Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Sitten lähdimme etenemään tuttua reittiä. Vauhti oli rauhallista, koska peter käveli koko ajan pacon vierellä. Patrikin mukaantulo oli oikeastaan onni, koska omistajani jutteli hänen kanssaan asioista, joista ei ehkä vain peterin läsnäollessa olisi puhuttu mitään. No kävi ilmi, että vaikka patrik oli lähes koko elämänsä ollut tekemisissä hevosten kanssa, hän ei osannut tai oikeastaan halunnut juurikaan ratsastaa. Sen sijaan hän tykkäsi kyllä jutella hevosille ja viettää niiden kanssa aikaa. Sellaisen sanominen herätti heti huomioni. Se kuulosti niin nuoren ihmisen suusta erikoiselta mutta lämmitti minua kovasti. Hän oli äitinsä rohkaisemana kyllä ratsastanut jo hyvin pienenä, mutta sitten oli tapahtunut ikäviä. Ilman vanhempiensa lupaa hän oli noussut aidan päältä yhden tarhassa olevan hevosen selkään, ja jostakin pelästyneenä hevonen oli pukitellut ja heittänyt hänet selästään. Putoamisessa ei käynyt onneksi pahemmin, mutta sen jälkeen patrik oli kieltäytynyt enää nousemasta hevosen selkään. Se ei kuulemma johtunut pelosta, vaan taustalla oli hänen luja näkemyksensä, että hevoset oli tarkoitettu kulkemaan minne halusivat ja ilman ihmisiä selässään.

Peter ihmetteli ääneen hänen jyrkkää kantaansa, mutta ei ollut esittänyt sen kummempia vetoomuksia ratsastamisen suhteen. Ja niin sitten poikkeuksellisesti kun oli luvassa jotakin kivaa, kuten tänään makkaroiden ja lättyjen paistoa tai joskus saunomista, poika suostui asettumaan pacon kuljetettavaksi. Patrik perusteli tätä myös sillä, että hänen äitinsä olisi toivonut hänen tekevän niin. Paco oli ollut hänen äitinsä lempihevonen, eli silmäterä niin kuin te varmaankin saattaisitte sanoa. Kulkemalla yhdessä valkoisen andalusialaisen kanssa hän saattoi kuvitella olevansa yhteydessä äitiinsä ja tekevänsä hänelle mieliksi. Mutta hän korosti vain istuvansa selässä kun isä vastasi hevosen ohjaamisesta. Jotenkin ihmeellinen lapsi. En ollut kuvitellut, että hänen ikäisellään voisi olla niin vahvoja mielipiteitä ja periaatteita asioista.

No, edellisestä omistajani ja patrikin välisestä keskustelusta minullekin selvisi, että hänellä ei ole enää äitiä. Äidin kuolemaa ei käsitelty millään tavalla. Ainoastaan se kävi selväksi, että kaksi muuta hevosta oli jouduttu myymään pian tapahtuneen jälkeen. Toinen heistäkin oli ollut suomenhevonen ja toinen taas hannoverinhevonen eli rotua, jonka kanssa meidän westfalenilaistenkin historia vähän kytkeytyy. Mutta pacosta ei heillä kummallakaan ollut sydäntä luopua vaan oli päätetty, että se saisi jäädä loppuiäkseen omaan talliinsa.

Nyt tiedän siis ainakin vähän enemmän. Kun seurue oli tosiaankin syönyt ja keittänyt kahvit ulkoilmassa, oli aika palata takaisin. Aikani perillä kului paljon paremmin kuin viimeksi, koskapa he kaikki olivat koko ajan nähtävilläni. Lisäksi patrik käytti ison osan ajastaan seisomalla vieressäni, rapsuttamalla ja silittämällä minua sekä juttelemalla minulle. Toki hän antoi lähes yhtä paljon huomiota pacolle, joka seisoi aivan lähelläni. Takaisin kuljettaessa omistajani katsoi peterin ansainneen lepoa ja tarjosi minut hänen käyttöönsä. Hän itse otti pacon talutettavakseen. Paljon he eivät enää puhuneet, mutta tunnelma oli todella levollinen. Hiljaisen metsän keskeltä kuului vain kahden ihmisjalan ja kahdeksan kavion rauhoittava rahina.

Onko ihmiset lähennelleet? Se on yhä laillista Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Sinua ei tietääkseni olla myymässä. Älä pelästy. Haluan vaan saada tietää, millaisia piirteitä itsessäsi arvostat. Siis niitä piirteitä, joita katsot ihmisten sinussa arvostavan.

Haluisin tietää, millaisen mainoksen tai myynti-ilmoituksen tai työpaikkahakemuksen tekisit itsestäsi.

Pointtinani olisi saada tietää, miten kuvailisit itseäsi mahdollisimman edullisesti, jotta paras mahdollinen uusi omistaja sinut valitsisi.

Mediassa on ollut julkisuuden henkilöitä, jotka eivät oikeasti hae työpaikkaa, mutta heitä on haastateltu siten kuten olisivat olleet hakemassa. Se on kiinnostanut ihmisiä. Esim laulaja Robin on ollut tällaisessa "työpaikkahaastattelussa". Tästä tuli mieleeni.

Eli tee itsestäsi mahdollisimman hyvä ja itsesi parhaat puolet esiin tuova työpaikkahakemus /myynti-ilmoitus.

Et ole myynnissä. Mutta olsi hauskaa tietää.

No ostaisitkohan minut?

Myytävänä

Westfalenilaisruuna, 8-vuotias ruunikko, säkäkorkeus 162cm

Luotettava, terve ja varmajalkainen ratsu monipuoliseen harrastuskäyttöön.

Kouluratsastuksessa taso vaativa b, esteissä 120cm.

Sopuisa, kiltti ja ihmisrakas. Myydään vain rakastavaan kotiin.

Jos olisin hevosta ostamassa, niin todellakin ostaisin. Tuo oli mukava viesti. Kiitos, että teit pyytämäni myynti-ilmoituksen. Sattumalta osuin juuri paikalle, kun sen julkaisit.

Sopuisa, kiltti ja ihmisrakas. Sellaisen mielikuvan olen sinusta saanut.

Surullista, että Peterin vaimo on kuollut. Onneksi ei sentään ole mikään pettäjä. Vaan siis leski.

Ehkä Peterin vaimo oli myös jonkinlainen ratsutallien pitäjä, kun kerran omisti 3 hevosta.

Onneksi sentään yksi säästettiin. Pojalle varmasti hyvin tärkeä.

Kiitos tarinasta!

Eikö lapsi pysty ratsastamaan aikuisen kanssa samaan aikaan. Vaikka Peter poikansa kanssa

Ja omistajasi sen tallinomistajan lapsen kanssa. Elokuvissa 2 aikuista ratsastaa toisinaan yhteisellä hevosella. (pieni talo preerialla yhdessä jaksossa 2 aikuista miestä ratsasti samalla aasilla. Se jo vaikutti rääkkäykseltä)

Vierailija kirjoitti:

Mikä on tykkäämisjärjestys ihmisissä?

Omistaja ykkönen, aamu kakkonen, sitten Lauri, helmi, lumi ja sitten tallin omistaja ja sitten m ja o. Sitten muut hevoshoitajat ja satunnaiset ratsastajat? Näinkö.

Muuten, onko niin, että jokainen hevonen tykkää omistajastaan eniten. Eli tykkää niin kuin velvollisuudesta. Vai näkyykö jokaisella hevosella se oikea tunne, kenestä pitää.

Tämä kysymys tuli mieleeni, kun tällä palstalla joku oli laittanut otsikon jotenkin niin, että pidättekö oikeasti niistä asioista, joista pidätte vai pidättekö joistain asioista väärästä syystä eli esim velvollisuudesta.

Emme me pidä mistään tai kestään velvollisuudesta. En edes minä. Tunteemme ovat aitoja ja väärentämättömiä. Tämä kirjoittaminen antaa sitten mahdollisuuden suodattaa niitä vähän, mutta kyllä minä täällä palstallakin haluan kertoa asiat siten kuin niistä ajattelen tai tunnen.

Järjestyksen tekeminen on sitten toinen juttu ja vaikeaa ellei mahdotonta kun eri ihmisissä pidän niin eri asioista. Ehdottomasti rakkain ihminen minulle on omistajani, mutta varmaankaan kaikkien hevosten kohdalla tilanne ei välttämättä ole sama. Aamu, miia, oona ja lauri ovat kaikki omalla tavallaan suurenmoisia, samoin totta kai kaikesta huolehtiva, ja huolestuva, tallimme omistaja. Aamua olen jo kai riittämiin kehunutkin ja laurista pidän valtavasti, koska hän on nähnyt ylimääräistä vaivaa minun eteeni enemmän kuin kukaan muu. Tallinomistaja, miia ja oona ovat ihania, ahkeria ja asiantuntevia, eivätkä ikinä yritä laistaa mistään minuu liittyvästä vaikka olisivat väsyneitä tai kiireisiä. Rakastan heitä kaikkia suuresti enkä osaa antaa mitään tiettyä järjestystä. Helmi vaikuttaa kanssa miellyttävältä, mutta häntä en kovin hyvin vielä tunnekaan. Lumi on vähän karski, mutta hänelläkin on silti lämmin sydän. Täytyy myös sanoa, että patrik teki minuun tänään suuren vaikutuksen. Vaistomaisesti aloin pitää hänestä, mutta haluan toki oppia tuntemaan hänet paremmin. Ja tunnenhan minä useita muitakin kivoja ihmisiä, toisia lähemmin ja toisia sitten vain ulkokohtaisemmin. Myös te täällä palstalaumassa olette ystävällisiä ja välittäviä ihmisiä, mistä kiitos teille kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin hevosta ostamassa, niin todellakin ostaisin. Tuo oli mukava viesti. Kiitos, että teit pyytämäni myynti-ilmoituksen. Sattumalta osuin juuri paikalle, kun sen julkaisit.

Sopuisa, kiltti ja ihmisrakas. Sellaisen mielikuvan olen sinusta saanut.

Surullista, että Peterin vaimo on kuollut. Onneksi ei sentään ole mikään pettäjä. Vaan siis leski.

Ole vain hyvä! En kyllä oikein itsekään usko, että yritin juuri leikilläni myydä itseni! Olen melko altis tekemään mitä pyydetään, niin että vastuu jää kyllä teille, mitä sitten keksittekään. Mutta olihan tuo hauskaa, sellainen itsensä kehumisharjoitus. Hirrrn-hnn!

Vierailija kirjoitti:

Hevosen elämä on sikäli mukavaa, että vapaa-aika on oikea vapaata. Eli teillä ei ole vastuulla ne töitä rästissä.

Ihminen käy töissä ja sitten koton on vielä kotityöt riesana. Vapaa-aikaa ei voi vain levätä. Hevoselle tarjoillaan ruoka valmiiksi eteen. Kuulostaa mukavalta. Ei tarvitse itse kokata ja siivota. Toisalta hevonen ei voi sitten itsekseen harrastaa mitään missään, van pitää olla siellä, minne se hevonen on jätetty viettämään vapaata.

Olet hyvin tiivistänyt, millaista teidän ja toisaalta minun elämäni pähkinänkuoressa on. Voiko pähkinänkuoressa edes olla muun kuin pähkinän tai toukan elämä? Joistakin kielikuvista olen epävarma jos olen kuullut ne vain harvoin.

No, minä tunnustan ihan avoimesti, että en aina muista arvostaa eteeni tuotua rehua yhtä paljon kuin pitäisi. Haluaisinhan minä toisaalta käyskennellä arolla tai pustalla ihan itse nyhtämässä ruokaa suuhuni, mutta sateilla, pakkasilla tai hiekkaa kuljettavan tuulen piiskatessa sekään ei varmasti olisi kovin kivaa. Enkä silloin saisi niin monipuolista ja maukasta ruokaa kuin täällä tallilla.

Mutta näistä vapaata ja kesytettyä elämää koskevista asioista kirjoittelimme silloin alussa jo aika paljon. Ehkä minulla ei juuri nyt ole aiheeseen paljon lisättävää. Mutta kiitos kuitenkin tämänpäiväisistä rehuannoksistani!

Vierailija kirjoitti:

Miten usein hampaat pestään?

Minun hampaitani ei pestä ollenkaan. Tarkastuksen yhteydessä ne kyllä huuhdellaan, ja joskus pestessään minua muuten omistajani voi huuhdella myös suuni ja vilkaista ettei siellä ole mitään huolestuttavaa. Lääkäri on sanonut, ettei pesemiselle olisi estettäkään, mutta yleensä sitä aletaan tehdä vasta, jos hampaissa on jotakin erityistä huolenaihetta.

Helposti. Toteat vaan, että tulin tänne näin hevosena.

Hitto mikä koni. Ei pääse makkuulle eikä makkulta ylös mutta hai se on nuor elläin

Se on uutuuttaan jäykkä

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu tuo, että teillä ei haluta teettää kuin vain 2-3 tuntia töitä päivässä. Se tuntuu erittäin vähäiseltä määrältä. Olen luullut, että ratsutallien hevoset tekisivät esim 5-6 tuntia.

Ettekö jaksa tuon enempää vai eikö hermonne ja keskittymisenne siedä.

Tämä ei ole mitään haukkumista. Kuulostaa vaan erittäin lyhyiltä työpäiviltä.

Minä luulen, että meidän tallissamme tehdään suunnilleen saman verran töitä kuin muissakin. Tuntihevosena oleminen ja ratsastajan selässä kantaminen o n aika rasittavaa. Kun sen lisäksi olemme koko muunkin päivän jalkeilla ja liikumme, sellainen käy ajan oloon jalkojen päälle. Pidempi työpäivä olisi varmasti mahdollinen, mutta epäilemättä lyhentäisi meidän terveiden vuosiemme määrää.

Ehkä minä voisin myös muuttua ärtyisäksi jos tunteja olisi enemmän. Kaksi tuntuu vielä mukavalta, mutta kolmas alkaa joskus jo koetella kestokykyäni. Retkityyppiset liikunnot ovat sitten vähän eri asia kuten olen kertonut.

Tyttöni kysyy, voitko sanoa, että lähdet käpälämäkeen, kun sulla ei ole käpäliä?

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni kysyy, voitko sanoa, että lähdet käpälämäkeen, kun sulla ei ole käpäliä?

Kyllä kai minäkin voisin sanoa niin, jos olisin karkaamassa, koska sitähän tuo sanonta tarkoittaa. Monta kertaa en kyllä ole sitä kuullut käytettävän, enkä tiedä miten hyvin se sopii hevosiin.

Mutta eihän teilläkään ole käpäliä!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta minua harmittaa se Peter.

Varmaan siksi, että sillä on jo hajonnut liitto takana ja se, että sillä on se poika jo.

Lisäksi saatat joutua pieneen talliin ja menetät kaikki kaverisi. Ja Laurin ym.

Jos omistajasi olisi rakastunut ensikertalaiseen avioon menijään, joka asuu omistajasi tavoin? kaupungissa, niin tilanteesi olisi säilynyt ennallaan.

Minusta peter vaikuttaa ihan mukavalta mieheltä! Ei hän minua kovin paljon huomioi, mutta ehkä hänellä on tällä haavaa muutakin ajateltavaa kuin hevoset.

Ja eivätkös nuo ihastumis ja rakastumiskuviot ole vähän sellaisia, ettei niitä voi suunnitella tai niihin muutenkaan paljon järjellä vaikuttaa. Minä olen kyllä tästä omistajani uudesta elämänvaiheesta vain iloinen. Olen iloinen siitä huolimatta, että hänkään ei juuri nyt ole kovin omistautunut ratsastamiselle eikä minulle. Minä kuitenkin luulen tai ainakin toivon sen olevan vain ohimenevä ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Onko raviradan omistajalta lupa sen käyttöön?

En osaa tähän varmasti vastata. Luulisin, että omistajani olisi selvittänyt sellaisen asian, vaikka eihän rata minun juoksemisestani kyllä mitenkään kulu.

Täällä maaseudulla on selvästi tapana antaa toisten hyvinkin vapaasti kulkea teitä ja metsiä ja pellonreunoja eikä liikkumiseen kiinnitetä enempää huomiota, varsinkaan jos ei olla häiriöksi tai aiheuteta vahinkoa. Mutta oli kyllä ihan asiallista sinulta miettiä lupaasiaa!

Vierailija kirjoitti:

Miten te hevoset käyytäytuisittw, jos jonkin erikoistilanteen vuoksi ette saisi lainkaan mennä pilttuunne ulkopuolelle muutamaan päivään.

Saisitte kyllä ruuan ja juoman ja isoimmat kakat kerättäisiin.

Esim ihan hirvittävän tiheä lumentulo tai lähes koko hoitoväki sairastuisi pahoin. Tms.

Juu, älä Al pelätä, kysyin vain, kun kiinnostaa, miten välttämätöntä on päästä pois karsinasta. Voithan sinä sielläkin toki liikkua.

Sellaista ei ole koskaan sattunut kaikille yhtaikaa, mutta jalkavaivojen vuoksi olen joskus nähnyt ystävieni jäävän karsinaan muutamaksi päiväksi. Jos kaviossa on esimerkiksi paise, sen kanssa käveleminen ei tietenkään tunnu edes niin houkuttelevalta. Mutta muutenhan meidät on kyllä luotu liikkumaan, joten varmasti useampi päivä karsinassa tekisi meistä hyvin levottomia ja stressaantuneita. Ainakin minä kaipaan liikunnan lisäksi kovasti myös raikasta ulkoilmaa, aurinkoa, tuulta ja tuoksuja, joita niitäkään en karsinassani saisi.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset lähennelleet? Se on yhä laillista Suomessa.

Erikoinen kysymys kyllä. Tiedän mitä lähentely tarkoittaa kahden ihmisen välillä, mutta tarkoittaako se samaa teidän ja minun välilläni? Jos tarkoittaa niin sehän ei ole sama kuin se, että joku pelkästään tulee aivan viereeni vaikka en haluaisi. Mutta eihän ihmisellä ja hevosella voi sellaista läheisyyttä olla kuin kahdella ihmisellä keskenään tai orilla ja tammalla keskenään. Olen varmaan taas ulkona, mutta nyt voin hyvin jäädäkin ulos. Vastaan kuitenkin kysymykseen. Kukaan ihminen ei ole koskaan lähennellyt minua. Toivottavasti ei ikinä lähentelekään.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tarinasta!

Eikö lapsi pysty ratsastamaan aikuisen kanssa samaan aikaan. Vaikka Peter poikansa kanssa

Ja omistajasi sen tallinomistajan lapsen kanssa. Elokuvissa 2 aikuista ratsastaa toisinaan yhteisellä hevosella. (pieni talo preerialla yhdessä jaksossa 2 aikuista miestä ratsasti samalla aasilla. Se jo vaikutti rääkkäykseltä)

Kyllä se lyhyen matkaa onnistuisi, mutta jompikumpi selässä olijoista olisi liikkumiseni kannalta huonossa paikassa eli lapojeni päällä tai takaselässä ja hankaloittaisi normaalia askellustani. Ehkä silloin olisi jopa parempi ettei satulaa olisi.

Kahden ihmisen paino ylittää myös melkein pakostikin taakalleni asetetun rajan elleivät he molemmat ole lapsia. Ja vielä, jos jotain yllättävää pääsee tapahtumaan, loukkaantumisriski varmasti kasvaa jos ratsastajia on kaksi.