Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina sanotaan itsemurh. harkitseville että kyllä se elämä muuttuu paremmaksi?
05.09.2021 |
Vaikka eihän se välttämättä muutu? Tuli tosta toisesta ketjust mielee.
Kommentit (88)
Noita mukatsemppaajia enemmän risoo ne "ex-masentuneet" joilta kukaan ei ole kysynyt mitään, ja jotka paasaavaat miten "joo olin siis niin maassa lähes vuoden ja kiikkuun meinasin päätyä nyt 5v myöhemmin myöhemmin on ihana työ, ihana mies, ihanat lapset ja omakotitalo kyllä kannatti selviytyä! Kyllä se elämä on elämisen arvoista teilläkin!"
Ja itse on 25v kituuttanut jotenkuten nuudelipurkista toiseen ilman yhtäkään ihmiskontaktia tai mitään ilonlähdettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.
Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.
Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.
Miksi elämä muuttuisi huonommaksi kun niin moni sinua vuosikymmenen tai kaksi vanhempi sanoo, että elämä on vasta jotenkin avautunut siinä iässä. Eihän elämän välttämättä tarvitse muuttua paremmaksi jos suhteesi siihen rentoutuu. Elämänkululla ei ole niin paljon merkitystä kun minuutesi vahvistuu.
Jos tuo seitsenvuotissuunnitelma saa sinut jaksamaan arkea, niin hyvä. Toivoisin kuitenkin että otat muitakin vaihtoehtoja vähitellen käsittelyyn. Jos tarvitset suunnitelmaa pysyäksesi toimintakuntoisena, niin ongelmia on enemmän kuin myönnät, joten sinulla on myös sitkeyttä enemmän kuin myönnät. Eli on sitäkin todennäköisempää, että ihan jo ikäkin tuo apuja kun vapaudut sukuhormonien päätä sekoittavasta vaikutuksesta.
Tavallaan sisäinen kaaos voi helpottaa, kun älykkyysosamäärä vanhetessa laskee, mutta en näe siinä mitään erityisen lohdullista.
Se on vain sellainen sanonta, kun ei muutakaan ole. Kuin vaikka "it's OK" sanottuna ihmiselle, joka makaa henkihieverissä onnettomuuspaikalla vailla mitään toivoa eloonjäämisestä. Tai "I'll pray for you", kun tarkoitus on vain lopettaa ikävästä tilanteesta puhuminen tekemättä yhtään mitään sen muuttamiseksi.
Ihmiseen on rakentunut tapa valehdella silloin, kun todellisuus on liian vaikea käsitellä.
Se sanotaan siksi, että sinut saataisiin takaisin kiltiksi valtion veronmaksuorjaksi oravanpyörään kunnes olet niin sairas ettet kykene enää muuhun kuin kuolemaan pois jotta ei tarvitsi maksaa eläkettä ;-D :-D :-D
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti ei muuta vaihtoehtoa ole kun pohjalla ollaan, kuin että elämä muuttuu paremmaksi.
Milloinkahan se tapahtuu? Pitääkö odotella vielä toiset 15vuotta täällä "pohjalla"? Vai pitääköhän pudota vielä syvemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuossa tilanteessa voi sanoa? Kenenkään rahkeet eivät riitä toisen nostamiseen syvästä epätoivosta. Ensisijaisesti noin sanomalla varmaankin toivotaan, että toisen tilanne muuttuu paremmaksi. Elämässä kuitenkin väistämättä tapahtuu muutoksia, osa niistä on hyviä, osa huonoja. Lisäksi traumaan usein oikeastikin auttaa aika.
On totta, että elämässä huonot asiat ovat paljon suurempia kuin hyvät. Ja ennemmin tai myöhemmin jokaisen kohdalle osuu huonoja asioita, hyviä välttämättä ei. Mutta jos on valmis päättämään kaiken, sitä ennen (ellei kyse ole esim. pahenevasta vakavasta sairaudesta) voi aivan hyvin katsoa ja kokeilla saisiko siitä elämästään kuitenkin paremman ja itselleen sopivan. Mitään yrittämisen riskiähän ei tuossa tilanteessa enää ole.
Niin sanotaan koska joillakin elämä muuttuukin paremmaksi ja halutaan herättää toivo että kyseisen henkilön kohdalla on näin. Mä sanon mieluummin että elämä voi muuttua paremmaksi ja vaikeuksien kanssa on mahdollista oppia elämään. Joskus toivonsa menettänyt ei pidä sitä enää mahdollisena, niin siitä hyvä muistuttaa että ainakin toivoa paremmasta on, vaikka mitään ei toinen pysty lupaamaan tapahtuvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuossa tilanteessa voi sanoa? Kenenkään rahkeet eivät riitä toisen nostamiseen syvästä epätoivosta. Ensisijaisesti noin sanomalla varmaankin toivotaan, että toisen tilanne muuttuu paremmaksi. Elämässä kuitenkin väistämättä tapahtuu muutoksia, osa niistä on hyviä, osa huonoja. Lisäksi traumaan usein oikeastikin auttaa aika.
On totta, että elämässä huonot asiat ovat paljon suurempia kuin hyvät. Ja ennemmin tai myöhemmin jokaisen kohdalle osuu huonoja asioita, hyviä välttämättä ei. Mutta jos on valmis päättämään kaiken, sitä ennen (ellei kyse ole esim. pahenevasta vakavasta sairaudesta) voi aivan hyvin katsoa ja kokeilla saisiko siitä elämästään kuitenkin paremman ja itselleen sopivan. Mitään yrittämisen riskiähän ei tuossa tilanteessa enää ole.
Millä kokemuksella väität noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin sanotaan koska joillakin elämä muuttuukin paremmaksi ja halutaan herättää toivo että kyseisen henkilön kohdalla on näin. Mä sanon mieluummin että elämä voi muuttua paremmaksi ja vaikeuksien kanssa on mahdollista oppia elämään. Joskus toivonsa menettänyt ei pidä sitä enää mahdollisena, niin siitä hyvä muistuttaa että ainakin toivoa paremmasta on, vaikka mitään ei toinen pysty lupaamaan tapahtuvaksi.
Millä perusteella? Silläkö, että jotakuta muuta on onnistanut?
Itse kun päättää muuttaa asiat paremmiksi ja ryhtyy toimeen, asiat muuttuu. Passiiviset vikisijät hakee vaan huomiota.
Jos on nynny eikä halua muuttaa asioita, sitten vaan pää kiskoille ja morjens.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sanotaan koska joillakin elämä muuttuukin paremmaksi ja halutaan herättää toivo että kyseisen henkilön kohdalla on näin. Mä sanon mieluummin että elämä voi muuttua paremmaksi ja vaikeuksien kanssa on mahdollista oppia elämään. Joskus toivonsa menettänyt ei pidä sitä enää mahdollisena, niin siitä hyvä muistuttaa että ainakin toivoa paremmasta on, vaikka mitään ei toinen pysty lupaamaan tapahtuvaksi.
Millä perusteella? Silläkö, että jotakuta muuta on onnistanut?
Juuri sillä. Ei koskaan voi tietää lukeutuuko ko itsemurhaa suunnitteleva niihin joiden elämä paranee vai niihin joiden ei, joten voi muistuttaa että hänellä on mahdollisuus että elämänsä paranee, mutta sitä ei voi toiselle luvata että niin käy.
Uskon että elämä voi muuttua parempaan, mutta sen eteen on tehtävä asioita. Kuvittelin aiemmin olevani jotenkin todella epäonnekas kaiken suhteen, mutta vaihdoin nuo ajatukset siihen että olen onnekas ja elämässäni on tapahtunut paljon hyvää. Myös paljon ikäviä asioita, mutta ne on olleet opettavaisia kokemuksia. Mutta miten saada masentunut uskomaan parempaan niin onkin jo vaikeampi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun päättää muuttaa asiat paremmiksi ja ryhtyy toimeen, asiat muuttuu. Passiiviset vikisijät hakee vaan huomiota.
Jos on nynny eikä halua muuttaa asioita, sitten vaan pää kiskoille ja morjens.
"VAHVAT...blaablaa...porskutiporsk....bääbää..."
Silloin kun itse meinasin tehdä itsarin, niin kyse ei edes ollut siitä ettenkö olisi uskonut asioiden voivan muuttua paremmiksi. En vaan enää yksinkertaisesti jaksanut. Kaikki murehtimiset ja välittämiset ja toivomiset olivat ikään kuin jo takanapäin ja jäljellä oli vain ymmärrys oman elämään merkityksettömyydestä.
Olen yrittänyt itsemurhaa aikoinaan vuosia sitten. Olen vakavasti sairas ja nuori työkyvyttömyyseläkeläinen. Elämäni ei ole muuttunut paremmaksi vuosien aikana, olen ehkä oppinut sietämään sitä paremmin. Edelleen olen masentunut ja uupunut. Ei harmittaisi, vaikka olisin onnistunut yrityksessäni. Ei harmittaisi enää mikään, olisinhan kuollut. Se olisi parempi. En kuitenkaan jaksa yrittää uudelleen, jos en onnistukaan joudun taas osastolle ja niillä olen viettänyt ihan tarpeeksi monta vuotta elämästäni. Kitkuttelen eteenpäin. Seuraavaa "kyllä se siitä"-sanojaa mottaan kuonoon.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että elämä voi muuttua parempaan, mutta sen eteen on tehtävä asioita. Kuvittelin aiemmin olevani jotenkin todella epäonnekas kaiken suhteen, mutta vaihdoin nuo ajatukset siihen että olen onnekas ja elämässäni on tapahtunut paljon hyvää. Myös paljon ikäviä asioita, mutta ne on olleet opettavaisia kokemuksia. Mutta miten saada masentunut uskomaan parempaan niin onkin jo vaikeampi juttu.
Tuli hieman mieleen katolilaisuuden keskiössä oleva "sielun pimeä yö" - sydäntäraastava toivottomuus ja epätietoisuus kaikesta voi tuhota sen, jota uskonnoissa kutsutaan sieluksi. Moni on hukkunut toivottomuuden virtaan.
Elämä ainakin muuttuu, se on varma. Sitä ei tiedä mihin suuntaan, mutta juuri siksi kannattaisi jäädä odottamaan. Ei sitä tiedä mitä hyvää on vielä tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin sanotaan koska joillakin elämä muuttuukin paremmaksi ja halutaan herättää toivo että kyseisen henkilön kohdalla on näin. Mä sanon mieluummin että elämä voi muuttua paremmaksi ja vaikeuksien kanssa on mahdollista oppia elämään. Joskus toivonsa menettänyt ei pidä sitä enää mahdollisena, niin siitä hyvä muistuttaa että ainakin toivoa paremmasta on, vaikka mitään ei toinen pysty lupaamaan tapahtuvaksi.
Millä perusteella? Silläkö, että jotakuta muuta on onnistanut?
Juuri sillä. Ei koskaan voi tietää lukeutuuko ko itsemurhaa suunnitteleva niihin joiden elämä paranee vai niihin joiden ei, joten voi muistuttaa että hänellä on mahdollisuus että elämänsä paranee, mutta sitä ei voi toiselle luvata että niin käy.
Oletko ajatellut sitä, että se itsemurhaa suunnitteleva tietää tilanteensa varmasti paremmin kuin sinä, joka katsot sitä ulkopuolelta?
No anna palaa. Joko elämässäsi ei ole mitään arvokasta, tai sitten olet liian typerä arvostaaksesi sitä mitä sinulla on.
Elämä muuttuu paremmaksi jos sen itse muuttaa.