Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan itsemurh. harkitseville että kyllä se elämä muuttuu paremmaksi?
05.09.2021 |
Vaikka eihän se välttämättä muutu? Tuli tosta toisesta ketjust mielee.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Minä sanon että elämä saattaa muuttua paremmaksi, mikä on totta. Olosuhteet saattavat muuttua paremmiksi, ja jos ongelmana eivät ole huonot olosuhteet, vaan mielialahäiriö, se saattaa korjautua.
Jokainen voi ottaa vastaan ilouutisen:
“WE HAVE ONE LIFE, SO JUST LIVE IT AND NO RAGRETS!”
(From)
EXCLUSIVE INTERVIEW WITH COURTNEY COX FROM THE IRON MAIDENS
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.
Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.
Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.
Olethan masentunut. Masentunut on toivoton eikä näe mitään hyvää tulevaisuudessa. Etkö halua nähdä lapsenlapsiakaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.
Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.
Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.
Miksi elämä muuttuisi huonommaksi kun niin moni sinua vuosikymmenen tai kaksi vanhempi sanoo, että elämä on vasta jotenkin avautunut siinä iässä. Eihän elämän välttämättä tarvitse muuttua paremmaksi jos suhteesi siihen rentoutuu. Elämänkululla ei ole niin paljon merkitystä kun minuutesi vahvistuu.
Jos tuo seitsenvuotissuunnitelma saa sinut jaksamaan arkea, niin hyvä. Toivoisin kuitenkin että otat muitakin vaihtoehtoja vähitellen käsittelyyn. Jos tarvitset suunnitelmaa pysyäksesi toimintakuntoisena, niin ongelmia on enemmän kuin myönnät, joten sinulla on myös sitkeyttä enemmän kuin myönnät. Eli on sitäkin todennäköisempää, että ihan jo ikäkin tuo apuja kun vapaudut sukuhormonien päätä sekoittavasta vaikutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko muuttuu paremmaksi tai ei muutu. Eli 50% mahdollisuus, että hyvä komentti.
Monesti masentuneen mielessä kaikki on kauheaa vaikka ulkoisesti hyvin. Ei tuo ole niin yksinkertaista, ei kukaan jakele prosentteja. Masennuksesta voi parantua tai ainakin olo kohentua selvästi.
Paitsi jos aivot ovat masennuksen ansiosta ns. urautuneet, niin todennäköisyydet minkäänlaiselle paranemiselle ovat melko heikot; edes aivojen neuroplastisiteetti ja virallisten lääkkeiden kombo eivät auta pitkäaikaismasentuneen psyykettä kohentamaan.
Psilosiini tosin saattaa auttaa, mutta kun sehän on huume....
Vierailija kirjoitti:
Joko haetaan huomiota tai toteutetaan. Yleensä se on pelkkää huomion hakua
Valitettavasti asia on päinvastoin. Ne jotka puhuvat itsemurhasta etukäteen ovat niitä, jotka sen todennäköisesti toteuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.
Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.
Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.
Jestas sentään, mä oon ihan samoissa sun kanssa (40 v perheenäiti ja ihan hyvä joskin rasittava työ) ja mä oon puolestani ajatellut että just tossa 7v päästä kun lapset on isompia niin mun elämä vasta alkaa! Tai jotain elementtejä ajalta ennen lapsia saa takaisin ( aikaa keskittyä vain itseensä, ilman jatkuvaa muista huolehtimista) ja sit taas elämään voisi tulla ihan uusia asioita, uusia matkoja, harrastuksia, ehkä uusi pienempi kämppä, vaikka mitä!
Joo sulla voi olla vaikka miten erilaisia tilanteita yms mutta tää kommentti vaan herättelemään, uskon että olet masentunut. Ei ole mitään objektiivista syytä 40-vuotiaana ajatella noin. Ehkä 70-vuotiaana ja sekin riippuu terveydestä.
Olen jo yli 60-vuotias, eläkkeellä, yksin, ilman muuta kuin välinearvoa joskus harvoin.
Ei ketään läheistä. Elämä on yksinäistä, kuole maa ajattelen helpotuksena.
En silti aio tehdä mitään itselleni. Vaikka vaikeahan se on sanoa, miltä tuntuu sitten, kun raihnaisuus iskee oikein kunnolla.
Varmaan tiedättekn, että vanhukset ovat usein masentuneita. Syystä, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ei muuta vaihtoehtoa ole kun pohjalla ollaan, kuin että elämä muuttuu paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.
Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.
Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.
Onpa erikoinen kommentti, ajattelin.
Sitten huomasin, että minussa on samaa, tosin en ole niin onnellinen, että minulla olisi lapsia, ja voi olla, että en ehdi niitä saada, vaikka haluaisinkin, ikävästi olen yli 50y
Niin olen mies. Haluaisin varmasti kuolla, ennen kuin ikävä sairaus vie minut.....Mutta en toisaalta halua ikävää itse aiheuteuttuakaan kuolemaa....Enkä haluaisi sen tapahtuvan yksin.
Ihanne olisi assisted "suicide"...Juon tarjotun juoman klinikalla...Sveitsissä se voisi olla mahdollista. Ehkä siinä on musiikkivideo taustalla...Lähden sen kanssa....
Niin olen haaveillut...
Ja joka tuo sen juoman tuo, nainen. En tuossa huolisi sitä mieheltä, enkä toisaalta koskaan voisi pyytää mieslääkäriä tuikkaamaan eutanasiapiikkiä, koko eutanasia tuntuu ikävältä ajatukselta, mutta sen sijaan tuo mistä keroin, niin ei.
Miksi alapeukku? Minusta se, että haluan viimeiseen asti -täydellisestikkin- säilyttää oman kontrollin omasta elämästäni, sen pitäisi olla hyvin kunnioitettava ja ihailtava ajatus.
Itse ajattelen niin, ja kaikilla ei ole mitään sitä vastaan.
(sama)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan lapsesta asti ollut takaraivossa ajatus elämän turhuudesta, täyttymättömistä toiveista. Voikohan olla synnynäisesti masentunut?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan sanonut itsemurhaa harkitsevalle ihmiselle, että kyllä se elämä vielä muuttuu paremmaksi.
Jos joku alkaa minun seurassani puhua itsemurhasta, minä totean vain "Aha, että sellaiset suunnitelmat. Omapa on päätöksesi. Minä en ota kantaa."
Totaalinen välinpitämättömyys on tehokas keino hiljentää huomionkipeät itsemurhakandidaatit. Minä en yritä kysyä, miksi he hautovat itsemurhaa. Minä en yritä taivutella heitä muuttamaan mieltään. Jos he haluavat puhua itsemurhasta, he voivat soittaa kriisipuhelimeen, kotikunnan sosiaalityöntekijälle tai mielenterveystoimistoon.
Yllättävän moni itsemurhakandidaatti haluaa vain huomiota. He eivät halua apua ongelmaansa, koska avun hakeminen merkitsee sitä, että he joutuvat "hullujen listalle" julkisessa terveydenhoidossa ja sosiaalityössä.
Mikä on tärkeämpää? Maineen säilyttäminen ("hullujen listalle" joutumisen vältteleminen) vai avun saaminen? Tuo kysymys paljastaa armottomasti, kuka haluaa apua ongelmaansa ja kuka ei.
Höpö höpö, ylimielinen ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämässä nyt vaan on hyviä kausia ja huonoja kausia. Nämä vaihtelevat. Välillä on ikävää ja sitten taas paremmin ja kivaakin. Jokainen on tämän mielialojen vaihtelun kokenut elämässään. Jos on asiat huonosti tai tuntuu siltä, ei sitä kovin pitkään jatku. Ei muillakaan ole aina helppoa ja se kuuluu elämään. Täällä on paljon asioita koettavana ja opittavana. Ei kannata itseään tappaa, kun tänne on kerta päästy kokemaan tätä elämää.
Puhu omasta puolestasi. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään hyvää moneen vuoteen, vaan pelkkiä vaikeuksia. Ai että ihan päässyt kokemaan tätä elämää? Anna mun nauraa! Meillä joillakin on aika helv**** ikäviä kokemuksia ja monet meistä ajattelee, että olisi mielummin jättänyt syntymättä.
Ja vaikka asiat menisivätkin paremmin, niin unohdetaan se että usein taustalla on niin paljon traumoja, että niiden kanssa eläminen on tuskaa ja vaatisi paljon työtä. Ei kiitos.
No sitten vaan kiikkuun, eikö niin? Jos perustarpeet on ok, eli asunto, vaatteita ja ruokaa, asiat ovat silloin hyvin. Jos on traumoja, niitä voi käsitellä ja oppia ymmärtämään jotain itsestään ja elämästä. Luuletko itsesi tappamalla pääseväsi ongelmistasi eroon? Jos luulet, erehdyt. Asiat tulevat vastaan joka tapauksessa, tiedän. Siksi oma kasvamisprosessi kannattaa käydä täällä nyt läpi, kun siihen on kaikki mahdollisuudet, eikä aloittaa koko pa* kaa uudestaan alusta kun ne samat ongelmat tulee kuitenkin vastaan, jos niistä ei ole kasvanut ulos tässä elämässä.
Elämä voi muuttua nopeastikin. Itselläni elämän pohjakosketus ja huippuhetki ovat molemmat tapahtuneet muutaman kuukauden säteellä toisistaan. Siitä opin, että ikinä ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa.
On siis olemassa aito mahdollisuus, että elämä tosiaankin muuttuu paremmaksi. Minun mielestäni tämä on hyvä elämänfilosofia, koska mahdollisia lopputulemia on tässä kaksi: joko elämä tosiaan muuttuu paremmaksi tai sitten elät siinä toivossa kunnes kuolet, ja sittenhän se ei ole enää sinun murheesi, vaikka niin ei olisi käynytkään.
Toivossa on joka tapauksessa paljon parempi elää kuin epätoivossa, eli sinänsä jo pelkkä tällainen asennemuutos on elämän muuttumista parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan. Yleensä sanon että anna mennä vaan jos uskallat!
Sitä rohkeutta olen toivonut. Tule joku kerta kannustamaan kun juon oikein kunnolla. Kännissä uskaltaa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua nopeastikin. Itselläni elämän pohjakosketus ja huippuhetki ovat molemmat tapahtuneet muutaman kuukauden säteellä toisistaan. Siitä opin, että ikinä ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa.
On siis olemassa aito mahdollisuus, että elämä tosiaankin muuttuu paremmaksi. Minun mielestäni tämä on hyvä elämänfilosofia, koska mahdollisia lopputulemia on tässä kaksi: joko elämä tosiaan muuttuu paremmaksi tai sitten elät siinä toivossa kunnes kuolet, ja sittenhän se ei ole enää sinun murheesi, vaikka niin ei olisi käynytkään.
Toivossa on joka tapauksessa paljon parempi elää kuin epätoivossa, eli sinänsä jo pelkkä tällainen asennemuutos on elämän muuttumista parempaan.
Sinun pohjakosketuksesi ei ole näemmä ollut kovin syvällä.
Tilanteessa, jossa ei ole mitään toivoa paremmasta, on sietämätöntä olla. Niin sietämätöntä, että sitä ei halua venyttää yhtään pitemmälle. Satunnaisten muiden satunnaiset onnistumiset ovat yhdentekeviä.
Ihmiset hokee muitakin vastaavia joutavia fraaseja kun eivät kykene itsenäiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Elämä voi muuttua nopeastikin. Itselläni elämän pohjakosketus ja huippuhetki ovat molemmat tapahtuneet muutaman kuukauden säteellä toisistaan. Siitä opin, että ikinä ei tiedä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa.
On siis olemassa aito mahdollisuus, että elämä tosiaankin muuttuu paremmaksi. Minun mielestäni tämä on hyvä elämänfilosofia, koska mahdollisia lopputulemia on tässä kaksi: joko elämä tosiaan muuttuu paremmaksi tai sitten elät siinä toivossa kunnes kuolet, ja sittenhän se ei ole enää sinun murheesi, vaikka niin ei olisi käynytkään.
Toivossa on joka tapauksessa paljon parempi elää kuin epätoivossa, eli sinänsä jo pelkkä tällainen asennemuutos on elämän muuttumista parempaan.
Kerropa tuosta pohjakosketuksesta ja huippuhetkestä. Ja niiden tapahtumisjärjestyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan. Yleensä sanon että anna mennä vaan jos uskallat!
Sitä rohkeutta olen toivonut. Tule joku kerta kannustamaan kun juon oikein kunnolla. Kännissä uskaltaa paremmin.
No anna palaa. Joko elämässäsi ei ole mitään arvokasta, tai sitten olet liian typerä arvostaaksesi sitä mitä sinulla on.
Elämä muuttuu paremmaksi jos sen itse muuttaa.
Jokainen voi ottaa vastaan ilouutisen:
https://www.artstation.com/artwork/KawD4x