En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!

puhuminen on valtataistelua. erotkaa

Ap, miksi sinä et voi organisoida sitä teidän juttua, jos sinulla on jotain mielessä. Ja miten vaikeaa voi olla vaikka päiväretki? Minä ja miesystävä vaan istutaan autoon ja sitten mietitään, että mennäänkö Kotkaan vai Hankoon. Ei siinä mitään powerpointia ja excel-taulukoita tarvita. 

Miestä ei tosiaan näytä kiinnostavan. Hänelle suhde on jo itsessään hyvä diili, jos se sisältää seksiä. Muusta hän ei oikein näytä välittävän. Alkuinnostus oli valitettavasti selvästikin joko esittämistä tai hetken huumaa. Lapsilöpinät voi unohtaa, miehen on niin helppo sanoa sellaista tarkoittamatta sillä sitoutumista mihinkään.

"Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?" Jos sun täytyy kysyä tuota, ero on ainoa vaihtoehto. Olen itsekin ollut vastaavankaltaisessa suhteessa lapsihöpinöineen. Mies pongahti myös paikalta heti, kun alkoi hänen mielestään olla epämiellyttävää tai vaikeaa. Kaiken oli pyörittävä hänen ehdoillaan. Tätä kontrastia alun kiintyneen ja rehellisen oloisen miehen välillä oli silloin vaikea ymmärtää. Mutta totuus on, että osalle miehistä pääsyy olla suhteessa on seksi, eikä heitä juuri kiinnosta naisten tunteet ja kokemukset, vaikka alkuun heidän on esitettävä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kuin miehesi. Jos joku alkaa vaatimaan minulta yhtään mitään missään ihmissuhteessa niin aivan sata varmasti jää minun kohdalla yksin. Kaverisuhteissa jos roikkuu liian intensiivisesti niin katoan, parisuhteessa varsinkin katoan. Oli ihan kamala viimeisin suhdeviritys kun mies ihan oikeasti osti kukkia kuukauden tuntemisen jälkeen, kertoi mitä kaikkea ostaa minulle kun olemme parisuhteessa. Oli tunkeutumassa viikonlopuksi kylään ja siitä mahdollisesti jatkamaan lomaansa ensimmäisen puhelun jälkeen. Jatkuvasti olisi pitänyt ilmoittaa itsestään ja kertoa jos olin esimerkiksi tunnin puhelimelta pois (harrastuksessa tai kavereita moikkaamassa). Minulle on täysin normaalia olla puhelimelta pois esimerkiksi kokonainen viikonloppu tai enemmän. Ja sanoin tästä ihan alussa, sanoin tästä moneen otteeseen virityksen aikana. Aloin sitten välttelemään puhelintani ja vetoamaan kiireeseen ja välttelin puhelimeen vastaamista tai edes siihen katsomista. Sanomattakin selvää, että tunsin oloni uhatuksi ja jatkuvasti oli olo, että rajojani ei kunnioiteta. Lopuksi koin, että mies on täysi typerys kun ei viitsi kuunnella minua ja toiveitani aikuisen itsenäisestä elämästäni. En halua kenellekään raportoida tai kysellä lupia menemisistäni. En halua kenellekään olla jatkuvasti tilivelvollinen kenen kanssa olen liikkeellä tai mitä olen viimeisen tunnin tehnyt. En halua myöskään suunnitella elämääni liikaa kun se menee pieleen kuitenkin. Olen enemmän extempore ihminen, jos asiat menevät suurinpiirtein kuten olen itse suunnitellut tai on yhteisesti suunniteltu. Ei niin, että joku vain ilmoittaa tulostaan.

Tuo on ihan ok. Mutta silloin parisuhde ei ole sinua varten. Ei kannata hukata aikaa siihen kun kuitenkin vain satutat muita.

Vierailija kirjoitti:

Mua rasittaa tämä psykologian instaistuminen ja hyvinvointivalmentajien lässytykset kiintymyssuhteista. Ensinnäkään kiintymyssuhde ei ole yhtäkuin ihminen. Toisekseen kiintymyssuhteet voivat eheytyä. Kolmannekseen se, että ihminen reagoi asiaan X eri tavalla kuin toinen ihminen reagoi samaan asiaan, ei todennäköisesti tarkoita mitään muuta kuin sitä, että nämä ihmiset ovat perusluonteiltaan erilaisia. Kyseessä ei tarvitse olla trauma, kiintymyssuhdetrauma tai persoonallisuushäiriö.

Kyökkipsykologiasta on tullut ihan valtava rahantekokone, ja se heijastuu jo meidän arkikieleemme. Ihan jokainen pieni vastoinkäyminen on laajenettu traumaksi, jokainen temperamenttiero on vähintäänkin kiintymyssuhdeongelma ja traumavasteita on kaikki mahdollinen anteeksipyytämisestä lähtien. Ihminen ei ole enää osiensa summa, vaan ihminen on diagnoosi tai teoreettinen malli. Pakonomaisessa kyökkipsykologioinnissa ei myöskään ole kyse hyväntahtoisesta halusta ymmärtää vaan halusta kontrolloida. Sinäkin kontrolloit miestäsi manipuloimalla häntä "antamalla etäisyyttä", jotta hän tulisi taas lähemmäs. Miksi haluat elää noin?

Kahden ihmisen väliseen kanssakäymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkästään kiintymystyyli. Vaikuttaa oma elämäntilanne, temperamentti, onko nälkä, kylmä vai väsymys, asema sisarusparvessa, omien vanhempien kommunikaatiotyyli. Kiintymyssuhde on vain yksi selittävä tekijä.

Olette sitä paitsi olleet yhdessä vuoden. Ei tuosta tule lasta ei paskaa, ja jos tulee, kannattaa miettiä miksi suostut sellaiseen. Mies voi olla ihan vain kuspää, häntä ei ehkä kiinnosta seurasi tarpeeksi. Silti sinä roikut hänessä, vaikka aivan varmasti löytäisit sellaisen miehen, joka vastaa enemmän sinun tarpeitasi. Onnettomaksi tulet, jos tuon miehen kanssa jatkat.

Tämä, ahdisti niin paljon, kun tapailin miestä joka kertoi eksänsä olevan "välttelevä kiintymyssuhde" ihminen, mietin kauhulla että millaistakohan kyökkipsykologikarttaa hän minusta piirtää ja selittelee sitten kavereilleen. Ihmiset antaa vaikka mitä leimoja toisilleen, ilman että tietävät asiasta tai toisistaan juurikaan mitään ja ilman minkäänlaista pätevää koulutusta. Harmi, kun en älynnyt juosta karkuun tuollaista ihmistä aiemmin.

AP koetko ahdistusta siitä, että et uskalla vaatia mieheltäsi niitä asioita mitä oikeasti haluat? Olin itse pitkään samanlaisessa tilanteessa ja omalla kohdallani syy oli siinä, että pelkäsin mieheni jättävän minut mikäli alkaisin oikeasti vaativaksi. Ahdistusta toi se, että tiesin oikeasti olevani oikeassa. Et saa suhteestasi sitä mitä haluat. Eroa AP hyvä, löydät itsellesi vielä oikean miehen. Älä anna ahdistuksen puristaa sydäntäsi, sillä sinun tapauksessasi se ei tule tuossa suhteessa koskaan helpottamaan.

En näe suhteellenne tulevaisuutta. Miestä ei voi pakottaa tiiviimpään yhdessäoloon, mitä sinä taas toivot. Pysy rauhallisena kun sanot tämän hänelle. Älä yritä kääntää hänen päätään äläkä tee eroilmoituksestasi mitään painostustilannetta. Sanot kuinka asiat ovat ja että on parempi lähteä eri teille, kuin jäädä roikkumaan. Hyvä Ap: on miehiä jotka haluavat läheisyyttä! Etsi sellainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kuin miehesi. Jos joku alkaa vaatimaan minulta yhtään mitään missään ihmissuhteessa niin aivan sata varmasti jää minun kohdalla yksin. Kaverisuhteissa jos roikkuu liian intensiivisesti niin katoan, parisuhteessa varsinkin katoan. Oli ihan kamala viimeisin suhdeviritys kun mies ihan oikeasti osti kukkia kuukauden tuntemisen jälkeen, kertoi mitä kaikkea ostaa minulle kun olemme parisuhteessa. Oli tunkeutumassa viikonlopuksi kylään ja siitä mahdollisesti jatkamaan lomaansa ensimmäisen puhelun jälkeen. Jatkuvasti olisi pitänyt ilmoittaa itsestään ja kertoa jos olin esimerkiksi tunnin puhelimelta pois (harrastuksessa tai kavereita moikkaamassa). Minulle on täysin normaalia olla puhelimelta pois esimerkiksi kokonainen viikonloppu tai enemmän. Ja sanoin tästä ihan alussa, sanoin tästä moneen otteeseen virityksen aikana. Aloin sitten välttelemään puhelintani ja vetoamaan kiireeseen ja välttelin puhelimeen vastaamista tai edes siihen katsomista. Sanomattakin selvää, että tunsin oloni uhatuksi ja jatkuvasti oli olo, että rajojani ei kunnioiteta. Lopuksi koin, että mies on täysi typerys kun ei viitsi kuunnella minua ja toiveitani aikuisen itsenäisestä elämästäni. En halua kenellekään raportoida tai kysellä lupia menemisistäni. En halua kenellekään olla jatkuvasti tilivelvollinen kenen kanssa olen liikkeellä tai mitä olen viimeisen tunnin tehnyt. En halua myöskään suunnitella elämääni liikaa kun se menee pieleen kuitenkin. Olen enemmän extempore ihminen, jos asiat menevät suurinpiirtein kuten olen itse suunnitellut tai on yhteisesti suunniteltu. Ei niin, että joku vain ilmoittaa tulostaan.

Tuo on ihan ok. Mutta silloin parisuhde ei ole sinua varten. Ei kannata hukata aikaa siihen kun kuitenkin vain satutat muita.

Höpöhöpö. Itse et ole valmis parisuhteeseen, kun oletat että parisuhteita on vain yhdenlaisia. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja joillekin sopii että on myös omaa aikaa ja joillekin sopii että kiehnätään yhdessä 24/7. Se joka osaa keskustella asioista ilman odotuksia, että "parisuhde kuuluu mennä näin, muut ei ole valmiita" on se joka on voitolla. Jos tuhlaa aikaa deittailuun ilman että kyselee ja kertoo rehellisesti mitä toinen odottaa ja haluaa parisuhteelta niin aivan varmasti jää omien odotusten vangiksi ja katkeroituu toiselle vaikka syyllinen ja se joka ei ole valmis suhteeseen on se, joka ei osaa kysyä tai vastata rehellisesti. Eri asia on sitten se että käykö tuuri ja onni että löytää ihmisen, jolla samanlaiset toiveet.

En kyllä jaksaisi parisuhdetta, jossa pitäisi nähdä joka päivä.

Kannattaa ehkä vielä jutella miehen kanssa ihan rauhassa, niin kuin ilmeisesti olette tehneetkin. Mutta jos suhde ei etene niin kuin haluaisit, eikä sinulla ole hyvä olla siinä, kannattaa sekin sanoa miehelle, ihan rauhallisesti niin kuin joku muukin ehdotti. Ja sitten jos mies ei tee mitään parantaakseen tilannetta tai edes osoita ymmärtävänsä, kannattaa tietysti lopettaa suhde, ihan hyvässä hengessä. Aina ei ihmiset sovi toisilleen vaikka kuinka sitä haluaisi. Tsemppiä tilanteeseen!

Puhukaa ihmiset keskenänne, puhukaa. Siis ihan sellaisia todella henkilökohtaisia juttuja, että mitä tunnette ja miksi ja mitä toivotte ja tarvitsette. Mitä olette valmiit antamaan ja mitä haluatte. Toinen ei osaa lukea ajatuksianne ja te ajattelette eri tavoin, koska olette eri ihmiset. 

Olen vasta nyt nelikymppisenä oppinut sanomaan ääneen, että jos elämässäni haluaa olla, minua pitää kohdella hyvin. Ja olen myös valmis lähtemään, mikäli tuo ehto ei täyty. Eli parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Sun pitää nyt kartoittaa mitä sinä haluat parisuhteelta ja tulevaisuudeltasi ja mitä et halua ja selvität myös millaisen parisuhteen mies haluaa. Ihan reippaasti ja avoimesti otat asian esille kun teillä molemmilla on aikaa miettiä sitä. Jos mies ahdistuu asiasta eikä halua miettiä sitä sen enempää niin voit tehdä siitä johtopäätökset. Kaiken kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että haluatte ja tarvitsette suhteelta eri asioita. Suhde voi toimia siinä tapauksessa jos MOLEMMAT ovat valmiita tekemään muutoksia ja kompromisseja ja teillä on yhteinen yhtä suuri halu saada suhde toimimaan ja tyydyttämään teitä kumpaakin. Ihmiset pystyvät muuttumaan jos itse sitä haluavat. Olen tämän nähnyt vaikkapa omien vanhempieni avioliitossa. On tehty muutoksia ja muututtu, koska se halu olla yhdessä on ollut niin iso. Toisilla ei ole sitä halua niin paljon ja on hyvä jos se tulee selville saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää nyt kartoittaa mitä sinä haluat parisuhteelta ja tulevaisuudeltasi ja mitä et halua ja selvität myös millaisen parisuhteen mies haluaa. Ihan reippaasti ja avoimesti otat asian esille kun teillä molemmilla on aikaa miettiä sitä. Jos mies ahdistuu asiasta eikä halua miettiä sitä sen enempää niin voit tehdä siitä johtopäätökset. Kaiken kirjoittamasi perusteella vaikuttaa siltä, että haluatte ja tarvitsette suhteelta eri asioita. Suhde voi toimia siinä tapauksessa jos MOLEMMAT ovat valmiita tekemään muutoksia ja kompromisseja ja teillä on yhteinen yhtä suuri halu saada suhde toimimaan ja tyydyttämään teitä kumpaakin. Ihmiset pystyvät muuttumaan jos itse sitä haluavat. Olen tämän nähnyt vaikkapa omien vanhempieni avioliitossa. On tehty muutoksia ja muututtu, koska se halu olla yhdessä on ollut niin iso. Toisilla ei ole sitä halua niin paljon ja on hyvä jos se tulee selville saman tien.

Niinpä. Ap:lle kuitenkin vahva suositus lähteä suhteesta matalalla kynnyksellä, koska se saattaa ottaa enemmän kuin antaa ja miksi hän sitoutuisi juuri tuohon mieheen ja luopuisi unelmistaan, koska meressä riittää kyllä kaloja. 

Ku mies haluaa olla itsekseen ja vapaa antaa sen olla . Se haluaa elää vapaana. Olkaa ystäviä harrastuksissa ja tapaatte mutta älä mene sen luokse yöksi tyrkyttämään itseäsi . Kyllä mies pyytää sitten kun haluaa itse . Olkaa kavereita .

Hyviä kavereita voi olla kirjoitti:

Ku mies haluaa olla itsekseen ja vapaa antaa sen olla . Se haluaa elää vapaana. Olkaa ystäviä harrastuksissa ja tapaatte mutta älä mene sen luokse yöksi tyrkyttämään itseäsi . Kyllä mies pyytää sitten kun haluaa itse . Olkaa kavereita .

Ja voihan ap tarjota seksiäkin, jos itsekin haluaa. Tajuaa vaan, että ovat sitten FWB-suhteessa tai pelkässä panosuhteessa ilman ystävyyttä muttei parisuhteessa. 

Eihän teillä oikeaa suhdetta ole, sinä vedät kivirekeä ja mies noppii rusinat pullasta. Ikävä sanoa, mutta mies ei rakasta. Olet hänelle vain mukavuushyödyke.

Hohhoijaa. Sulla alkaa tulla kiire hyvän miehen etsinnässä jos lapsia haluat, ja tuhlaat aikaasi kyökkipsykologipelleilyihin miehen kanssa, joka ei selvästi ole susta kiinnostunut. Voit höpöttää mitä ikinä haluat kiintymystyyleistä ja lapsuuden traumoista ja vaikka mistä, mutta fakta on se että jos mies on oikealla asialla liikkeellä asianmukaiset tunteiden kanssa, niin miestä saa olla melkein hätistämässä kimpusta. Rakastunut mies kyllä hakeutuu varsin pontevasti ja ihan itse sun luokse. Toi ei oo rakastuneen miehen käytöstä, vaan välinpitämättömän kassien tyhjentäjän käytöstä. Kai tämän ymmärrät itsekin, olet varmaan joskus tavannut jtn rakastuneita pareja.

Olette lisäks olleet vain vuoden yhdessä. Miksi ihmeessä jäät roikkumaan ja tappelemaan, kun mies ei selvästi nyt ole iha yhtä kiinnostunut kuin sinä olet?

En ymmärrä miksi niin moni nainen jää roikkumaan sun lailla tilanteeseen jossa on itsestään selvää ettei tilanne ole se, mitä tuoreessa suhteessa pitäisi olla (rakastuminen, toinen mielessä 24/7, sydän pamppailee viestistäkin, tekee kaikkensa ja enemmän että voi viettää mahd paljon aikaa yhdessä). Mistä olette saaneet päähänne että selvästi välinpitämättömän miehen käytöstä pitää lähteä tolla tavoin problematisoimaan? Se ei oo susta kiinnostunut, ei tossa mistään ihmeemmästä ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Sulla alkaa tulla kiire hyvän miehen etsinnässä jos lapsia haluat, ja tuhlaat aikaasi kyökkipsykologipelleilyihin miehen kanssa, joka ei selvästi ole susta kiinnostunut. Voit höpöttää mitä ikinä haluat kiintymystyyleistä ja lapsuuden traumoista ja vaikka mistä, mutta fakta on se että jos mies on oikealla asialla liikkeellä asianmukaiset tunteiden kanssa, niin miestä saa olla melkein hätistämässä kimpusta. Rakastunut mies kyllä hakeutuu varsin pontevasti ja ihan itse sun luokse. Toi ei oo rakastuneen miehen käytöstä, vaan välinpitämättömän kassien tyhjentäjän käytöstä. Kai tämän ymmärrät itsekin, olet varmaan joskus tavannut jtn rakastuneita pareja.

Olette lisäks olleet vain vuoden yhdessä. Miksi ihmeessä jäät roikkumaan ja tappelemaan, kun mies ei selvästi nyt ole iha yhtä kiinnostunut kuin sinä olet?

En ymmärrä miksi niin moni nainen jää roikkumaan sun lailla tilanteeseen jossa on itsestään selvää ettei tilanne ole se, mitä tuoreessa suhteessa pitäisi olla (rakastuminen, toinen mielessä 24/7, sydän pamppailee viestistäkin, tekee kaikkensa ja enemmän että voi viettää mahd paljon aikaa yhdessä). Mistä olette saaneet päähänne että selvästi välinpitämättömän miehen käytöstä pitää lähteä tolla tavoin problematisoimaan? Se ei oo susta kiinnostunut, ei tossa mistään ihmeemmästä ole kyse.

Se on sitä, kun ei tiedä paremmasta ja jostain syystä luulee sen miehen olevan tyhjää parempi. Ap:n kannattaisi käsitellä miehen sijaan omaa läheisriipuvaisuuttaan ja sitä, miksi hänen tutkansa on epäkunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä olisi normaali kunnon parisuhde, te ensinnäkin asuisitte jo yhdessä tässä vaiheessa. Toiseksi, et silloin edes kysyisi milloin hänelle sopii nähdä sinua vaan kysymys kuuluisi että ”Hei kulta, mitä tehdään tänä viikonloppuna? Mitä haluaisit tehdä? Minne mennään talvilomalle?” jne Silloinkin voi olla että olisit häntä aktiivisempi ehdottamaan tekemistä, mutta perusolettamus on se että jos olette pariskunta niin vietätte aikaa ennen kaikkea toistenne kanssa. Ja vaikka ei olisi mitään tekemistä, silloinkin olisitte yhdessä tekemättä mitään. Oletko kysynyt haluaisiko miehesi muuttaa yhteen?

Nohh, yhteenmuutosta on puhuttu, mutta mies ei halua vielä. Ensi vuonna olisi hänestä hyvä aika ja ei minullakaan ole asian kanssa ollut kiire, mutta hyvä pointti että liekö haluaa sitten ensi vuonnakaan...

Olen ajatellut niin, että kun mies on ollut pitkään sinkkuna, niin hän ei ole tottunut suunnittelemaan menojaan ja ottamaan toista huomioon ja siksi joudun häntä välillä patistamaan. Mutta en halua antaa väärää kuvaa, että ei ikinä tehtäis mitään yhdessä, tehdään kyllä, mutta aika usein se on minun aikaansaamaa. Voi olla osittain myös sitä, että minä ehdin aina ehdottaa näkemistä ennen kuin mies, niin on siksi tottunut siihen. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Sulla alkaa tulla kiire hyvän miehen etsinnässä jos lapsia haluat, ja tuhlaat aikaasi kyökkipsykologipelleilyihin miehen kanssa, joka ei selvästi ole susta kiinnostunut. Voit höpöttää mitä ikinä haluat kiintymystyyleistä ja lapsuuden traumoista ja vaikka mistä, mutta fakta on se että jos mies on oikealla asialla liikkeellä asianmukaiset tunteiden kanssa, niin miestä saa olla melkein hätistämässä kimpusta. Rakastunut mies kyllä hakeutuu varsin pontevasti ja ihan itse sun luokse. Toi ei oo rakastuneen miehen käytöstä, vaan välinpitämättömän kassien tyhjentäjän käytöstä. Kai tämän ymmärrät itsekin, olet varmaan joskus tavannut jtn rakastuneita pareja.

Olette lisäks olleet vain vuoden yhdessä. Miksi ihmeessä jäät roikkumaan ja tappelemaan, kun mies ei selvästi nyt ole iha yhtä kiinnostunut kuin sinä olet?

En ymmärrä miksi niin moni nainen jää roikkumaan sun lailla tilanteeseen jossa on itsestään selvää ettei tilanne ole se, mitä tuoreessa suhteessa pitäisi olla (rakastuminen, toinen mielessä 24/7, sydän pamppailee viestistäkin, tekee kaikkensa ja enemmän että voi viettää mahd paljon aikaa yhdessä). Mistä olette saaneet päähänne että selvästi välinpitämättömän miehen käytöstä pitää lähteä tolla tavoin problematisoimaan? Se ei oo susta kiinnostunut, ei tossa mistään ihmeemmästä ole kyse.

Tuntuu tosi pahalta jos toista ei kiinnosta niin paljon kuin itseään niin ihmiset selittelevät sitä kaikenlaisilla asioilla. Kiintymyssuhdeasiat ovat ihan todellisia juttuja ja tässä tapauksessa voi osittain olla kyse siitä, mutta tuskin mies on kuitenkaan tarpeeksi kiinnostunut suhteesta ap:n kanssa. Vaikka olisikin välttelevä kiintymystyyli niin ei se sitä tarkoita etteikö haluaisi viettää aikaa toisen kanssa ja olla yhteyksissä ja keskustella. On ihan totta, että rakastunut mies tekee kaikkensa ollakseen rakastamansa naisen kanssa eikä rakastumisen pitäisi olla vuodessa jo ohi. Pitemmissäkin suhteissa kyllä yleensä haluaa olla sen toisen kanssa ja huomioida sitä, vaikka rakastumisvaihe on jo ohi...