Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Vierailija kirjoitti:
Keittiöpsykologia leikin kyllä tässä, mutta mitä olen lukenut kiintymystyyleistä niin mielestäni miehellä on ihan selkeä välttelevä tyyli, perua lapsuudesta. Ollaan vähän näistä juteltu ja mies on tunnistanut itsensä tästä. Hänellä on mm. vaikea kestää omia tai muiden negatiivisia tunteita ja silloin tulee pakoreaktio.
En mielestäni ole mitenkään yli-innokas, en soittele tai viestittele jatkuvasti ja minulla on (onneksi) myös omia kavereita ja harrastuksia. Mutta siksi haluaisinkin priorisoida yhteistä aikaa, ettei menot menisi ristiin ja sitten huomataan, ettei olla nähty kunnolla useampaan viikkoon. Mies ei tunnu huolehtivan tuollaisista.
AP
No häntä ei vaan kiinnosta. Todennäköisesti seksin takia on yhteydessä tarvittaessa. Miksi roikut hänessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain niin äärettömän surullinen jos suhde päättyy ja vaikea käsittää, mitä tapahtui?! Ensimmäiset puoli vuotta kun meni niin hyvin ja mies kertoi avoimesti tunteistaan ym. Mutta ehkä niitä ei sitten tarpeeksi ole minua kohtaan :(
Mies on ollut sinkkuna useita vuosia ja ymmärtääkseni hänellä on historiaa siinä, että suhteet vaan näivettyvät pois. Kun olemme jutelleet entisistä suhteista, niin mies on maininnut, että jopa useamman kerran on käynyt niin, että hän on alkanut vetäytyä suhteesta, jolloin nainen on huomannut sen ja alkanut kysellä missä mennään, minkä jälkeen ovat päätyneet eroon. Aiemmin ajattelin, että mies ei vaan ollut kohdannut oikeaa ihmistä (eli minua heh) ja tätä ei tulisi tapahtumaan meidän suhteessa, mutta enää en olekaan varma..
AP
Taas mies sitä ja mies tätä ja jos vaan mies tekis paremmin... minä en kestä, minä en jaksa....
Hohhoijaa. On taas pää syvällä omassa persauksessa.
Miksi ihmeessä sulla on suurempi oikeus vaatia asioita? Miksei sulla ole samaa velvollisuutta muuttaa omaa käytöstäsi ja tehdä myönnytyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Olen vain niin äärettömän surullinen jos suhde päättyy ja vaikea käsittää, mitä tapahtui?! Ensimmäiset puoli vuotta kun meni niin hyvin ja mies kertoi avoimesti tunteistaan ym. Mutta ehkä niitä ei sitten tarpeeksi ole minua kohtaan :(
Mies on ollut sinkkuna useita vuosia ja ymmärtääkseni hänellä on historiaa siinä, että suhteet vaan näivettyvät pois. Kun olemme jutelleet entisistä suhteista, niin mies on maininnut, että jopa useamman kerran on käynyt niin, että hän on alkanut vetäytyä suhteesta, jolloin nainen on huomannut sen ja alkanut kysellä missä mennään, minkä jälkeen ovat päätyneet eroon. Aiemmin ajattelin, että mies ei vaan ollut kohdannut oikeaa ihmistä (eli minua heh) ja tätä ei tulisi tapahtumaan meidän suhteessa, mutta enää en olekaan varma..
AP
Sun on turha yksin taistella suhteen puolesta. Miehen olisi pitänyt näyttää kuinka paljon susta välittää ja haluaa suhteen kanssasi.
Sä ansaitset ihmisen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja myös sun tarpeita kuunnellaan. Sun ongelmana on, että yrität saada toimimaan sellaista, joka ei toimi. Ei mitenkään päin.
Tiedän miestyypin ja itsekin sellaisiin tuhlannut vuosia. Oma itsetuntoni oli niin heikko, että en ymmärtänyt ansaitsevani parempaa ja, että ero vuoden tapailun jälkeen ei ole häpeä.
Sun ahdistus vaan kertoo sulle, että juttu ei toimi. Oikean ihmisen kanssa ei ahdista. Usko sun tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo kaiken tarpeellisen että mies voi olla montaki päivää laittamatta viestiä. Suomennos= ei ole tarpeeksi kiinnostunut sinusta saatika kuvitella tulevaisuutta kanssasi. Vaihtoon.
Parisuhteissa on erilaisia vaiheita, ja aina nämä tarpeet ja niissä tapahtuvat muutokset eivät mene molemmilla osapuolilla käsikynkkää. Tuossa tilanteessa vaatiminen voi saada aikaan toisessa vetäytymisen. Toisaalta jollet vaadi enemmän huomiota, voi suhde väljähtyä ennen aikojaan.
Ei ole helppoja nykyään nämä parisuhdeasiat.
Itse lähtisin siitä, että kertoisin toiveistani mahdollisimman kiihkoilematta ja marttyyriksi heittäytymättä, vaatimuksia esittämättä, suoraan. Kirkasta ensin toiveesi itsellesi, ja mieti etukäteen, miten kerrot niistä toiselle. Ja sen jälkeen vain kuuntele rauhassa ja loppuun asti, mitä hän sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt jaksako jauhaa kiintymystyyleistä ja niiden kautta selitelkö miehen käytöstä parhain päin. Mitä väliä sillä on mikä miehen käytöksen aiheuttaa? Pääasia on se, että ap haluaa lisää läheisyyttä eikä mies sitä anna syystä tai toisesta. Johtopäätös: ette sovi toisillenne. Aika siirtyä seuraavaan.
Tää on kai naisille tyypillistä sietää kaikenlaista omituista perseilyä ja sitten selitellä sitä muille ja itselleen ties millä lapsuuden traumoilla. Hakekaan itsellenne sopiva kumppani älkääkä tyytykö vähempään.
Tässäkin kuviossa mies ilmeisesti saa ap:lta mitä haluaakin eli seksiä ja satunnaista seuraa ilman sen kummempia sitoumuksia, ja ap kuvittelee olevansa suhteessa miehen kanssa.
Ei vaan päinvastoin. Naisille on tyypillistä uhriutua ja alkaa miettimään mitä kaikkea miehen on muutettava suhteessa, että hän olisi tyytyväinen. Nainen olen itsekin ja jokaisessa tuttujen ja läheisten suhteessa sama kaava: mies olisi tyytyväinen, nainen kehittää draaman jopa eroon asti. Ja aina kyse loppuviimein siitä, että vain mieheltä odotetaan tekoja ja taistelua. Itse eivät voi tulla vastaan missään.
Kaipa sitä voi sanoa "miehen perseilyn sietämiseksi", jos haluaa tuolla tavalla näkökulman muuttaa. Kun itse ensin on määritellyt yksipuolisesti omavaltaisesti mikä suhteessa on sitä perseilyä.
Mielestäni en vaadi mieheltä mitään ihmeellisyyksiä, vaan tavallista parisuhteessa oloa ja kumppanuutta. Mutta kuten olen hänellekin sanonut, niin mielelläni kuulen, jos voin omaa toimintaa parantaa, tiedän hyvin että en ole täydellinen minäkään. Voi hyvin olla, että ahdistun tavanomaista enemmän siitä, jos miehestä ei kuulu muutamaan päivään mitään. Ehkä jotkut osaisivat ottaa rennosti sen ajan, mutta minulle se on vaikeaa, ja kuten joku aiemmin kirjoitti, niin täytyy miettiä riittääkö tämä minulle pidemmän päälle.
Siksi koitan ymmärtää miestä, sillä hän on mielestäni aivan ihana ihminen ja näen meillä paljon edellytyksiä hyvään yhteiseen tulevaisuuteenkin. Ollaan aiemmin puhuttu myös vaikeista asioista yhdessä. Mutta tietysti täytyy olla realisti, että suhteeseen ei riitä se, millaista se VOISI olla jos ongelmat saadaan ratkottua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua rasittaa tämä psykologian instaistuminen ja hyvinvointivalmentajien lässytykset kiintymyssuhteista. Ensinnäkään kiintymyssuhde ei ole yhtäkuin ihminen. Toisekseen kiintymyssuhteet voivat eheytyä. Kolmannekseen se, että ihminen reagoi asiaan X eri tavalla kuin toinen ihminen reagoi samaan asiaan, ei todennäköisesti tarkoita mitään muuta kuin sitä, että nämä ihmiset ovat perusluonteiltaan erilaisia. Kyseessä ei tarvitse olla trauma, kiintymyssuhdetrauma tai persoonallisuushäiriö.
Kyökkipsykologiasta on tullut ihan valtava rahantekokone, ja se heijastuu jo meidän arkikieleemme. Ihan jokainen pieni vastoinkäyminen on laajenettu traumaksi, jokainen temperamenttiero on vähintäänkin kiintymyssuhdeongelma ja traumavasteita on kaikki mahdollinen anteeksipyytämisestä lähtien. Ihminen ei ole enää osiensa summa, vaan ihminen on diagnoosi tai teoreettinen malli. Pakonomaisessa kyökkipsykologioinnissa ei myöskään ole kyse hyväntahtoisesta halusta ymmärtää vaan halusta kontrolloida. Sinäkin kontrolloit miestäsi manipuloimalla häntä "antamalla etäisyyttä", jotta hän tulisi taas lähemmäs. Miksi haluat elää noin?
Kahden ihmisen väliseen kanssakäymiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkästään kiintymystyyli. Vaikuttaa oma elämäntilanne, temperamentti, onko nälkä, kylmä vai väsymys, asema sisarusparvessa, omien vanhempien kommunikaatiotyyli. Kiintymyssuhde on vain yksi selittävä tekijä.
Olette sitä paitsi olleet yhdessä vuoden. Ei tuosta tule lasta ei paskaa, ja jos tulee, kannattaa miettiä miksi suostut sellaiseen. Mies voi olla ihan vain kuspää, häntä ei ehkä kiinnosta seurasi tarpeeksi. Silti sinä roikut hänessä, vaikka aivan varmasti löytäisit sellaisen miehen, joka vastaa enemmän sinun tarpeitasi. Onnettomaksi tulet, jos tuon miehen kanssa jatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vain niin äärettömän surullinen jos suhde päättyy ja vaikea käsittää, mitä tapahtui?! Ensimmäiset puoli vuotta kun meni niin hyvin ja mies kertoi avoimesti tunteistaan ym. Mutta ehkä niitä ei sitten tarpeeksi ole minua kohtaan :(
Mies on ollut sinkkuna useita vuosia ja ymmärtääkseni hänellä on historiaa siinä, että suhteet vaan näivettyvät pois. Kun olemme jutelleet entisistä suhteista, niin mies on maininnut, että jopa useamman kerran on käynyt niin, että hän on alkanut vetäytyä suhteesta, jolloin nainen on huomannut sen ja alkanut kysellä missä mennään, minkä jälkeen ovat päätyneet eroon. Aiemmin ajattelin, että mies ei vaan ollut kohdannut oikeaa ihmistä (eli minua heh) ja tätä ei tulisi tapahtumaan meidän suhteessa, mutta enää en olekaan varma..
AP
Sun on turha yksin taistella suhteen puolesta. Miehen olisi pitänyt näyttää kuinka paljon susta välittää ja haluaa suhteen kanssasi.
Miten ap on taistellut suhteen puolesta? Hän taistelee saadakseen mitä ITSE haluaa. Ei häntä kiinnosta mitä ja millaista suhdetta mies haluaa.
Tässä on kaksi ihmistä jolla on erilaiset tarpeet, toiveet ja tunteet. Ne pitää sovittaa yhteen, jos ovat sovitettavissa. Mutta ei niin, että toinen sanelee ja toinen toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette kuulosta rakastuneelta parilta, vaan toisella teistä on läheiusriippuvuus ja toista ei oikeasti kiinnosta. Kannattaa lähteä eri suuntiin, sillä parisuhteessa ei kuulu olla tuollaista. Voitte molemmat saada vielä kaiken sen mitä haluatte.
ette sovi yhteen, kaikki eivät tule kaikien kanssa. jne.
ei löydy edes kompromisseja, siiten kun poksahtaa. ilmat ulos jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli viitsii vähän lukea, saa kuvan että esität asian miehen ongelmaksi. onko näin?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni en vaadi mieheltä mitään ihmeellisyyksiä, vaan tavallista parisuhteessa oloa ja kumppanuutta. Mutta kuten olen hänellekin sanonut, niin mielelläni kuulen, jos voin omaa toimintaa parantaa, tiedän hyvin että en ole täydellinen minäkään. Voi hyvin olla, että ahdistun tavanomaista enemmän siitä, jos miehestä ei kuulu muutamaan päivään mitään. Ehkä jotkut osaisivat ottaa rennosti sen ajan, mutta minulle se on vaikeaa, ja kuten joku aiemmin kirjoitti, niin täytyy miettiä riittääkö tämä minulle pidemmän päälle.
Siksi koitan ymmärtää miestä, sillä hän on mielestäni aivan ihana ihminen ja näen meillä paljon edellytyksiä hyvään yhteiseen tulevaisuuteenkin. Ollaan aiemmin puhuttu myös vaikeista asioista yhdessä. Mutta tietysti täytyy olla realisti, että suhteeseen ei riitä se, millaista se VOISI olla jos ongelmat saadaan ratkottua.
AP
Ei tuo ole mikään PARISUHDE tai kumppanuutta. Se on kevyttä deittailua. Mies ei taida haluta enempää, joten lähde nyt oikeasti sillä ei se tuosta parane.
Lähde. Olen ollut tuollaisessa suhteessa. Kaikki sopiminen oli toiselle ahdistavaa ja liikaa.
Tarvitsen itsekin omaa tilaa ja kerron sen kyllä. Aikuinen ihminen sitoutuneessa suhteessa osaa kyllä kertoa, että nyt ei sovi, mutta entä ensi viikolla, silloin olen vapaa päivinä xxx.
On ihanaa, kun toinen osaa sanoa, milloin tapaaminen onnistuu. Näin on nyt ja näin oli edellisessä pitkässä suhteessani. Tässä välissä ehdin tapailla pariakin välttelijää/vetäytyjää. Kun nelikymppinen ei osaa sanoa, onko ensi viikonloppu ok vai ei, voi jäädä kotiin kasvamaan.
En voi edes ottaa itselleni kunniaa noiden suhteiden päättymisestä, mutta onneksi ne ovat ohi.
N41
Miksi nykyään parisuhteissa täytyy vaan analysoida ja puhua ja keskustella kiintymystyylit ja analysoida hieman lisää jne jne.
Jos toisen kanssa on
1)hyvä olla: kunnioitus ja saa olla oma itsensä
2) mahdollisuus fyysisesti olla tarpeeksi yhdessä (ette esim asu eri puolella maailmaa)
3)suht samat tulevaisuuden toiveet/toiveet suhteen kehittymiseltä tai ei-kehittymiseltä, ja yhteensopivat persoonat
4) luottamus ja yhteinen tahto siihen että yhdessä halutaan olla pitkällä tähtäimellä vakavassa parisuhteessa ,
Niin miksi jatkuvaan analysoida ja vaatia? Miksi miehen pitää lohduttaa ap:ta ja auttaa ap:ta käsittelemään suhteeseen liittyviä vaikeita tunteita ? Miksei ap käsittele niitä itse? Miksei voi hyväksyä miehen tapaa olla ja miestä sellaisena kun on, miksi täytyy pelätä, vaatia, kyseenalaistaa ja analysoida ?
Tosissani kysyn.
Jos mies sanoo että rakastaa , usko se.
Vaikka näkisitte vaan kolmesti viikossa.
Luottamusta ei ole jos toiseen ei luota. Luottamus on tekoja: kyselyn, tiedustelun, utelun, jatkuvan analysoinnin ja keskustelun lopettamista. Jos suhde toimii ja siinä on hyvä olla, ei tätä jatkuvaa vatvomista tarvitse tehdä.
Mikä ap todella ongelma nyt tässä teidän suhteessa ? Kysy itseltäsi se katsomalla tuota 4 kohdan listaa.
Jos taas nuo 4 luettelemaani asiaa ei pidä paikkansa teidän suhteessa vuoden jälkeen, tiedät mitä tehdä. Erota.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni en vaadi mieheltä mitään ihmeellisyyksiä, vaan tavallista parisuhteessa oloa ja kumppanuutta. Mutta kuten olen hänellekin sanonut, niin mielelläni kuulen, jos voin omaa toimintaa parantaa, tiedän hyvin että en ole täydellinen minäkään. Voi hyvin olla, että ahdistun tavanomaista enemmän siitä, jos miehestä ei kuulu muutamaan päivään mitään. Ehkä jotkut osaisivat ottaa rennosti sen ajan, mutta minulle se on vaikeaa, ja kuten joku aiemmin kirjoitti, niin täytyy miettiä riittääkö tämä minulle pidemmän päälle.
Siksi koitan ymmärtää miestä, sillä hän on mielestäni aivan ihana ihminen ja näen meillä paljon edellytyksiä hyvään yhteiseen tulevaisuuteenkin. Ollaan aiemmin puhuttu myös vaikeista asioista yhdessä. Mutta tietysti täytyy olla realisti, että suhteeseen ei riitä se, millaista se VOISI olla jos ongelmat saadaan ratkottua.
AP
Vain omaan käytökseesi voit vaikuttaa. Yrität vaikuttaa miehesi käytökseen, mutta saat siitä vain vatsahaavan. Ei kannata. Hoida läheisriippuvuuttasi vaikka terapialla.
Jossain vaiheessa tulin sellaiseen ajatukseen, että jos melko tuoreessa suhteessa pitää turvautua kyökkipsykologiaan, kysyä googlelta "miksi mies tekee näin" tms., kirjoitella keskustelupalstalle tai analysoida ystävien kanssa syvällisesti, niin suhde on väärä. Kun sen oikean löytää, niin ne keskustelut käydään sen miehen kanssa ja asiat etenevät molempia tyydyttävästi. Joillain tämä on intuitiivista, mutta itse jouduin ensin kompastumaan monta kertaa.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa jättää se mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Jokainen seksikerta väärän miehen kanssa on riski, sillä vahinko voi käydä ehkäisystä huolimatta milloin tahansa, ja sitten olet hermoraunioina jumissa väärän miehen kanssa kun et kehtaa ainakaan heti erota koska yhteinen lapsi jne.