Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten selviätte arjesta lasten, työyhteisön ja ystävien kanssa? Puhutteko suoraan ajatuksistanne vai oletteko vain hiljaa? Sillä musta tuntuu ettei ihmiset kestä kuunnella inhorealistisia ajatuksia kovinkaan hyvin. Tuntuu että joudun tsemppaamaan positiivisempaa. Ainoa tapa miten pääsen relaamaan ja kunnolla kokemaan esim huumoria tai iloa on se, että saan sensuroimatta olla tätä mieltä mitä olen ja puhua siitä. En kestä olla näin tukahdutettu. Mutta maailma se ympärillä vaan pauhaa ikäänkuin kaikki muka jatkuisi ihan kivasti tästä vielä.

-ap

Onko sinulla koskaan diagnosoitu masennusta? Työkaverini pitää pitkin esitelmiä EU:n kamaluudesta ja maa^hanmuutosta. Kaikki tuntuu olevan huonosti ihan koko ajan. Alkoholia kuluu, on selvästi masentunut.

EU.ssa puhutaan nyt myös m-muutosta, taitavat olla jurrissa ja masiksissa sielläkin, kun nyt on toinen ääni kellossa, mitä oli 2015.

Hieno aloitus ap. Lapsille voi "taata" korkeakoulutuksen, mutta sekään ei takaa töitä. Ehkä eniten huolettaa se, että yhtä työpaikkaa on hakemassa 50-197 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kertoo siitä, että sulla ap on asiat hyvin. Ei ole mitään oikeita ongelmia, joten jää tilaa miettiä tommosia. Itselläni on ollut kova elämä, itsestäni riippumattomista syistä. Kun elämä on ollut kärsimistä koko ajan niin ei paljoa liikuta tulevaisuus. Elämän päättyminen merkitsee kärsimyksen päättymistä. Toki maailma muuttuu koko ajan huonompaan suuntaan ja itsekin koen, että mielummin olisin elänyt maailmassa ilman viime vuosien kehitystä. Siihen ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Lapsia en tähän kurjuuteen luultavasti halua, järjellä ajatellen he vain kärsisivät. Jos olet ap noin ahdistunut, kannattanee käydä ammattilaisella juttelemassa. Sinulla voi olla mielenterveydellisiä ongelmia.

Tämähän se on. Ei ihmisillä ole aikaa ja kapasiteettia murehtia näitä, oli syynä sitten muut ongelmat, perhe, työ, opiskelut.. kaikilla on jotain. Tänään, huomenna ja ylihuomenna.

Itse pidän ihmiskunnan viimeisenä oljenkortena maan ulkopuolisen sivilisaation väliintuloa. Mutta olemmeko me pelastamisen arvoisia?

Aiemmin halusin toisen lapsen, mutta en enää. En halua tehdä lapsia tällaiseen maailmaan. En tavallaan kadu lastani, mutta suren myös maailmaa, mihin hän joutuikaan. Eräs vanha korvalääkäri, jolla käytimme lasta ennen koronaa, puhui outoja vastaanotolla, miten ihmiskunta kuolee sukupuuttoon kolmen sukupolven aikana. En oikein edes tiedä, miten hän eksyi aiheeseen ja miehen kanssa poistuimme vastaanotolta hoomoilasina, että mitä tämä lääkäri oikein höpötti. Nyt tiedän, mitä ehkä tarkoitti.

Hopi hopi nyt kansalaiset sähköauto-ostoksille, ennen kuin me kaikki kuollaan ilmastonmuutokseen!

Parasta mitä voi tehdä on sivistää ja kouluttaa lapset. Älykkät, lahjakkaat ja motivoituneet ihmiset pärjää aina. Siis jos nyt keskitytään siihen mihin pystyy vaikuttamaan.

Luulen, että yleistä ahdistusta ja ns. maailmanlopun tuskaa lisää ennen kaikkea tämä koronatilanne ja sen niin yhteisöllisyyttä, vakautta, luottamusta kuin tulevaisuudenuskoa rapauttava luonne. Elämme tilanteessa, jossa meiltä on ikään kuin kielletty tulevaisuus. Poliitikot ja asiantuntijat ovat tässä kohta pari vuotta lupailleet milloin tätä ja milloin tuota, eikä mikään ole pitänyt. Rajoitukset poistetaan aikaan x mennessä, ei poistettu, ottakaa rokote ja korona loppuu, ei loppunut, rokote suojaa, ei suojannut, lapset eivät sairastu, nyt sairastuvat, koronapassia ei tule, nyt tulee. Tämä kaikki on hiljalleen rapauttanut yksilön tulevaisuudenuskon ja luottamuksen niitä asioita hoitaviin, joiden käsissä monet elämänvalintamme ovat (kuten matkustaminen, rajoitukset jne.).

Ennen kaikkea koronatilanne on vaikuttanut ihmisten uskoon omiin kykyihinsä vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Pohjimmiltaan ahdistuksessa on kyse tästä. Tulevaisuudesta on tämän turhan koronasehlauksen aikana tullut kuin kädestä valuva hiekka. Kun sinulta viedään näkemys hyvästä tulevaisuudesta, menetät myös toivon.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ihmiskunnan viimeisenä oljenkortena maan ulkopuolisen sivilisaation väliintuloa. Mutta olemmeko me pelastamisen arvoisia?

Pitäisi olla hyväntahtoinen ulkopuolinen sivilisaatio, jotta siihen voisi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Parasta mitä voi tehdä on sivistää ja kouluttaa lapset. Älykkät, lahjakkaat ja motivoituneet ihmiset pärjää aina. Siis jos nyt keskitytään siihen mihin pystyy vaikuttamaan.

Lapsilla on myös oma tahto. Heitä ei voi kouluttaa pakolla. Jos toivottomuus tarttuu lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Weltschmertz ei ole mikään uusi asia. Aina osa ihmisistä tykkää kieriskellä tuskassaan. Hoitakaa päänne kuntoon ja eläkää päivä kerrallaan. Se tulee myös kä tuleman pitää. Lastesi elämä , kumppanit ym. ovat heidän ongelmansa ,ei sinun. Hullujen ei pitäisi ylipäätään lisääntyä.

On maailmantuskaa ja maailmantuskaa. Nykyajan tuskalle on liuta täysin aiheellisia syitä, jotka eivät ole kallon sisäisiä.

Aiemmin on ollut vähintään yhtä paljon aihetta maailmantuskalle. Ota huomioon, että maailmasta on käytännössä pyyhkäisty kokonaisia kansoja pois, jolloin heidän tuskansa selviytyä ja olla olemassa on ollut hyvin konkreettista.

Mikä teitä erityisesti pelottaa tässä ajassa? Tai siis mitä sellaista nyt on, mitä ei aiempina vuosina ihmisen historiassa ole ollut? Ilmastonmuutos on tietysti ainutlaatuinen ilmiö (tosin jääkausi), joka pakottaa ihmisen sopeutumaan hyvin haastaviin oloihin, väestönsiirtymät ovat tietenkin jossain vaiheessa tulossa, mutta niitä on ollut aina. Mikään ei oikeuta, että me emme kokisi niitä. Ne ovat hyvin luonnollinen ilmiö eläinten maailmassa.

Itse koen tuskaa ihan vain siitä, että tiedän ihmisten olevan lopulta aika pahoja. Että pahuus ei ole jossain tuolla, vaan se on ihan minussa ja minua ympäröivissä läheisissä ihmisissä, työkavereissa, ystävissä. Olen itse aika kiltti, enkä juuri ajattele ihmisistä koskaan pahasti. Sivistys on vain pintaa, se lähtee otollisen hetken tullen nopeasti pois.

Et. Mua pelottaa, ollaanko me ihan rikollisten armoilla täällä?

"Helsingin kaupunki on tehnyt diilin Terveystalon, Pihlajalinnan ja Mehiläisen kanssa siitä, että nämä kolme yritystä eivät palkkaa Helsingin kaupungilta lainkaan työntekijöitä"

Ap. Ei ole mitään realistista syytä olla toivoton. Sinun on hakeuduttava terapiaan, koska toivottomuutesi siirtyy lapsiisi. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsiin.

Ahdistuin todenteolla kun Ukrainan Krimi vallattiin ja ymmärsin ettei globaali poliittinen järjestelmä oikeasti suojele edes Europpan alueen valtioita eikä pysty ehkä pitkään pitämään yllä rauhallista ajanjaksoa, joka on ollut historiallisen pitkä, yli 70 vuotta.

Että Suomi jätetään varmasti mm. Naton / Eu:n toimesta oman onnensa nojaan, ja oikeastaan on jo jätetty: meidän viimeiset 20 vuotta on ollut poliittisesti yhtä sotkua, Lipponen viimeksi istunut täydet 4v pääministerinä. Ihan kuin täällä olisi joku hybridisota käynnissä jo, jolla sotketaan meidän asioita, on kadonnut visio mihin Suomi menee ja se hyödyttää mm. Venäjää. Me on jääty jälkeen kaikista Pohjoismaista kasvussa, ja hyvinvointivaltiota ei ole varaa enää pitää yllä. Hyödymmekö mm. eurosta mitenkään?

Toisaalta kun ahdistaa, keskityn ajattelemaan että minun elämä kestää ehkä vielä noin 50 vuotta, sitten se on ohi lopullisesti. Teen asioita, joista itse tykkään, yritän ymmärtää ettei minun huolella ole mitään merkitystä maailmanpolitiikassa, ihminen se ei vaan opi ja jokainen sukupolvi tekee omat virheet. Olen onnellinen että olen saanut elää rauhallisessa Suomessa naisena ja tehdä kaikki omat päätökset itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Weltschmertz ei ole mikään uusi asia. Aina osa ihmisistä tykkää kieriskellä tuskassaan. Hoitakaa päänne kuntoon ja eläkää päivä kerrallaan. Se tulee myös kä tuleman pitää. Lastesi elämä , kumppanit ym. ovat heidän ongelmansa ,ei sinun. Hullujen ei pitäisi ylipäätään lisääntyä.

On maailmantuskaa ja maailmantuskaa. Nykyajan tuskalle on liuta täysin aiheellisia syitä, jotka eivät ole kallon sisäisiä.

Aiemmin on ollut vähintään yhtä paljon aihetta maailmantuskalle. Ota huomioon, että maailmasta on käytännössä pyyhkäisty kokonaisia kansoja pois, jolloin heidän tuskansa selviytyä ja olla olemassa on ollut hyvin konkreettista.

Mikä teitä erityisesti pelottaa tässä ajassa? Tai siis mitä sellaista nyt on, mitä ei aiempina vuosina ihmisen historiassa ole ollut? Ilmastonmuutos on tietysti ainutlaatuinen ilmiö (tosin jääkausi), joka pakottaa ihmisen sopeutumaan hyvin haastaviin oloihin, väestönsiirtymät ovat tietenkin jossain vaiheessa tulossa, mutta niitä on ollut aina. Mikään ei oikeuta, että me emme kokisi niitä. Ne ovat hyvin luonnollinen ilmiö eläinten maailmassa.

Itse koen tuskaa ihan vain siitä, että tiedän ihmisten olevan lopulta aika pahoja. Että pahuus ei ole jossain tuolla, vaan se on ihan minussa ja minua ympäröivissä läheisissä ihmisissä, työkavereissa, ystävissä. Olen itse aika kiltti, enkä juuri ajattele ihmisistä koskaan pahasti. Sivistys on vain pintaa, se lähtee otollisen hetken tullen nopeasti pois.

Edelleenkään se ei näköjään mene kaikkien ymmärrykseen, mikä tässä ajassa on eri tavalla, kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa; ihmisten järjetön määrä. Meitä ei ikinä aikaisemmin ole ollut tällä pallolla näin paljon kuluttamassa yhä nopeammin hupenevia luonnonvaroja! Ei luulisi olevan niin vaikea ymmärtää. En muista tarkkaa lukua, mutta oliko peräti niin että 95 % ihan kaikista maapallon nisäkkäistä on tällä hetkellä ihmisiä tai ihmisten tarpeisiin kasvatettavia tuotantoeläimiä. Eikö edes se pistä miettimään, kuinka ahtaalle ihminen on omalla toiminnallaan luonnon laittanut? Ihan vaikka ei haluaisi uskoa edes koko ilmastonmuutoksen olemassaoloon, niin erikoinen asia jos edes tuon miettiminen ei ollenkaan saa hälytyskelloja kilkattamaan. Ja kuitenkin loppujen lopuksi ihminen on täydellisesti riippuvainen luonnosta ja sen varojen riittävyydestä. Aivan sama kuinka paljon rahaa löytyy tililtä siinä vaiheessa, kun nälkä kurnii suolissa ja karrelle palanut maa ei enää anna ravintoa. Tämä väenpaisumus ei vain voi mitenkään jatkua loputtomiin. Ihminen tuhoaa ihan itse itsensä. Ilmastonmuutos on siinä tarinassa pelkkä sivujuonne.

Joku mainitsi, että väestönkasvua pitää saada hillittyä muualla, mutta ei täällä. Itse en ymmärrä tätä näkemystä ollenkaan. Vaikka monissa maissa on väkeä kuin muurahaisia, heidän kulutuksensa meihin verrattuna voi olla isommassa kuvassa mitätön. Täällä ihan jokaisella pitää olla pelikonsolit, vansit, adidakset, skuutit, sähköpyörät, trampoliinit, autot, jääkaapit, ilmalämpöpumput, älypuhelimet, pelituolit, näytöt jne jne ja niiden pitää koko ajan olla uusinta huutoa. Mitään ei käytetä loppuun asti eikä edes yritetä korjata, jos rikki menee. Ostetaan, käytetään pari kuukautta, kyllästytään, myydään pois, Ostetaan uusi ja tätä samaa oravanpyörää joka romun kanssa. Ja nämä kaikki romut tuotetaan jossain maailman äärissä paikallisia riistäen ja laivataan ja lennätetään tänne. Mutta eihän se ole mikään ongelma, kun ne luonnonvarat kuluu siellä toisella puolella maailmaa.... Vai kuinka? Kyllä juuri minun lapsella on oikeus siihen ja afrikkalaiset on syynä tähän kaikkeen. Eikö?

Usko Jeesukseen tuo turvan ja toivon tähän kaikkeen, ilman en jaksaisikaan perheenäitinä täällä taivaltaa.

Lapsillekin voi välittää samaa toivoa. Siunausta❤️

Toivoa pitää välittää, mutta silmiä ei silti saa ummistaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pidän ihmiskunnan viimeisenä oljenkortena maan ulkopuolisen sivilisaation väliintuloa. Mutta olemmeko me pelastamisen arvoisia?

Miksi ihmeessä alienit haluaisivat pelastaa meidät? Sokea Reettakin näkee, että ihminen on tuhoisa ja vaarallinen, täysin epäonnistunut elukka.

Sarjatuliaseita ja kranaatteja lisää kaduille, kuten Ruotsissa. Sillä se turvallisuus parantuu.