Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

rahat kultaan kirjoitti:

olin 30,v hyvässä työssä pankit oikein tyrkyttivät lainoja pitivät tyhmänä kun en ottanut JA SIJOTTANUT.  hauhon säästä pankistakin hämeen linnan spurkut hakivat taksilla lainoja takasivat toinen toisilleen. IHMETTELIN JA LOPPUKIN USKO PANKIN NEUVOIHIN KARISI. hyvä niin. jälki maininkeissa ostelin autoja ja pari asuntoa ne kun myin rakensin velattoman ok talon. järkevät tekivät todellisen tilin samat merkit ovat nytkin ilmassa nyt myydään ja 2v päästä ostetaan puolta halvemmalla takaisin.

Joskus 2007 oli myös voimaperäistä asuntolainan tyrkytystä ja kuinkas sitten kävikään, tuli suurlama. Itsekin kävin pankin kutsumana "neuvottelussa", joka osoittautui asuntolainan markkinointitilaisuudeksi. En luottanut työpaikkaani, joten en uskaltanut lainaakaan ottaa, vaikka oikein poistuttuani peräänkin soittivat.

Työpaikkakin osoittautui palkkoja polkevaksi paskalaitokseksi, joten otin siitä loparit. Kyllä olisi varmasti asuntovelallisena vituttanut raataa siinä paikassa velkavankina!

Vierailija kirjoitti:

rahat kultaan kirjoitti:

olin 30,v hyvässä työssä pankit oikein tyrkyttivät lainoja pitivät tyhmänä kun en ottanut JA SIJOTTANUT.  hauhon säästä pankistakin hämeen linnan spurkut hakivat taksilla lainoja takasivat toinen toisilleen. IHMETTELIN JA LOPPUKIN USKO PANKIN NEUVOIHIN KARISI. hyvä niin. jälki maininkeissa ostelin autoja ja pari asuntoa ne kun myin rakensin velattoman ok talon. järkevät tekivät todellisen tilin samat merkit ovat nytkin ilmassa nyt myydään ja 2v päästä ostetaan puolta halvemmalla takaisin.

Joskus 2007 oli myös voimaperäistä asuntolainan tyrkytystä ja kuinkas sitten kävikään, tuli suurlama. Itsekin kävin pankin kutsumana "neuvottelussa", joka osoittautui asuntolainan markkinointitilaisuudeksi. En luottanut työpaikkaani, joten en uskaltanut lainaakaan ottaa, vaikka oikein poistuttuani peräänkin soittivat.

Työpaikkakin osoittautui palkkoja polkevaksi paskalaitokseksi, joten otin siitä loparit. Kyllä olisi varmasti asuntovelallisena vituttanut raataa siinä paikassa velkavankina!

Ja niin näkyi vituttavan muita, jotka olivat siihen velkavankeuteen erehtyneet, suoranaisia raivokohtauksia näin useita...

Olin 12 v. vuonna 1990. Isä yrittäjä, äidillä onneksi oli vakityö. Olin juuri sen ikäinen, että ymmärsin kutakuinkin koko katastrofin. (Ja muuten, miksi joku vaivautuu kommentoimaan, että "en ollut syntynyt vielä"? Ei sulla sitten varmaan ole hirveästi annettavaa tähän keskusteluun.) Hirveällä työnteolla vanhemmat selvisivät lainoista, autot vaihtuivat halvempiin eikä kotitalo mennyt pankille. Turvattomuus on kyllä varmaan jonkunlainen sukupolvikokemus ja nytkin talouden rallattaessa, sitä pelkää koko ajan, että lama tulee. Säästöjutut muistaa koulusta tietysti, kun enää ei ollutkaan voita näkkärille, saati että olisi ollut oikeaa leipää yms.  Perheessä meni usko pankkeihin tai viranomaisiin, se tarttui ja "itse pitää pärjätä" -asenne. Sillä sitten voi paiskia töitä parin burnoutin verran, jotta yrittää varmistaa itselleen taloudellisesti turvattua elämää.

Vierailija kirjoitti:

rahat kultaan kirjoitti:

olin 30,v hyvässä työssä pankit oikein tyrkyttivät lainoja pitivät tyhmänä kun en ottanut JA SIJOTTANUT.  hauhon säästä pankistakin hämeen linnan spurkut hakivat taksilla lainoja takasivat toinen toisilleen. IHMETTELIN JA LOPPUKIN USKO PANKIN NEUVOIHIN KARISI. hyvä niin. jälki maininkeissa ostelin autoja ja pari asuntoa ne kun myin rakensin velattoman ok talon. järkevät tekivät todellisen tilin samat merkit ovat nytkin ilmassa nyt myydään ja 2v päästä ostetaan puolta halvemmalla takaisin.

Pankit yritysjohto ja poliitikot on kopioinut saman talouspolitiikan tähänpäivään. Ihmiset ottaa lainaa tajuamatta tätä tosiasiaa.

Sähköpostiin tulee pankkien lainamainoksia koko ajan vaikka en ole kertaakaan ottanut lainaa.

Synnyin 1990, siis olin taapero ja pikkulapsi lama-aikana. Ei ollut mitään vaikutusta, vanhemmilla oli koko ajan töitä ja elintaso suht sama. Omat kokemukset lamasta on lähinnä sitä, että muut aikuiset puhui työttömyydestä ja koulukaverien perheissä lapset puhui vanhempiensa lamasta johtuvista konkursseista ja työttömyydestä. Koulussa saatiin käytetyt aapiset, mutta saatiin ne sitten kuitenkin omiksi keväällä.

YH-äiti menetti työnsä ja pudottiin köyhyyteen. Koko 90-luku oli äidille yhtä kurssitusta ja lisää kurssitusta ja välillä pätkätöitä. Ruokajonot ja kirkonapu tuli tutuiksi. Koulutus jäi lyhyeksi kun oli pakko mentävä töihin heti kun täytti 18-vuotta kun ei äiti olisi pystynyt tukemaan opintojen läpi toisin kun kaverien vanhemmat. Kaverit ihmetteli kun en lähtenyt heidän kanssaan opiskelemaan kun hyvinhän opintotuella pärjää (kyseisillä henkilöillä vanhemmat makselivat vuokrat, laskut ja ostivat ruuat).  Ei mennyt niin kuin Strömsössä. 

Vierailija kirjoitti:

olin 25 ja sain ensimmäisen lapseni -91. Parin vuoden päästä tulot tippuivat, kodinhoidontuen Helsinkilisä puolittui yms. Ennen äitiyslomaa ei ollut ongelmia löytää töitä, v. 1994 ei töitä saanut millään eikä lapselle hoitopaikkaa, palvelualojen palkat alkoivat laskea, verotuksesta poistui lapsivähennys ja yksihuoltajavähennys. Aloitin keikkatyöläisenä, vuoden päästä sain vakityön keikkailun ansiosta(sen jälkeen aina 2015 vuoteen töitä riitti hyvin, sitten alkoi ikä (50) tulemaan rekrytointien esteeksi, onnistuin kuitenkin vieläkin vaihtamaan alaa ja tienaan nyt enemmän kuin koskaan). Tissibaareja, -kampaamoja ja -autopesuloita perustettiin.  Näki miten raadollisesti hyväksikäytettiin toisten hädänalaista asemaa.

Asunnot olivat halpoja, yritin houkutella vanhempani ostamaan osakehuoneiston sijoitukseen (asuisin heille vuokralla, asumistuki kuittaisi osan vuokrasta) mutta he eivät tajunneet tarttua tilaisuuteen ( heillä molemmilla työt säilyivät, kunnalliset virat). Nyt asunnon arvo olisi kymmenkertainen jollei enemmänkin.

Lapsi aloitti koulun 90-luvun loppupuolella, ei ollut terveystarkastuksia, ei hammashoitoa, asuttiin huonolla alueella muiden köyhien kanssa. Päihdeongelmia oli naapurustossa paljon.

Ikea toi köyhällekin mahdollisuuden sisustamiseen, ennen ikeaa huonekalut olivat joko kalliita tai mauttomia. Pienliikkeet lopettivat, ennen oli ostarit täynnä pieniä erikoisliikkeitä, niiden tilalle tuli kaljakuppiloita ja kirppiksiä, alettiin rakentamaan suuria ostoskeskuksia.

90-luvun lama oli Mauno Koiviston  ajama, tämä kiitetty DEMARI ajoi Suomea EU-kuntoon mullistamalla rahamarkkinat. Tuhansien ihmisten kohtalosta ei välitetty, ainoastaan pankit piti pelastaa. Suuri rosvous tavan kansan omaisuudesta kasvottomalle rahaeliitille. Samalla tiellä ollaan edelleen.

Suurin osa näistä asioista kuulostaa hyvin tutuilta, lisäisin vielä että joksikin aikaa ilmestyi realisointikeskuksia sun muita firmoja, joissa nousukaudella ostettua hienoa ilmeisesti ulosmitattua tai konkursseissa velkojille jäänyttä tavaraa myytiin halvalla pois.

Viimeisestä kappaleesta en voi olla samaa mieltä, ei Koivistolla ollut eikä voinutkaan olla presidentin asemassa ratkaisevaa valtaa rahamarkkinoihin tai Suomen talouden ohjailuun. Syy löytyy pankeista ja myös liike-elämästä, joka vaati 80-luvun kasinohuumassa kaikkien taloutta kahlinneiden rajoitusten poistamista, vapaata lainanottoa ulkomailta, eikä sitten kyennyt hallitsemaan ottamiaan ylisuuria riskejä.

MakeFinlandShitAgain kirjoitti:

Punahilkka Marin aiheutti kiinteistönrealisoinnin nro 2, viimeksi meni vanhempien koti alta! Oksettava valtio, jota pitäisi ottaa pillistä kiinni sen riutuessa jo kuolonkorahduksissaan!

Vasta tekeillä 90-luvun lama vol 2. Talouden fundamentit vessanpytystä alas. Valtiolle eli yhteisvastuullisesti velkaa miljarditolkulla ja rahaa rikkaille yrittäjille ja yrityksille "kustannustukena" jota Lintilä jakaa kuola valuten kavereilleen. Samaan aikaan yli 300 tuhannen ! suomalaisen työttömän kohtalo ja yli 100 tuhannen ! pitkäaikaistyöttömän 540 eurolla kuussa ei ketään kiinnosta. On nyt vaan se afhanistan voivoi. 

olin n. 20.  Keskityin vain opiskeluun, ei kiinnostanut mikään muu. Opiskelin taloustieteitä joten sinänsä lama vaikutti siten, että opiskelin myös hiukan kansantaloutta mutta en valinnut pääaineeksi.  Seurasin talousuutisia innoissani.  Olin kai todella valveutunut. Muistan mm. Juhana Vartiaisen joka oli silloin tapetilla, koska väitteli -92. 

Olin saanut isoisäin perinnön käyttöön jolla ostin miniyksiön.  En uskaltanut ottaa opintolainaa, ja äitini vaahtosi etten saisi edes luottokorttia ottaa - velanotto oli todellinen kirosana siihen aikaan.  Joo, asuntoihin kannatti tuolloin sijoittaa. Ja obligaatioihin.  Laman aikanakin oli vähän sellainen matkustushäpeä, jengi ei matkustellut juuri mihinkään.  Istuttiin vaan kotona ja pantattiin niitä sijoitusasuntoja. En tunne KETÄÄN joka olisi siinä 91-93 käynyt etelässä tai alpeilla ihan vaan viikon lomalla. Vaikka kasarillahan se oli ihan normijuttu.  Kaukomaat olivat sama kuin nykyään puhutaan avaruusmatkailusta. Eli utopiaa.  Kukaan ei ostanut uutta autoa ennen -95. Me ruvettiin sitten porukalla käymään jatkuvasti Ruotsissa. Ihmiset ostivat hulluna koiria ja hevosia  kun ei matkusteltu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin 25 ja sain ensimmäisen lapseni -91. Parin vuoden päästä tulot tippuivat, kodinhoidontuen Helsinkilisä puolittui yms. Ennen äitiyslomaa ei ollut ongelmia löytää töitä, v. 1994 ei töitä saanut millään eikä lapselle hoitopaikkaa, palvelualojen palkat alkoivat laskea, verotuksesta poistui lapsivähennys ja yksihuoltajavähennys. Aloitin keikkatyöläisenä, vuoden päästä sain vakityön keikkailun ansiosta(sen jälkeen aina 2015 vuoteen töitä riitti hyvin, sitten alkoi ikä (50) tulemaan rekrytointien esteeksi, onnistuin kuitenkin vieläkin vaihtamaan alaa ja tienaan nyt enemmän kuin koskaan). Tissibaareja, -kampaamoja ja -autopesuloita perustettiin.  Näki miten raadollisesti hyväksikäytettiin toisten hädänalaista asemaa.

Asunnot olivat halpoja, yritin houkutella vanhempani ostamaan osakehuoneiston sijoitukseen (asuisin heille vuokralla, asumistuki kuittaisi osan vuokrasta) mutta he eivät tajunneet tarttua tilaisuuteen ( heillä molemmilla työt säilyivät, kunnalliset virat). Nyt asunnon arvo olisi kymmenkertainen jollei enemmänkin.

Lapsi aloitti koulun 90-luvun loppupuolella, ei ollut terveystarkastuksia, ei hammashoitoa, asuttiin huonolla alueella muiden köyhien kanssa. Päihdeongelmia oli naapurustossa paljon.

Ikea toi köyhällekin mahdollisuuden sisustamiseen, ennen ikeaa huonekalut olivat joko kalliita tai mauttomia. Pienliikkeet lopettivat, ennen oli ostarit täynnä pieniä erikoisliikkeitä, niiden tilalle tuli kaljakuppiloita ja kirppiksiä, alettiin rakentamaan suuria ostoskeskuksia.

90-luvun lama oli Mauno Koiviston  ajama, tämä kiitetty DEMARI ajoi Suomea EU-kuntoon mullistamalla rahamarkkinat. Tuhansien ihmisten kohtalosta ei välitetty, ainoastaan pankit piti pelastaa. Suuri rosvous tavan kansan omaisuudesta kasvottomalle rahaeliitille. Samalla tiellä ollaan edelleen.

Suurin osa näistä asioista kuulostaa hyvin tutuilta, lisäisin vielä että joksikin aikaa ilmestyi realisointikeskuksia sun muita firmoja, joissa nousukaudella ostettua hienoa ilmeisesti ulosmitattua tai konkursseissa velkojille jäänyttä tavaraa myytiin halvalla pois.

Viimeisestä kappaleesta en voi olla samaa mieltä, ei Koivistolla ollut eikä voinutkaan olla presidentin asemassa ratkaisevaa valtaa rahamarkkinoihin tai Suomen talouden ohjailuun. Syy löytyy pankeista ja myös liike-elämästä, joka vaati 80-luvun kasinohuumassa kaikkien taloutta kahlinneiden rajoitusten poistamista, vapaata lainanottoa ulkomailta, eikä sitten kyennyt hallitsemaan ottamiaan ylisuuria riskejä.

Silloin oli pressalla paljon valtaa, koivisto oli paljon vastuussa. Halonen leikkasi valtaa kun oma pesti oli lopuillaan ja vaihtoi hovioikeuden tuomarit globalisteiksi.

Olin lukiossa. Kouluruoka meni huonommaksi. Oman kunnan lukio oli aiemmin tarjonnut lukiolaisille kirjat maksutta, mutta ehdin muistaakseni nauttia siitä vain ensimmäisen luokan, kun se säästösyistä lopetettiin. Perheeni oli köyhä jo ennen lamaa, joten oman perheen taloudessa lama ei isommin tuntunut. Ehkä lama normalisoi köyhyyttä, lisäsi esim. kirpputorien määrää ja sitä kautta köyhänä oli tavallaan helpompaa. Toisaalta jatkuva puhe lamasta iskosti minuun aika synkät tulevaisuuden näkymät, esim. hermoilin jo lukion alussa miten on varaa opiskella lukion jälkeen mitään. Niin ja tietenkin se, että kesätöitä ei vain ollut, ei ainakaan ilman suhteita. Olin juuri siinä iässä, kun töitä olisi voinut jo löytyä. Lukion jälkeenkin töitä etsiessä tuntui, että jäin helposti muiden hakijoiden taakse kun ei ollut aiempaa työkokemusta, saati jotain vaihto-oppilasvuotta tai muuta meriittiä, jolla erottuisi edukseen.

Itse olin yläasteella silloin! Parhaiten muistan lehti jutut yrittäjien itsemurhista! Lisäksi tietenkin suur työttömyyden! Kosketti omaakin perhettä!

Lama oli jotenkin ankeaa aikaa, vaikka minun perheellä meni taloudellisesti suht hyvin. Mutta matkustelu loppui kuin seinään 1991.  Jotenkin muistan ruuan ankeuttajana. Syötiin mikropasta-annoksia ja pizzaa. Roiskeläpästä siirryttiin Kesoilin pizzeriaan, joka oli meidän paikkakunnalla ja hyvää pizzaa olikin. Aloitin dokaamisen. Sininen laatikko Lapinkultaa jaettiin kaverin kanssa harva se viikonloppu. Ja sitten täysi-ikäisenä, eli 21 v. Alkoon ostamaan väkiviinaa sekä yökerhoihin bilettämään. Kaikki oli pimeää, synkkää, talvisin ei ollut enää lunta. Lasketteluharrastus jäi kun ei päästy Alpeille ja missään Napapiirin eteläpuolella ei ollut lunta, ja toisaalta puolet laskettelukeskuksista menneet konkkaan. Eihän sitä uskaltanut edes suunnitella mitään reissua pohjoiseen kun ei tienny pyörivätkö hissit enää kauaa.

Kaupunki oli täynnä snägäreitä, valkoislla liinoilla ravintoloissa syöminen oli vain paperiteollisuuden herroja varten.  Sitä vain elettiin pikaruualla ja eineksillä. Uunikala oli harvinaista herkkua, silloin kuin oikein satsattiin. Ramppasin yhdessä Alepassa joka on edelleen olemassa ja minusta se oli hirveä.  Kadunvarsilla oli olutkuppiloita, sinne ne työttömät meni.  Ykkösen ratikka oli antiikkinen ja kaikki tämä teki matkan Alepaan kammottavan. Synkkä kaupunki, paskat kelit, golfissa ruumiita, olutkuppilat, ikäloppu raitiovaunu... 

Työharjoittelupaikkoja oli todella vaikea saada koko 90-luvun. Piti olla suhteita ja suosittelijoita ihan eri tavalla kuin nyt. Koska ei ollut mitään nettiä mihin ilmoittaa niin kaikki meni ns. tiskin alta. Työnantajat halveksuivat työkkäriä. Itse sain sieltä 90-luvun lopulla tosi hyvää palvelua työnhakijana. 

Muistan, että kotona syötiin puuroja, ällöä porkkanasosekeittoa, pyttipannua, kaalilaatikkoa ja leipäressua. 

Vastavalmistuneena töitä oli vaikea saada. Kun sitten töihin pääsi, niin sitten tehtiinkin niitä yötä päivää pienellä palkalla.

Just muistin lamasta yhden jutun.

SEISKA!

Muistan kuinka puolet katuvaloista sammutettiin ja teillä oli säästöpaikkaukset vain urissa.

Exä oli työttömänä, asunto- ja opintovelat päällä. Olin 1992-94 Saksassa töissä, sillä täällä ei alan hommia ollut. Jotenkin selvittiin, mutta muijasta tuli sittemmin exä osin tuon keikan seurauksena

Ja toinen: PICNIC - johan tuli ruokavalioon vaihtelua, katkarapuja, perunaa ja salaattia.

Ihmiset lukivat hulluina pääsykoikeisiin. Mihinkään korkeakouluun ei päässy todistuksella, hyvällä todistuksella pääsi vain merkonomiksi. Kaikki lukupaikat tupaten täynnä ja kaikki vaan puhuivat pääsykokeista. En päässyt Helsingissä edes mihinkään siistiin paikkaan lukemaan (Töölön kirjasto oli ns ykköspaikka).  Epätoivoisena pyörin ympäri kirjojeni kanssa. En edes muista mihin päädyin lukemaan, mutta luin - se on varmaa. Koska todellakin halusin sen opiskelupaikan.

Olin kolmekymppinen. Tavalliset ihmiset ostelivat sijoitusasuntoja ja useat hyödynsivät oman asunnon myyntivoiton verovapautta (1 vuosi). Hinnat nousivat nopeasti kunnes romahtivat jopa 50%. Monet olivat taanneet hulvattomasti lainoja. Epätoivoa...ei näkynyt valoa. Jäin työttömäksi ja pänttäsin hulluna pääsykokeisiin ja hakeuduin yliopistoon, jossa pahimmat lamavuodet. Sen jälkeen pääsin heti töihin.