Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.
30.08.2021 |
Otsikossa pääpointti. En tiedä miten pääsen asiasta yli. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset luonnolle on kiistaton kauhukuva ihan vuosikymmenissä, surettaa heidän pariutumis- ja lisääntymismahdollisuutensa tässä alati monimutkaistuvassa sitoutumattomuus-maailmassa sekä kaikki ylidigitalisoituminen ja mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Koronasta tai kaikista kärjistymiskaaoksista puhumattakaan. Ahdistaa ja pelottaa ihan helvetisti että milloinkohan ne tajuaa kaiken tämän kamaluuden ja sen että joutuvat elämään kaiken tämän keskellä eikä tulevaisuus todellakaan suo samanlaisia mahdollisuuksia enää elämään, mitä esimerkiksi itsellä on ollut. En usko mihinkään "tiede löytää vielä keinon" - paskaan. En vain usko. Mutta pitäisi valaa uskoa lapsiin. Tietenkin. Mutta miten sen teen jos en itse usko? Olenko ainut?
Kommentit (207)
Kyllä kaikki helpottaa kunhan tästä koronahysteriasta päästään ja paha eliitti kutistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohisalokin lisääntyy, ei se nyt niin kurja tulevaisuus lapsilla voi olla, vaikka hänkin kauhukuvia maalailee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se pienoinen ihme, jos nuorten vanhemmat eivät olisi noista asioista huolissaan. Mutta mitä pariutumiseen tulee, niin täällä erityisesti ollaan kyllä pistämässä heti kapuloita rattaisiin, jos joku edes yrittää nähdä asioita siltä toiselta kantilta. Valitettavasti koko homma on nuorten naisten käsissä, sillä heille sen vallan ovat naiset feministien johdolla vaatineet.
On luonnollista, että pariutumisessa valta on naisilla. Lue joskus biologian kirja. Naaras valitsee parhaan mahdollisimman isän lapsilleen.
Jos perehtyisit itsekin oikein syvällisesti, niin ymmärtäisilt, että nykyjärjestelmässä se johtaa koko yhteiskunnan hajoamiseen.
Minun puolestani sellainen yhteiskunta, joka perustuu siihen että naisia pakkonaitetaan kuin elukoita jotta miehet saisivat säilyttää joskus raamatullisiin aikoihin rakentamansa maailmanjärjestyksen ja etuoikeudet, saakin hajota.
Muutos on varmasti hidas ja tuskallinen, mutta toivottavasti sen jälkeen tuhkista nousee jotain uutta ja parempaa.
Sieltä tuhkasta se "naisia pakottava" yhteiskunta nimenomaan nousi edellisen kerran...
No jospa tällä kertaa nousisi jotain muuta, kun tähän menoon ovat naiset ilmeisen kyllästyneitä?
Miksi muuten lainausmerkit? Jos tunnet historiaa edes alkeellisesti, niin tiedät kyllä ihan faktaksi, ettei naisilla ole ollut lähimainkaan yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa.
Naisilla ei ole isossa mittakaavassa ollut koskaan yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa, poikkeuksena nykyajan länsimaat. Tällä hetkellä naisilla täällä oikeasti ON käytännössä ihan yhtäläiset oikeudet, mutta uskon että se on vaan välivaihe, ja ne oikeudet tullaan vielä totaalisesti menettämään. Nainen tulee aina olemaan se fyysisesti heikompi, mutta lisääntymiskykyisenä välinearvoltaan tärkeä otus, jota siis voidaan ja halutaan kontrolloida.
t. N53
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise ap!
Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.
Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.
Sotavuosina syntyi vähemmän lapsia kuin milloinkaan muulloin. Eivätkä kaikki lapset olleet rakastettuja, vaan niitä juuri ja juuri siedettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisihan se pienoinen ihme, jos nuorten vanhemmat eivät olisi noista asioista huolissaan. Mutta mitä pariutumiseen tulee, niin täällä erityisesti ollaan kyllä pistämässä heti kapuloita rattaisiin, jos joku edes yrittää nähdä asioita siltä toiselta kantilta. Valitettavasti koko homma on nuorten naisten käsissä, sillä heille sen vallan ovat naiset feministien johdolla vaatineet.
On luonnollista, että pariutumisessa valta on naisilla. Lue joskus biologian kirja. Naaras valitsee parhaan mahdollisimman isän lapsilleen.
Jos perehtyisit itsekin oikein syvällisesti, niin ymmärtäisilt, että nykyjärjestelmässä se johtaa koko yhteiskunnan hajoamiseen.
Minun puolestani sellainen yhteiskunta, joka perustuu siihen että naisia pakkonaitetaan kuin elukoita jotta miehet saisivat säilyttää joskus raamatullisiin aikoihin rakentamansa maailmanjärjestyksen ja etuoikeudet, saakin hajota.
Muutos on varmasti hidas ja tuskallinen, mutta toivottavasti sen jälkeen tuhkista nousee jotain uutta ja parempaa.
Sieltä tuhkasta se "naisia pakottava" yhteiskunta nimenomaan nousi edellisen kerran...
No jospa tällä kertaa nousisi jotain muuta, kun tähän menoon ovat naiset ilmeisen kyllästyneitä?
Miksi muuten lainausmerkit? Jos tunnet historiaa edes alkeellisesti, niin tiedät kyllä ihan faktaksi, ettei naisilla ole ollut lähimainkaan yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa.
Naisilla ei ole isossa mittakaavassa ollut koskaan yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa, poikkeuksena nykyajan länsimaat. Tällä hetkellä naisilla täällä oikeasti ON käytännössä ihan yhtäläiset oikeudet, mutta uskon että se on vaan välivaihe, ja ne oikeudet tullaan vielä totaalisesti menettämään. Nainen tulee aina olemaan se fyysisesti heikompi, mutta lisääntymiskykyisenä välinearvoltaan tärkeä otus, jota siis voidaan ja halutaan kontrolloida.
t. N53
Käytännössä naisilla EI ole yhtäläisiä oikeuksia miesten kanssa. Teoriassa on, mutta käytännössä ei.
Fyysinen heikkous ei vaikuta oikeuksiin tai naisten asemaan mitenkään. Naiset ovat henkisesti heikkoja, siksi naisten asema on huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ulise ap!
Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.
Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli. Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.
Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.
Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.
Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys. Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli.
Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.
Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin. Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.
Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.
Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon. Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä, jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.
Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.
Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen tien Suomi on kulkenut, että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.
Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.
Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.
Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.
Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta, niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva on naapurimaassamme Ruotsissa.
Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!
Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"
-ap
Siis mikä kaiken loppuminen? Sen tekee vain meteoriitti ja auringon kuolema. Näitäkä pelkäät? Vai väitätkö nyt tosissasi että uskot parin asteen lämmönnousun ja muualla maailmassa tapahtuvan vesipulan tosiaan ”lopettavan kaiken”?
Mutta kun tuo lämpötilan nousu ei tule rajoittumaan pariin asteeseen. Maapallon lämpötila on jo nyt noussut 1,5 °C esiteolliselta tasolta. 4 °C lämpeneminen merkitsee sitä että lähes koko ihmiskunta on kuollut ja joitakin satoja tuhansia selviytyjiä sinnittelee jossain Grönlannissa tai Kanadan pohjoisilla saarilla. 5 °C lämpeneminen merkitsee ihmissivilisaation loppua. 6 °C lämpeneminen merkitsee jo kaiken elämän loppumista maapallolta.
Lämpeneminen kiihtyy koko ajan, ja kaikki kerrannaisvaikutukset tulevat nostamaan maapallon keskilämpötilaa hyvin nopeasti 10 °C. Siitä ei mikään tule selviämään.
Sokerina pohjalla on sitten vielä kaikki maailman 443 ydinreaktoria, jotka kaikki räjähtävät kun ihmisiä ei enää ole niitä ylläpitämässä. Niistä tuleva ydinlaskeuma riittää tuhoamaan ilmakehän, jolloin kaikki elämä maapallolta tulee loppumaan ikuisiksi ajoiksi.
Selittäisitkö, miksi muutaman asteen nousu muka tappaisi elämän maapallolta? Päiväntasaajalta, ehkä. Tulisi liian kuuma. Mutta vaikka joku 30 astetta keskilämpötila Suomessa kesäisin? Sehän olisi vaan mukavaa.
En tiedä miten maapallon keskilämpötila lasketaan, mutta maapallon keskilämpötilan nousu neljällä asteella ei tarkoita sitä että Suomessa on kesällä +30 °C, kun muuten olisi vain +26 °C, vaan sitä että Suomi on asuinkelvotonta aavikkoa, ehkä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Ei sekään kun jääkaudella maapallon keskilämpötila oli neljä astetta normaalia alempi, tarkoittanut sitä että Suomessa oli talvella -6 °C, kun muuten olisi ollut -2 °C, vaan sitä että Suomen yllä oli kahden kilometrin paksuinen kerros jäätä.
Noissa BBC:n dokumenteissa on aika hyvin havainnollistettu miltä maailma näyttää, jos maapallon keskilämpötila nousee 2,3,4,5 tai 6 °C esiteollisesta ajasta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee niin, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät visiot (mm. se, että metaani vapautuu näillä näppäimillä maaperästä ja mitä sitten tapahtuu) eivät ole vielä kovin lujaa kolahtaneet kansan syviin riveihin. Me, jotka tiedostamme, joudumme kantamaan asian sisällämme.
Itse olen yllätyksekseni nyt saavuttanut jonkinlaisen rauhan. Menen eteenpäin sitä kohti mitä on tulossa ja ylläpidän mahdollisimman normaalia elämää ja tuen lastani oman elämän rakentamisessa. Siis jonkinlaisen hyväksymisen kautta olen saavuttanut riittävän rauhan, ainakin toistaiseksi. En puhu näistä asioista missään, koskaan.
Samat fiilikset. Todella kadehdin niitä, jotka eivät tiedä mitä on tulossa, tai tietävät mutta pystyvät kieltämään totuuden itseltään uskottavalla tavalla. Lapsia jotka pohtivat mitä heistä tulee isona, nuoria jotka aloittavat opinnot suurin odotuksin, aikuisia jotka miettivät mitä tehdä eläkepäivinä. Voi kunpa voisin olla yksi heistä.
Siis just tää lasten unelmointi! Mun sydän särkyy joka kerta kun nuorempi lapseni pohtii mahdollisia tulevaisuuden ammattivaihtoehtoja innoissaan, ja mä samalla mietin että voi rakas kun voisin viedä sut muutaman vuosikymmenen taa niin toi kaikki vois oikeesti toteutua. Siis tuskallista. Ja silmät sydäminä katson häntä ja hymyilen ja sanon että hänestä tulee varmasti loistava mitä ikinä.
Joku tuolla sanoi että en voi kaataa ahdistustani lasteni niskaan, no daa, no shit sherlock, senhän vuoksi tänne kirjoitankin että löytäisin keinoja pärjätä tän kanssa eikä sitä paitsi kukaan järkevä ihminen kaada ahdistusta lasten niskaan, mutta se ettei sitä tee, ei tarkoita sitä että itselleen pystyy feikkaamaan. Mustaa ei voi värittää valkoiseksi ja lakata tiedostamasta vaikka mitä elämänasenneoppaita lukisi. Siitä on kysymys. Miten säilyttää tai enemmänkin saavuttaa elämänilo ja jonkinlainen huolettomuus takaisin. Joku sanoikin jotain rauhan löytämisestä, tavallaan ymmärrän että sellainen kylmä realistisen maailman tietoinen poisrajaaminen on varmaan ihan oiva keino. Tai juuri toi hyväksyminen. Tunteilla on tapana helpottaa kun ne saa ensin ounata. Sen puutehan tässä maailmassa tätä pahoinvointia aiheuttaakin.
-ap
Et ole yksin ajatuksinesi, ap.
♥️🌷🌼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin ajatuksinesi, ap.
♥️🌷🌼
Kiitos! ❤
-ap
Kenelläkään alle 40-vuotiaalla ei tule olemaan mukavaa tulevaisuutta, paitsi ehkä niillä satumaisen rikkailla, jotka voivat muuttaa minne haluavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia karkuun. En tiedä, ei varmaan olisi pitänyt tehdä lapsia. Ainakin yritän kasvattaa ihmisiksi, jotka eläisivät ilmastoa säästävällä tavalla (planetaarinen ruokavalio, ei lentomatkailua, ei pikamuotia, ei kulutushysteriaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"
-ap
Siis miten sinä kuvittelet ”kaiken” loppuvan katastrofaalisella tavalla? Edes synkin ilmastoskenaario ei ole mikään äkillinen pamaus joka pyyhkii ihmiset maan päältä. Menisi joka tapauksessa todella pitkään, ennen kuin maapallo olisi oikeasti elinkelvoton.
Itse mietin välillä näin: olisivatko ihmiset vuonna 1921 pystyneet edes kuvittelemaan nykyajan innovaatioita ja teknologiaa? Eivät olisi, eivät mitenkään. Samalla tavalla mekään emme pysty edes kuvittelemaan, millaisia keksintöjä ja kehitystä sadassa vuodessa tullaan tekemään ja näkemään. Ne tulevat todennäköisesti olemaan aivan ratkaisevia tässä ilmastotaistelussa.
No esim. se aurinkosähköpurkaus. Tai jopa globaali pankkikriisi saattaisi halvaannuttaa ruuanjakelun täysin. Koska valtamerien konttilaivojen lastit eivät saisi tarvitsemiaan vakuutuksia tai lainoja tai jotain.
Entä jos ilmastonmuutos vie sadot joltain suurvallalta tai mantereelta? Pyrkivätkö ne kaikki ihmiset sadointuhansin Suomeen? Leikkivätkö maamme päättäjät laupiaita samarialaisia ynnä muita lampaitaja haluavat ”auttaa” (lue: heikentää kaikkien oloja, jotka täällä jo ovat)?
Jos kaikki sähköntuotanto halvaantuisi auringon sähköpurkauksen seurauksena, satoja miljoonia ihmisiä saattaisi kuolla. Sekö ei olisi maailmaloppu?Jotkut sähköinsinöörit ovat kirjoittaneet, että Suomessa muuntaja-asemat on suojattu poikkeuksellisen hyvin isonkin aurinkopurkauksen aiheuttamia ylijännitteitä vastaan, joten Suomen sähkönsiirtojärjestelmä luultavasti selviäisi. Tietysti, jos vaikka Venäjällä sähkönjakelu lakkaa kuukausiksi (eli pian ei enää bensaa pumpuista, ei ruokatoimituksia kauppoihin jne.), jo Pietarista olisi viisi miljoonaa nälkäistä pyrkimässä tänne...
Ja kuivuuden aiheuttamat kadot tulevat lisääntymään tulevaisuudessa lähes kaikkialla ja laittamaan nälkäpakolaisia valtavasti liikkeelle, mutta se on hitaampi prosessi. Suomi on kuitenkin aika kaukana aavikoituvilta alueilta ja Venäjä varmaan pystyy joten kuten ruokkimaan väestönsä jatkossakin. Itse olen enemmän huolissani äkillisestä Golf-virran hiipumisesta, joka aiheuttaisi aikamoiset haasteet kotimaiselle ruoantuotannolle, jos Etelä-Suomeen tulisi Lapin ilmasto...
No aurinko ei ainakaan kuole triljooniin triljooniin vuosiin, kannattaa katsoa jos pystyy youtubessa timelapse of the future niminen tieteisvideo, mutta myös sen mukaan 2050 tai jo ennen tulee suuria tulvia yms. ilmastonmuutoksesta. Koko asia ahdisti, mutta luultavasti ihmiset jossain vaiheessa ehkä satojen vuosien päästä alkavat asuttaa jotain toista planeettaa, voi olla hyvinkin mahdollista mutta luultavasti vain ns.rikkaat hyvin kehittyneet maat. Minua harmittaa myös luonnon ja eläinten katoaminen. Toisaalta olisi helpompi olla jos ei ymmärtäisi mitään tai ei miettisi tulevaisuutta. Jo nyt sää on täysin sekaisin, ensin oli kuuma kesä sitten viileni ja nyt taas lämmin, jotkut kasvit ja kukat ovat alkaneet uudestaan kukkia ulkona näkyi mm. voikukkia nyt juuri ennen syyskuuta.
Älkää höpsikö. Olette vain kehitusvastaisia ja luontaisia pelkureita. Jo antiikin aikana pelättiin tulevaa, varmasti ennen sitäkin. Ja täällä ollaan yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee niin, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät visiot (mm. se, että metaani vapautuu näillä näppäimillä maaperästä ja mitä sitten tapahtuu) eivät ole vielä kovin lujaa kolahtaneet kansan syviin riveihin. Me, jotka tiedostamme, joudumme kantamaan asian sisällämme.
Itse olen yllätyksekseni nyt saavuttanut jonkinlaisen rauhan. Menen eteenpäin sitä kohti mitä on tulossa ja ylläpidän mahdollisimman normaalia elämää ja tuen lastani oman elämän rakentamisessa. Siis jonkinlaisen hyväksymisen kautta olen saavuttanut riittävän rauhan, ainakin toistaiseksi. En puhu näistä asioista missään, koskaan.
Samat fiilikset. Todella kadehdin niitä, jotka eivät tiedä mitä on tulossa, tai tietävät mutta pystyvät kieltämään totuuden itseltään uskottavalla tavalla. Lapsia jotka pohtivat mitä heistä tulee isona, nuoria jotka aloittavat opinnot suurin odotuksin, aikuisia jotka miettivät mitä tehdä eläkepäivinä. Voi kunpa voisin olla yksi heistä.
Siis just tää lasten unelmointi! Mun sydän särkyy joka kerta kun nuorempi lapseni pohtii mahdollisia tulevaisuuden ammattivaihtoehtoja innoissaan, ja mä samalla mietin että voi rakas kun voisin viedä sut muutaman vuosikymmenen taa niin toi kaikki vois oikeesti toteutua. Siis tuskallista. Ja silmät sydäminä katson häntä ja hymyilen ja sanon että hänestä tulee varmasti loistava mitä ikinä.
Joku tuolla sanoi että en voi kaataa ahdistustani lasteni niskaan, no daa, no shit sherlock, senhän vuoksi tänne kirjoitankin että löytäisin keinoja pärjätä tän kanssa eikä sitä paitsi kukaan järkevä ihminen kaada ahdistusta lasten niskaan, mutta se ettei sitä tee, ei tarkoita sitä että itselleen pystyy feikkaamaan. Mustaa ei voi värittää valkoiseksi ja lakata tiedostamasta vaikka mitä elämänasenneoppaita lukisi. Siitä on kysymys. Miten säilyttää tai enemmänkin saavuttaa elämänilo ja jonkinlainen huolettomuus takaisin. Joku sanoikin jotain rauhan löytämisestä, tavallaan ymmärrän että sellainen kylmä realistisen maailman tietoinen poisrajaaminen on varmaan ihan oiva keino. Tai juuri toi hyväksyminen. Tunteilla on tapana helpottaa kun ne saa ensin ounata. Sen puutehan tässä maailmassa tätä pahoinvointia aiheuttaakin.-ap
Mistä ammateista lapsesi unelmoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lienee niin, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät visiot (mm. se, että metaani vapautuu näillä näppäimillä maaperästä ja mitä sitten tapahtuu) eivät ole vielä kovin lujaa kolahtaneet kansan syviin riveihin. Me, jotka tiedostamme, joudumme kantamaan asian sisällämme.
Itse olen yllätyksekseni nyt saavuttanut jonkinlaisen rauhan. Menen eteenpäin sitä kohti mitä on tulossa ja ylläpidän mahdollisimman normaalia elämää ja tuen lastani oman elämän rakentamisessa. Siis jonkinlaisen hyväksymisen kautta olen saavuttanut riittävän rauhan, ainakin toistaiseksi. En puhu näistä asioista missään, koskaan.
Samat fiilikset. Todella kadehdin niitä, jotka eivät tiedä mitä on tulossa, tai tietävät mutta pystyvät kieltämään totuuden itseltään uskottavalla tavalla. Lapsia jotka pohtivat mitä heistä tulee isona, nuoria jotka aloittavat opinnot suurin odotuksin, aikuisia jotka miettivät mitä tehdä eläkepäivinä. Voi kunpa voisin olla yksi heistä.
Siis just tää lasten unelmointi! Mun sydän särkyy joka kerta kun nuorempi lapseni pohtii mahdollisia tulevaisuuden ammattivaihtoehtoja innoissaan, ja mä samalla mietin että voi rakas kun voisin viedä sut muutaman vuosikymmenen taa niin toi kaikki vois oikeesti toteutua. Siis tuskallista. Ja silmät sydäminä katson häntä ja hymyilen ja sanon että hänestä tulee varmasti loistava mitä ikinä.
Joku tuolla sanoi että en voi kaataa ahdistustani lasteni niskaan, no daa, no shit sherlock, senhän vuoksi tänne kirjoitankin että löytäisin keinoja pärjätä tän kanssa eikä sitä paitsi kukaan järkevä ihminen kaada ahdistusta lasten niskaan, mutta se ettei sitä tee, ei tarkoita sitä että itselleen pystyy feikkaamaan. Mustaa ei voi värittää valkoiseksi ja lakata tiedostamasta vaikka mitä elämänasenneoppaita lukisi. Siitä on kysymys. Miten säilyttää tai enemmänkin saavuttaa elämänilo ja jonkinlainen huolettomuus takaisin. Joku sanoikin jotain rauhan löytämisestä, tavallaan ymmärrän että sellainen kylmä realistisen maailman tietoinen poisrajaaminen on varmaan ihan oiva keino. Tai juuri toi hyväksyminen. Tunteilla on tapana helpottaa kun ne saa ensin ounata. Sen puutehan tässä maailmassa tätä pahoinvointia aiheuttaakin.-ap
Mistä ammateista lapsesi unelmoi?
No nyt on pohtinut paljon sitä, mistä eri ammateista tienaisi hyvin. Esim kyselee että kumpi tienaa enemmän, kokki vai hieroja. Sitten haluaisi olla varmaan vähän sellainen voimamies ja on kiinnostunut kuntoilusta. Kyselee myös miten paljon maksaisi omakotitalo ja riittäisikö palkkani siihen. Vertailee ylipäätään tällä hetkellä kavereiden koteja meidän kotiin, on siis alkanut vasta vähän tiedostaa ettei meillä ole ihan niin paljon rahaa kuin joillain kavereilla. Oikeastaan ollaan ehkä köyhimmästä päästä. Jo sen paljastuminen ja vaikutukset lasten haaveiden muokkautumiseen surettaa mua eikä edes olla vielä missään isojen ongelmien mietinnöissä. Tämän nuoremman kohdalla. Isompi ymmärtää jo vähän laajemmin. Pienempi haaveilee myös että ottaa perinnöksi meidän vanhan auton ja kuskaa sillä sitten omia lapsiaan... liikkistä ❤ ovat molemmat poikia.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kovat ajat koittaa meille kaikille, oli lapsia tai ei. Ennemmin kuin uskommekaan. Tämä kulunut kesä näytti vähän osviittaa. Itse en missään vaiheessa ole ollut ahdistunut tulevasta, se kun ei auta mitään. Niin kauan kun maapallon väkiluku kasvaa, ei tätä junaa pysäytä mikään. Meitä on yksinkertaisesti liikaa. Luonto kyllä pärjää eikä maailma lopu, mutta ihmiskunta loppuu nykyisen kaltaisessa olemuksessa. Meitä on ainakin puolet liikaa kuluttamassa luonnonvaroja.
Eihän tää maapallo pörhöllään, kun ihminen tekee mitä lystää.
Jos kaikki vähän vähentäisi ja säätelystä, niin olis täällä pikku hiljaa toisenlaista.
Se, että pelkäät siellä nurkassa ei ainakaan auta. Sinä olet nyt.
Tee asialle jotain, että maapallo säästyy. Ala vaikka suojella Itämerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat ajat koittaa meille kaikille, oli lapsia tai ei. Ennemmin kuin uskommekaan. Tämä kulunut kesä näytti vähän osviittaa. Itse en missään vaiheessa ole ollut ahdistunut tulevasta, se kun ei auta mitään. Niin kauan kun maapallon väkiluku kasvaa, ei tätä junaa pysäytä mikään. Meitä on yksinkertaisesti liikaa. Luonto kyllä pärjää eikä maailma lopu, mutta ihmiskunta loppuu nykyisen kaltaisessa olemuksessa. Meitä on ainakin puolet liikaa kuluttamassa luonnonvaroja.
Eihän tää maapallo pörhöllään, kun ihminen tekee mitä lystää.
Jos kaikki vähän vähentäisi ja säätelystä, niin olis täällä pikku hiljaa toisenlaista.
Se, että pelkäät siellä nurkassa ei ainakaan auta. Sinä olet nyt.
Tee asialle jotain, että maapallo säästyy. Ala vaikka suojella Itämerta.
Minä mitään pelkääkään. Teen jatkuvasti jokapäiväisessä elämässäni valintoja, jotka auttavat palloa säästymään. Lähiruokaa, itse kasvatettua, itse pyydettyä kalaa, riistaa. Käytän vaatteet niin loppuun kuin ne pällä pysyy, en harrasta shoppailua, en ikinä osta halpaketjuista. En ole koskaan lentänyt. Vieläkö jatkan?
Kunhan nyt vain totesin että kauaa tämä meno ei tällaisena tule jatkumaan. Minun elämässäni vuosi 2020 oli se viimeinen taitekohta, jolloin tajusin että ne huolettomat, hattaraiset ajat on historiaa. Nyt otetaan vastaan se mitä ihmiskunta on vuosikymmenten ajan tilannut...
Eipä nuo lapset mitään tuskaa koe jossei sit ole just tuollainen peiton alla suojeltu yksilö eivät he vertaa elämäänsä siihen mitä sinulla oli aikoinaan joten lopeta sinäkin tuskailu ja elä omaa elämääsi. Toisten puolesta tuskailu ei auta ketään.
Kaikki korjaantuu kunhan tuodaan Suomeen riittävästi kieli-, luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomia moniosaajia.
Kovat ajat koittaa meille kaikille, oli lapsia tai ei. Ennemmin kuin uskommekaan. Tämä kulunut kesä näytti vähän osviittaa. Itse en missään vaiheessa ole ollut ahdistunut tulevasta, se kun ei auta mitään. Niin kauan kun maapallon väkiluku kasvaa, ei tätä junaa pysäytä mikään. Meitä on yksinkertaisesti liikaa. Luonto kyllä pärjää eikä maailma lopu, mutta ihmiskunta loppuu nykyisen kaltaisessa olemuksessa. Meitä on ainakin puolet liikaa kuluttamassa luonnonvaroja.