Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(

Vierailija kirjoitti:

Käytät ap liikaa hymiöitä. Annat vaikutelman infantiilista ihmisestä, joka on sellainen touchy-feely-needy.

Eli ihmiset tulevat kohteliaisuudesta kerran, kun kutsut, mutta eivät tahdo lähempää tuttavuutta. Koska tietävät, että kaltaisesi ihmiset ovat rasite.

Aina vellomassa emootioissaan ja oksentamassa murheitaan muille. Kuten nytkin tällä palstalla.

Kiva juttu, että osaat puhua hienoa kieltä, mutta voisitko suomentaa nämä vierasperäiset sanat?

terkuin perämettän juntti

Syynä on suomalainen juro kulttuuri. Ei tuollaista ole muualla. Itse muutin siksi pois.

Ei suomalaiset tee muuta kuin käyvät töissä ja katsovat televisiota.

Parisuhteet ovat täysin tunteettomia. Osittain siksikin eivät kutsu.

Suomen kaupungit ovat usein nuoria ja suomalaiset ovat siten metsäkansaa. Ei ole totuttu ihmisiin.

Lisäksi heikko itsetunto (mikä näkyy tässäkin keskustelussa syyllistämisenä) Bussi pysäkilläkin välttelevät muita 5 metrin välein.

Silmiin ei katsota, naapuria ei moikata. Hissit ovat painajaista, kukaan ei edes hengitä, eikä olevinaan huomaa toista.

Näin se vain menee.

Kyllä meillä ainakin syy edelleen olla kutsumatta vieraita on korona. Ja tiedän, etten ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hyvin tyytyväinen, että koronan takia kyläilyt ja kutsumiset sai ongelmitta jätettyä pois.

Itse inhoan juhlien järjestämistä. Järjestän kyllä, jos on pakko ja silloin huolehdin kaikesta ihan täydellisesti, mutta onneksi vain harvoin on pakko.

Järjestän aika mielelläni vaikka kahden perheen yhteisiä luontoretkiä, jolloin homman nimi on se, että ajelemme jonnekin tiettyyn aikaa ja molemmat perheet ottavat eväänsä mukaan. Menemme kävelemään jonkun tietyn reitin, esimerkiksi kerran kävelimme ystäväperheen kanssa noin 12 km ja välillä pysähdyimme syömään kauniille paikalle. Kävely meni tosi kivasti, saimme jutella rauhassa kävellessä ja syömiset olivat mieluisia kaikille, sillä ne olivat ihan itse tehtyjä. Retken jälkeen lähdimme taas omille teillemme ja kaikesta jäi hyvä fiilis, tuli ulkoilua ja juteltua, lapset viihtyivät tosi hyvin myös.

Me toivotaan ystäviä, joita voi kutsua myös sekä kotiin että mökille, siten että lapsikin oppii, mitä ovat perheystävät. Ei haluta nähdä vain kahviloissa ja patikoimassa.

Mitä on perheystävät? Onko se jokin pakollinen ystävämuoto, mikä pitää jo lapsuudessa oppia?

Kyllä on! Toki on. Eivät kaikki halua lapsestaan juuretonta, joka tapaa pari kerta vuodessa vanhempien kaveria kahvilassa…

Minkä ihmeen takia lapsen pitäisi tavata vanhempiensa kavereita? Lapselle kutsutaan kotiin leikkimään lapsen omia kavereita. Ilman niitä vanhempia. Toki tämä onnistuu vasta lähempänä eskari-ikää.

Niin samaa mieltä!!! Mut pakotettiin lapsena mukaan, kun vanhempani menivät tapaamaan ystäväpariskuntaansa. Tällä pariskunnalla oli kaksi poikaa ja olisin ottanut mieluummin vaikka sikotaudin ja vesirokon samaan aikaan  kuin ollut 15 minuuttia niiden jätkien seurassa. Joten istuinkin aina sen pari tuntia hiljaa sohvannurkassa ja odotin vain hetkeä, jolloin lähdetään kotiin. Painajaista. Olin ikionnellinen, kun lopulta sain jäädä yksin kotiin eikä tarvinnut enää lähteä mukaan.

Minulla sama kokemus, reilu 20 V sitten kutsuin uusia naapureita, vanhoja naapureita, lasten kaverien vanhempia, sisaruksia, sukulaisia ym tarjosimme ruokaa, rapuja tms tilanteesta riippuen. Vastakutsuja ei tullut, eikä ole tullut, veljen luo kutsuttiin kerran uuden vuoden aattona, kahvit tarjottiin

Olen miettinyt paljon missä on vika ja keitä olisi pitänyt kutsua että olisi saanut ystäviä

Onko kaikilla pakko olla ystäväperheitä? Meillä minä kuljen lasten kanssa kyläilemässä minun ystävien luona,mies mieluummin möllöttää kotona. Toimii myös toisinpäin. En välitä keskustella ja pönöttää miesten seurassa joten pyydän vain rouvan lapsineen vastavierailulle. Silloin oma mieheni yleensä häipyy töihin. Onhan se varmaan vaikeakin löytää sellaista kaveriperhettä jossa miesten kemiat kohtais, naisten kemiat kohtais ja lapsetkin vielä olis parhaita kavereita!

Minä pyydän myös lasten kavereita kylään (6 &10 v) mutta en heidän vanhempiaan koska ei vaan kiinnosta istua tuntitolkulla kahvipöydässäjaarittelemassa tyhjää paskaa sellaisten ihmisten kanssa jotka ei kiinnosta millään lailla.

Ei vastaa sinun pulmaan AP muuten kuin siltä näkökannalta että ehkä näissä perheissä on tyyppejä jotka on kuin minä, epäsosiaalisia tai mitä onkaan.. viettäkää aikaa sen yhden kivan perheen kanssa ja eihän sitä tiedä jos sieltä löytyy lisääkin ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?

Meillä on siistiä ja harrastan sisustamista, ja tykkään panostaa myös esteettisesti kauniisiin tarjoiluihin, mutta lähes kaikilla heillä jotka luettelin, on paljon ”hienompaa” eli isompi asunto esim kattohuoneisto tai omakotitalo.

Ette siis usko miten olen surrut tätä. Olen miettinyt miten ollaan loukattu, olemmeko sanoneet jotain tyhmää, haukkuneet jotain, onko mies päästänyt jonkun typerän vitsin, puhunut päälle. Olen hakenut vikoja vaikka mistä 🥺☹️

Toisaalta tuo yksi perhe on, jossa molemmat vanhemmat ovat tosi reippaita, ja he aina haluavat tulla meille. Se pistää miettimään että jos meissä ei olekaan vikaa? Miten lähestyä näitä ihmisiä (enää?) jotka ovat meillä olleet mutta eivät kutsu heille..? Ei mitenkään vai pyytää kerta toisensa perään yksipuolisesti

Ap kiittää

harrastan sisustamista ja kaikilla on niin hienoa, mikset vielä opettelisi ruotsia. vika voi olla siinä että haisette pahalle. harrastan sisustamista kertoo kaiken tarvittavan-kukaan ei viitsi kuunnella omaakehuasi.

Pitäisikö sinun mieliksesi valehdella, että koti on sotkuinen ja paskainen läävä?

Ap kertoo että koti on siisti ja panostaa siihen, ja kiva on myös vieraille kyläillä tämmöisessä.

Ap harrastaa sisustamista, sinä harrastat netissä haukkumista 😋

Ap harrastaa sisustamista ja haluaa kutsua ihmisiä kotiinsa katsomaan sisustustaan. No minäpä en harrasta sisustamista enkä kutsu kotiini ketään ihastelemaan sisustustani. Kutsun kyllä kotiini ihmisiä, mutta en ap:n kaltaisia. Eikä kotini ole sotkuinen eikä paskainen läävä. Olen kyllä käynyt ap:n kaltaisilla kylässä, kun on kutsuttu. Ihan vain kohteliaisuuttani olen vastannut kutsuihin myöntävästi. Ikävä kyllä mulle on tästä ketjusta tullut mielikuva, että ap on vain tyhjä kuori, joka yrittää miellyttää muita, jotta muut tekisivät kuten hän haluaa. 

Hienoja ruokia saa ravintoloistakin, jos haluaa. Moni aloittajan kutsumista ei todennäköisesti vain kehtaa kieltäytyä kutsusta. Tulevat, kun kutsutaan, mutta eivät olisi lainkaan pahoillaan, vaikka koskaan enää ei kutsuttaisi. Kannattaisi ehkä kodin sisustamisen sijasta keskittyä enemmän itsensä kehittämiseen ja siihen, että tulisi muiden silmissä mielenkiintoisemmaksi kuin uudet ikkunaverhonsa. 

Vitsi sulla on kyllä paha olo, kun jaksat kirjoittaa näitä haukkumisiasi tänne.

Ap harrastaa sisustamista, mutta kertoi että kutsu ketään katsomaan mitään, vaan ystäviksi heille, ja lapselleen. Luetun ymmärtäminen… Vai et vain halua ymmärtää🙄

Tämä on ensimmäinen ketjuun kirjoittamani kommentti. Voi  olla, että kommenttini osuus sisustuksesta meni pieleen. Mutta edelleen kutsumilleen ihmisille ap saattaa olla vain tyhjä kuori, jolla ei ole muille mitään muuta annettavaa kuin hienot tarjoilut. Ja hienoja tarjoiluja saa ravintoloistakin. Suosittelen ap:tä viettämään aikaa näiden ihmisten kanssa ihan muualla kuin omassa kodissaan ja omissa juhlissaan. Lähtemään vaikka lenkille, leffaan, keilaamaan, sienestämään tai mitä tahansa muuta. Antamaan muille ihmisille itsestään muutakin kuin kivasti sisustetun kodin ja hyvät tarjottavat. On ihmisiä, jotka eivät ihan oikeasti kehtaa kieltäytyä saamastaan kutsusta. Menevät, vaikka tippaakaan ei huvittaisi. 

Mitä tulee lasten kaveritapaamisiin, niin 4-vuotiaaksi asti yleensä riittää, että kavereiden kanssa voi leikkiä päiväkodissa. Sen jälkeen voi alkaa järjestämään lapselleen nk leikkitreffejä, mutta vain lapsille. Kaverin vanhempia ei tarvita enää mukaan. Kaverin vanhemmat sekä tuovat että hakevat lapsensa. Toki ap voi tarjouta hakemaan ja/tai tuomaan kotiin kaverin, jos kaverin vanhemmilla ei syystä tai toisesta ole mehdollisuutta kuskaamisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen keskustelu tästä virisikään. Viestejä tulvii niin paljon, että tuntuu, ettei ehdi lukemaan. On ollut niin ihana lukea fiksuja, ajatuksella kirjoitettuja viestejänne, ja kokemuksianne perheystävistä.

Teimme myös itsetutkiskelua eilen, ja kysyin mieheltäni teidän kysymiänne asioita, laitan oheen mitä hän sanoi:

”Meitä ei kutsuta, koska arki töissä ja pienten lasten kanssa on useimmille niin rankkaa, että kaikki (helsinkiläiset) jos he kutsuvat, he haluavat mieluummin kutsua omia perheenjäseniään ja 30 vuotta tuntemiaan lähiystäviä, mutta meissä ei ole mitään vikaa”

”Minä olen aivan tyytyväinen ilman liikoja kyläilyjä, oman perheen kanssa, haluan levätä” 😁

Laitan tähän tosiseikkoja, niin voitte vielä antaa tarkempaa kommenttia mitä mahdollisesti tehdä toisin:

- Olemme korkeakoulutettuja

- Kotimme on pieni (ei valtava lukaali, mutta ei kaksiokaan) ja aika hieno. Eli remontoitu ja sisustettu, siististi ja erikoisesti. Joku voi kai tosiaan pitää tätä liian hienona ja luulla, että haluamme vastaavaa kylässä tai että olemme jollain lailla pyrkyreitä (emme ole) Myös Villeroyn astiat muun ohella löytyy 😅

- Emme ole juoppoja. Käytämme vain kohtuudella alkoholia. Pienen lapsen kanssa arjessa alkoholi ei juuri ole missään roolissa.

- Lapsemme ei ole huonotapainen tai millään tavalla sotke tai riehu kenenkään luona. Kädet pestään, eikä anneta töhriä kenenkään koteja. Lapsi voi jäädä myös hoitoon, tai jomman kumman vanhemman kanssa. Näillä jotka kokoontuvat (ilman meitä) on kyllä myös pieniä lapsia.. lapsemme lapsuudenystäviä🥺 Myös hänen puolestaan kärsin…

- En/ emme puhu pelkästään lapsista tai keskeytä juttua jos taapero tekee jotain.

- Minun on vaikea soitella. Odotan myös viestittelyssäkin jonkun kaverin kanssa vuorovaikutteisuutta, ja tuntuu heti että ketään ei kiinnosta, jos joutuu itse aina lähestymään esim lapsen kaverin vanhempia. Luovutan helposti. Loukkaannun? Tai paremminkin vetäydyn seurasta.

- Puhumme molemmat aika paljon, ja olemme energisiä. Varmaan siis energiasyöppöjä jonkun mielestä? Tai ehkä aktiivisia, yritteliäitä toisen mielestä.

Hmm, mitähän muuta? Olen linjoilla hetken, jos jäi jotain olennaista kertomatta. Mitä aiomme tehdä jatkossa toisin?

- Pyydämme vielä 1-2 kertaa meille tai mökillemme sellaisia ystäviä, joista todella pidämme, vaikka meitä ei olisi kutsuttu heille. Annamme uuden mahdollisuuden ja menemme puolitiehen vastaan. Sitten jos ei vieläkään pyydetä, voisi vielä kerran ehdottaa jotain, ja kokeilla kutsua itseään heille, eli esittää yhteistä tekemistä ja päivämäärää ja sen jälkeen kysyä ”jos me tulisimme Munkkiniemeen tms”

- Tarjoilut matalammalla kynnyksellä esim täällä ehdotettu muusi ja kylmät juomat. Tai kahvi ja pullat vain.

- Laitamme Instassa mykistykselle ne, eli emme enää edes seuraa sellaisia ihmisiä, joilla on ollut kymmeniä mahdollisuuksia kutsua meitä, tai jotka asuvat lähellä ja/tai käyttävät koko ajan somea, mutta eivät laita meille viestiä tai pyydä meitä koskaan mukaan. Eli selkeästi valikoivat pyrkyrit, joilla on laskelmoiva ja ilkeä luonne, ja jotka joka viikko viimeisen vuoden ajan ovat löytäneet aikaa kuitenkin tavata muita kavereita, mutta me emme ole mahtuneet mukaan edes pihajuhliin.

- Pyrimme tutustumaan avoimemmin vanhempiin tai huomaamattomampiin ihmisiin, sekä kutsumaan naapureita ja sellaisia vilpittömiä ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella esim auttaneet meitä jossain. Tunnistamaan paremmin tämän, että emme itse olisi vain statuksen takia vailla kutsua jonkun lähipiiriin, joka ei meistä todella välitä.

Tuhannesti kiitos vielä kaikista asiallisista vastauksista ❤️

Ap

No niin, Ap on oikeasti tosi fiksun oloinen. Ja Ap:n mies on varmasti oikeassa, yksi syy on että olette opiskelleet pitkään ja olette maalta, ystävät jääneet maalle, ja ette ole helsinkiläisiä. He kutsuvat lapsuudenkavereitaan se on totta!

Olen melko varma myös että yksi syy on kateus.

Olette aikaansaapia: korkeat tutkinnot, lapsi, remontti. Oma kaunis koti, monella Helsingissä on vain se ihan pieni asunto, jos sitäkään. Ja oma mökki noin nuorena. Kerrot myös, että olette energisiä ja yritteliäitä. Teidän kanssa tunnetaan vajausta, olette oikeasti reippaita. Tämä tunne tuli minulle. Teissä ei ole vikaa.

Minun neuvo: panosta kaikki sellaisiin jotka pyytävät myös teitä. Etsi vähemmän kateellisia, hyväitsetuntoisia ihmisiä kaveriksi.

Ap näköjään vastailee itselleen tässä ketjussa. 

Juu, asia on sinulle tärkeä ja haluat sekä pitää viestiketjua yllä, että kehua itseäsi.

Itseasiassa minulla on vähän samantyyppinen ongelma. Huomasin, että olemme monessa suhteessa samanlaisia: Ensinnäkin korostat sitä, että panostat siihen, että kaikki olisi ihan täydellistä kun vieraat tulee. Toisekseen vatvot asiaa ihan liikaa ja mietit, että mitähän hekin ajattelevat tästä ja tuosta ja miten pitäisi olla, että miellytät heitä ja ystävyytenne syvenisi.

Herättävää tunnistaa ja huomata näitä juttuja, jotka selkeästi ovat varmaan minunkin kohdallani syy, että meitä ei kutsuta mihinkään.

Minulle on joskus (sukulaiset) sanoneet, että voitaisiin olla ihan rennosti vaan, ettei tarvisi niin panostaa. Eräs ystäväni tokaisi nähdessään tarjoiluni, että "Selvä, en enää ikinä kutsu sinua meille kylään!"  Hän oli vähän loukkaantunut, että olin panostanut tarjoiluihin ihan tavallisella kyläilyllä ja koki, että ei jaksaisi ja pystyisi itse samaan. Oletti kai, että odotan jotain "yhtä hienoa", jos ollaan heillä.  Ei, en odota, ellei sitten ole joku spesiaalijuhla. Selitin kyllä hänelle, että pidän leipomisesta ja ruoanlaitosta ja halusin vain kokeilla, kun oli innostusta. 

Mutta moni muu (kuin tämä ystäväni) ei varmaankaan uskalla sanoa samanlaista ajatusta ääneen, jos kokee että on "liian hienoa".

Omasta mielestäni tietysti olen rento ja mukava ja en missään nimessä halua esitellä sisustusta ja odota kehuja (vaikka kyllähän se hivelee....)  

 

Minä en ihan ymmärrä tätä vastavuoroisuuden vaatimusta. En minä ole koskaan kutsunut ihmisiä kylään vastakutsun toivossa, vaan siksi että minä haluan heidät kylään ja haluan viettää sen illan heidän kanssaan. Meillä on kavereita joiden kanssa tavataan lähes yksinomaan meillä ja kavereita joiden kanssa tavataan lähes aina heillä. Ei se ole ollut mikään ongelma. Kyllä sen huomaa, kun ihmiset nauttivat yhteisestä ajasta ja kaikilla on hauskaa. Mitä väliä sillä on kenen luona se vietetään?

Nyt keskity siihen perheeseen, ketkä vastakutsuvat. Yksikin ystäväperhe riittää, ei muillakaan sellaisia ole montaa. 

Minä tykkään ihmisistä ja kutsunkin, mutta ärsyttää hoitaa tarjoilut. Vihaan ruuanlaittoa ja tiskien laittamista koneeseen ym. Muuten meille kyllä saisi tulla kylään, mutta en jaksa tarjoiluja.

Tykkään kyllä monista ihmisistä, mutta koen kyläilyssä liikaa vaivaa. Ja se on pois muilta asioilta, mitä haluan vapaalla tehdä (oma harrastus ym.).

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Odotin, että tämä ketju aukeaa, koska asia on minulle erittäin tärkeä. Olen tuo joka kirjoitti työkaveristaan, joka tutustutti ihmisiin.

Suretti ja pisti vähän vihaksi lukea näitä ihmisten kommentteja, miten ap on hienosteleva, ei sinne haluta, kun ihan sisustaa kotinsa ja laittaa hienot tarjoilut, eikä ainakaan kutsuta ihmistä, joka on tuollaista tehnyt! Ap pitäisi lopettaa ja mennä sienimetsiin rämpimään, että osoittaisi olevansa kiva ihminen.

Toinen toitotus on, miten meidän perheessä viihdytään vain keskenään, mitä nuo ihmiset haluaa meille änkeä, halveksivasti puhutaan ihmisistä, jotka kyllä haluaa tulla, korostetaan, että minä kuljen lasten kanssa vain omien kaverien kanssa.

Ette tiedä,miten pahalta tuo tuntuu ihmisestä, joka oli vuosikausia kroonisesti todella yksinäinen. Tuo, että ihmisillä olisi vara valita ystäviä, joku tulisi heidän kotiinsa, kun kutsuvat, mutta heillä on varaa ylimielisesti luetella syitä, miksi heille ei kyllä tämä kelpaa.

Kenenkään ei pidä tietenkään kutsua eikä muuta jos ei halua, mutta voisi olla edes sen verran inhimillinen, ja haluan sanoa sivistynyt, että ei ilku ja ilveile niistä ihmisistä, jotka heitä haluaisivat tavata ja kaipaavat ystäviä.

Jälleen sydämessäni ihan lämpenee, kun ajattelen hetkeä, jolloin työkaverini vain kysäisi, että niin huvittaisiko sinuakin lähteä mukaan, sinne tulee tyyppejä, jotka harrastaa tuota samaa samaa kuin sinä? Hänellä jos kenellä oli ystäviä, parisuhde, harrastuksia ja silti hän olisi sitä mieltä, että yksi mahtuu vielä ja sain mennä ihan omana itsenäni ilman, että olisin rämpinyt hänen kanssaan sienimetsässä, mitä hän rakastaa ja minä en.

Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi).  Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.

toinen samanlainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen keskustelu tästä virisikään. Viestejä tulvii niin paljon, että tuntuu, ettei ehdi lukemaan. On ollut niin ihana lukea fiksuja, ajatuksella kirjoitettuja viestejänne, ja kokemuksianne perheystävistä.

Teimme myös itsetutkiskelua eilen, ja kysyin mieheltäni teidän kysymiänne asioita, laitan oheen mitä hän sanoi:

”Meitä ei kutsuta, koska arki töissä ja pienten lasten kanssa on useimmille niin rankkaa, että kaikki (helsinkiläiset) jos he kutsuvat, he haluavat mieluummin kutsua omia perheenjäseniään ja 30 vuotta tuntemiaan lähiystäviä, mutta meissä ei ole mitään vikaa”

”Minä olen aivan tyytyväinen ilman liikoja kyläilyjä, oman perheen kanssa, haluan levätä” 😁

Laitan tähän tosiseikkoja, niin voitte vielä antaa tarkempaa kommenttia mitä mahdollisesti tehdä toisin:

- Olemme korkeakoulutettuja

- Kotimme on pieni (ei valtava lukaali, mutta ei kaksiokaan) ja aika hieno. Eli remontoitu ja sisustettu, siististi ja erikoisesti. Joku voi kai tosiaan pitää tätä liian hienona ja luulla, että haluamme vastaavaa kylässä tai että olemme jollain lailla pyrkyreitä (emme ole) Myös Villeroyn astiat muun ohella löytyy 😅

- Emme ole juoppoja. Käytämme vain kohtuudella alkoholia. Pienen lapsen kanssa arjessa alkoholi ei juuri ole missään roolissa.

- Lapsemme ei ole huonotapainen tai millään tavalla sotke tai riehu kenenkään luona. Kädet pestään, eikä anneta töhriä kenenkään koteja. Lapsi voi jäädä myös hoitoon, tai jomman kumman vanhemman kanssa. Näillä jotka kokoontuvat (ilman meitä) on kyllä myös pieniä lapsia.. lapsemme lapsuudenystäviä🥺 Myös hänen puolestaan kärsin…

- En/ emme puhu pelkästään lapsista tai keskeytä juttua jos taapero tekee jotain.

- Minun on vaikea soitella. Odotan myös viestittelyssäkin jonkun kaverin kanssa vuorovaikutteisuutta, ja tuntuu heti että ketään ei kiinnosta, jos joutuu itse aina lähestymään esim lapsen kaverin vanhempia. Luovutan helposti. Loukkaannun? Tai paremminkin vetäydyn seurasta.

- Puhumme molemmat aika paljon, ja olemme energisiä. Varmaan siis energiasyöppöjä jonkun mielestä? Tai ehkä aktiivisia, yritteliäitä toisen mielestä.

Hmm, mitähän muuta? Olen linjoilla hetken, jos jäi jotain olennaista kertomatta. Mitä aiomme tehdä jatkossa toisin?

- Pyydämme vielä 1-2 kertaa meille tai mökillemme sellaisia ystäviä, joista todella pidämme, vaikka meitä ei olisi kutsuttu heille. Annamme uuden mahdollisuuden ja menemme puolitiehen vastaan. Sitten jos ei vieläkään pyydetä, voisi vielä kerran ehdottaa jotain, ja kokeilla kutsua itseään heille, eli esittää yhteistä tekemistä ja päivämäärää ja sen jälkeen kysyä ”jos me tulisimme Munkkiniemeen tms”

- Tarjoilut matalammalla kynnyksellä esim täällä ehdotettu muusi ja kylmät juomat. Tai kahvi ja pullat vain.

- Laitamme Instassa mykistykselle ne, eli emme enää edes seuraa sellaisia ihmisiä, joilla on ollut kymmeniä mahdollisuuksia kutsua meitä, tai jotka asuvat lähellä ja/tai käyttävät koko ajan somea, mutta eivät laita meille viestiä tai pyydä meitä koskaan mukaan. Eli selkeästi valikoivat pyrkyrit, joilla on laskelmoiva ja ilkeä luonne, ja jotka joka viikko viimeisen vuoden ajan ovat löytäneet aikaa kuitenkin tavata muita kavereita, mutta me emme ole mahtuneet mukaan edes pihajuhliin.

- Pyrimme tutustumaan avoimemmin vanhempiin tai huomaamattomampiin ihmisiin, sekä kutsumaan naapureita ja sellaisia vilpittömiä ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella esim auttaneet meitä jossain. Tunnistamaan paremmin tämän, että emme itse olisi vain statuksen takia vailla kutsua jonkun lähipiiriin, joka ei meistä todella välitä.

Tuhannesti kiitos vielä kaikista asiallisista vastauksista ❤️

Ap

No niin, Ap on oikeasti tosi fiksun oloinen. Ja Ap:n mies on varmasti oikeassa, yksi syy on että olette opiskelleet pitkään ja olette maalta, ystävät jääneet maalle, ja ette ole helsinkiläisiä. He kutsuvat lapsuudenkavereitaan se on totta!

Olen melko varma myös että yksi syy on kateus.

Olette aikaansaapia: korkeat tutkinnot, lapsi, remontti. Oma kaunis koti, monella Helsingissä on vain se ihan pieni asunto, jos sitäkään. Ja oma mökki noin nuorena. Kerrot myös, että olette energisiä ja yritteliäitä. Teidän kanssa tunnetaan vajausta, olette oikeasti reippaita. Tämä tunne tuli minulle. Teissä ei ole vikaa.

Minun neuvo: panosta kaikki sellaisiin jotka pyytävät myös teitä. Etsi vähemmän kateellisia, hyväitsetuntoisia ihmisiä kaveriksi.

Ap näköjään vastailee itselleen tässä ketjussa. 

Juu, asia on sinulle tärkeä ja haluat sekä pitää viestiketjua yllä, että kehua itseäsi.

Itseasiassa minulla on vähän samantyyppinen ongelma. Huomasin, että olemme monessa suhteessa samanlaisia: Ensinnäkin korostat sitä, että panostat siihen, että kaikki olisi ihan täydellistä kun vieraat tulee. Toisekseen vatvot asiaa ihan liikaa ja mietit, että mitähän hekin ajattelevat tästä ja tuosta ja miten pitäisi olla, että miellytät heitä ja ystävyytenne syvenisi.

Herättävää tunnistaa ja huomata näitä juttuja, jotka selkeästi ovat varmaan minunkin kohdallani syy, että meitä ei kutsuta mihinkään.

Minulle on joskus (sukulaiset) sanoneet, että voitaisiin olla ihan rennosti vaan, ettei tarvisi niin panostaa. Eräs ystäväni tokaisi nähdessään tarjoiluni, että "Selvä, en enää ikinä kutsu sinua meille kylään!"  Hän oli vähän loukkaantunut, että olin panostanut tarjoiluihin ihan tavallisella kyläilyllä ja koki, että ei jaksaisi ja pystyisi itse samaan. Oletti kai, että odotan jotain "yhtä hienoa", jos ollaan heillä.  Ei, en odota, ellei sitten ole joku spesiaalijuhla. Selitin kyllä hänelle, että pidän leipomisesta ja ruoanlaitosta ja halusin vain kokeilla, kun oli innostusta. 

Mutta moni muu (kuin tämä ystäväni) ei varmaankaan uskalla sanoa samanlaista ajatusta ääneen, jos kokee että on "liian hienoa".

Omasta mielestäni tietysti olen rento ja mukava ja en missään nimessä halua esitellä sisustusta ja odota kehuja (vaikka kyllähän se hivelee....)  

 

Tuskinpa vastailee itselleen, asia on monelle tärkeä. Tätä he, jotka eivät toivo ystäviä, voi ikinä ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi).  Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.

Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?

Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?

Ei toki voi yleistää, mut tässä mun kokemus ex-tuttavapiirissä olleesta juhlien järjestäjästä:

Aikoinaan kaveri meni naimisiin äärimmäisen ekstrovertin tapauksen kans, joka sen lisäksi oli sellanen ns. rajaton persoona. Kyseessä oli siis melko uuvuttava tapaus, jolla ei juuri ollu sosiaalista pelisilmää, mut omasta mielestä oli suuri ihmisystävä ja hyväntekijä. Käytännös tää tarkotti sitä, ett oli koko ajan äänessä, töksäytteli välillä tosi tökeröitä ja epäkohteliaita juttuja millon kenestäki, oli asianosanen ite paikalla tai ei. Tarjosi toki apua usein, mut yleensä jollain taka-ajatuksella tai sitte jälestä valitti.

Sillä oli tapana järjestää vähän väliä kaikenlaisia kissanristiäisiä, jotka pahimmillaan saatto kestää pari päivää(!), eli olis tarvinu jäädä yöksi. Monesti kutsu saatto tulla jopa kolme kuukautta ennen juhlia ja pyrki tekeen hommasta aina jonkulaisen numeron. Kohteliaisuutta kaveria kohtaan tuli käytyä parissa juhlissa, mut ku ite oon introvertti, aloin kokea tapahtumat raskaaksi, pahimmillaan jopa painajaismaisiksi.

Hän ite sitte ootti vastakutsuja, mut sitte ku vaikka tuli jonnku synttärit johon oli saanu kutsun, järjesti jotain draamaa eikä saapunu paikalle. Niinä kertoina ku saapu, tuli useimmite reilusti myöhässä. Yritti myös kontrolloida tilaisuuden tullen muiden elämää ja itelle alko riittää, ku yritti järjestää mun ja kaverin tapaamisten aikatauluja, siis otti muhun yhteyttä muka kaverin puolest, toisen tietämättä tietenki. Siihen vedin ite rajat ja nyt en oo ollu vuosikausiin tekemisissä kaverin kaa.

Somessa monesti päivitti juttuja tyyliin "tapahtu ihan hirveitä mut en voi kertoo!!!!!!!!!!11 :O :O :((((" Viesteissä oli aina paljo huutomerkkejä ja emojeja.

Joskus siis vastakutsujen saamattomuuteen vika voi löytyä iha peilistä. Tällaset ihmiset vaa ei yleensä nää sitä rikkaa omas silmässä ja arvioida omaa käytöstä, ku se omakuva on lievästi sanottuna kaunisteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi).  Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.

Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?

Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?

Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä  ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D

Korona aika. En halua kotiini ketään ylimääräistä ja itse oon käynyt hyvin vähän missään kylässä Nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi).  Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.

Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?

Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?

Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä  ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D

Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.

Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.

Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.

Vierailija kirjoitti:

Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.

kertoo kyllä aika paljon ap:sta, kun omien hyvien puolien listassa pitää mainita astiamerkki. itselle kelpaisi hyvässä seurassa vaikka kertakäyttöastiat