Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.
30.08.2021 |
Otsikossa pääpointti. En tiedä miten pääsen asiasta yli. Ilmastonmuutos ja sen seuraukset luonnolle on kiistaton kauhukuva ihan vuosikymmenissä, surettaa heidän pariutumis- ja lisääntymismahdollisuutensa tässä alati monimutkaistuvassa sitoutumattomuus-maailmassa sekä kaikki ylidigitalisoituminen ja mielenterveysongelmien räjähdysmäinen lisääntyminen. Koronasta tai kaikista kärjistymiskaaoksista puhumattakaan. Ahdistaa ja pelottaa ihan helvetisti että milloinkohan ne tajuaa kaiken tämän kamaluuden ja sen että joutuvat elämään kaiken tämän keskellä eikä tulevaisuus todellakaan suo samanlaisia mahdollisuuksia enää elämään, mitä esimerkiksi itsellä on ollut. En usko mihinkään "tiede löytää vielä keinon" - paskaan. En vain usko. Mutta pitäisi valaa uskoa lapsiin. Tietenkin. Mutta miten sen teen jos en itse usko? Olenko ainut?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei ole mitään realistista syytä olla toivoton. Sinun on hakeuduttava terapiaan, koska toivottomuutesi siirtyy lapsiisi. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsiin.
Vahvasti samaa mieltä. Lueskelin tuossa sellaisen kirjan kuin Faktojen Maailma. Kirjoittanut Hans Rosling. Suosittelen aapeelle tutustumaan siihen.
On nimittäin ihan fakta, että maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen. Ihan oikeasti on. Se mikä ihmiset hämmentää uskomaan muuta on tämä uusi ihana digiaikamme ja sen tuoma liika informaatio huonoista ja usein vain niistä huonoista asioista. On raflaavaa, trendikästä ja myyvää uutisoida kaikesta pahasta ja kriisistä siellä, täällä ja tuolla. Ketään ei kiinnosta, että juuri laskeutui niin ja niin monta lentokonetta täydellisesti. Heti kun kone stiplaa tonttiin niin se on uutinen. On myös todella paljon helpompi kirjoitella Vavviksille ja muille höpöpalsoille negaa kuin iloa. Myös se, että joku hehkuttaa upeaa elämäänsä luo epätoivoa ja riittämättömyyttä - etenkin nuorille.
Oma elämänohjeeni, jota en tietystikään itse osaa oikein noudattaa on, että turha stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Toinen vinkki on, että vähentää digiähkyä minkä pystyy. Harva meistä on niin suuri mieli, että pystyy käsittelemään kaikkia ongelmia. Miksi siis yrittää ja epäonnistua? Keskittyy niihin ongelmiin joihin pystyy vaikuttamaan eli vaikkapa lastensa kuunteluun ja heidän kanssaan olemiseen. Heivaa puhelimen syrjään ja mieluiten myös kehottaa lapsiaan tekemään aina välillä samoin. Jos ei siihen pysty niin sitten tekee sillä jotain muuta kun selaa maailma murheita.
Kyseinen kirja ei käsittelekkään tulevaisuutta ja ilmastonmuutoksen ym. vaikutuksia vuosikymmenten päästä. Kirja on vaan yhden miehen/perheen yritys nähdä maailma positiivisemmassa valossa ja etsiä tekosyitä työntää pää puskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomen pitää erota eusta, rajat kiinni ja lopetetaan ilmasto voohotus.
Ajejroroe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Ei ole mitään realistista syytä olla toivoton. Sinun on hakeuduttava terapiaan, koska toivottomuutesi siirtyy lapsiisi. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsiin.
Vahvasti samaa mieltä. Lueskelin tuossa sellaisen kirjan kuin Faktojen Maailma. Kirjoittanut Hans Rosling. Suosittelen aapeelle tutustumaan siihen.
On nimittäin ihan fakta, että maailmassa on kaikki paremmin kuin koskaan ennen. Ihan oikeasti on. Se mikä ihmiset hämmentää uskomaan muuta on tämä uusi ihana digiaikamme ja sen tuoma liika informaatio huonoista ja usein vain niistä huonoista asioista. On raflaavaa, trendikästä ja myyvää uutisoida kaikesta pahasta ja kriisistä siellä, täällä ja tuolla. Ketään ei kiinnosta, että juuri laskeutui niin ja niin monta lentokonetta täydellisesti. Heti kun kone stiplaa tonttiin niin se on uutinen. On myös todella paljon helpompi kirjoitella Vavviksille ja muille höpöpalsoille negaa kuin iloa. Myös se, että joku hehkuttaa upeaa elämäänsä luo epätoivoa ja riittämättömyyttä - etenkin nuorille.
Oma elämänohjeeni, jota en tietystikään itse osaa oikein noudattaa on, että turha stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa. Toinen vinkki on, että vähentää digiähkyä minkä pystyy. Harva meistä on niin suuri mieli, että pystyy käsittelemään kaikkia ongelmia. Miksi siis yrittää ja epäonnistua? Keskittyy niihin ongelmiin joihin pystyy vaikuttamaan eli vaikkapa lastensa kuunteluun ja heidän kanssaan olemiseen. Heivaa puhelimen syrjään ja mieluiten myös kehottaa lapsiaan tekemään aina välillä samoin. Jos ei siihen pysty niin sitten tekee sillä jotain muuta kun selaa maailma murheita.
Kyseinen kirja ei käsittelekkään tulevaisuutta ja ilmastonmuutoksen ym. vaikutuksia vuosikymmenten päästä. Kirja on vaan yhden miehen/perheen yritys nähdä maailma positiivisemmassa valossa ja etsiä tekosyitä työntää pää puskaan.
Taitaa olla kaikkein helpointa elää pää siellä negatiivisuuden puskassa, kuin tunnustaa faktoja.
-eri
Tänään uutisoitiin tällaisesta kansainvälisestä kyselytutkimuksesta, johon on vastannut n. 10 000 nuorta kymmenessä maassa. Itse asiassa yllättävän moni tuntee ilmastoahdistusta ja näkee tulevaisuuden synkkänä. Suomessa toki vähemmän kuin muualla, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon että tämä on yksi maailman kylmimmistä maista, jossa ilmastokatastrofin seuraukset ilmenevät viimeisenä:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008264419.html
LAAJA kansainvälinen kyselytutkimus kertoo nuorten 16–25-vuotiaiden ihmisten tuntemasta suuresta ilmastoahdistuksesta joka puolella maailmaa. Noin kymmenestätuhannesta vastaajasta 75 prosenttia sanoi ajattelevansa, että ”tulevaisuus on pelottava”, ja 81 prosenttia ajatteli ihmiskunnan epäonnistuneen planeettansa suojelussa.
Tutkimuksessa oli mukana kymmenen maata, joiden joukossa oli myös Suomi. Suomalaisnuorista esimerkiksi 42 prosenttia sanoi, että he epäröivät lasten hankkimista ilmastokriisiin liittyvien huolien vuoksi.
Suomalaisnuorista 43 prosenttia allekirjoitti väitteen, jonka mukaan ”ihmiskunta on tuhoon tuomittu”. Kansainvälisesti näin ajatteli peräti 56 prosenttia vastaajista.
PETTYMYS vallanpitäjiin on laajaa ja sitä tunnetaan Filippiineiltä Nigeriaan ja Brasiliasta Suomeen. Suomalaisnuorista 54 prosenttia ajattelee, että hallitus valehtelee ilmastotoimiensa vaikuttavuudesta. Globaalisti näin penseästi näki asian 64 prosenttia vastaajista.
Kaikista vastaajista 36 prosenttia ajatteli, että heidän hallituksensa tekee ilmastopolitiikkaansa tieteen ehdoilla. Suomessa 38 prosenttia ajatteli, että hallituksen ilmastotoimet ovat sellaisia, että ne pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen.
Tutkimuksen toinen pääkirjoittaja, brittiläisen Bath-yliopiston tutkija Caroline Hickman sanoi The Guardian -lehdelle, että ”tämä tutkimus maalaa kauhistuttavan kuvan laajasta ilmastoahdistuksesta lastemme ja nuortemme parissa”.
Samaa mieltä! Pelkään!
Suuri osa asiakaspalvelijoista virastoissa ovat lukkojen takana.
Aika täytyy tilata puhelimella tai tietokoneella.
Hämmästyin, kun poliisiaseman asiakaspalvelija oli
laitettu 2 :den lasiseinän taakse ja pieni luukku yhdisti asiakkaaseen
Siitä mahtuivat allekirjoitettavat paperit.
Poliisi oli samassa rakennuksessa.
Pelkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa aikalailla samat asiat, mutten saa sitä oikein sanoiksi puettua. Mulla on ollu "paha tunne" koko maailmasta nyt vuodesta 2019, vaikka oma elämä menee ihan hyvin. Tuntuu, että sanaton uhka leijuu koko ajan taustalla.
Sama mutta kauempaa. Jotain 2007-2008 alkoi tuo että huonolta näyttää. Ja just tuo epämääräinen tunne.
Samoihin aikoihin taisi itselläni alkaa tuo tunne...
Nojaa, en pelkää kun tiedän, että saadaan parin vuoden sisään perheen asiat niin hyvälle kantille ettei lapsilla tule olemaan mitään hätää. Lapsien saamisen jälkeen ei muiden ihmisten asiat kiinnosta, vaan omien lasten hyvinvointi. Turhan kulutuksen olen lopettanut mutta huolehdin silti ensikädessä kaiken tarpeellisen omille lapsilleni jos asiat huononevat tulevaisuudessa.