Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.

Ymmärrän hyvin. En pysty itse hankkimaan lapsia tämän saman asian takia. En voi kuvitellakaan tuovani tänne lisää ihmisiä, en uskalla edes ajatella millainen tämä maailma on, kun he olisivat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise ap!

Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.

Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.  Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.

Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.

  Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.

Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys.  Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli. 

Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.

Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin.   Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.

Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.

Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon.  Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä,  jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.

Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.

Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen  tien Suomi on kulkenut,   että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.

Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.

Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.

Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.

Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta,  niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva  on naapurimaassamme Ruotsissa.

Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!

Silloin oli toivoa ja uskoa huomiseen. Maailma on nyt aivan toisenlainen. Epävarmuus tulevaisuudesta huolestuttaa ja pelottaa. Jälleenrakennus sodan jälkeen, kulutuksen jatkuva kasvu ja samalla luonnonvarojen huoleton tuhlaaminen ja vastuuton saastuttaminen vaativat nyt veronsa.

Työn kuva on muuttunut ja vapaassa markkinataloudessa työt ovat siirtyneet halpatuotantomaihin, joissa myös ylikansoittuminen on suuri ongelma, kun taas meillä syntyvyys on laskenut ja sodan jälkeen syntyneelle suurelle ikäluokalle ei enää riitä hoitajia eikä hoitopaikkoja. Koska työtä ei kohta ole sitäkään vertaa kuin nyt,  ja varallisuus kertyy yhä pienemmälle omistavalle piirille, joka keplottelee omaisuutensa verotuksen saavuttamattomiin, ei sosiaaliturvalle ja perustoimeentulolle riitä maksajia.

Kapitalismin ihmemaassa kupla on jo puhjennut ja ihmiset joutuvat työttöminä häädetyiksi kaduille. Sairaanhoidosta on maksettava täysi hinta, jos ei ole varaa, niin  vaihtoehtona on jäädä hoidotta. Sama on meillä edessä. Nyt olemme jo kahden kerroksen väkeä, joista toiset joutuvat odottamaan kuukausia päästäkseen lääkäriin ja hammaslääkäriin pääsee vain päivystyspotilaana, kun hammas on revittävä suusta. Luettelemasi etuisuudet loppuvat, kun ei niille ole kohta maksajia. Monet suomalaiset ovat jo leipäjonoissa. Tulevaisuudessa köyhät suomalaiset kerjäävät ostokeskuksissa lääkerahaa, koska jo nyt on monella vaihtoehtona hankkia joko ruokaa tai lääkkeet.

Mielestäni ap ei turhaan ulise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä nuo lapset mitään tuskaa koe jossei sit ole just tuollainen peiton alla suojeltu yksilö eivät he vertaa elämäänsä siihen mitä sinulla oli aikoinaan joten lopeta sinäkin tuskailu ja elä omaa elämääsi. Toisten puolesta tuskailu ei auta ketään.

Tässä kiteytyy juuri tämän ketjun ydinajatus. Ei liene kysymys siitä mitä jollakulla on joskus ollut, vaan siitä, että yleensä ainakin vanhemmat toivovat lapsilleen parempaa elämää, kuin itsellään on ollut. On tyrmäävää huomata, että näin 40 v vanhempana sai itse elää hyvinkin helpon nuoruuden, suhteellisen ongelmattomassa maailmassa. Kaikki ovet oli auki, ei rajoituksia, pystyit lentää milloin vain minne vain. Kaikkea oli yltäkylläisesti, ei sodan uhkia, ei ruokapulaa. Nyt kun katsoo 5 vuotiasta ja miettii millä mallilla maailma makaa, ei voi olla tuntematta pistoa sydämessä. 10 - 20 vuotta eteenpäin ja taistelemme tosissamme olemassaolosta tällä planeetalla.

Uskon että 15-20 vuoden päästä on jo helpottanut, jos ydinsodan saasteita ei oteta huomioon. Tuolloin hengissä on korkeintaan miljardi ihmistä.

Käyttekö ihan normisti töissä? Jotain mt ongelmaa?

Asutte jossain massahysterian ytimessä vihreässä kuplassa pääkaupunkiseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise ap!

Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.

Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.  Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.

Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.

  Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.

Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys.  Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli. 

Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.

Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin.   Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.

Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.

Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon.  Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä,  jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.

Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.

Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen  tien Suomi on kulkenut,   että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.

Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.

Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.

Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.

Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta,  niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva  on naapurimaassamme Ruotsissa.

Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!

Silloin oli toivoa ja uskoa huomiseen. Maailma on nyt aivan toisenlainen. Epävarmuus tulevaisuudesta huolestuttaa ja pelottaa. Jälleenrakennus sodan jälkeen, kulutuksen jatkuva kasvu ja samalla luonnonvarojen huoleton tuhlaaminen ja vastuuton saastuttaminen vaativat nyt veronsa.

Työn kuva on muuttunut ja vapaassa markkinataloudessa työt ovat siirtyneet halpatuotantomaihin, joissa myös ylikansoittuminen on suuri ongelma, kun taas meillä syntyvyys on laskenut ja sodan jälkeen syntyneelle suurelle ikäluokalle ei enää riitä hoitajia eikä hoitopaikkoja. Koska työtä ei kohta ole sitäkään vertaa kuin nyt,  ja varallisuus kertyy yhä pienemmälle omistavalle piirille, joka keplottelee omaisuutensa verotuksen saavuttamattomiin, ei sosiaaliturvalle ja perustoimeentulolle riitä maksajia.

Kapitalismin ihmemaassa kupla on jo puhjennut ja ihmiset joutuvat työttöminä häädetyiksi kaduille. Sairaanhoidosta on maksettava täysi hinta, jos ei ole varaa, niin  vaihtoehtona on jäädä hoidotta. Sama on meillä edessä. Nyt olemme jo kahden kerroksen väkeä, joista toiset joutuvat odottamaan kuukausia päästäkseen lääkäriin ja hammaslääkäriin pääsee vain päivystyspotilaana, kun hammas on revittävä suusta. Luettelemasi etuisuudet loppuvat, kun ei niille ole kohta maksajia. Monet suomalaiset ovat jo leipäjonoissa. Tulevaisuudessa köyhät suomalaiset kerjäävät ostokeskuksissa lääkerahaa, koska jo nyt on monella vaihtoehtona hankkia joko ruokaa tai lääkkeet.

Mielestäni ap ei turhaan ulise.

Täysin samaa  mieltä.

Ei voi kuin hävetä suuria ikäluokkia edustavien oman elämänsä heikkisalmisten puolesta, jotka ovat täysin kyvyttömiä näkemään todellisuutta ja omaa rooliaan sen aiheuttajana.

Itse uskon maamme tulevaisuuteen, kunhan pieni- ja keskituloiset kommarit lopettavat lisääntymisen. Perussuomalainen eliitti tulee selviämään Suomen luonnonvaroilla, Suomessa on esimerkiksi paljon kaivosyhtiöiden kaipaamia mineraaleja ja viherpiipertäjien rakastamat suot voi lanata energiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten selviätte arjesta lasten, työyhteisön ja ystävien kanssa? Puhutteko suoraan ajatuksistanne vai oletteko vain hiljaa? Sillä musta tuntuu ettei ihmiset kestä kuunnella inhorealistisia ajatuksia kovinkaan hyvin. Tuntuu että joudun tsemppaamaan positiivisempaa. Ainoa tapa miten pääsen relaamaan ja kunnolla kokemaan esim huumoria tai iloa on se, että saan sensuroimatta olla tätä mieltä mitä olen ja puhua siitä. En kestä olla näin tukahdutettu. Mutta maailma se ympärillä vaan pauhaa ikäänkuin kaikki muka jatkuisi ihan kivasti tästä vielä.

-ap

Onko sinulla koskaan diagnosoitu masennusta? Työkaverini pitää pitkin esitelmiä EU:n kamaluudesta ja maa^hanmuutosta. Kaikki tuntuu olevan huonosti ihan koko ajan. Alkoholia kuluu, on selvästi masentunut.

Voit lisääntyä, jos olet Riikka Purraa vaaleampi ja miehesi on yli 185 cm. Muuten olette häpeäksi rodullemme ja on kansakunnan etu, että luovutatte suosiolla.

miksi se lisääntyminen on niin tärkeää teille....

Asiathan on ihan mallillaan kaikenkaikkiaan. Ei mitään luonnonmullistuksia, ei suurtyöttömyyttä työhaluisten parissa, palkallaan normi hommissa tulee toimeen, saa hankittua asunnon, autot ja muut kilut ja kalut 

Se parisuhde tulee kun on tullakseen, kyllä sen hoksaa kun kohdalle osuu, ei sitä väkisin hyvää saa.

Ilmastonmuutos ja ennenkaikkea eläinten  asuinalueiden kaventuminen ja lajien katoaminen on huomattavaa mielipahaa aiheuttavaa.

Jos voisin, niin palauttaisin maapallomme tilan sellaiseksi, että eläimillä ja luonnolla yleensä olisi merkittävästi paremmat olosuhteet. Siinä ohessa paranisi myös ihmisten olosuhteet.

Siihen ei paljon vaikuta näitten vihreitten piiperrykset ja autojen kiellot, kun lähtökohtaisesti pitäisi rajoittaa ihmisten lukumäärää. Sekään ei auta, mikäli tapahtuu länsimaissa. 

Tiedostamaton on avautunut.

Vierailija kirjoitti:

Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"

-ap

Rauhoitu. Ei lopu. Maapallon resurssit jaetaan kyllä jossain lähitulevaisuudessa uudelleen, ja silloin olisi hyvä olla hampaisiin saakka aseistautunut.

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on parasta jättää lapset tekemättä. Meitä on jo täällä pallolla 8 miljardia. 

t. mies 

Meitä ei ole 8 miljardia. Meitä on noin 0,005 miljardia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on parasta jättää lapset tekemättä. Meitä on jo täällä pallolla 8 miljardia. 

t. mies 

Meitä ei ole 8 miljardia. Meitä on noin 0,005 miljardia.

Tästä näkee maapallon tämänhetkisen väestönmäärän eli 7,8 miljardia.

https://www.worldometers.info/world-population/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana on parasta jättää lapset tekemättä. Meitä on jo täällä pallolla 8 miljardia. 

t. mies 

Meitä ei ole 8 miljardia. Meitä on noin 0,005 miljardia.

Kuule tuo 0,005 miljadria on viisi miljoonaa, eli Suomen väkimäärä.

Kiitos kaikille moninaisesta osallistumisesta keskusteluun. Erityisesti niille, jotka saavat kiinni pointista ja osoittavat ymmärrystä. Valitettavasti kaikki nämä "oletko masentunut" tai vetoamiset sota-aikoihin saavat minut hämmentymään siitä, että tällaiseen vilpittömään huoleen, jota minä ja todella moni muu tässä keskustelussa on tuonut ilmi, voikin vastata niin defenssit päällä. En vittuile, mutta se vaan tekee olon, että käy keskustelua täysin eri planeetalla elävien kanssa. Se ei siis johda mihinkään.

Kyllä se vaan niin on, että itsekin täytyy väkisin repäistä itsensä hetkeen sen huolen sijaan, silloin kun on lapsia. Se oli todella hyvin sanottu tuolla aiemmin, että se jolla on lapsia ei voi menettää toivoaan. Se on juuri näin. Mutta se toivo ei tarkoita mielestäni denialismia, vaan toivoa ja uskoa siihen, että sillä on jotain merkitystä jossain, että pyrkii toimimaan mielestään reilusti ja oikein itseään ja muita kohtaan ja ymmärtää mitä todellinen nöyryys tarkoittaa. Ja tää tilanne jos mikä kyllä sen tekee.

-ap

Tämä kertoo siitä, että sulla ap on asiat hyvin. Ei ole mitään oikeita ongelmia, joten jää tilaa miettiä tommosia. Itselläni on ollut kova elämä, itsestäni riippumattomista syistä. Kun elämä on ollut kärsimistä koko ajan niin ei paljoa liikuta tulevaisuus. Elämän päättyminen merkitsee kärsimyksen päättymistä. Toki maailma muuttuu koko ajan huonompaan suuntaan ja itsekin koen, että mielummin olisin elänyt maailmassa ilman viime vuosien kehitystä. Siihen ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Lapsia en tähän kurjuuteen luultavasti halua, järjellä ajatellen he vain kärsisivät. Jos olet ap noin ahdistunut, kannattanee käydä ammattilaisella juttelemassa. Sinulla voi olla mielenterveydellisiä ongelmia.

Tämä on ohis mutta asia ärsyttää joka kerta kun näen tämän keskustelun Vauvan etusivulla joten tulin nyt kertomaan että  perusturvallisuuden tunteella ei ole psykologisessa mielessä tekemistä tekemistä aikuisen maailmantuskan kanssa, vaan se on tunne joka syntyy pienen lapsen ja vanhemman/hoitajan välille.

Ihan vaan tiedoksi "oikeita ongelmia" kärsineelle; jos sinulla olisi lapsia, ymmärtäisit ettei ole pahempaa "oikeaa ongelmaa" kuin niiden todennäköinen kärsimys. Ja toisekseen, oikeasti rankat asiat laittaa ihmisen nöyräksi, ei kilpailemaan muita vastaan siitä, kenellä on ollut rankin elämä. Tiedostaminen ja asioiden kohtaaminen sekä niistä puhuminen on paras lääke mielenterveysongelmille, joihin myös katkeruus voi johtaa. Kaikella kunnioituksella.

-ap

Ei ole koskaan ollut kummoistakaan perusturvallisuudentunnetta, jota menettää.

Lapsena jouduin astmani vuoksi kymmeniä kertoja henkitoreissani tiputukseen. Koskaan en ole pystynyt samastumaan väitteesseen, että "nuorena luulee olevansa kuolematon". Eihän siinä ole mitään järjen hiventä?

Lisäksi ihmetyttää nämä "en olisi koskaan uskonut että täällä/minulle/hänelle tapahtuisi mitään näin kamalaa". Vaikka jokin on epätodennäköistä, on ihan yhtä todennäköistä että jokin sattumanvarainen asia tapahtuu minulle kuin jollekin tuntemattomalle. Mitä vain voi tapahtua milloin vain. Onneksi vakavat katastrofit ovat epätodennäköisiä mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan ollut kummoistakaan perusturvallisuudentunnetta, jota menettää.

Lapsena jouduin astmani vuoksi kymmeniä kertoja henkitoreissani tiputukseen. Koskaan en ole pystynyt samastumaan väitteesseen, että "nuorena luulee olevansa kuolematon". Eihän siinä ole mitään järjen hiventä?

Lisäksi ihmetyttää nämä "en olisi koskaan uskonut että täällä/minulle/hänelle tapahtuisi mitään näin kamalaa". Vaikka jokin on epätodennäköistä, on ihan yhtä todennäköistä että jokin sattumanvarainen asia tapahtuu minulle kuin jollekin tuntemattomalle. Mitä vain voi tapahtua milloin vain. Onneksi vakavat katastrofit ovat epätodennäköisiä mutta silti.

Täysin aiheen vierestä, mutta jos sun piti saada sanottua niin ok.