Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(

Lapsiperhe, työt ja harrastukset niin eipä siinä paljon vierailla. Korona.

ei ap ystäviä kaipaa. se on vaan katkera kun kulutti rahaa vieraisiin ja oletti saavansa hyötyä itselleen "vastavuoroisesti". yritti rakentaa kunnon pyramidihuijaiksen.

kuuluu samaan ryhmään kuin ne häiden järjestäjät, jotka odottavat saavansa lahjaksi vähintään sen arvoisia lahjoja kuin häiden kuluihin meni rahaa. iljettäviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalainen juro kulttuuri. Ei tuollaista ole muualla. Itse muutin siksi pois.

Ei suomalaiset tee muuta kuin käyvät töissä ja katsovat televisiota.

Parisuhteet ovat täysin tunteettomia. Osittain siksikin eivät kutsu.

Suomen kaupungit ovat usein nuoria ja suomalaiset ovat siten metsäkansaa. Ei ole totuttu ihmisiin.

Lisäksi heikko itsetunto (mikä näkyy tässäkin keskustelussa syyllistämisenä) Bussi pysäkilläkin välttelevät muita 5 metrin välein.

Silmiin ei katsota, naapuria ei moikata. Hissit ovat painajaista, kukaan ei edes hengitä, eikä olevinaan huomaa toista.

Näin se vain menee.

Höpö höpö. Suomalaiset ovat kohteliaita ja tämä kohteliaisuus näkyy siinä, että toisten annetaan olla rauhassa- myös siellä bussipysäkillä. Kohteliaita olla myös siinä, että ennemmin kuin loukataan toista kieltäytymällä kutsusta mennään kylään vaikkei kiinnostaisi pätkääkään. On täysin ymmärrettävää ettei tällöin vastakutsua esitetä vaan annetaan APN perheen olla rauhassa. Lapsellista kuvitella, että muut neljäkympoiset? Jaksaisi leikkiä APN kanssa kotia niinkuin pikkulapsina. Jokaisella kuitenkin on se oma elämänsä ja omat menonsa .

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kokemus, reilu 20 V sitten kutsuin uusia naapureita, vanhoja naapureita, lasten kaverien vanhempia, sisaruksia, sukulaisia ym tarjosimme ruokaa, rapuja tms tilanteesta riippuen. Vastakutsuja ei tullut, eikä ole tullut, veljen luo kutsuttiin kerran uuden vuoden aattona, kahvit tarjottiin

Olen miettinyt paljon missä on vika ja keitä olisi pitänyt kutsua että olisi saanut ystäviä

Siinä on vika ,ettei yleensä kannata kutsua randomeja ihmisiä siinä toivossa, että saisi ystäviä. Ensin pitää olla riittävän syvä ystävyys ennenkuin ryhdytään rasittamaan suhdetta kutsuilla.

Vierailija kirjoitti:

Odotin, että tämä ketju aukeaa, koska asia on minulle erittäin tärkeä. Olen tuo joka kirjoitti työkaveristaan, joka tutustutti ihmisiin.

Suretti ja pisti vähän vihaksi lukea näitä ihmisten kommentteja, miten ap on hienosteleva, ei sinne haluta, kun ihan sisustaa kotinsa ja laittaa hienot tarjoilut, eikä ainakaan kutsuta ihmistä, joka on tuollaista tehnyt! Ap pitäisi lopettaa ja mennä sienimetsiin rämpimään, että osoittaisi olevansa kiva ihminen.

Toinen toitotus on, miten meidän perheessä viihdytään vain keskenään, mitä nuo ihmiset haluaa meille änkeä, halveksivasti puhutaan ihmisistä, jotka kyllä haluaa tulla, korostetaan, että minä kuljen lasten kanssa vain omien kaverien kanssa.

Ette tiedä,miten pahalta tuo tuntuu ihmisestä, joka oli vuosikausia kroonisesti todella yksinäinen. Tuo, että ihmisillä olisi vara valita ystäviä, joku tulisi heidän kotiinsa, kun kutsuvat, mutta heillä on varaa ylimielisesti luetella syitä, miksi heille ei kyllä tämä kelpaa.

Kenenkään ei pidä tietenkään kutsua eikä muuta jos ei halua, mutta voisi olla edes sen verran inhimillinen, ja haluan sanoa sivistynyt, että ei ilku ja ilveile niistä ihmisistä, jotka heitä haluaisivat tavata ja kaipaavat ystäviä.

Jälleen sydämessäni ihan lämpenee, kun ajattelen hetkeä, jolloin työkaverini vain kysäisi, että niin huvittaisiko sinuakin lähteä mukaan, sinne tulee tyyppejä, jotka harrastaa tuota samaa samaa kuin sinä? Hänellä jos kenellä oli ystäviä, parisuhde, harrastuksia ja silti hän olisi sitä mieltä, että yksi mahtuu vielä ja sain mennä ihan omana itsenäni ilman, että olisin rämpinyt hänen kanssaan sienimetsässä, mitä hän rakastaa ja minä en.

Tästähän tässä on kysymys, nämäkin ihmissuhteet perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Jokainen saa kutsua tai olla kutsumatta toisia kotiinsa, sienimetsään tai minne tahansa. Kutsutulla on vastaavasti vapaus ottaa kutsu vastaan tai olla ottamatta.

Ihmiset ovat erilaisia. Yksi tyttären kaveri perhe on sellainen, että mitään ei voi tehdä eikä minnekään mennä , mikäli ei saa koottua laumaa "ystäviä" mukaan. Jatkuvasti ollaan viettämässä niitä ja näitä kissanristiäisiä. Itse taas vietämme vapaa-aikamme mieluummin perheen ja Max sisarusten perheiden kesken. Emme kaipaa enempää sosiaalisuutta. Tytär on saanut oman mielensä mukaan osallistua noiden reissuihin ja juttuihin. Nyt vanhempana jopa auttanut heillä valmisteluissa ja esim. Siivouksessa. Itse olen pitänyt osallistumisen minimissä koska itseä ei kiinnosta järjestää vastavuoroisesti mitään. Sen sijaan olen vuosikaudet hakenut myös tämän tyttären kaverin ja kuskannut heidät yhteiseen harrastukseen.

Olen huomannut saman, sen jälkeen kun lapset tuli niin kaikki kanssakäyminen väheni vaikka olisi luullut että menee toisinpäin. Monen kohdalla jo luovuttanut kun ei vastavuoroisuutta vaan ole. Tietysti lapset, työ, harrastukset jne. vie aikaa meillä kaikilla mutta se, ettei joillain koskaan sitä ole ottaa on kummallista. Itse mietin että aina voi jostain napsasta aikaa jos ystävä sitä pyytää. Sehän on vaan asenne ja järjestelykysymys, jos halua ylläpitää ihmissuhteita. Monet on vaan kai itsekkäitä nykyään. Uusiin ystäviin on kanssa hankala tutustua esim. lasten kautta kun aikuisilla tuntuu olevan jo ne ennalta sovitut ystävät ja tutut ja jos uutena yrität siihen niin saa usein viileähkön tai välinpitämättömän vastaanoton ja tulee olo että turha edes yrittää. Miettiihän sitä välillä miten omien lasten sukupolveen tällainen käytös tulee vaikuttamaan. Me aikuiset ollaan kuitenkin roolimalleja ja lapset ottaa monet tavat meistä.

Itselläni syynä valtava uupumus, jonka myötä mm. Kodin remontti jäänyt vaiheeseen. Siivoaminen kestää kauan , koska jaksan vain vähän kerrallaan. Kyläilyn jälkeen toivun useamman päivän. Jokin aika sitten löytyi vakava sairaus, joka on nyt hoidettu. Odottelen innokkaana josko voimatkin palautuvat. Järjestin näet aiemmin kutsuja ilolla.

Joillakin voi olla myös kyse rahasta, sitähän ei varmaan kaikille ääneen haluta kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä liian hienoa? Siis että ne vois tuntea kotinsa vaatimattomaksi?

Meillä on siistiä ja harrastan sisustamista, ja tykkään panostaa myös esteettisesti kauniisiin tarjoiluihin, mutta lähes kaikilla heillä jotka luettelin, on paljon ”hienompaa” eli isompi asunto esim kattohuoneisto tai omakotitalo.

Ette siis usko miten olen surrut tätä. Olen miettinyt miten ollaan loukattu, olemmeko sanoneet jotain tyhmää, haukkuneet jotain, onko mies päästänyt jonkun typerän vitsin, puhunut päälle. Olen hakenut vikoja vaikka mistä 🥺☹️

Toisaalta tuo yksi perhe on, jossa molemmat vanhemmat ovat tosi reippaita, ja he aina haluavat tulla meille. Se pistää miettimään että jos meissä ei olekaan vikaa? Miten lähestyä näitä ihmisiä (enää?) jotka ovat meillä olleet mutta eivät kutsu heille..? Ei mitenkään vai pyytää kerta toisensa perään yksipuolisesti

Ap kiittää

Meillä on vähä sama tilanne ja joskus tuo on jurppinut. Tiedän, että osa tuttavistamme ei kutsu heille, kun kokee vieraiden tulon niin stressaavana. Minun isäni oli sellainen ja minun lapsuudenkotiin ei saanut tulla tästä syystä vieraita. Syy on todennäköisesti teilläkin joku tuommoinen, eli ei teistä johtuva. Me olemme silti jatkaneet kavereiden kutsumista meille ja he kyllä tulevat.

Hei! Kerrotko vielä miten selität noiden tuttavienne kohdalta sen että harva se viikonloppu heillä on kuitenkin syömässä eri perheitä? Koetaanko siis vain teidän tulo raskaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.

Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.

Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.

Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Nyt kannattaa lopettaa se oman navan kaivelu. Se, että sinä haluat leikkiä vierailuleikkejä ei velvoita toisia yhtään mihinkään. He saavat valita tulevatko vai eivät. He saavat myöskin itse valita haluavatko kutsua vuorostaan vai ei. Monet ihmiset eivät ota sitä ei-vastausta todesta. Jankataan sitä kutsua niin kauan, että kutsuttu kuvittelee pääsevänsä helpommalla suostumalla tulemaan. Ja sitten jälkikäteen vielä nillitetään kun vastakutsua ei kuulu . Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla pistää silmään ap.n tekstistä muutama asia. Korkeasti koulutettu , hienosti sisustettu asunto , Villeroyn astiat (toivottavasti oli vitsi).  Mitä ap keskustelee vieraiden kanssa , onko ap töissä , mitä harrastuksia? Mulla on yksi ystävä joka ilmoittaa tyyliin "olin eilen kylässä insinööriperheen luona , heillä on bemari , tiilitalo , 3 lasta" siis tittelit ja varallisuus tulee listana. Kysyin kerran mitä insinööriperhe harrastaa , ei tiennyt. Sen tiesi että matkustivat usein ulkomailla. Huoh. Aikuisten oikeesti tämmöstä en jaksa. Onko ap.n sosiaalinen status järkkynyt kun vieraita ei käy. Jos vieraat ei kutsu luokseen kyllä siihen on syy. Oma mielipiteeni on että ap.n kotona on materialistiset arvot yms pääosassa.

Miksi sinulla on ystävä, jolle materialistiset arvot ovat noin tärkeitä? Miten jaksat häntä kuunnella?

Mikä teitä yhdistää, kun ystäviä (ei kavereita, tuttuja) olette?

Kouluajoilta paras ystävä , 40 vuotta välissä  ettei olla nähty eikä kuultu, otin yhteyttä ajatellen jos olis kehittynyt 40 vuodessa. Turha luulo , pahentunut jos mahdollista. Tässä mietinkin että yhteydenottoni alkavat kummasti hiipua häneen päin kun minulla on niin kiire : D

Ymmärrän:-) Meillä jokaisella on, kuten edellinenkin kirjoittaa, kauhukokemuksemme milloin mistäkin ja kestäkin, mutta eihän niitä vaan voi siirtää sellaisenaan aphen, vaikka kieltämättä se piintynyt AV-tapa onkin.

Mutta koko ketjusta tulee mielestäni esille perimmäinen suomalainen totuus: ei täällä saa olla mitään, että ei haukuttaisi, että yrittää olla jotain.

Itse rakastan ruuanlaittoa ja ihmisten kestitsemisestä niin viimeisen päälle, mutta en vahingossakaan tee kuin lähimmille, jotka säilyttävät salaisuuteni. Haluan, että feikattu imagoni rentona, maanläheisenä ihmisenä ei horju, koska en halua justiin näitä pohdiskeluja takana päin, mikä minä luulen olevani.

Jos ihminen on materialistinen minun puolestani olkoon. Minä en ole , joten minua EI kiinnosta hienot tavarat , tittelit yms. Arvostan taiteita , kirjallisuutta ja luonto , patikointia , en Villeroyn astioiden ihastelua. Eli meillä on erilaiset arvot. Ja mieluiten olen tekemisissä samanlaisten arvojen ja harrastuksista pitävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin miettimään tuota erityistä kylään pyytämistä. Meillä on tapana lähinnä laittaa viestiä "nähdäänkö/tehdäänkö jotain viikonloppuna". Jos toisille sopii, niin sen jälkeen sitten yhdessä mietitään ollaanko jompienkumpien kotona vai jossain muualla. Ja siinä yhteydessä myös saatetaan miettiä mitä syödään tms. ja toki yhdessä valmistetaan. Kokeile AP vaan ehdottaa vapaammin ilman kylään pyytämistä.

Mä kun tuollaisen viestin laitan niin vastaus on että kuulostaa hyvältä, katsotaan sitten lähempänä mitä tehdään!! Sitten ei kuulu mitään. Laitan pe aamuna viestin että mitäs tehtäis, niin ei käy, pe, kun pitää mennä pirkkopekon kanssa illanviettoon, että la olisi hyvä, sitten illasta. La kun kyselen, niin ilmoittelee vähän myöhemmin,  kun jäätiinkin yöksi pirkkopekon kanssa sinne illanviettopaikkaan ja ei vielä tiedetä milloin kyyti lähtee. La iltana kun kyselen niin meneekin tulo niin myöhään että katsotaan hei huomenna, sunnuntaina päivälle jotakin, puspus!! Sunnuntaina kun kyselen niin ei käykään vielä tässä päivällä kun pirkkopekon paras kaveri ei ole nähnyt koko vkl pirkkopekkoa, ja he nyt leikkivät kahdestaan, että katsotaan sitten illalla. Illalla ei tietenkään käykään kun on kauppareissu vielä tekemättä ja aamulla pitää töihin ja tarhaan/kouluun...

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman, sen jälkeen kun lapset tuli niin kaikki kanssakäyminen väheni vaikka olisi luullut että menee toisinpäin. Monen kohdalla jo luovuttanut kun ei vastavuoroisuutta vaan ole. Tietysti lapset, työ, harrastukset jne. vie aikaa meillä kaikilla mutta se, ettei joillain koskaan sitä ole ottaa on kummallista. Itse mietin että aina voi jostain napsasta aikaa jos ystävä sitä pyytää. Sehän on vaan asenne ja järjestelykysymys, jos halua ylläpitää ihmissuhteita. Monet on vaan kai itsekkäitä nykyään. Uusiin ystäviin on kanssa hankala tutustua esim. lasten kautta kun aikuisilla tuntuu olevan jo ne ennalta sovitut ystävät ja tutut ja jos uutena yrität siihen niin saa usein viileähkön tai välinpitämättömän vastaanoton ja tulee olo että turha edes yrittää. Miettiihän sitä välillä miten omien lasten sukupolveen tällainen käytös tulee vaikuttamaan. Me aikuiset ollaan kuitenkin roolimalleja ja lapset ottaa monet tavat meistä.

Lapset tulevat olemaan vapaampia yhteisön sosiaalisesta paineesta käyttäytyä tietyllä tavalla. Omassa lapsuudenkodissani oli tärkeää toimia sen lähiyhteisön "sääntöjen" mukaan ja oli kauhea huoli siitä, mitä nämä muut ihmiset meistä ajattelee. Nykyisin on suurempi vapaus olla osallistumatta ja hengata vain niiden kanssa joiden kanssa oikeasti viihtyy eikä tarvitse sitä omaa asemaa pönkittää.

Olen ihan samaa mieltä kuin aiempi kirjoittaja, meillä on juro kansa, ei kauhean hyvät käytöstavat ja itsekäs kulttuuri. Kavereita on todella vaikea saada.  Siis toki suomalainen antaa tilaa helposti ja ei tunge liian lähelle, mikä on joskus kohteliaisuutta, mutta se on myös sitä ettei välitetä. Itse olen siinä mielessä samanlainen että olen tosi introvertti ja kyllä minä sopeudun ihan hyvin siihen että käydään töissä ja illalla katsotaan telkkaria perheen kanssa. Mitä muutakaan sitä tekisi, kun kaverit kieltäytyy tai peruu tapaamisia kun eivät vaan jaksa tai heitä ei huvita nähdä. Mutta kyllä minä kaipaan sitä kun ulkomailla oli paljon tekemistä, parempi sää, ihmiset avoimempia, oli kavereita ja tekemistä. Täällä taannun ja vaivun ja omiin oloihin, kun kaikki muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.

Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.

Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.

Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.

Sinähän voit aloittaa elämän helpottamisen sillä, että kasvatat selkärangan ja kieltäydyt kutsusta, jonka otat vastaan vain kohteliaisuuttasi = nössöyttäsi, vaikka tiedät, että tämä ihminen ei sinua kiinnosta, etkä todellakaan aio olla vastavuoroinen hänen kutsunsa suhteen.

Ei se ole kohteliaisuutta, että menee hampaat irvessä toiselle kylään. Todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Nyt kannattaa lopettaa se oman navan kaivelu. Se, että sinä haluat leikkiä vierailuleikkejä ei velvoita toisia yhtään mihinkään. He saavat valita tulevatko vai eivät. He saavat myöskin itse valita haluavatko kutsua vuorostaan vai ei. Monet ihmiset eivät ota sitä ei-vastausta todesta. Jankataan sitä kutsua niin kauan, että kutsuttu kuvittelee pääsevänsä helpommalla suostumalla tulemaan. Ja sitten jälkikäteen vielä nillitetään kun vastakutsua ei kuulu . Hohhoijaa...

Hohhoijaa itsellesi vaan. Miten joudut, aikuinen ihminen, tilanteeseen, ,jossa sinulle jankutetaan kutsua? Etkö osaa kerralla kieltäytyä niin pontevasti, että menee perille?

Täti opettaa: kun sinut kutsuu ihminen, jonka luokse et halua mennä, vastaa: kiitos kutsusta, mutta en tule, koska en halua tulla, en harrasta tälläaisia vierailuja tai vastakutsuja.

Äääää.....liian vaikeaa, eihän noin voi tehdä? Eipä tietenkään, mutta selän takana voi kyllä haukkua kutsujaa kotileikkien leikkijäksi ja jälkikäteen nillittää, että nyt se odottaa vastakutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta AP. on leuhka ja tyrkky, jos kirjoitustyylistä voi päätellä. Tusina-astiamerkki ei tuo sivistystä, päinvastoin.

kertoo kyllä aika paljon ap:sta, kun omien hyvien puolien listassa pitää mainita astiamerkki. itselle kelpaisi hyvässä seurassa vaikka kertakäyttöastiat

Sullakin on todella pahoja luetunymmärtämisen ongelmia. Useampi kirjoittaja kysyi Ap:lta, ”onko Villeroyn astiat” ja Ap vastasi: ”sattuu muuten juuri olemaan”

Tämä Villeroy on Keski-Euroopassa vähän kuten Iittala meillä. Ihan turha alkaa Ap:ta nyt näin keskitysti haukkumaan ja väkisin vääntämään juttua jostain astioista. Et voi yhtään tietää, mitä muita astioita, heillä on. LOL. Minun monella ystävällä on Guccin astioita, ja silti heillä voi olla suruja ja yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän aloituksen eilen ja se jäi ahdistavuudessaan mieleen pyörimään. Sillä, niin kuin tuntuu olevan monella muullakin, minulla ja miehelläni on samoja kokemuksia.

Mun mielestä kyse on ihmisten itsekkyydestä. Ei vaan v***u välitetä toisista, ei hyvistä käytöstavoista, käydään ne pikkuleivät ja juustokakut syömässä, kun kutsutaan ja sitten seuraa se vaikea osuus: sivistynyt käytös eli vastakutsu. Mutta siihen ei enää pystytä. Tai toinen: ei tulla vaikka kutsuttaisiin.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että meidän perheestä se ei sen huonompaa tee. Keskitytään niihin, joiden kanssa kyläily vastavuoroisesti sujuu. Tsemppiä muillekin!!

Minusta tämä viesti on todella ahdistava. Tuntuu kurjalta että jos kohteliaisuutta menee toiselle kylään kun kutsutaan niin sitten pitäisi väkisten kutsua vastavuoroisesti tämä kylään koska on syönyt toisen juustokakkua ja keksiä. Minusta olisi kivempaa jos kutsua esittäessä jo kertoisi että joko maksatte syömiseen tai sitten tarjoatte meille vuorostamme kotonanne juustokakkua. Tietäisin kieltäytyä kutsusta.

Jos minä tarjoan jollekkin juustokakun niin siihen ei liity mitään pakkoa vastavuoroisuudesta. Jos minä käyn jollekkin viikonlopun kunnostamassa mökkiä tai muuttoapuna niin silloin odotan saavani hyvää ruokaa tai vastavuoroisuutta. Mutta jonkun kahvikupin laskeminen tuntui oudolta.

Jotkut vieraat käyvät meillä ja tarjoan kavereille yösijan, ruuat, saunan ym vuodesta toiseen enkä ole käynyt heillä 10 vuoteen. Toisten kanssa toisinpäin.

Älkää tehkö elämästä niin kauhean vaikeaa ihme vuorojen laskennalla.

Sinähän voit aloittaa elämän helpottamisen sillä, että kasvatat selkärangan ja kieltäydyt kutsusta, jonka otat vastaan vain kohteliaisuuttasi = nössöyttäsi, vaikka tiedät, että tämä ihminen ei sinua kiinnosta, etkä todellakaan aio olla vastavuoroinen hänen kutsunsa suhteen.

Ei se ole kohteliaisuutta, että menee hampaat irvessä toiselle kylään. Todellakaan.

Mutta kun haluaa antaa toiselle mahdollisuuden. Ehkä meillä onkin jotain yhteistä ja viihdytään yhdessä. Usein se selviää vasta sitten kun ollaan juteltu yhdessä vähän pidempään.

Toisekseen viestissä johon vastasin mainittiin että myös kutsusta kieltäytyminen koettiin huonoksi käytöksesi eli ainoa oikea tapa oli näiden mielestä käydä kutsuttuna kylässä ja esittää vastakutsu. Ei muita oikeita tapoja….

Ap, vaikutat kivalta ja symppikseltä ihmiseltä!

Meillä ainakin on vielä koronavälttelyä. Ennen kävi paljon ihmisiä, sitten ei pitkään aikaan ketään. Vielä ei ole totuttu siihen että voisikin taas kutsua.

Meillä on myös läheisiä ja ystäviä jotka eivät _koskaan_ kutsu luokseen. Ollaan ratkaistu tämä niin että nähdään meillä. He tulevat kuitenkin mielellään tänne ja on todettu että tärkeintä että nähdään, ei se että menee jonkun typerän vuoroin vieraissa -säännön mukaan.

Kun oli rankka vaihe lasten ollessa pieniä niin tykkäsin nähdä leikkipuistossa tms. Tuntui vaan liian isolta urakalta siivota ja kokata vieraita varten ja vielä kammata oma tukka. Kotiin kutsuin vain todella rentoja ihmisiä, joita varten ei tarvinnut siivota ja jotka eivät olleet yhtään tuomitsevia vaan tajusivat tilanteen (meillä oli tuolloin usein aika sotkuista ja olin koko ajan väsynyt).

Usein tulee malli jota toistetaan, eli mekin nähdään tiettyjä ihmisiä ja tehdään ruokaa yhdessä, koska näin on totuttu. Voi olla että rapujuhliin kutsutaan tietty porukka, koska sama tehtiin viime vuonna ja ihmiset on urautuneita, eivätkä ajattele asiaa sen enempää. Voisitko sanoa jollekin järjestäjistä että olisi kiva tulla mukaan?

Ja vielä yksi, instasta tulee joskus vaan paha mieli, kannattaisko seurata vähemmän? Siellä totuus on myös usein vähän kaunisteltua.

Sinuna kutsuisin vaan sinnikkäästi ihmisiä käymään! Toivottavasti saatte kyläilykuviot käyntiin. Vaikutat mukavalta tyypiltä ja me ainakin oltaisiin mieluusti teidän kavereita. ☺️

Olen vuoroin vieraissa käydään -kannattaja, tykkään kyläillä ja kaikesta työstä huolimatta kutsua vieraitakin. Harvakseltaan tosin, kun työelämä vie mehut ja viikonloppuja tarvitaan palautumiseen. Yövieraita emme juurikaan kutsu enää, ei vaan jaksa. Meillä tulee vieraita varten siivottuakin kunnolla :) ja jos on tulossa koko perhe, koko perhe joutuu auttamaan siivouksessa ja kokkaamisessa. Omien sinkkkuystävieni vierailut hoidan itse. 

Tykkään suunnitella tarjottavat ja teen ne itse, mutta yhtä hyvin minusta työssäkäyvät voisivat tilata ainakin osan tarjottavista valmiina, jos kokkaaminen ei natsaa.

Kutsun hyvin harvoin niitä, jotka eivät kutsu takaisin. Ehkä he eivät halua tavata meidän perhettämme, vaikkei se heidän käytöksestään päälle näykkään. Kun menen kylään, yleensä tunnen perheen. En mene katsomaan kuinka hienoa heillä on, vaan tapaamaan ystäviä. Enkä osaa olla kateellinen, kun jollain on hienompi koti kuin meillä. Yritän sen sijaan olla niin hyvä ystävä, johon kannattaa pitää yhteyttä, jos itse viihdyn heidän seurassaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on pari ongelmaa kyläilykulttuuriin liittyen:

1. Meillä suurin osa perheenäideistä tekee täyttä työpäivää toisin kuin Euroopassa. Sosiaaliseen elämään ei riitä enää paukkuja.

2. Palkat ovat huonot, ostovoima ei riitä usein ruokkimaan perheen ulkopuolisia, jos tarjoilut ovat laadukkaat sis. esim. ruokaviinit jne. 

3. Harvoilla käy siivooja (vielä harvemmilla puutarhuri), kun palkka ei tähän riitä tai summa halutaan käyttää johonkin muuhun.

Euroopassa asuvan ystäväni kanssa on näitä pohdittu. Suomessa paukut menevät palkkatyöhön, josta ei kuitenkaan saa tarpeeksi palkkaa.

Summa summarum, vieraiden kyläily on parhaassa tapauksessa palkitsevaa. Meillä lapset nauttivat tästä varmaan eniten ja saavat samalla roppakaupalla hyviä käytöstapoja, mm. ruokapöydässä. 

Kutsumme vieraat ajoissa etukäteen, silloin ajan saa aina mahtumaan kalenteriin. Eli kiire ei ole syy jättää kutsumatta.