiirissäkin. Suoraan laman aiheuttamia.

Meidänkin pikkukaupungissa puhuttiin järkyttyneinä, kuinka jotkut yrittäjät olivat lopettaneet yrityksensä jälkeen itsensä. Äitikin itki, miten vanha, ikänsä yrittäjinä toiminut pariskunta oli lähtenyt yhdessä. Että ei olisi uskonut.

1991 olin 11. En huomannut lamaa muuten kuin puheissa. Meidän vanhemmilla oli töitä, enkä tuntenut ketään "laman uhria". Voi olla että koulussa oli jotain kumin puolitusta, mutta ei ole jäänyt mieleen.

Syntyi uusia ammatteja, kuten tissiparturi tai -tarjoilija. Lisäksi mainostettiin uusia puhelinse-ksipalveluita ja lehdet oli täynnä ”Kuumat huulet, soita!” -mainoksia.

Mediassa oli juttuja itseään kaupittelevista henkilöistä ja ne tehtiin ”se on ihan jees-duunia” -tulokulmalla.

Kaikkialla oli tyhjiä teollisuushalleja tai liiketiloja, niihin perustettiin kirpputoreja. Joka paikassa oli kirppis.

Suomalaiset matkustivat sankoin joukoin Viroon. Siellä sai hetken kokea olevansa rahoissaan, syödä ravintolassa ja ostaa feikkejä merkkifarkkuja.

Itäpuolen ihmiset tulivat ostoksille Helsinkiin bussilasteittain. Bussien kulmilla myytiin pimeästi viinaa ja Sitä. Uutisissakin vilahti naisturisti kyltteineen:” P i lu 50 mk.”

Kotiviiniä tehtiin, sekin oli uusi villitys. Tarjoustalo kaupitteli kotiviinitarvikkeita, käymisastioita ja hiivoja.

Surkeinta kaikessa on, että lama-ajan säästökuureista ei koskaan palattu normaaliin. Koulut ja terveydenhuolto ym. julkispalvelut ovat toimineet yhtä surkeilla resursseilla tähän päivään saakka. Väliaikainen nousujohteinen kausi Nokioineen ei ole hyödyttänyt kuin pientä osaa yhteiskunnastamme eikä se ole sironnut kaikille.

Edelleen on 90-luvulla tulleet leipäjonot ja samat työttömien laumat. Työnvuokrausfirmat, 9€/pvä-palkkatyö ja ilmaisharjoittelut keksittiin lama-aikaan ja vieläkin ne ovat käytössä.

Samoin lukuisat epätyypilliset (ja pakolla tehtävät, kun ei vakituista ole tarjolla) työsuhteet: pakkoyrittäminen, osa-aikatyöt, nollatuntisopimukset, keikkatyöalustat.

Mielekäs työ on harvinaista herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroin jo aiemmin lonautuksista ja irtisanomisista. Mutta joku mainitsi nuo tissibaarit. Todellakin. Jonkun tapauksen muistan, kun semmoisessa baarissa oltiin kavereiden kanssa. Joku ujo, aran oloinen tuli kumarassa rinnat paljaina tuomaan kaljaa pöytään. Noloa kaikille. Silloin myös mainostettiin topless autonäyttelyitä, rautakaupan avajaisia yms. Kauheeta, ei ehkä tapahtuis tänä päivänä.

Meidän paikkakunnalla ihmeteltiin topless-autopesulaa.

Meidän kylälle perustettiin topless-parturi :D En tiedä, kuinka moni siellä kävi, mutta taisi ujous viedä asiakkaat, sillä ihan paita päällä siellä nykyisin leikataan.

Lama-aikana meidän tuppukylässä oli äärimmäisen noloa, jos joutui kaupasta ostamaan oransseilla alennuslapuilla merkittyjä tuotteita. Ihan niin kuin siinä jotain hävettävää olisi ollut, että joutui työttömäksi, kun työnantaja teki konkurssin.

Nythän näiden oranssilappujen ostaminen on trendikäs ilmastoteko ja hyvä niin, ettei mene hukkaan ruokaa.

Mulla meni maku jauhelihakeittoon, kaurapuuroon ja paistettuihin silakoihin.

Äiti teki edullista ruokaa, olivat isän kanssa ajaneet perheyrityksen alas, maksoivat velkaa ja etsivät työttöminä töitä. Minä olin yläastelainen.

Ilmapiiri oli kireähkö ja vanhempien ääni kohosi usein.

Vierailija kirjoitti:

Surkeinta kaikessa on, että lama-ajan säästökuureista ei koskaan palattu normaaliin. Koulut ja terveydenhuolto ym. julkispalvelut ovat toimineet yhtä surkeilla resursseilla tähän päivään saakka. Väliaikainen nousujohteinen kausi Nokioineen ei ole hyödyttänyt kuin pientä osaa yhteiskunnastamme eikä se ole sironnut kaikille.

Edelleen on 90-luvulla tulleet leipäjonot ja samat työttömien laumat. Työnvuokrausfirmat, 9€/pvä-palkkatyö ja ilmaisharjoittelut keksittiin lama-aikaan ja vieläkin ne ovat käytössä.

Samoin lukuisat epätyypilliset (ja pakolla tehtävät, kun ei vakituista ole tarjolla) työsuhteet: pakkoyrittäminen, osa-aikatyöt, nollatuntisopimukset, keikkatyöalustat.

Mielekäs työ on harvinaista herkkua.

Hyvin sait puettua sanoiksi minunkin ajatukseni. Tämä on niitä rankimpia laman jälkimaininkeja, joista ei ilmeisesti koskaan päästä tai edes kunnolla yritetä päästä eroon. Usein leikataan juuri heikoimmassa asemassa olevilta lapsilta, ja sitten ihmetellään, miksei niistä kasva "kunnon työihmisiä". Ennaltaehkäisevä puuttuminen ja tuki ilmeisesti sitten maksaa liikaa.

Vanhemmat joutuivat molemmat työttömiksi ja heitä hävetti. Kävivät päiväkävelyllä jossakin metsäisillä lenkkipoluilla, ettei kukaan vaan tule vastaan ja näe.

Minä 18 v. etsin kesätöitä ja kun sain paikan, oli juhlaa. Maksoin itse bensat ja olin perheen ainoa töissäkäyvä. Isä ja äiti kyselivät illalla, että miten työpäivä meni. Saivat tutuntuttujen kautta töitä sitten itsekin. Äiti joutui tekemään kahta osa-aikatyötä ja jäi niistä loppujen lopuksi 20 vuoden jälkeen eläkkeellekin. Ei olisi ikinä uskonut, ihan koulutettu henkilö oli, mutta kun ikää oli 45+ vuotta, ei kelvannut enää koskaan oman alansa töihin - edes haastatteluihin. Pidettiin vanhana, vaikka oli urheilullinen.

Tuosta ajasta jäi ikuinen työnhaku päälle itsellekin. En ole saanut kuin määräaikaisuuksia. Yliopistotutkintoni piti varmasti työllistää, aloitellessani opintoja puhuttiin opetusalan tulevasta valtaisasta eläköitymisbuumista. Eipä ole tullut.

Noh, olen tottunut elämään säästöliekillä. Minusta ei kauppiaat hirveästi hyödy.

Olin 39-vuotias ja lopettanut juuri kuukausipalkkaduunit. Siirryin alalle, jossa oli paljon hommia rakennemuutoksen vuoksi ja osasin sopivia asioita.

Lama oli minulle mainio asia. Vaihdettiin asuntoa espoolaisesta rivitalosta espoolaiseen omakotitaloon aika pienellä välirahalla.

Vaimokin oli ministeriössä töissä, ja työt ja palkan maksu jatkuivat vanhaan malliin.

En tiennyt laman tuloa, olin vain onnekas. Tuttavapiirissä oli monia, joilla ei ollut onnea.

Huomasin jotain outoa olevan liikkeellä, kun pankeista alkoi tulla värillisiä mainoksia, joiden sanoma oli, että ota älyttömästi lisää lainaa. Ei otettu. Aikaisemmin piti mennä nöyränä hattu kourassa pankinjohtajan luokse anomaan lainaa.

OPlin hiukan alle kolmekymppinen. Minulla ja miehelläni oli vasta perustettu firma, jossa työskenteli 27 henkeä. Pankki suorastaan tyrkytti / pakotti ottamaan valuuttalainaa. Pari päivää lainan ottamisen jälkeen ilmoitettiin, että markka kelluu. Siitä se lähti. Asiasta voisi kirjoittaa romaanin, mutta yksinkertaisinta on sanoa, että kaikki meni, aivan kaikki. 

Putosimme lainen takaajien kanssa kurimukseen, jolaista ei saata edes kuvitella.

Näimme nälkää. Itse olin niin stressaantunut, että pumppu meinasi pettää. Meitä syyllistettiin ja entiset työntekijämme olivat meille kamalan katkeria. 

Hulluinta tässä hommassa on, että toinen meistä on vieläkin luottokelvoton ja maksaa yksityishenkilölle ulosotossa erästä lainaa takaisin, kun yksityishenkilö oli velkasaneerauksessa ja kikkaili lainanhoitoa useimpia vuosia. 

Saa nähdä kumpi loppuu enemmin 90-luvun laman jättämät seuraukset vai henki.

Vierailija kirjoitti:

1991 olin 11. En huomannut lamaa muuten kuin puheissa. Meidän vanhemmilla oli töitä, enkä tuntenut ketään "laman uhria". Voi olla että koulussa oli jotain kumin puolitusta, mutta ei ole jäänyt mieleen.

Se on niin kiinni siitä, mille puolelle lama-aikana joutui. Minun vanhempien yrittäminen päättyi lamaan ja elämä oli tiukkaa. Miehen vanhemmilla taas säilyi molempien hyvinpalkatut hallintotyöt eikä heillä lama tuntunut missään.

Vierailija kirjoitti:

OPlin hiukan alle kolmekymppinen. Minulla ja miehelläni oli vasta perustettu firma, jossa työskenteli 27 henkeä. Pankki suorastaan tyrkytti / pakotti ottamaan valuuttalainaa. Pari päivää lainan ottamisen jälkeen ilmoitettiin, että markka kelluu. Siitä se lähti. Asiasta voisi kirjoittaa romaanin, mutta yksinkertaisinta on sanoa, että kaikki meni, aivan kaikki. 

Putosimme lainen takaajien kanssa kurimukseen, jolaista ei saata edes kuvitella.

Näimme nälkää. Itse olin niin stressaantunut, että pumppu meinasi pettää. Meitä syyllistettiin ja entiset työntekijämme olivat meille kamalan katkeria. 

Hulluinta tässä hommassa on, että toinen meistä on vieläkin luottokelvoton ja maksaa yksityishenkilölle ulosotossa erästä lainaa takaisin, kun yksityishenkilö oli velkasaneerauksessa ja kikkaili lainanhoitoa useimpia vuosia. 

Saa nähdä kumpi loppuu enemmin 90-luvun laman jättämät seuraukset vai henki.

Meilläkin on tuttavissa ja suvussa pari tällaista kokemusta.

Olin silloin teini-iässä, traumat jäi sivustakin seuranneena enkä ikinä, koskaan ole kokenut tätä ”työllistä itsesi yrittäjänä” ja Slush-hypetystä millään tavalla järkevänä.

Ja paradoksaalisesti minun pitäisi ammattini puolesta mainostaa nykynuorille, että alkakaapa yrittämään, se on kivaa! Toki maamme kaipaa yrittäjiä, mutta...

Hyi, tämä ketju aiheuttaa ahdistusta. Kamalia flashbackejä.

En ollut syntynyt.