En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään PARISUHDE tai kumppanuutta. Se on kevyttä deittailua. Mies ei taida haluta enempää, joten lähde nyt oikeasti sillä ei se tuosta parane.

Niin, tämä on kans ihan hyvä kysymys. Mielestäni olemme kyllä ihan vakavissaan tässä suhteessa ja niin on mieskin (ainakin aiemmin) sanonut. Hän on pitkään toivonut, että löytyisi puoliso ja haluaisi saada lapsia lähivuosina, niin uskon kyllä sen, että hän _haluaisi_ kunnon suhteen. Eri asia sitten, että enkö minä vaan ole hänelle sopiva kumppani, tai eikö hän tajua, että suhteessa naisellakin usein on tarpeita, joihin pitäisi jotenki pystyä vastaamaan.

Ja ei, en tarkoita tässä että miehessä on kaikki vika ja hänen pitäisi muuttua täysin minun mieleni mukaiseksi. Siksi tänne kirjoitinkin, että saisin näkökulmaa ja kokemuksia siitä, miten itse voisin toimia paremmin, jotta tilanne helpottuisi. Mieheltäkin olen tätä kysynyt, mutta hänestä tässä ei ole mitään isoa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että jos melko tuoreessa suhteessa pitää turvautua kyökkipsykologiaan, kysyä googlelta "miksi mies tekee näin" tms., kirjoitella keskustelupalstalle tai analysoida ystävien kanssa syvällisesti, niin suhde on väärä. Kun sen oikean löytää, niin ne keskustelut käydään sen miehen kanssa ja asiat etenevät molempia tyydyttävästi. Joillain tämä on intuitiivista, mutta itse jouduin ensin kompastumaan monta kertaa.

Tämäpä juuri!

Joka kerta, kun olen muutaman kuukauden tapailun jälkeen tehnyt vauvalle avauksen, on parisuhde tullut tiensä päähän, ennen kuin ketju on laskenut toiselle sivulle. Se, että näitä pitää kysellä ei tarkoita sitä, etteikö tietäisi vastausta kysymykseen "miksi mies tekee näin", siinä haetaan vahvistusta vastaukselle, jonka tietää hyvin jo itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään parisuhteissa täytyy vaan analysoida ja puhua ja keskustella kiintymystyylit ja analysoida hieman lisää jne jne.

Jos toisen kanssa on

1)hyvä olla: kunnioitus ja saa olla oma itsensä

2) mahdollisuus fyysisesti olla tarpeeksi yhdessä (ette esim asu eri puolella maailmaa)

3)suht samat tulevaisuuden toiveet/toiveet suhteen kehittymiseltä tai ei-kehittymiseltä, ja yhteensopivat persoonat

4) luottamus ja yhteinen tahto siihen että yhdessä halutaan olla pitkällä tähtäimellä vakavassa parisuhteessa ,

Niin miksi jatkuvaan analysoida ja vaatia? Miksi miehen pitää lohduttaa ap:ta ja auttaa ap:ta käsittelemään suhteeseen liittyviä vaikeita tunteita ? Miksei ap käsittele niitä itse? Miksei voi hyväksyä miehen tapaa olla ja miestä sellaisena kun on, miksi täytyy pelätä, vaatia, kyseenalaistaa ja analysoida ?

Tosissani kysyn.

Jos mies sanoo että rakastaa , usko se.

Vaikka näkisitte vaan kolmesti viikossa.

Luottamusta ei ole jos toiseen ei luota. Luottamus on tekoja: kyselyn, tiedustelun, utelun, jatkuvan analysoinnin ja keskustelun lopettamista. Jos suhde toimii ja siinä on hyvä olla, ei tätä jatkuvaa vatvomista tarvitse tehdä.

Mikä ap todella ongelma nyt tässä teidän suhteessa ? Kysy itseltäsi se katsomalla tuota 4 kohdan listaa.

Jos taas nuo 4 luettelemaani asiaa ei pidä paikkansa teidän suhteessa vuoden jälkeen, tiedät mitä tehdä. Erota.

Jos olisit yhtään lukenut ketjua tietäisit, että yksikään suhteen peruspalikka ei ole kunnossa. Ei ketään ahdista, jos asiat on kunnossa. Tai no, jos ihan bascet case on, niin ahdistaa, mutta 99 % analysoivista naisista on vain väärissä suhteissa, eikä ongelma ole mikään kiintymystyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään PARISUHDE tai kumppanuutta. Se on kevyttä deittailua. Mies ei taida haluta enempää, joten lähde nyt oikeasti sillä ei se tuosta parane.

Niin, tämä on kans ihan hyvä kysymys. Mielestäni olemme kyllä ihan vakavissaan tässä suhteessa ja niin on mieskin (ainakin aiemmin) sanonut. Hän on pitkään toivonut, että löytyisi puoliso ja haluaisi saada lapsia lähivuosina, niin uskon kyllä sen, että hän _haluaisi_ kunnon suhteen. Eri asia sitten, että enkö minä vaan ole hänelle sopiva kumppani, tai eikö hän tajua, että suhteessa naisellakin usein on tarpeita, joihin pitäisi jotenki pystyä vastaamaan.

Ja ei, en tarkoita tässä että miehessä on kaikki vika ja hänen pitäisi muuttua täysin minun mieleni mukaiseksi. Siksi tänne kirjoitinkin, että saisin näkökulmaa ja kokemuksia siitä, miten itse voisin toimia paremmin, jotta tilanne helpottuisi. Mieheltäkin olen tätä kysynyt, mutta hänestä tässä ei ole mitään isoa ongelmaa.

Valitettavasti itse kyllä ajattelen että teillä ei kenties ole tulevaisuutta. On selvää että ihmiset reagoivat eri tavoin ristiriitoihin suhteessa. Mutta pointti on se että oikein hyvässä ja harmonisessa suhteessa näitä ristiriitoja tulee hyvin vähän ja harvoin. Jos kiintymystyylit ovat jatkuvasti törmäyskurssilla niin sanoisin silloin että ette ole ihan sopivia toisillenne koska ristiriitoja on niin paljon.

En siis näe että kiintymistyylit olisivat se perusongelma vaan suhteenne ne asiat jotka tuovat ne niin voimakkasti esiin. Oletteko todella yhtä sitoutuneita yhteiseen tulevaisuuteen? Haluatteko suhteelta samoja asioita? Osaatteko huomioida puolison silloinkin kun hänen tarpeensä poikkevat omistanne?

Ei kannata roikkua suhteessa, joka ei toimi. Oikeasti kokemuksesta voin sanoa, että hyvä suhde toimii alusta alkaen eikä tarvitse pähkäillä miks se nyt vetäytyy ja sitä tätä ja tota. Omat kiintymysongelmat kannattaa terapeutin kanssa työstää, jotta on valmis hyvään suhteeseen ja pystyy löytämään tasapainoisen ihmisen. Mun rakkauselämä oli yhtä vuoristorataa kunnes menin terapiaan ja tajusin asioita. Löysin sen terveen rauhallisen lapsen taas itsestäni. Kappas kummaa löysin tasapainoisen turvallisesti kiintyvän ihmisen ja meillä on tosi hyvä rauhallinen ja turvallinen parisuhde. Turvallisesti kiintyvät tuppaavat karttamaan ei niin terveesti kiintyviä ihmisiä ihan alitajuisesti. En sano, että kaikilla terapia on avain kaikkeen. Itse yksin töitä tekemällä ja tulemalla tietoiseksi omista ongelmista ja kätttäytymismalleista pääsee kyllä pitkälle.

Jos toinen ei pysty vastaamaan parisuhdetarpeisiisi, sitten hän ei pysty. Ei se siitä puhumalla mihinkään muutu. Kannattaa siirtyä elämässä eteenpäin.

43 oli siis AP.

Joskus olen miehelle sanonut, että tuntuu ikävältä kun minä joudun niin usein nykyään ehdottamaan näkemistä. Mies on kommentoinut mm.:

"Vastahan me nähtiin muutama päivä sitten" - no joo, tottahan tämä on. Vaadinkohan sitten liikoja.

"No olisit soittanu jos halusit nähdä" - niin, teenkö asiasta liian monimutkaista nyt ja pitäisi vaan soittaa jos mieli tekee, eikä odottaa miehen yhteydenottoa.

Varmaan olen kiintynyt häneen enemmän kuin hän minuun kun haluan nähdä useammin. Ja minulla on tarvetta puhua asioista, kun tulee tietynlainen "hätä" suhteen puolesta. Koitan kuitenkin välttää asioista jankuttamista tai tiedon nyhtämistä miehestä, sillä olen oppinut että ahdistuu näistä keskustelunyrityksistä.

Olen koittanut myös tuota suoraan sanomista, että en puhele, että "olis kiva sitä ja tätä", vaan sanon suoraan että minulla ei ole suunnitelmia seuraaville 3 viikonlopulle ja haluaisin tehdä kanssasi jotain, esim. mennä mökille, päiväretkelle jonnekin luontoon tai hotellilomalle toiseen kaupunkiin. Milloin sinulle kävisi ja mitä haluaisit tehdä? Mies on kyllä ollut myöntyväinen, että voidaan tehdä jotain, mutta viimeksi esim. ei keksinyt, mitä haluaisi kanssani tehdä. Mutta luulen, että lähtee mukaan jos minä jotain organisoin.

AP

Lue huolella ja ajatuksella omat kirjoituksesi läpi ja sen jälkeen pohdi hetki asioita ja mieti, oletko tyytyväinen tuollaiseen parisuhteeseen. En usko, että olet ja vaikuttaa myös siltä, että miestä ei sinun seurasi liiemmin kiinnosta. Eroa nyt kun vielä kohtuu pienin vautmrioin voit. Elän itse tuollaisen välttelijämiehen kanssa avioliitossa, ja voin sanoa, että tämä on karmeaa. Meillä ei ole enää vuosiin ollut seksiä, nykyään emme enää koske toisiamme. Emme tee yhdessä muuta kuin töitä, työskentelen miehen maatilalla. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään näin. Eroan miehestä sitten, kun nuorin lapsista on vähän vanhempi. Jätä sinä miesystäväsi ahdistumaan ihan keskenään, ei teistä tule onnellisia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään PARISUHDE tai kumppanuutta. Se on kevyttä deittailua. Mies ei taida haluta enempää, joten lähde nyt oikeasti sillä ei se tuosta parane.

Niin, tämä on kans ihan hyvä kysymys. Mielestäni olemme kyllä ihan vakavissaan tässä suhteessa ja niin on mieskin (ainakin aiemmin) sanonut. Hän on pitkään toivonut, että löytyisi puoliso ja haluaisi saada lapsia lähivuosina, niin uskon kyllä sen, että hän _haluaisi_ kunnon suhteen. Eri asia sitten, että enkö minä vaan ole hänelle sopiva kumppani, tai eikö hän tajua, että suhteessa naisellakin usein on tarpeita, joihin pitäisi jotenki pystyä vastaamaan.

Ja ei, en tarkoita tässä että miehessä on kaikki vika ja hänen pitäisi muuttua täysin minun mieleni mukaiseksi. Siksi tänne kirjoitinkin, että saisin näkökulmaa ja kokemuksia siitä, miten itse voisin toimia paremmin, jotta tilanne helpottuisi. Mieheltäkin olen tätä kysynyt, mutta hänestä tässä ei ole mitään isoa ongelmaa.

Toi on ihan tavallista alkuhuuman diibadaabaa. Mua on kusetettu vuosia ennen kuin mies saanut yskäistyä, että ei oikeastaan mitään lapsia ole halunnut ja parisuhteeksi riittää juuri treffit pari kertaa viikossa.

Olette +30v ja tuossa vaiheessa on hyvä jo alkaa tiedostamaan mitä haluaa. Jos vuoden olette jo olleet yhdessä eikä mies tuon enempää kykene sitoutumaan tai viettämään aikaa kanssasi kannattaa tosissaan miettiä mitä sinä parisuhteelta haluat? Sinulla ja miehellä on täysin erilaiset ajatukset parisuhteesta, ei tuollaiseen kannata jäädä.

Yksi asia vauva.fillä on täysin oikein. Täällä ei huijata naisia neuvomalla heitä kestämään miestensä kaikki oikut ja yrittämään ties mitä sirkustemppuja, että suhde olisi edes 20% tyydyttävä samaan aikaan kun mies ei laita tikkuakaan ristiin, jotta suhde olisi molemmille tyydyttävä. Usko mua AP, nämä naiset täällä puhuvat kokemuksen rintaäänellä: eroa suhteestasi, sillä tämä mies ja parisuhde eivät ole sinua varten. Kun löydät sen oikean, ei näitä avauksia tarvitse tehdä.

Mä olen kuin miehesi. Jos joku alkaa vaatimaan minulta yhtään mitään missään ihmissuhteessa niin aivan sata varmasti jää minun kohdalla yksin. Kaverisuhteissa jos roikkuu liian intensiivisesti niin katoan, parisuhteessa varsinkin katoan. Oli ihan kamala viimeisin suhdeviritys kun mies ihan oikeasti osti kukkia kuukauden tuntemisen jälkeen, kertoi mitä kaikkea ostaa minulle kun olemme parisuhteessa. Oli tunkeutumassa viikonlopuksi kylään ja siitä mahdollisesti jatkamaan lomaansa ensimmäisen puhelun jälkeen. Jatkuvasti olisi pitänyt ilmoittaa itsestään ja kertoa jos olin esimerkiksi tunnin puhelimelta pois (harrastuksessa tai kavereita moikkaamassa). Minulle on täysin normaalia olla puhelimelta pois esimerkiksi kokonainen viikonloppu tai enemmän. Ja sanoin tästä ihan alussa, sanoin tästä moneen otteeseen virityksen aikana. Aloin sitten välttelemään puhelintani ja vetoamaan kiireeseen ja välttelin puhelimeen vastaamista tai edes siihen katsomista. Sanomattakin selvää, että tunsin oloni uhatuksi ja jatkuvasti oli olo, että rajojani ei kunnioiteta. Lopuksi koin, että mies on täysi typerys kun ei viitsi kuunnella minua ja toiveitani aikuisen itsenäisestä elämästäni. En halua kenellekään raportoida tai kysellä lupia menemisistäni. En halua kenellekään olla jatkuvasti tilivelvollinen kenen kanssa olen liikkeellä tai mitä olen viimeisen tunnin tehnyt. En halua myöskään suunnitella elämääni liikaa kun se menee pieleen kuitenkin. Olen enemmän extempore ihminen, jos asiat menevät suurinpiirtein kuten olen itse suunnitellut tai on yhteisesti suunniteltu. Ei niin, että joku vain ilmoittaa tulostaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia vauva.fillä on täysin oikein. Täällä ei huijata naisia neuvomalla heitä kestämään miestensä kaikki oikut ja yrittämään ties mitä sirkustemppuja, että suhde olisi edes 20% tyydyttävä samaan aikaan kun mies ei laita tikkuakaan ristiin, jotta suhde olisi molemmille tyydyttävä. Usko mua AP, nämä naiset täällä puhuvat kokemuksen rintaäänellä: eroa suhteestasi, sillä tämä mies ja parisuhde eivät ole sinua varten. Kun löydät sen oikean, ei näitä avauksia tarvitse tehdä.

Myöskään se, että mies on kiltti, fiksu ja komea ei ole tarpeeksi hyvä syy jäädä parisuhteeseen, mikäli parisuhde itsessään ei tarjoa sinulle sitä mitä kaikkein syvimmässäsi halajat. 

Vierailija kirjoitti:

43 oli siis AP.

Joskus olen miehelle sanonut, että tuntuu ikävältä kun minä joudun niin usein nykyään ehdottamaan näkemistä. Mies on kommentoinut mm.:

"Vastahan me nähtiin muutama päivä sitten" - no joo, tottahan tämä on. Vaadinkohan sitten liikoja.

"No olisit soittanu jos halusit nähdä" - niin, teenkö asiasta liian monimutkaista nyt ja pitäisi vaan soittaa jos mieli tekee, eikä odottaa miehen yhteydenottoa.

Varmaan olen kiintynyt häneen enemmän kuin hän minuun kun haluan nähdä useammin. Ja minulla on tarvetta puhua asioista, kun tulee tietynlainen "hätä" suhteen puolesta. Koitan kuitenkin välttää asioista jankuttamista tai tiedon nyhtämistä miehestä, sillä olen oppinut että ahdistuu näistä keskustelunyrityksistä.

Olen koittanut myös tuota suoraan sanomista, että en puhele, että "olis kiva sitä ja tätä", vaan sanon suoraan että minulla ei ole suunnitelmia seuraaville 3 viikonlopulle ja haluaisin tehdä kanssasi jotain, esim. mennä mökille, päiväretkelle jonnekin luontoon tai hotellilomalle toiseen kaupunkiin. Milloin sinulle kävisi ja mitä haluaisit tehdä? Mies on kyllä ollut myöntyväinen, että voidaan tehdä jotain, mutta viimeksi esim. ei keksinyt, mitä haluaisi kanssani tehdä. Mutta luulen, että lähtee mukaan jos minä jotain organisoin.

AP

Tää ei kuulosta vakavalta parisuhteelta vaan tapailulta. Sä haluat ja tarvitset enemmän. Sulla on oikeus siihen. Mies ei ilmeisesti halua ja pysty toteuttamaan sitä. Ette halua samoja asioita eli ette sovi yhteen. Kun suhde on oikea ja mies on tosissaan niin sun ei hetkeäkään tarvitse miettiä, että milloin nähdään ja mitä tehdään ja ahdistanko mä sitä toista nyt ää ää. Kaikki menee omalla painollaan just niin kuin pitääkin ja te niin kuin te haluatte, koska te haluatte samoja asioita ja menette samassa tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

43 oli siis AP.

Joskus olen miehelle sanonut, että tuntuu ikävältä kun minä joudun niin usein nykyään ehdottamaan näkemistä. Mies on kommentoinut mm.:

"Vastahan me nähtiin muutama päivä sitten" - no joo, tottahan tämä on. Vaadinkohan sitten liikoja.

"No olisit soittanu jos halusit nähdä" - niin, teenkö asiasta liian monimutkaista nyt ja pitäisi vaan soittaa jos mieli tekee, eikä odottaa miehen yhteydenottoa.

Varmaan olen kiintynyt häneen enemmän kuin hän minuun kun haluan nähdä useammin. Ja minulla on tarvetta puhua asioista, kun tulee tietynlainen "hätä" suhteen puolesta. Koitan kuitenkin välttää asioista jankuttamista tai tiedon nyhtämistä miehestä, sillä olen oppinut että ahdistuu näistä keskustelunyrityksistä.

Olen koittanut myös tuota suoraan sanomista, että en puhele, että "olis kiva sitä ja tätä", vaan sanon suoraan että minulla ei ole suunnitelmia seuraaville 3 viikonlopulle ja haluaisin tehdä kanssasi jotain, esim. mennä mökille, päiväretkelle jonnekin luontoon tai hotellilomalle toiseen kaupunkiin. Milloin sinulle kävisi ja mitä haluaisit tehdä? Mies on kyllä ollut myöntyväinen, että voidaan tehdä jotain, mutta viimeksi esim. ei keksinyt, mitä haluaisi kanssani tehdä. Mutta luulen, että lähtee mukaan jos minä jotain organisoin.

AP

Kuulostaa kyllä siltä tämän yhden viestin perusteella, että teet olemattomasta ongelmia. Todellakin pitää puhua suoraan eikä kiemurrella yksin omassa mielessään ihmetellen että miksi se toinen ei telepaattisesti tiedä mitä haluaisin tai halua juuri samoja asioita samaan aikaan ja ole niissä oma-aloitteinen. Jos sinä haluat mökille tai päiväretkelle niin ehdota sitä konkreettisesti äläkä vihjaillen. Jos mies on myöntyväinen ja toive toteutuu, teillä on silloin kaikki hyvin. Miksi miehen pitäisi haluta jotain tiettyä ja samaa mitä itse, jos hänellä ei ole sisäsyntyistä halua siihen tiettyyn puitteeseen/toimintaan vaan hänelle riittää ja on tärkeää että mitä tahansa tehdäänkin, te kaksi teette sen yhdessä. ”Kaikki käy” ei ole mitään välttelevää kiintymystä. ”Ei käy” olisi.

Vierailija kirjoitti:

43 oli siis AP.

Joskus olen miehelle sanonut, että tuntuu ikävältä kun minä joudun niin usein nykyään ehdottamaan näkemistä. Mies on kommentoinut mm.:

"Vastahan me nähtiin muutama päivä sitten" - no joo, tottahan tämä on. Vaadinkohan sitten liikoja.

"No olisit soittanu jos halusit nähdä" - niin, teenkö asiasta liian monimutkaista nyt ja pitäisi vaan soittaa jos mieli tekee, eikä odottaa miehen yhteydenottoa.

Varmaan olen kiintynyt häneen enemmän kuin hän minuun kun haluan nähdä useammin. Ja minulla on tarvetta puhua asioista, kun tulee tietynlainen "hätä" suhteen puolesta. Koitan kuitenkin välttää asioista jankuttamista tai tiedon nyhtämistä miehestä, sillä olen oppinut että ahdistuu näistä keskustelunyrityksistä.

Olen koittanut myös tuota suoraan sanomista, että en puhele, että "olis kiva sitä ja tätä", vaan sanon suoraan että minulla ei ole suunnitelmia seuraaville 3 viikonlopulle ja haluaisin tehdä kanssasi jotain, esim. mennä mökille, päiväretkelle jonnekin luontoon tai hotellilomalle toiseen kaupunkiin. Milloin sinulle kävisi ja mitä haluaisit tehdä? Mies on kyllä ollut myöntyväinen, että voidaan tehdä jotain, mutta viimeksi esim. ei keksinyt, mitä haluaisi kanssani tehdä. Mutta luulen, että lähtee mukaan jos minä jotain organisoin.

AP

Olet kyllä todella rasittava tyyppi. En enää ihmettele et vetäytyy

Olette molemmat ahdistuneita suhteestanne, koska tiedätte molemmat sisimmissänne että suhde ei ole toimiva eikä sitä mitä oikeasti haluatte. Miehellä se ilmenee vetäytymisenä, sinulle liiallisena takertumisena.

Mä lopettaisin suhteen tohon. Jos vuodessa on jo tollaista niin en uskoisi tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

43 oli siis AP.

Joskus olen miehelle sanonut, että tuntuu ikävältä kun minä joudun niin usein nykyään ehdottamaan näkemistä. Mies on kommentoinut mm.:

"Vastahan me nähtiin muutama päivä sitten" - no joo, tottahan tämä on. Vaadinkohan sitten liikoja.

"No olisit soittanu jos halusit nähdä" - niin, teenkö asiasta liian monimutkaista nyt ja pitäisi vaan soittaa jos mieli tekee, eikä odottaa miehen yhteydenottoa.

Varmaan olen kiintynyt häneen enemmän kuin hän minuun kun haluan nähdä useammin. Ja minulla on tarvetta puhua asioista, kun tulee tietynlainen "hätä" suhteen puolesta. Koitan kuitenkin välttää asioista jankuttamista tai tiedon nyhtämistä miehestä, sillä olen oppinut että ahdistuu näistä keskustelunyrityksistä.

Olen koittanut myös tuota suoraan sanomista, että en puhele, että "olis kiva sitä ja tätä", vaan sanon suoraan että minulla ei ole suunnitelmia seuraaville 3 viikonlopulle ja haluaisin tehdä kanssasi jotain, esim. mennä mökille, päiväretkelle jonnekin luontoon tai hotellilomalle toiseen kaupunkiin. Milloin sinulle kävisi ja mitä haluaisit tehdä? Mies on kyllä ollut myöntyväinen, että voidaan tehdä jotain, mutta viimeksi esim. ei keksinyt, mitä haluaisi kanssani tehdä. Mutta luulen, että lähtee mukaan jos minä jotain organisoin.

AP

Jos teillä olisi normaali kunnon parisuhde, te ensinnäkin asuisitte jo yhdessä tässä vaiheessa. Toiseksi, et silloin edes kysyisi milloin hänelle sopii nähdä sinua vaan kysymys kuuluisi että ”Hei kulta, mitä tehdään tänä viikonloppuna? Mitä haluaisit tehdä? Minne mennään talvilomalle?” jne Silloinkin voi olla että olisit häntä aktiivisempi ehdottamaan tekemistä, mutta perusolettamus on se että jos olette pariskunta niin vietätte aikaa ennen kaikkea toistenne kanssa. Ja vaikka ei olisi mitään tekemistä, silloinkin olisitte yhdessä tekemättä mitään. Oletko kysynyt haluaisiko miehesi muuttaa yhteen?

Mitä mies sanoo jos kerrot hänelle, että sinua vaivaa kun hän ei pidä yhteyttä ja suunnittele tapaamisia? Te ilmeisesti näette muutaman kerran viikossa joka tapauksessa? Jos mies ei koe tarpeelliseksi viestittää kun näette kuitenkin? Niin ja vähän ikävä juttu, mutta periaatteessa sinä mahdollistat miehen passiivisuuden olemalla noin aktiivinen. Mitä jos ihan suoraan sanot miehelle ettet enää jaksa olla yksin suhteen moottori ja aiot antaa huomiota samassa suhteessa hänen kanssaan. Ja sitten et soittele vaikka mieli tekisi. Eli annat toiselle tilaa aktivoitua ja katsot mitä tapahtuu.

Minä olen ollut (ja tavallaan olen edelleenkin) suhteessa, jossa mies oli huono pitämään yhteyttä puhelimitse. Minua tämä ahdisti, koska tulkitsin asian niin, että miestä ei kiinnosta. Tilanne tosin olikin meidän suhteessa se, että mies vaan ei pidä puhelimitse yhteyttä oikein kehenkään (paitsi jos nämä viestivät ensin) ja jos seuraava tapaaminen oli sovittu, niin jotenkin ei osannut ottaa yhteyttä ”ilman oikeaa asiaa”. Vaikka itse laitan edelleen useammin viestiä niin nykyään mieskin on aktivoitunut asiassa.

Se tosin täytyy sanoa, että tässä suhteessa on ollut alusta saakka läheisyyttä ja jos minulla on ollut paha olla niiin mies on ollut viivanana paikalla. Sama ristiriitatilanteissa.