Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen yhden kaveriperheen kanssa ollut se, jolta vastakutsuja ei ole tullut. Syy on ollut se, että kaveri kutsui melko usein kylään, eli en itse vielä ollut kokenut että olisi aika nähdä taas. Toiseksi olen introvertti ja pidän kovasti viikonlopuista jolloin ei ole mitään sovittua tekemistä, vaan aamulla mietitään mikä huvittaisi. Yleensä lähdetään oman perheen kesken luontoretkelle tai joskus kaupungille lounaalle ym kiertelemään. Kuitenkin arvostan sitä, että tämä kaveri on ”tehnyt työn” sen eteen, että meidän suhde on kehittynyt ja on nähty usein. Jos minun varassa olisi ollut, niin näin ei olisi käynyt. Olen minä nyt jo kai kerran kutsunut heidän perheen meillekin :) Ja itse asiassa tässä kirjoittaessa mieleen tulee, että laittaisin hänelle viestiä ja ehdottaisin tapaamista. Mitään vikaa siis hänessä eikä perheessään minun silmissä ole, vaikka olen ollut melko passiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Korona aika. En halua kotiini ketään ylimääräistä ja itse oon käynyt hyvin vähän missään kylässä Nyt.
Miten selität että kuitenkin somesi on täynnä ystäväperhevierailukuvia? Vai luitko aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Voi,kamala,eivät kai suomalaiset enää ole tuollaisia olemattoman itsetunnon kanssa kamppailevia surkimuksia? Liian hienoa? Tämä perhe kuulostaa oikein fiksulta ja mukavalta,en käsitä mistä homma kiikastaa. Suomalaiset ovat niin outoja,ei niistä ota pirukaan selvää. Ei edes alkeellisia peruskäyttäytymissääntöjä hallita,toivon parempaa tulevaisuutta tälle kivalle perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, vaikutat kivalta ja symppikseltä ihmiseltä!
Meillä ainakin on vielä koronavälttelyä. Ennen kävi paljon ihmisiä, sitten ei pitkään aikaan ketään. Vielä ei ole totuttu siihen että voisikin taas kutsua.
Meillä on myös läheisiä ja ystäviä jotka eivät _koskaan_ kutsu luokseen. Ollaan ratkaistu tämä niin että nähdään meillä. He tulevat kuitenkin mielellään tänne ja on todettu että tärkeintä että nähdään, ei se että menee jonkun typerän vuoroin vieraissa -säännön mukaan.
Kun oli rankka vaihe lasten ollessa pieniä niin tykkäsin nähdä leikkipuistossa tms. Tuntui vaan liian isolta urakalta siivota ja kokata vieraita varten ja vielä kammata oma tukka. Kotiin kutsuin vain todella rentoja ihmisiä, joita varten ei tarvinnut siivota ja jotka eivät olleet yhtään tuomitsevia vaan tajusivat tilanteen (meillä oli tuolloin usein aika sotkuista ja olin koko ajan väsynyt).
Usein tulee malli jota toistetaan, eli mekin nähdään tiettyjä ihmisiä ja tehdään ruokaa yhdessä, koska näin on totuttu. Voi olla että rapujuhliin kutsutaan tietty porukka, koska sama tehtiin viime vuonna ja ihmiset on urautuneita, eivätkä ajattele asiaa sen enempää. Voisitko sanoa jollekin järjestäjistä että olisi kiva tulla mukaan?
Ja vielä yksi, instasta tulee joskus vaan paha mieli, kannattaisko seurata vähemmän? Siellä totuus on myös usein vähän kaunisteltua.
Sinuna kutsuisin vaan sinnikkäästi ihmisiä käymään! Toivottavasti saatte kyläilykuviot käyntiin. Vaikutat mukavalta tyypiltä ja me ainakin oltaisiin mieluusti teidän kavereita. ☺️
Ihana kirjoitus!
Kiitos ❤️❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
Word✌️🔥🔥🔥🔥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Nyt kannattaa lopettaa se oman navan kaivelu. Se, että sinä haluat leikkiä vierailuleikkejä ei velvoita toisia yhtään mihinkään. He saavat valita tulevatko vai eivät. He saavat myöskin itse valita haluavatko kutsua vuorostaan vai ei. Monet ihmiset eivät ota sitä ei-vastausta todesta. Jankataan sitä kutsua niin kauan, että kutsuttu kuvittelee pääsevänsä helpommalla suostumalla tulemaan. Ja sitten jälkikäteen vielä nillitetään kun vastakutsua ei kuulu . Hohhoijaa...
Hohhoijaa itsellesi vaan. Miten joudut, aikuinen ihminen, tilanteeseen, ,jossa sinulle jankutetaan kutsua? Etkö osaa kerralla kieltäytyä niin pontevasti, että menee perille?
Täti opettaa: kun sinut kutsuu ihminen, jonka luokse et halua mennä, vastaa: kiitos kutsusta, mutta en tule, koska en halua tulla, en harrasta tälläaisia vierailuja tai vastakutsuja.
Äääää.....liian vaikeaa, eihän noin voi tehdä? Eipä tietenkään, mutta selän takana voi kyllä haukkua kutsujaa kotileikkien leikkijäksi ja jälkikäteen nillittää, että nyt se odottaa vastakutsua.
Minäkään en ymmärrä , miksi nämä sitkeät kutsujat eivät usko selvää eitä. Sanon kyllä joka kerta selkeästi ,ettei käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävä homma, mutta älä kuitenkaan mieti tuollaisia, että miten olla parempi ystävä. Ole vaan oma itsesi ja jos teitä ei kutsuta, niin parempi itsekin viilentää välejä. Ei kannata yrittää väkisin kenenkään suosioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut ! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Voi,kamala,eivät kai suomalaiset enää ole tuollaisia olemattoman itsetunnon kanssa kamppailevia surkimuksia? Liian hienoa? Tämä perhe kuulostaa oikein fiksulta ja mukavalta,en käsitä mistä homma kiikastaa. Suomalaiset ovat niin outoja,ei niistä ota pirukaan selvää. Ei edes alkeellisia peruskäyttäytymissääntöjä hallita,toivon parempaa tulevaisuutta tälle kivalle perheelle.
Jospa ap. ei ole kyllin sivistynyt niiden ihmisten makuun, keitä hän yrittää miellyttää. Koulutus kun ei tuo sivistystä eikä äly viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman, sen jälkeen kun lapset tuli niin kaikki kanssakäyminen väheni vaikka olisi luullut että menee toisinpäin. Monen kohdalla jo luovuttanut kun ei vastavuoroisuutta vaan ole. Tietysti lapset, työ, harrastukset jne. vie aikaa meillä kaikilla mutta se, ettei joillain koskaan sitä ole ottaa on kummallista. Itse mietin että aina voi jostain napsasta aikaa jos ystävä sitä pyytää. Sehän on vaan asenne ja järjestelykysymys, jos halua ylläpitää ihmissuhteita. Monet on vaan kai itsekkäitä nykyään. Uusiin ystäviin on kanssa hankala tutustua esim. lasten kautta kun aikuisilla tuntuu olevan jo ne ennalta sovitut ystävät ja tutut ja jos uutena yrität siihen niin saa usein viileähkön tai välinpitämättömän vastaanoton ja tulee olo että turha edes yrittää. Miettiihän sitä välillä miten omien lasten sukupolveen tällainen käytös tulee vaikuttamaan. Me aikuiset ollaan kuitenkin roolimalleja ja lapset ottaa monet tavat meistä.
Kyllä heillä on aikaa ja jaksamista, mutta vain tietyille tyypeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.
Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.
Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.
Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.
Sinähän voit aloittaa elämän helpottamisen sillä, että kasvatat selkärangan ja kieltäydyt kutsusta, jonka otat vastaan vain kohteliaisuuttasi = nössöyttäsi, vaikka tiedät, että tämä ihminen ei sinua kiinnosta, etkä todellakaan aio olla vastavuoroinen hänen kutsunsa suhteen.
Ei se ole kohteliaisuutta, että menee hampaat irvessä toiselle kylään. Todellakaan.
Mutta kun haluaa antaa toiselle mahdollisuuden. Ehkä meillä onkin jotain yhteistä ja viihdytään yhdessä. Usein se selviää vasta sitten kun ollaan juteltu yhdessä vähän pidempään.
Toisekseen viestissä johon vastasin mainittiin että myös kutsusta kieltäytyminen koettiin huonoksi käytöksesi eli ainoa oikea tapa oli näiden mielestä käydä kutsuttuna kylässä ja esittää vastakutsu. Ei muita oikeita tapoja….
No jos sua todella kutsuu kylään ihmiset, joita et tunne kovin hyvin, niin kyllä siinä tapauksessa justiin kannattaa kieltäytyä, jos etukäteen tiedät, että vastavuoroisuutta et halua kuin omilla ehdoillasi.
Huonointa käytöstä on mennä sinne kylään kurkkimaan, minkalaista täällä on ja minkälaisia noi on ja sitten vaan jättää heidät ulkopuolelle, kun eivät olleetkaan sun standardien mukaisia, mitä ne ovatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.
Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.
Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.
Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.
Sinähän voit aloittaa elämän helpottamisen sillä, että kasvatat selkärangan ja kieltäydyt kutsusta, jonka otat vastaan vain kohteliaisuuttasi = nössöyttäsi, vaikka tiedät, että tämä ihminen ei sinua kiinnosta, etkä todellakaan aio olla vastavuoroinen hänen kutsunsa suhteen.
Ei se ole kohteliaisuutta, että menee hampaat irvessä toiselle kylään. Todellakaan.
Minkäs sille voi että tämä kutsuja on niin epäkohtelias ettei ota kieltävä vastausta todesta vaan painostaa ja painostaa tulemaan. Kohteliasta käytöstä olisi uskoa se EI KIITOS.
Sun kannattaa katsoa peiliin ja panostaa uskottavuusongelmaasi. Kyllä minä kykenen kieltäytymään niin että se otetaan todesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman kokenut ! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?
Voi,kamala,eivät kai suomalaiset enää ole tuollaisia olemattoman itsetunnon kanssa kamppailevia surkimuksia? Liian hienoa? Tämä perhe kuulostaa oikein fiksulta ja mukavalta,en käsitä mistä homma kiikastaa. Suomalaiset ovat niin outoja,ei niistä ota pirukaan selvää. Ei edes alkeellisia peruskäyttäytymissääntöjä hallita,toivon parempaa tulevaisuutta tälle kivalle perheelle.
Alkeellisiin peruskäyttäytymissääntöihin kuuluu, että ei yritetä pakottaa toisia a) tulemaan kylään ja b) kutsumaan vastavierailulle. Näiden pakottajien ja mielensäpahoittajien kannattaisi joskus edes yrittää asettua niiden muiden asemaan. Varmasti heillä on syynsä miksi eivät halua olla tämän kutsuja määrittelemässä suhteessa häneen. Se että joku suostuu tulemaan käymään ja keskustelee sen aikaa kivasti kohteliaisuuttaan ei tarkoita että sitoutuu jatkuvaan kyläilyyn ja läheiseen suhteeseen perheiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.
Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.
Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.
Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.
Kiinnostaisi tietää miten teillä tuo menee keun kaverit tulevat teille 10v putkeen, mutta sinä et ole käynyt heillä? Eli kutsutko sinä heidät, vai pyytävätkö he päästä teille? Tässä ei varmaan ole itse kutsumisista niin kyse kuin siitä että ap haluaisi kavereita, mutta vaikka itse ottaa yhteyttä ja kutsuu kavereita kylään, niin nämä henkilöt eivät pidä häneen mitään yhteyttä. Asiahan on sinulla ihan eri, kun puhut kavereista, joita näät yhteyden pidon ollessa molemminpuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Nyt kannattaa lopettaa se oman navan kaivelu. Se, että sinä haluat leikkiä vierailuleikkejä ei velvoita toisia yhtään mihinkään. He saavat valita tulevatko vai eivät. He saavat myöskin itse valita haluavatko kutsua vuorostaan vai ei. Monet ihmiset eivät ota sitä ei-vastausta todesta. Jankataan sitä kutsua niin kauan, että kutsuttu kuvittelee pääsevänsä helpommalla suostumalla tulemaan. Ja sitten jälkikäteen vielä nillitetään kun vastakutsua ei kuulu . Hohhoijaa...
Hohhoijaa itsellesi vaan. Miten joudut, aikuinen ihminen, tilanteeseen, ,jossa sinulle jankutetaan kutsua? Etkö osaa kerralla kieltäytyä niin pontevasti, että menee perille?
Täti opettaa: kun sinut kutsuu ihminen, jonka luokse et halua mennä, vastaa: kiitos kutsusta, mutta en tule, koska en halua tulla, en harrasta tälläaisia vierailuja tai vastakutsuja.
Äääää.....liian vaikeaa, eihän noin voi tehdä? Eipä tietenkään, mutta selän takana voi kyllä haukkua kutsujaa kotileikkien leikkijäksi ja jälkikäteen nillittää, että nyt se odottaa vastakutsua.
Minäkään en ymmärrä , miksi nämä sitkeät kutsujat eivät usko selvää eitä. Sanon kyllä joka kerta selkeästi ,ettei käy.
Menetkö silti? Ehkä siksi he eivät usko eitäsi.
Aplle muutama näkökohta
- Korona, ei olla nähty Korona aikana muuta kuin lähimpiä sukulaisia
- Meillä esim rippijuhliin on kutsuttu aina suvun piirissä vain lähimmät sukulaiset. Naapuri kutsui meidät lapsensa rippijuhliin ja mentiin mutta ei kutsuttu meidän juhliin koska meillä ei ole tämä ollut tapana. Enkä koe että meidän pitäisi muuttaa omia tapoja naapurin takia.
- monilla on erilaisia tapahtumia ja kaveriporukoita eikä välttämättä tule mieleen kutsua esim tietyn kaveriporukan saunailtaan uutta tuttava koska aina on oltu samalla sakilla. Tai sitten olettaa että uutta tuttava tuskin kiinnostaa rapuillalliset joten ei siksi kysy
- minulle jäi aloituksesta epäselväksi etsiikö ap itselleen ystävää, lapselle ystäviä vai perhetuttuja? Meillä kyläiltiin joskus perheenä lasten kavereilla. Pian mieheni esitti voisinko mennä lasten kanssa. Mieheni ei löytänyt mitään yhteistä näiden lasten isien kanssa. No jatkossa nähtiin perheiden äidit ja lapset ja hyvin harvoin tyyliin ollaan jonkun kotona kahvittelemassa. Usein saatoin laittaa vaikka lauantai aamuna viestin useille lasten kavereiden äideille että nappaan evästä mukaan ja lähden lasten kanssa mäkeä laskemaan paikkaan x kellonaikana Y. Vinkkasin että autoon mahtuu kolme lasta jos jonkun lapset haluavat mukaan eikä vanhempi pääse sinne. No välillä olin mäessä vaan omien lasten kanssa. Toisinaan minulla oli auto täynnä omia ja muiden lapsia kun mentiin mäkeen. Ja joskus taas meitä oli monta autollista äitejä ja lapsia mäessä. Spontaania, helppoa ja vaivatonta yhdessä olemista.
- meillä ei ole oikeastaan lainkaan sellaisia tuttavaperheitä joita tavattaisiin koko perheenä. Kaverit on osin yhteisiä ja osin omia. Välillä miehen kaveri tulee yllättäen moikkaamaan miestä mutta jos mies ei ole kotona niin juttelee minun ja lasten kanssa tunnin. Toisaalta osaa miehen kavereista en juurikaan tunne.
Ap vinkkinä on todella haastavaa löytää perhe jossa kaikki ystävystyisivät keskenään. Helpompi löytää kaikille erikseen sopiva ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi). Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.
Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?
Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?
Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D
Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.
Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.
Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.
Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.
Ja ihminen, jolla on materiaa, eli kivoja astioita (no villeroista en tykkää minäkään), osaa laittaa ruokaa ja kattaa kauniisti, haluaa kestitä kutsuttuja hyvin, ei voi arvostaa taiteita, kirjallisuutta ja luontoa? Sulla on kuule niin kapea katsantokanta, että meillä todellakin on eri arvot.
Ei se, että aikuinen ihminen on tullut hankkineeksi materiaakin ja osaa + haluaa siitä joskus ystävien kanssa nauttia, vähennä hänen muuta toimintaansa mitenkään.
Ja vähiten mua kiinnostaa kieltämättä kiinnostaa ihmiset, jotka julistavat arvostavansa taiteita ja kirjallisuutta, kun yleensä sitten heidän kanssaan keskustellessaan joutuu pettymään, kun voivat joo arvostaa, mutta eivät näistä mitään tiedä.
En tiedäkään taiteista kovin paljon , se ei ole pointti vaan se on pointti että minusta ja minun ystävistä on tosi kiva jutella taiteista , kirjallisuudesta , musiikista ja juoda kaffeet minun eripari kupeista.
Ja tämä kokemusko menee pilalle, jos kupit ovat jotain muuta kuin eriparia?
Meidänkin illanvietoissa puhutaan paljon kirjallisuudesta (kaikki lukevat paljon) , taiteista jonkun verran (jos joku on käynyt jossain), musiikista kiivaasti, koska on niin erilaisia musiikkimakuja ja useat soittavatkin jotain, eikä sitä ole haitannut se, että kuppini eivät ole eriparia.
Näetkö ehkä, miten kapeasti ja ennakkoluuloisesti arvioit ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.
Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!
Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.
Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.
Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.
Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.
Kiinnostaisi tietää miten teillä tuo menee keun kaverit tulevat teille 10v putkeen, mutta sinä et ole käynyt heillä? Eli kutsutko sinä heidät, vai pyytävätkö he päästä teille? Tässä ei varmaan ole itse kutsumisista niin kyse kuin siitä että ap haluaisi kavereita, mutta vaikka itse ottaa yhteyttä ja kutsuu kavereita kylään, niin nämä henkilöt eivät pidä häneen mitään yhteyttä. Asiahan on sinulla ihan eri, kun puhut kavereista, joita näät yhteyden pidon ollessa molemminpuolista.
Kaverit tai sukulaiset jotka käy meillä yleensä kysyvät että ovat ohikulkumatkalla tai voisivat tulla käymään ajankohtana x meille jos se meille sopii. Yleensä sopii. Me ei muuten liikuta paikkakunnalla (tai sen lähellä missä asuvat).
Muutenkin meillä vieraat tulevat usein yllättäen tai soittavat että voiko teille tulla. Samoin toimimme itse.
Minkäs sille voi että tämä kutsuja on niin epäkohtelias ettei ota kieltävä vastausta todesta vaan painostaa ja painostaa tulemaan. Kohteliasta käytöstä olisi uskoa se EI KIITOS.