Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.
30.08.2021 |
Otsikossa pääpointti. En tiedä miten pääsen asiasta yli. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset luonnolle on kiistaton kauhukuva ihan vuosikymmenissä, surettaa heidän pariutumis- ja lisääntymismahdollisuutensa tässä alati monimutkaistuvassa sitoutumattomuus-maailmassa sekä kaikki ylidigitalisoituminen ja mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Koronasta tai kaikista kärjistymiskaaoksista puhumattakaan. Ahdistaa ja pelottaa ihan helvetisti että milloinkohan ne tajuaa kaiken tämän kamaluuden ja sen että joutuvat elämään kaiken tämän keskellä eikä tulevaisuus todellakaan suo samanlaisia mahdollisuuksia enää elämään, mitä esimerkiksi itsellä on ollut. En usko mihinkään "tiede löytää vielä keinon" - paskaan. En vain usko. Mutta pitäisi valaa uskoa lapsiin. Tietenkin. Mutta miten sen teen jos en itse usko? Olenko ainut?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni tuntuu olevan varma, että ratkaisut ongelmiin löytyvät ja jopa kehottavat keskittymään niihin ja haukkuvat, jos on eri mieltä.
Niin, mistähän näitä ratkaisuja löytyy? Mistä konkreettisesti?Varmasti voitte nyt kertoa, mistä apu tulee. Ja lähteet mukaan.
Saatat nyt sekoittaa asioita. Minä kehotin tukkimaan turvan jos ei aio osallistua tulevaisuudenrakentamiseen vaan haluaa elää vain hetkessä, siinä paraikaa kuluvassa.
En minä ainakaan tiedä riittävätkö nykyisin markkinoidut ratkaisut, vaikuttaa että ne ovat liian vähän liian myöhään. Olen tavallinen ihminen ruuhkavuosissa, en ehdi perehtyä asiaan ennen kuin saan lapsen itsenäiseksi ja isovanhemmat hautaan. Tiedän vain osaratkaisuja: että on mahdollista imeä hiilidioksidia ilmasta eri keinoin ja hillitä aavikoitumista ja parantaa veden sitoutumista maaperään, jotta kuivia jaksoja voidaan lievittää. Kehittää ruoantuotantoa ja maankäyttömuotoja sellaisiksi, että ne sitovat hiiltä ja säästävät resursseja. Verottaa kaikkea mikä pahentaa tilannetta ja tukea tehokkaita tapoja tilanteen korjaamiseen. Ja samalla pitää pysäyttää luonnon lisätuhoaminen.
Valtaosa ihmisistä voi silti tehdä jotain. Keventää kulutustaan. Jotain muuta kuin heittäytyä uhmakkaaksi ja röyhkeäksi ja vaatia, ettei häntä kritisoida ja jos niin silti kehdattaisiin tehdä, pitää antaa valmis kaava hänen käteensä, että seuraa minua. Ei se niin mene. Sinäkin voisit alkajaisiksi nöyrtyä hiukan ja hyväksyä sen, että joskus haukut ovat paikallaan. Ja että sen jälkeen todistustaakka saattaa olla sinulla itselläsi. Älä täytä ilmatilaa ylimielisellä kitinällä jos ei ole muuta sanottavaa.
Ennen kaikkea jokainen voi vaatia toimenpiteitä jotta seuraavan polven tämähetki olisi parempi. Koska ilman niitä vaatimuksia toimenpiteitä ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan kerryttää mahdollisimman paljon omaisuutta jälkikasvulle. Rahalla saa mitä vain nyt ja tulevaisuudessa. Ratkaisee itseasiassa kaikki mitä luettelit, toki alempaan kastiin jääviä löytyy mutta maailmassa pitää olla itsekäs jos oikeasti jotain haluaa.
No jaa. Voi olla että jos maailma myllertyy, nimenomaan rikkaat ovat huonossa asemassa. Silloin kannattaa ennemmin kuulua laumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se pienoinen ihme, jos nuorten vanhemmat eivät olisi noista asioista huolissaan. Mutta mitä pariutumiseen tulee, niin täällä erityisesti ollaan kyllä pistämässä heti kapuloita rattaisiin, jos joku edes yrittää nähdä asioita siltä toiselta kantilta. Valitettavasti koko homma on nuorten naisten käsissä, sillä heille sen vallan ovat naiset feministien johdolla vaatineet.
On luonnollista, että pariutumisessa valta on naisilla. Lue joskus biologian kirja. Naaras valitsee parhaan mahdollisimman isän lapsilleen.
Jos perehtyisit itsekin oikein syvällisesti, niin ymmärtäisilt, että nykyjärjestelmässä se johtaa koko yhteiskunnan hajoamiseen.
Minun puolestani sellainen yhteiskunta, joka perustuu siihen että naisia pakkonaitetaan kuin elukoita jotta miehet saisivat säilyttää joskus raamatullisiin aikoihin rakentamansa maailmanjärjestyksen ja etuoikeudet, saakin hajota.
Muutos on varmasti hidas ja tuskallinen, mutta toivottavasti sen jälkeen tuhkista nousee jotain uutta ja parempaa.
Sieltä tuhkasta se "naisia pakottava" yhteiskunta nimenomaan nousi edellisen kerran...
No jospa tällä kertaa nousisi jotain muuta, kun tähän menoon ovat naiset ilmeisen kyllästyneitä?
Miksi muuten lainausmerkit? Jos tunnet historiaa edes alkeellisesti, niin tiedät kyllä ihan faktaksi, ettei naisilla ole ollut lähimainkaan yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa.
Mistä alueesta puhut? Onhan ainakin Suomessa ollut.
Öö, no ei ole? Naisten äänioikeus? Raiskauksen laillisuus avioliitossa? Yhtäläinen perintöoikeus ja oikeus opiskeluun? Suomessa on asiat paremmin kuin monessa muussa paikassa, mutta naurettavaa edes esittää, että olisimme aina olleet jokin tasa-arvon kehto.
Taidat olla joku Nico-Petteri 14 v. Mars historiantunnille.
”Suomi antoi kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906 osana yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta.
Naisten äänioikeutta ei asetettu kyseenalaiseksi. Ruotsalaisen puolueen edustajat vastustivat sen sijaan naisten vaalikelpoisuutta. Komitean enemmistön äänin naiset saivat oikeuden asettua myös ehdokkaaksi.”
Älkää aina viitsikö vetää tätä äänioikeus-korttia, missä Suomi on ollut aikansa edelläkävijä.
Ruotsalaisen puolueen edustajat kallonmittauksineen aikoinaan ainoana epäili naisten vaalikelpoisuutta.
Enemmän olen huolissani siitä, että jengi uskoo jotain ruotsalaista pikkutyttöä profeetaksi...
Vierailija kirjoitti:
Olen 60v ja aikoinaan pelättiin itänaapurin hyökkäystä, kylmän sodan varjossa elettiin. Tshernobylin jälkeen alettiin pelätä ydinvoimalaonnettomuuksia. Myllypuron tapauksen jälkeen alettiin pelätä namusetiä. 9/11:n jälkeen t.er.rorismia. Jne jne. Ainahan jotain on pelätty, jos on luonteeltaan sellainen, että helposti pelkää.
Valtaosa noista ei ole saman mittaluokan uhkia ollenkaan. Ja siinä on melkoinen ero, pitääkö pohtia, että jos tapahtuu ikävät asiat x y ja z niin sitten voi tulla ihan karmea tilanne. Nyt mietitään, voisiko tapahtua pelastavat asiat x y ja z ja mitä ihmettä ne voisivat olla, ettei seuraisi karmea tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos viitsisitte seurata tieteen kehitystä ja tieteellisiä innovaatioita, tietäisitte että turhaan huolehditte, asia on ratkaistavissa.
Maailma ja tulevaisuus näyttää upealta ja olen uskaltanut tehdä MONTA lasta. Myös liikakansoitus hoituu sen myötä kun koulutus lisääntyy ja ihmisoikeudet paranee.
Olen seurannut 70-luvulta asti ja tätä samaa mantraa on hoettu jo sieltä asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse koitan kerryttää mahdollisimman paljon omaisuutta jälkikasvulle. Rahalla saa mitä vain nyt ja tulevaisuudessa. Ratkaisee itseasiassa kaikki mitä luettelit, toki alempaan kastiin jääviä löytyy mutta maailmassa pitää olla itsekäs jos oikeasti jotain haluaa.
No jaa. Voi olla että jos maailma myllertyy, nimenomaan rikkaat ovat huonossa asemassa. Silloin kannattaa ennemmin kuulua laumaan.
Rahalla ei välttämättä tee jossain vaiheessa mitään. Ja kun kaikki ahneuksissaan haalittu on menetetty on köysi monilla kaulalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruttoja ja muita kulkutauteja on ollut ennenkin. Lähihistoriassa uskottiin otsonikehän katoamiseen, jolloin ultraviolettisäteily olisi tuhonnut kaiken elämän, mutta se ongelma saatiin korjattua odotettua nopeammin ja paremmin. Historian tuntemus auttaa ymmärtämään, kuinka väliaikaisia nykyiset ongelmat voivat olla, ja kuinka ihmiskunnalla on tapana löytää ratkaisuja isoihinkin ongelmiin.
Ongelma oli täsmällinen, helposti rajattava ja vaihtoehdot olemassa tai helposti kehitettäviä. Vaadittu muutos ei ollut suurensuuri.
Jos ei olisi uskottu otsonikadon vakavuuteen, mitä hyvää siitä olisi seurannut?
Nyt vaaditaan laaja-alaisia, nopeita ja isoja ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa kulttuurimme määräämien ajattelutapojen kanssa. Ja ennen käyttöä, yhteiskuntamme vallankäyttörakenteet on optimoitu 200 vuoden takaiseen aikaan. Planeetanlaajuisia rakenteita on vähän ja ne on valjastettu päinvastaiseen tarkoitukseen.
Tuskailija uudenvuodenaattona 399: "Huomenna alkaa synkkä ja pimeä (varhais-)keskiaika, sammutanpa sukuni..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kertoisin, mitä minulle tehtiin Suomessa, vain harva teistä uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa aikalailla samat asiat, mutten saa sitä oikein sanoiksi puettua. Mulla on ollu "paha tunne" koko maailmasta nyt vuodesta 2019, vaikka oma elämä menee ihan hyvin. Tuntuu, että sanaton uhka leijuu koko ajan taustalla.
Sama mutta kauempaa. Jotain 2007-2008 alkoi tuo että huonolta näyttää. Ja just tuo epämääräinen tunne.
Mullakin nimenomaan tuo epämääräinen tunne. Olen hyvin intuitiivinen ihminen. Vaistoan jos jossakin on jotain epämääräistä...
Lol, ei täällä ole muuta pelättävää kuin rauhispaholoiset, ilmasto on aina muuttunut, turhaan sitä on pelätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hätä nuorisolla on? Juoksevat kavereiden kanssa joka paikassa, käyvät koulussa, harrastavat. Ei tarvitse pelätä koronaa. Korona vie vanhempien ihmisten työkyvyn tai hengen ja näin työpaikkoja vapautuu ja ennen aikaisia perintöjä tulee. Hyvinhän heillä on pullat uunissa.
Minusta tässä se on se pointti. Pitää osata elää ja nauttia NYKYHETKEÄ, eikä miettiä liikaa sitä tulevaisuutta - arvostaa sitä, mitä nyt on.
Suomessa 99% prosentista ihmisillä asiat on paremmin asiat kuin 95% maailman ihmisistä.
Me nykyiset lisääntymisikäiset sukupolvet on päästy kasvamaan liian helpolla, kun ei osata enää ola iloisia. Tiedättekö miten moni ihminen maailmassa olisi iloinen pelkästään siitä, että on suhteellisen terve, on ruokaa ja katto pään päällä ilman jatkuvaa taistelua (Omasta mielestä "paskassa" tai tylsässä duunissa käyminen 40h/vko ei sitä ole).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"
-ap
Siis miten sinä kuvittelet ”kaiken” loppuvan katastrofaalisella tavalla? Edes synkin ilmastoskenaario ei ole mikään äkillinen pamaus joka pyyhkii ihmiset maan päältä. Menisi joka tapauksessa todella pitkään, ennen kuin maapallo olisi oikeasti elinkelvoton.
Itse mietin välillä näin: olisivatko ihmiset vuonna 1921 pystyneet edes kuvittelemaan nykyajan innovaatioita ja teknologiaa? Eivät olisi, eivät mitenkään. Samalla tavalla mekään emme pysty edes kuvittelemaan, millaisia keksintöjä ja kehitystä sadassa vuodessa tullaan tekemään ja näkemään. Ne tulevat todennäköisesti olemaan aivan ratkaisevia tässä ilmastotaistelussa.
No esim. se aurinkosähköpurkaus. Tai jopa globaali pankkikriisi saattaisi halvaannuttaa ruuanjakelun täysin. Koska valtamerien konttilaivojen lastit eivät saisi tarvitsemiaan vakuutuksia tai lainoja tai jotain.
Entä jos ilmastonmuutos vie sadot joltain suurvallalta tai mantereelta? Pyrkivätkö ne kaikki ihmiset sadointuhansin Suomeen? Leikkivätkö maamme päättäjät laupiaita samarialaisia ynnä muita lampaitaja haluavat ”auttaa” (lue: heikentää kaikkien oloja, jotka täällä jo ovat)?
Jos kaikki sähköntuotanto halvaantuisi auringon sähköpurkauksen seurauksena, satoja miljoonia ihmisiä saattaisi kuolla. Sekö ei olisi maailmaloppu?
Maailman väkiluku kasvaa yli 50 miljoonalla vuosittain. Sadan miljoonan ihmisen kuolema kuittaantuisi parissa vuodessa.
Kummasti vaan alkaa ihmisiltä ilmastouskovaisuutta löytymään silloin kun se tuho osuu omalle kohdalle. Suomi toki yhtenä maailman kylmimmistä maista on yksi viimeisiä, joissa näin tulee käymään. Yhdysvalloissa alkaa olla jo toinen ääni kellossa. Tutkimus, joka jakaa amerikkalaiset kuuteen luokkaan heidän ilmastonmuutokseen suhtautumisensa suhteen, kertoo karua kieltä siitä kuinka nopeasti ilmastouskovaisuus on siellä viime vuosina lisääntynyt, ja toisaalta kuinka nopeasti ilmastodenialismi on vähentynyt:
https://climatecommunication.yale.edu/about/projects/global-warmings-six-americas/
Ilmastonmuutoksesta hädissään olevien osuus on noussut viimeisen viiden vuoden aikana 11 prosentista 26 prosenttiin. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen vähättelijöiden osuus on pudonnut 12 prosentista 7 prosenttiin. Tämä sinänsä ei liene yllättävää ottaen huomioon että läntisten osavaltioiden maastopalot ja kuivuus sekä kaakkoisten osavaltioiden alati lisääntyvät ja voimistuvat hurrikaanit sekä tulvat ovat kovaa vauhtia muuttamassa suurta osaa maasta asuinkelvottomaksi. Sama tapahtui toki myös Australiassa viime vuoden alussa. Siellä denialistileiriin kuuluvat kai enää poliitikot ja hiilikaivosten omistajat.
Olen jo pitkään netissä lueskellut ilmastokeskustelua jenkkipalstoilla, esim. Reddit, ja sielläkin kommentit ovat muuttuneet paljon synkempään suuntaan parin viime vuoden aikana. Todella harva enää sanoo että ilmasto ei ole lämpenemässä tai on, mutta se ei ole ihmisen aiheuttamaa. Juuri kukaan ei myöskään enää puhu keskiajan lämpimistä kausista tai muusta höpöhöpöstä. Sanovat että ”collapse has gone mainstream”.
Mä ymmärrän aivan täysin. Olen 24-vuotias ja haaveilin lapsista aiemmin, mutta puolisoni kanssa on nyt päätetty laittaa koko asian miettiminen tauolle ainakin viideksi vuodeksi. Toki meillä on nuori ikä puolellamme, kaikki eivät voi odottaa päätöksen kanssa...
Mutta mielestäni tuo sotiin vetoaminen on siinä mielessä typerää, että silloin uhka olivat toiset ihmiset. Nyt koko maapallo voi huonosti, ja moni asia on jo korjaamattomissa. Tuntuu, että paras olisi vain elää tämä oma elämä rakastamani ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat aina pelänneet tulevaa ja maailmanloppua. Nykyään informaatiotulva on valtava ja päivittäin saat lukea mitä "kauheampia" uutisia. Itse suhtaudun tähän jatkuvaan pelon lietsontaan välinpitämättömästi ja olen ulkoistanut ahdistumisen täysin muille ihmisille. Muistan itsekin jo lapsena murehtineeni maailmanloppua kunnes oivalsin että pelko ja ahdistus on se pahin mörkö.
Jos uutiset ahdistavat niin jätä ne oikeasti vähemmälle Kauhukuvia on maalattu aina. Mielenterveysongelmia on ollut yhtä paljon aiemminkin, niitä ei vain ole osattu tunnistaa yhtä herkästi. Jotkut asiat ovat huonommin nykyään, ja jotkut asiat paremmin. Ihmisiä on aina kuollut luonnonkatastrofeihin, sotiin, nälkään. Onko silti ajateltu että on väärin lisääntyä? Jokainen tehkööt omat ratkaisunsa sen suhteen.
Maailmanloppu on tullut monta kertaa. Olet varmasti kuullut asteroidista, joka tappoi 99,99 % kaikesta elollisesta noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Sen kaltaisista asioista ei kannata ahdistua, koska emme mahda niille mitään.
Nyt loppua on tekemässä ihminen ihan itse, oman lyhytnäköisen toimintansa vuoksi. Siitä on syytä ahdistua ja oikein kunnolla. Jos olet esimerkiksi maidon tai lihantuottaja, sinun pitäisi tuntea suoranaista itsemurhasyyllisyyttä. Olethan tiennyt alusta saakka toimintasi erittäin haitalliseksi, mutta silti harjoittanut sitä ja vieläpä väittänyt olevasi oikealla asialla.
Pelkurit ja typerykset laittavat tavallasi päänsä pensaaseen, kun eivät kestä karua todellisuutta.
Käyttäytyminen on myös vastuutonta, näkyen mm. lisääntymisenä.
Tuskailin maailmantuskan ja oman identiteettikriisini kanssa pari vuotta sitten. Nykyään teen työtä lastensuojelun parissa ja ongelmat ovat isoja ja jokapäiväisiä sekä hyvin konkreettisia: kuinka saada pidettyä itsetuhoisia nuoria hengissä? Kun kyse on tällä hetkellä tapahtuvista asioista, tämän hetken elämän ja kuoleman kysymyksistä, en jaksa enkä kykene enää murehtimaan niin paljon tulevaisuuden näkymiä. Olen vain äärettömän onnellinen, että kodissani asuvilla lapsilla on edes lapsuudessaan turvaa ja rakkautta ja koen, että se on asia johon pystyn aidosti vaikuttamaan ja jolla on kauaskantoiset seuraukset. Kokeeko lapset olevansa rakastettuja, turvassa, haluavatko aikuiset nähdä heidät sellaisena kuin he ovat ilman omia vaatimuksia? Kykenenkö tukemaan vaikeuksissa, näkemään kaiken sen hyvän ja potentiaalin mikä lapsissa on, jotta heille kehittyisi terve itsetunto ja terveet rajat? Osaanko sanoittaa tunteita, opettaa tervettä keskustelua ja vuorovaikutusta? Nämä ovat niitä asioita, joita lastensuojelun lapsilta lähes aina puuttuvat ja joka näkyy mm. itsetuhoisuutena. Kerta tiedostan nämä, ja tiedostan keskimääräistä paremmin oman toimintani, sen mahdollisuudet, uhat ja riskit ja pystyn tekemään tietoisia valintoja niin, että yritän joka päivä olla paras mahdollinen turva ja esimerkki, se antaa minulle jonkinlaista rauhaa. Ympäristön uhkakuvista huolimatta.