Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Kaikki irtisanomiset mahdollistettiin, kun alkoi voida irtisanomisen syynä pitää taloudellisia tai tuotannollisia syitä, ennen tätä ei ollut niin helppoa, kun syynä sai olla vain toinen näistä.

Yt: jatkuivat 2000-luvulle asti aika monissa firmoissa.

Nyt tuntuu pahalta, kun haukutaan loiseksi, kun itse vaihdoin irtisanottavan henkilön kanssa paikkaa, koska hän oli velkaisen talon omistaja ja pienten lasten äiti.

Olin juuri 55 v ja sain sen ansiosidonnaisen.

Eläkkeeni jäi todella pieneksi ja nyt haukutaan, että pääsin muka 55 v nauttimaan hyvää eläkettä.

Onneksi on hyvä omatunto tuon lapsiperheen äidin vuoksi.

1993 olin kymmenen, mielestäni mikään ei muuttunut koulussa tai kotona

Synnyin juuri kun lama alkoi, ja se määrittää kyllä tosi paljon mun lapsuutta. Mihinkään ”ylellisyyksiin” eikä välttämättä tavallisiinkaan juttuihin ei ollut varaa kun oli taloudellisesti tiukkaa. Vanhemmat puivat kaikki rahaan ja työttömyyteen liittyvän stressinsä niin että minäkin kuulin, joten lapsuuteni meni itsekin stressatessa siitä ettei meillä ole rahaa. Ja kontrasti oli tosi suuri, kun parhaan kaverin vanhemmat olivat töissä ja ostivat kaikkea entiseen malliin.

Kuten jotkut muutkin kirjoittivat, niin kammoan lainan ottamista yli kaiken. Haluaisin omakotitalon mutta en tiedä uskallanko ikinä hankkia sellaista, saatikka saisinko lainaakaan tarpeeksi kun ehtoja kiristetään vähän väliä … asun siis vuokralla ja olo tuntuu turvalliselta

Ostimme kihlattuni kanssa kaksion Helsingistä ennen hintojen romahdusta huippuhintaan, ero tuli, asunnon arvo putosi.  Onneksi isäni pystyi jeesaamaan ja lunasti itselleen toisen puolen asunnosta.  Asuntolainan korot huiteli yli 10%:ssa.  Suu säkkiä myöten piti elellä ja maksaa asuntolainaa.  Kirpputoreja oli joka nurkalla (samoin kuin tänä päivänä muuten), pankkeja meni nurin.  Onneksi ehdin saada vakiduunin ennen pahinta irtisanomisaaltoa.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh...

Onpa ollut mielenkiintoista luettavaa. Itse nuorena uskoin tulevaisuuteen, lomautukset ei omalla kohdalla painaneet, olin tottunut vähään ja säästäväisyyteen. Työpaikan muutto aiheutti irtisanomiset kaikille, monella ankeaa aikaa työkavereista. Itse kävelin firmoihin sisään, olisikohan 1 työpaikka hakemuksen kautta. Hyvä tuuri myös on ollut.

Nyt 60+ olen valmis antamaan työpaikkani nuoremmalle, maalaistalossa työtä tehty lapsesta asti, eiköhän riitä jo?

Olen myös tehnyt töitä maatalossa lapsesta asti, eka palkkatyö (kodin ulkopuolelta ja itse hankittu) 11 vuoden ikäisenä ja siitä eteenpäin töitä opintojen ohella ja töitä, töitä, töitä. Mun eläkeikä on kuitenkin 70 ja saattaa vielä kasvaa. Tasan ei mee nallekarkit. Suuret ikäluokat kahmi hyvät eläkediilit ja me muut ollaan onnellisia jos ikinä ees päästään eläkkeelle.

Olin 90 ja kyllä se lama vaikutti.

En muista enää. Muisti jo pätkii. Olin silloin 60.

Työt loppu kuin seinään,, kaikki mahdolliset ihmiset potkittiin kortistoon,,

Nelikymppiset työntekijät muuttuivat ylijäämä tavaraksi ,, eikä nuoriakaan

palkattu yhtään mihinkään. Moni tuon ajan nelikymppisen

se seuraava  vakinaisempi ""työpaikka"" Eläke !!

Nyt ne jotka silloin sai pitää työpaikansa on imetty kuiviin

ja jos eivät ole eläkkeellä , niin kohta jäävät.

Nyt näillä suuria osinkoja maksavilla yrityksillä alkaa olla

tällä pikavoitto toiminnalla se tilanne että bisnes

kärsii ,, mutta edelleenkään ei tehdä muuta kuin

huonon pikavoitto johtamisen takia ei palkata

työväkeä , ei nuoria oppimaan , eikä vanhempiakaan,,

kun näille pitäisi maksaa asiaankuuluva PALKKA !!!

Naama väärällään EK ekonomistit hokee mantraa

kilpailukyvystä,, palkat pitäisi ilmeisesti puolittaa ??

Johtajien miljoona boonuksista , ja huikeista 

osingon jaoista ei sanaakaan,, puhumattakaan

uuden tämän päivän tuotanto yritysten perustamisesta.

Ilmeisesti Valtion pitäisi maksaa niin palkat , kuin

yritysten uusiutuminenkin !! Jos Suomen oikeistolaisimmat

ainekset pääsevät hallitus vastuuseen , niin tätä

vanhoillista teollisuutta vedätetään viimeiseen

tappiin saakka , meidän kansalaisten kustannuksella,,

se viimeinen mahti lypsy vanhoille puu Paroneille ..

Nämä puuParooni vanhukset elää vieläkin Kekkosen

ajassa,, jossa Valtio Valta (UKK ) hoiti heille Bisneksen,,

itse ei tarvinnut tehdä juuri mitään,,, kunhan

nyt sellua paisteltiin,,, Tulevaisuus meillä Suomessa

ei hyvältä näytä,, se näyttää luisumiselta

kohti kehitysmaa näkymää,,, Ja kansakin on valmis 

hyväksymään äänestämällä rahavallan puolueiden ajaman 

kaiken kattavan , tavallisten kansalaisten elämän

alasajon . Mutta , on hyvä tajuta että omistava luokka

pärjää oikein hyvin ilman että Duunari antaa näiden

vallan pidolle äänensä. Tavallinen kansalainen tarvitsee

 meidät hengissä  ja leivässä pitäviä yhteiskunnan palveluita. 

Maahamme alkoi lappaa ulkomaalaisia.

"

Olen syntynyt vuonna 1993, joten en tiedä oikeastaan paljon mitään siitä. Ainoat jutut siihen liittyen olivat se, että äitini oli hyvin vaikeaa enää saada töitä sen jälkeen, kun palasi hoitovapaalta ( kun olin 3 v) työelämään. Hän teki monia lyhyitä sijaisuuksia. Isällä sentään oli vakituinen työ ja onnistui saamaan sellaisen, kun oli puolestaan itse jäänyt työttömäksi aiemmin, kun eräs virka lopetettiin. Tämän takia perheemme muutti pääkaupunkiseudulta maalle, kun isäni sai sieltä töitä. Muutimme äitini kanssa myös mummulaan myöhemmin asumaan siksi aikaa, kun äitini kävi yhden kurssin isommassa kaupungissa. Tuon ajan muistan siitä, kuinka kamalaa oli muuttaa sinne ja mennä siellä päiväkotiin vieraalle paikkakunnalle. Äitini oli aika väsynyt ja mummulassa todella ahdasta asua. Viikonloput reissattiin kotipaikkakunnalle, missä isäni asui. Itkin paljon ja en viihtynyt tuossa päiväkodissa ja siellä muutama ikävä hoitaja myös. Yksi esim huusi jos lapsi ei tervehtinyt häntä ja oli aika pelottava.

Meillä elettiin aika tavallista elämää, mutta rahat kuitenkin vähissä. Isäni syytti usein äitiä työttömyydestä ja kotona levoton tunnelma. Vaatteisiin ei paljon pistetty rahaa ja missään lomareissuilla ei käyty. Isovanhemmat maksoivat harrastukseni vielä alakoulussakin ja ostivat harrastusvälineitä. Meillä oli myös kesäisin lapsia hoidossa aina siitä lähtien, kun olin hyvin pieni. Näin vanhemmat saivat lisätuloja. Kuitenkaan en sillä tavalla kärsinyt rahattomuudesta ja  elimme taloudellisesti ihan hyvin. Nämä omia muistoja. Vanhempien elämään tämä kaikki vaikutti eniten siis äitini työttömyyden muodossa. Ei koskaan enää sen jälkeen päässyt kunnolla työelämään. Vasta paljon myöhemmin uuden ammatin jälkeen tilanne parani vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Sain ensimmäisen "oikean" työpaikan 1991 IT-alan vientiteollisuudesta juuri ennen kuin vuoden kestänyt rekrytointikielto pamahti firmassa päälle.

Jouduin tyytymään ankeaan alkupalkkaan koulutukseen (ja vuotta, paria aiemmin aloittaneisiin kollegoihin verrattuna) eikä sitä hirveästi tuossa tehtävässä nostettu mutta asuntokuplan puhkeamisen seurauksena ostin 1994 Helsingistä ensiasunnon ihan järkevään hintaan jossa ne olivat olleet ennen 1980-luvun lopun asuntokuplaa.

Eli neljässä vuodessa hinnasta oli kadonnut reaalisesti noin puolet. Minun kämpästäni muutti pois nelihenkinen lapsiperhe jolla oli siitä jäljellä puolet enemmän velkaa kuin millä joutuivat sen myymään.

Oikeasti vientieollisuudella alkoi mennä todella lujaa jo 1993 jälkeen koska muualla maailmassa Neuvostoliiton romahdus aiheutti vain lyhyen notkahduksen josta lännessä oli jo täysin toivuttu ennen kuin Sovjet Finlandissa oli edes päästy laman pohjille.

1993-1994 alkoi varsinkin IT-puolella osaajista taas olla sellaista pulaa joka näkyi palkoissakin ja 1995 jälkeen Nokian imu alkoi vaikuttaa jo kaikkialla maassa mikäli koulutus liittyi mitenkään tietoliikennetekniikkaan.

Tunsin kuitenkin edellisen asuntokuplan huipulla TKK:lle arkkitehti/raksapuolen linjalla aloittaneita jotka eivät voineet ottaa papereita ulos ennen vuosituhannen taitetta kun viimeinen asia mitä kukaan halusi palkata oli raksapuolen porukka. Edellistä kuplaa sulateltiin 2000-luvun alkuvuosiin

Mä olen juuri näitä. Mun piti valmistua 90-luvun alussa, mutta ei voinut ottaa papereita ulos ennen vuosituhannen vaihdetta, kun raksa-ala alkoi heräillä vasta siinä -97 tienoilla takaisin henkiin. Nykyään menee jo todella lujaa taas, mutta kahdeksan vuoden lovi työurassa tuntuu vielä näin viisikymppisenäkin, ja eläke tulee jäämään pieneksi. Mun puoliso on IT-alalla, ja hänelle lama ei nähnyt mitenkään, eli herroiksi ja matkaili kaukomailla, ja heillä oli hulppeita juhlia. Minä tahollani iltasiivouksella ostin tonnikalaa ja asuin murjussa.

Itsellä se vaikuttaa niin, että tietty grunge-mentaliteetti jäi päälle, eikä kulutusjuhlaan päässyt ikinä sisälle. Mulla on asuntolaina, mutta olen henkisesti koko ajan varautunut jäämään työttömäksi ja menettämään asunnon. Säännöllisesti katson lainalaskelmaa rauhoittaakseni itseni, että lainaa on jo niin paljon maksettu, että pahimmillaan menettäisin vain kaiken omaisuuteni, mutta tuskin jäisi velkaa enää maksettavaksi. Mitään haaveita vauraudesta ei päässyt kehittymään.

Lapselleni olen varautunut antamaan kaiken tukeni ja tarvittaessa varallisuuteni, henkisesti se on kuitenkin minulla vain lainassa.

Olen syntynyt v. 1989, joten minulla ei tietenkään ole muistikuvia lamaa edeltäneestä ajasta, mutta en koe laman vaikuttaneen itseeni.

Äitini oli kotiäitinä, isäni eteni työurallaan eikä lama vaikuttanut hänen työtilanteeseensa eikä perheemme taloudelliseen tilanteeseen. 1994 isäni sai hyvän työtarjouksen ja muutimme sen perässä, rakennutti talon ym.

Lapsuuden aikaisiin ystäviini lama sen sijaan vaikutti: paras ystäväni eli hyvin köyhissä olosuhteissa, kun yksinhuoltajaäiti oli menettänyt työnsä. Tämä äiti kävi sitten päivisin hoitamassa hevosia ja iltaisin siivoamassa kauppakeskusta. Rahaa ei ollut mihinkään, muistan kuinka he riitelivät kun ystäväni halusi vaatteita/herkkuja/leffaan tms. ja kaikki hankinnat olivat aina halvinta merkkiä. Toisen hyvän ystäväni perhe hajosi laman vaikutuksista, ja kaksi lasta muuttivat äitinsä kanssa kunnan vuokrataloon. Äiti oli työtön koko loppuikänsä, nyt jo eläkkeellä. Rahaa ei ollut mihinkään, asioivat sossussa.

Jatkoa edelliseen: minulla kävi siis hyvä tuuri siinä, että isäni oli valinnut työllistävän alan johon lamalla ei ollut juuri vaikutusta, ja se mahdollisti hänen urakehityksensä. Ystävieni vanhemmilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, ja työpaikat menivät.

Vierailija kirjoitti:

3-6 vuotta. En huomannut laman vaikutuksia.

Ihan sama vastaus mulla.

En muista tuota lamaa, enkä ainakaan huomannut/tajunnut vaikutuksia. Olin alle kouluikäinen.

Laman alkaessa otin hatkat ketjutukseen erikoistuneesta määräaikaistyöpaikasta ja lähdin opiskelemaan. Opiskelusta sain tarpeekseni vuodessa, en kestänyt katsella sitä turhauttavaa meininkiä harjoittelupaikoissa. Työpaikoista oli tällä välin tullut häviävä luonnonvara, Sitten aloin venyttämään penniä, onneksi oli kuitenkin säästöjä kertynyt. Nautin vapaana olosta, ulkoilin paljon, harrastustani kehitin eteenpäin uusilla kierrätykseen perustuvilla ideoillani Kaikkea hyvää alkoi kuitenkin elämässäni tapahtua muullakin rintamalla, mm. deittipuolella, oli nääs siihenkin kerrankin aikaa. Juuri vapauteen ja luovaan itsensä kehittämiseen totuttuani, pyysivät töihin ja sitä sitten jatkuikin aivan liian pitkään, huoh. Seuraava nousukiito alkoi taas työpaikasta lähdettyäni.

Mitä lama opetti? Ehkä vähän säästöjä kannattaa pitää tilillä hätävarana. Ihan tervettä välillä joutua miettimään ostoksiensa tarpeellisuutta. Joutenolo kehittää luovuutta, tekee hyvää inspiraatiolle ja uusille ideoille.

olin 30,v hyvässä työssä pankit oikein tyrkyttivät lainoja pitivät tyhmänä kun en ottanut JA SIJOTTANUT.  hauhon säästä pankistakin hämeen linnan spurkut hakivat taksilla lainoja takasivat toinen toisilleen. IHMETTELIN JA LOPPUKIN USKO PANKIN NEUVOIHIN KARISI. hyvä niin. jälki maininkeissa ostelin autoja ja pari asuntoa ne kun myin rakensin velattoman ok talon. järkevät tekivät todellisen tilin samat merkit ovat nytkin ilmassa nyt myydään ja 2v päästä ostetaan puolta halvemmalla takaisin.

15-16 vuotias. Lama ei varsinaisesti liikuttanut meidän perhettä ollenkaan kun oltiin ns.duunari perhe.Vanhempi tosin yh,mutta mistään ei oikeastaan ollut puutetta.

Mä olin yläasteella, mutta siellä ei lama varsinaisesti näkynyt. Kunta, jossa asuin, oli rikas lamankin aikana ja käytännössä mistään ei tarvinnut ylimääräistä säästää. Ei siellä nyt mitenkään juhlittukaan, mutta ei kitsasteltukaan.

Kotonakaan ei laman vaikutukset juurikaan näkyneet koska olin kotoisin äitini ylläpitämältä pientilalta ja tulot oli aina olleet pienet. Äiti oli pääasiassa kotona, jos ei käynyt tekemässä jollain muulla navetalla tilapäisesti töitä, ruokatarpeet tuli enimmäkseen omalta tilalta.

rahat kultaan kirjoitti:

olin 30,v hyvässä työssä pankit oikein tyrkyttivät lainoja pitivät tyhmänä kun en ottanut JA SIJOTTANUT.  hauhon säästä pankistakin hämeen linnan spurkut hakivat taksilla lainoja takasivat toinen toisilleen. IHMETTELIN JA LOPPUKIN USKO PANKIN NEUVOIHIN KARISI. hyvä niin. jälki maininkeissa ostelin autoja ja pari asuntoa ne kun myin rakensin velattoman ok talon. järkevät tekivät todellisen tilin samat merkit ovat nytkin ilmassa nyt myydään ja 2v päästä ostetaan puolta halvemmalla takaisin.

Pankit yritysjohto ja poliitikot on kopioinut saman talouspolitiikan tähänpäivään. Ihmiset ottaa lainaa tajuamatta tätä tosiasiaa.