Miksi aina sanotaan itsemurh. harkitseville että kyllä se elämä muuttuu paremmaksi?

Kyllä se lopulta muuttuu paremmaksi.

Todennäköisesti muuttuu paremmaksi. On muuttunut meillä muillakin.

Kai ne tarkoittaa että kuoleman jälkeen muuttuu paremmaksi.     Ikäänkuin v*ttuilee vaan.

Ne sanoo, ketkä on vielä elossa ja joilla on siis käynynyt parempi tuuri. Kuolleethan ei puhu..

En minä ainakaan. Yleensä sanon että anna mennä vaan jos uskallat!

Ne jotka toivovat että kaikki kääntyy hyväksi hokevat sitä. Muut tietää todellisuuden että ei käänny paremmaksi

Koska ei osata todellakaan tietää mikä sen toisen päässä myllertää. Minä söin joskus mielialalääkkeitä hetken ja pisti kyllä pään niin sekaisin että meinasin kirjoittaa kirjan " oman pääni vanki".

Joko haetaan huomiota tai toteutetaan. Yleensä se on pelkkää huomion hakua

Mitä sitten pitäisi sanoa?

Koska elämässä nyt vaan on hyviä kausia ja huonoja kausia. Nämä vaihtelevat. Välillä on ikävää ja sitten taas paremmin ja kivaakin. Jokainen on tämän mielialojen vaihtelun kokenut elämässään. Jos on asiat huonosti tai tuntuu siltä, ei sitä kovin pitkään jatku. Ei muillakaan ole aina helppoa ja se kuuluu elämään. Täällä on paljon asioita koettavana ja opittavana. Ei kannata itseään tappaa, kun tänne on kerta päästy kokemaan tätä elämää.

Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.

Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.

Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.

Joko muuttuu paremmaksi tai ei muutu. Eli 50% mahdollisuus, että hyvä komentti.

No minä en sanonut, kun menin niin puihin, ja sitten se ihminen tappoi itsensä. Ei kai siitä haittaakaan olisi ollut, että olisi sanonut.

No jos elämä on jo niin huonoa että harkitsee itsemurhaa, niin ei se siitä ainakaan huonommaksi voi muuttua. Joten se muuttuu paremmaksi jos ylipäätään muuttuu, ja kyllähän elämä yleensä jollain lailla muuttuu ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.

Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.

Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.

Onpa erikoinen kommentti, ajattelin.

Sitten huomasin, että minussa on samaa, tosin en ole niin onnellinen, että minulla olisi lapsia, ja voi olla, että en ehdi niitä saada, vaikka haluaisinkin, ikävästi olen yli 50y

Niin olen mies. Haluaisin varmasti kuolla, ennen kuin ikävä sairaus vie minut.....Mutta en toisaalta halua ikävää itseaiheuteuttuakaan kuolemaa....Enkä haluaisi sen tapahtuvan yksin.

Ihanne olisi assisted "suicide"...Juon tarjotun juoman klinikalla...Sveitsissä se voisi olla mahdollista. Ehkä siinä on musiikkivideo taustalla...Lähden sen kanssa....

Niin olen haaveillut...

Kyllä moni yrittänyt ja eloon jäänyt on sanonut että kauheaa jos olisi onnistunut. Eli kannattaa uskoa. Ei voi tulla takaisin katumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin ajattelen, että elämän parhaat ajat ovat takana. Edessä ei ole enää mitään parempaa tai yhtä hyvää. Kaikki menee pikkuhiljaa alaspäin.

Olen n. 40 v tavallinen perheenäiti. Hyvä työ ja ihana perhe. En ole erityisen masentunut. Aion kuitenkin tehdä itsemurhan seitsemän vuoden päästä, kun lapset ovat kaikki omillaan.

Mikäli olen väärässä ja vielä tulee parempaa elämää niin en tietenkään toteuta suunnitelmaani.

Onpa erikoinen kommentti, ajattelin.

Sitten huomasin, että minussa on samaa, tosin en ole niin onnellinen, että minulla olisi lapsia, ja voi olla, että en ehdi niitä saada, vaikka haluaisinkin, ikävästi olen yli 50y

Niin olen mies. Haluaisin varmasti kuolla, ennen kuin ikävä sairaus vie minut.....Mutta en toisaalta halua ikävää itse aiheuteuttuakaan kuolemaa....Enkä haluaisi sen tapahtuvan yksin.

Ihanne olisi assisted "suicide"...Juon tarjotun juoman klinikalla...Sveitsissä se voisi olla mahdollista. Ehkä siinä on musiikkivideo taustalla...Lähden sen kanssa....

Niin olen haaveillut...

Ja joka tuo sen juoman tuo, nainen. En tuossa huolisi sitä mieheltä, enkä toisaalta koskaan voisi pyytää mieslääkäriä tuikkaamaan eutanasiapiikkiä, koko eutanasia tuntuu ikävältä ajatukselta, mutta sen sijaan tuo mistä keroin, niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Joko muuttuu paremmaksi tai ei muutu. Eli 50% mahdollisuus, että hyvä komentti.

Monesti masentuneen mielessä kaikki on kauheaa vaikka ulkoisesti hyvin. Ei tuo ole niin yksinkertaista, ei kukaan jakele prosentteja. Masennuksesta voi parantua tai ainakin olo kohentua selvästi.

Minä sanon että elämä saattaa muuttua paremmaksi, mikä on totta. Olosuhteet saattavat muuttua paremmiksi, ja jos ongelmana eivät ole huonot olosuhteet, vaan mielialahäiriö, se saattaa korjautua.

Vierailija kirjoitti:

Koska elämässä nyt vaan on hyviä kausia ja huonoja kausia. Nämä vaihtelevat. Välillä on ikävää ja sitten taas paremmin ja kivaakin. Jokainen on tämän mielialojen vaihtelun kokenut elämässään. Jos on asiat huonosti tai tuntuu siltä, ei sitä kovin pitkään jatku. Ei muillakaan ole aina helppoa ja se kuuluu elämään. Täällä on paljon asioita koettavana ja opittavana. Ei kannata itseään tappaa, kun tänne on kerta päästy kokemaan tätä elämää.

Puhu omasta puolestasi. Elämässäni ei ole tapahtunut mitään hyvää moneen vuoteen, vaan pelkkiä vaikeuksia. Ai että ihan päässyt kokemaan tätä elämää? Anna mun nauraa! Meillä joillakin on aika helv**** ikäviä kokemuksia ja monet meistä ajattelee, että olisi mielummin jättänyt syntymättä.

Ja vaikka asiat menisivätkin paremmin, niin unohdetaan se että usein taustalla on niin paljon traumoja, että niiden kanssa eläminen on tuskaa ja vaatisi paljon työtä. Ei kiitos.