Miksi aina sanotaan itsemurh. harkitseville että kyllä se elämä muuttuu paremmaksi?
Vaikka eihän se välttämättä muutu? Tuli tosta toisesta ketjust mielee.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että sulla on hirveät velat, terveysongelmia ja olet työtön eikä terveydentilasi takia ole toiveita päästä töihin. Et kuitenkaan pääse eläkkeelle vaan joudut hakemaan minimitukea joka kuukausi. Te joiden mielestä elämä muuttuu aina paremmaksi, kertokaas miten?
Mietelausekirjasista ja itsehoitovideoista ammentavat näkyvät häipyneen, joten vastaan heidän puolestaan.
- Sinä olet arvokas ihminen.
- Se on vain asennekysymys.
- Suomessa ei ole köyhiä.
- Lähde vapaaehtoistöihin.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että sulla on hirveät velat, terveysongelmia ja olet työtön eikä terveydentilasi takia ole toiveita päästä töihin. Et kuitenkaan pääse eläkkeelle vaan joudut hakemaan minimitukea joka kuukausi. Te joiden mielestä elämä muuttuu aina paremmaksi, kertokaas miten?
Joku näkee tuossakin tilanteessa vielä elämän elämisen arvoiseksi. Joku toinen ei.
Ihan yksilökohtaisia juttuja. Kumpikaan ei ole oikein tai väärin.
Itsekin hieman vastaavassa tilanteessa mietin, jos en nyt päivittäin niin ainakin viikottain, että onko tässä enää mitään järkeä jatkaa. Vielä olen täällä.
Te, jotka puhutte elämänne olevan pelkkää p * skaa, ette ole ymmärtäneet elämästä vielä paljon mitään.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte elämänne olevan pelkkää p * skaa, ette ole ymmärtäneet elämästä vielä paljon mitään.
Siinäpä hienosti perusteltu mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sanotaan koska joillakin elämä muuttuukin paremmaksi ja halutaan herättää toivo että kyseisen henkilön kohdalla on näin. Mä sanon mieluummin että elämä voi muuttua paremmaksi ja vaikeuksien kanssa on mahdollista oppia elämään. Joskus toivonsa menettänyt ei pidä sitä enää mahdollisena, niin siitä hyvä muistuttaa että ainakin toivoa paremmasta on, vaikka mitään ei toinen pysty lupaamaan tapahtuvaksi.
Millä perusteella? Silläkö, että jotakuta muuta on onnistanut?
Juuri sillä. Ei koskaan voi tietää lukeutuuko ko itsemurhaa suunnitteleva niihin joiden elämä paranee vai niihin joiden ei, joten voi muistuttaa että hänellä on mahdollisuus että elämänsä paranee, mutta sitä ei voi toiselle luvata että niin käy.
Mä olen odottanut sitä koko ikäni, joten se kortti on katsottu. Onhan se muuttunut paljonkin, elämä, mutta ei siitä parempaa ole tullut. Ja mä en aio elää masentuneena yksinäisenä vanhuksena, aion säästää itseni siltä.
Käsi pystyyn: Kenen mielessä ei milloinkaan ole edes käväissyt itsemurha?
55v eletty täyttä paskaa alusta tähän päivää en usko et parempaa tulee.
Sanotaan että sulla on hirveät velat, terveysongelmia ja olet työtön eikä terveydentilasi takia ole toiveita päästä töihin. Et kuitenkaan pääse eläkkeelle vaan joudut hakemaan minimitukea joka kuukausi. Te joiden mielestä elämä muuttuu aina paremmaksi, kertokaas miten?