Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.
30.08.2021 |
Otsikossa pääpointti. En tiedä miten pääsen asiasta yli. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset luonnolle on kiistaton kauhukuva ihan vuosikymmenissä, surettaa heidän pariutumis- ja lisääntymismahdollisuutensa tässä alati monimutkaistuvassa sitoutumattomuus-maailmassa sekä kaikki ylidigitalisoituminen ja mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Koronasta tai kaikista kärjistymiskaaoksista puhumattakaan. Ahdistaa ja pelottaa ihan helvetisti että milloinkohan ne tajuaa kaiken tämän kamaluuden ja sen että joutuvat elämään kaiken tämän keskellä eikä tulevaisuus todellakaan suo samanlaisia mahdollisuuksia enää elämään, mitä esimerkiksi itsellä on ollut. En usko mihinkään "tiede löytää vielä keinon" - paskaan. En vain usko. Mutta pitäisi valaa uskoa lapsiin. Tietenkin. Mutta miten sen teen jos en itse usko? Olenko ainut?
Kommentit (207)
Miten selviätte arjesta lasten, työyhteisön ja ystävien kanssa? Puhutteko suoraan ajatuksistanne vai oletteko vain hiljaa? Sillä musta tuntuu ettei ihmiset kestä kuunnella inhorealistisia ajatuksia kovinkaan hyvin. Tuntuu että joudun tsemppaamaan positiivisempaa. Ainoa tapa miten pääsen relaamaan ja kunnolla kokemaan esim huumoria tai iloa on se, että saan sensuroimatta olla tätä mieltä mitä olen ja puhua siitä. En kestä olla näin tukahdutettu. Mutta maailma se ympärillä vaan pauhaa ikäänkuin kaikki muka jatkuisi ihan kivasti tästä vielä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin ahdistaa aikalailla samat asiat, mutten saa sitä oikein sanoiksi puettua. Mulla on ollu "paha tunne" koko maailmasta nyt vuodesta 2019, vaikka oma elämä menee ihan hyvin. Tuntuu, että sanaton uhka leijuu koko ajan taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Miten selviätte arjesta lasten, työyhteisön ja ystävien kanssa? Puhutteko suoraan ajatuksistanne vai oletteko vain hiljaa? Sillä musta tuntuu ettei ihmiset kestä kuunnella inhorealistisia ajatuksia kovinkaan hyvin. Tuntuu että joudun tsemppaamaan positiivisempaa. Ainoa tapa miten pääsen relaamaan ja kunnolla kokemaan esim huumoria tai iloa on se, että saan sensuroimatta olla tätä mieltä mitä olen ja puhua siitä. En kestä olla näin tukahdutettu. Mutta maailma se ympärillä vaan pauhaa ikäänkuin kaikki muka jatkuisi ihan kivasti tästä vielä.
-ap
Inhorealistinen puhe on sentään yksi edistysaskel, jonka tosin moni jättää ottamatta.
Kiitos vertaistuesta, mulla ikää 33v ja alkanut ahdistaa kyllä suoraan sanottuna aivan v*tusti. Toki koitan keskittyä positiiviseen ja elää täällä miten parhaiten taidan, mutta kun katsoo tänkin kaupungin menoa (asun keskustassa) niin ei kyllä paljoa naurata. Kaikki räjähtänyt ihan käsiin n.5 VUODESSA, järkyttävä määrä huonosti voivia nuoria, narkkaaminen lisääntynyt räjähdysmäisesti, m aahanmuuton ongelmat siis ei hyvää päivää tota menoa tuossa lähimmässä ruokakaupassa nykyään kaiken kaikkiaan... Lapsia ei ole, eikä tule. Näyttää vaan niin pahalta, todella pahalta tää touhu. 🙈😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä havainnoin tuon jo 90- luvulla. Vähän jälkijunassa tulette. En ole lisääntynyt. Kohta alkaa kovat ajat.
Vierailija kirjoitti:
Minä havainnoin tuon jo 90- luvulla. Vähän jälkijunassa tulette. En ole lisääntynyt. Kohta alkaa kovat ajat.
Niin, lisääntyyhän ne rotatkin ilman miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on pian 8 miljardia, joista puolet kuluttaa 10 kertaa enemmän kuin rikas yläluokka viime vuosisadalla. Siihen päälle äärimmäisen nopea teknologian kehitys ja siitä aiheutuva "kaiken murros"...
Joko luonto tekee meistä lopun ja/tai teemme lopun itse itsestämme, mieti syitä isommille ja pienemmille kriiseille historian havinoissa... Se on menoa, kun suuri yleisö herää todellisuuteen.
Meillä ei ole pienintäkään toivoa. Kaikki optimismi asian suhteen on itsepetosta tai yritystä välttää paniikki.
Jos totuus on ettet miettinyt lasten tekoa heidän kannaltaan, kerro se, kyllä he kestävät. Jos taas ryhdyt valehtelemaan...mitä isomman valheen kerrot, sitä huonommaksi suhteesi lapsiisi ennen pitkää muuttuu.
Haluaisin elää kuplassa ja katsella lasten kanssa elokuvia viltin alla ja käydä pulkkamäessä niinkuin vielä ihan pari vuotta sitten. Enkä vähiten itseni vuoksi. Nyt kun ne on teinimpiä ja kaverit korvaa perhettä enemmän, tunnen aivan hirveää suojelemisen halua kun tajuan että se varsinainen lapsiaika meni jo enkä pääse sinne kuplaan enää niiden kanssa ja joudun kestämään tätä pelkoa koko ajan. Maailmasta olen aina ajatellut inhorealistisesti. En vaan pitänyt tilannetta näin epätoivoisena vielä silloin kun tein lapsia.
Ihanaa avautua tästä!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hätä nuorisolla on? Juoksevat kavereiden kanssa joka paikassa, käyvät koulussa, harrastavat. Ei tarvitse pelätä koronaa. Korona vie vanhempien ihmisten työkyvyn tai hengen ja näin työpaikkoja vapautuu ja ennen aikaisia perintöjä tulee. Hyvinhän heillä on pullat uunissa.
Vierailija kirjoitti:
Weltschmertz ei ole mikään uusi asia. Aina osa ihmisistä tykkää kieriskellä tuskassaan. Hoitakaa päänne kuntoon ja eläkää päivä kerrallaan. Se tulee myös kä tuleman pitää. Lastesi elämä , kumppanit ym. ovat heidän ongelmansa ,ei sinun. Hullujen ei pitäisi ylipäätään lisääntyä.
On maailmantuskaa ja maailmantuskaa. Nykyajan tuskalle on liuta täysin aiheellisia syitä, jotka eivät ole kallon sisäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30-vuotias, ja vuoden 2015 tapahtumien aikaan päätin, etten tee lapsia, maailma on ihan liian epävakaa ja vaarallinen. Aion pysyä päätöksessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Weltschmertz ei ole mikään uusi asia. Aina osa ihmisistä tykkää kieriskellä tuskassaan. Hoitakaa päänne kuntoon ja eläkää päivä kerrallaan. Se tulee myös kä tuleman pitää. Lastesi elämä , kumppanit ym. ovat heidän ongelmansa ,ei sinun. Hullujen ei pitäisi ylipäätään lisääntyä.
On maailmantuskaa ja maailmantuskaa. Nykyajan tuskalle on liuta täysin aiheellisia syitä, jotka eivät ole kallon sisäisiä.
Niin no, Ilmestyskirjassa kerrotaan kyllä mitä aivan pian on tapahtuva.
Jos sen lukisitte, huomaisitte mitä on tapahtumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesa? Kertoo pönden ajatusmaailmasta
Vierailija kirjoitti:
Olen 30-vuotias, ja vuoden 2015 tapahtumien aikaan päätin, etten tee lapsia, maailma on ihan liian epävakaa ja vaarallinen. Aion pysyä päätöksessäni.
Mitä tapahtui 2015? Anteeksi, en asunut silloinkaan Suomessa vaan taisin asua Ruotsissa. Ihan pihalla mitä ihmeellistä silloin on muka tapahtunut.
Ihmiset ovat aina pelänneet tulevaa ja maailmanloppua. Nykyään informaatiotulva on valtava ja päivittäin saat lukea mitä "kauheampia" uutisia. Itse suhtaudun tähän jatkuvaan pelon lietsontaan välinpitämättömästi ja olen ulkoistanut ahdistumisen täysin muille ihmisille. Muistan itsekin jo lapsena murehtineeni maailmanloppua kunnes oivalsin että pelko ja ahdistus on se pahin mörkö.
Jos uutiset ahdistavat niin jätä ne oikeasti vähemmälle Kauhukuvia on maalattu aina. Mielenterveysongelmia on ollut yhtä paljon aiemminkin, niitä ei vain ole osattu tunnistaa yhtä herkästi. Jotkut asiat ovat huonommin nykyään, ja jotkut asiat paremmin. Ihmisiä on aina kuollut luonnonkatastrofeihin, sotiin, nälkään. Onko silti ajateltu että on väärin lisääntyä? Jokainen tehkööt omat ratkaisunsa sen suhteen.
Älä ulise ap!
Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.
Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli. Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.
Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.
Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.
Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys. Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli.
Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.
Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin. Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.
Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.
Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon. Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä, jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.
Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.
Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen tien Suomi on kulkenut, että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.
Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.
Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.
Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.
Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta, niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva on naapurimaassamme Ruotsissa.
Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!
Tuntuu helpottavalta, että on olemassa muitakin jotka jakavat tämän ahdistuksen. Vaikka joku voisi kuvitella että vakuuttelut väärässä olemisesta olisi se mikä auttaisi. Mutta se ei auta kun ei se vakuuta. Missä teitä muita ymmärtäviä äitejä ja muita ihmisiä oikein on? Ei ainakaan mun somessa eikä naapurissa. Kaikki vaan tuntuu olevan "ihan cool". Paitsi nää ääripäiden tappelut joita joka media pursuaa. So over them too.
-ap
Kyllä minäkin olisin teininä ahdistunut kun aikuiset ihmiset ympärillä pelkää ja joka mediasta tulee synkkiä uutisia jatkuvalla syötöllä.
Koska media julkaisee kissan kokoisilla kirjaimilla tutkimuksen, jossa kerrotaan mitä päivittäisten huonojen uutisten lukeminen tekee ihmisten mielenterveydelle? Eiköhän sellaisiakin ole tehty.
Et ole ainut. Olen elänyt tämän vision kanssa nyt yli viisi vuotta, toki kiihtyvällä tahdilla koko ajan kelaten. Luo tässä nyt sitten nuorelle aitoa tulevaisuudenuskoa, kun ei itse usko enää (ihmiskunnan) tulevaisuuteen.