Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Menipä taas sinutteluksi, kun minä vain totesin, että tuo "tyytyväinen sinkku miehen saa" on taktiikka siinä kuin muutkin.
Minä taas sanon naisena, että jos ihminen on parisuhdetyyppiä, hänen on turhaa itselleen ja muulle maailmalle teeskennellä olevansa mitä tyytyväisin ja onnellisin sinkku. Samoin kuin lasta ehdottomasti haluavan, mutta olosuhteista johtuen ei saava, on turha itselleen ja muille uskotella olevansa onnellinen vela.
Se ei tarkoita, että suurin osa hyppäisi huonoon suhteeseen tai pysyisi siinä, ei se ole ainut vaihtoehto parisuhdeihmiselle, hänkin voi jäädä yksin, jos oikeaa ei löydy. Sinutellaan ja todetaan, että sinun mielestäsi nähtävästi tässä tapauksessa ihmisen pitäisi feikata elämäänsä ja olla myöntämättä, että kyllä, parisuhde/perhe on suurin toiveeni ja esittää olevansa hitsin pitsin tyytyväinen.
Jospa vaikka sillä tavalla rennosti ja hauskasti leikkimielisesti se mies löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Myös hyvissä kaverisuhteessa saa edellä mainittuja asioita, mutta se ei ole silti rakkauden täyteinen parisuhde. Jos AP haluaa rakkauden täyteisen parisuhteen, missä molemmat vilpittömästi haluavat olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa, voi kytkeminen nostaminen olla ainut tapa saavuttaa haluamansa. Täällä on harvinaisen yksimielinen konsensus AP:n tilanteesta siksi, että AP:n tilanne on äärimmäisen tavanomainen ja hyvin monella naisella on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta. Lähes kaikki ovat voineet vasta jälkiviisaina nähdä suhteen todellisen luonteen ja haluavat nyt estää AP:ta pitkittämästä omaa virhettään. AP on kuitenkin jo kolmekymppinen eikä yhtään vuotta kannata tässä vaiheessa enää tuhlata mieheen, kenen kanssa ei päädy parhaimmillaankin kuin yksinhuoltajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Myös hyvissä kaverisuhteessa saa edellä mainittuja asioita, mutta se ei ole silti rakkauden täyteinen parisuhde. Jos AP haluaa rakkauden täyteisen parisuhteen, missä molemmat vilpittömästi haluavat olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa, voi kytkeminen nostaminen olla ainut tapa saavuttaa haluamansa. Täällä on harvinaisen yksimielinen konsensus AP:n tilanteesta siksi, että AP:n tilanne on äärimmäisen tavanomainen ja hyvin monella naisella on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta. Lähes kaikki ovat voineet vasta jälkiviisaina nähdä suhteen todellisen luonteen ja haluavat nyt estää AP:ta pitkittämästä omaa virhettään. AP on kuitenkin jo kolmekymppinen eikä yhtään vuotta kannata tässä vaiheessa enää tuhlata mieheen, kenen kanssa ei päädy parhaimmillaankin kuin yksinhuoltajaksi.
Totta.
Mutta APn maalaaminen läheisriippuvaiseksi, epätoivoiseksi roikkujaksi on aivan turhaa, kun AP mitä ilmeisemmin juurikin tämän terveen ja hyvän pohdinnan on aloittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen apn miestä juoksemaan ja kauas. Toi suhde ei tule aiheuttamaan kuin kärsimystä pidemmällä aikavälillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Taidat olla ap itse? Kukaan ei ole ollut samaa mieltä tuosta paitsi ap itse. Todellakin, harvinainen yksimielisyys tässä asiassa. Läheisriippuvuus tai ei, niin mitään järkeä ei ap:n touhuissa ole, kun hän koettaa saada vastahankaista miestä parisuhteeseen. Kysy keneltä tahansa niin vastaus on sama.
Ihmettelen suuresti miksi tänne edes kirjoittaa, jos kerran ei ole pienintäkään aikomusta muuttaa mitään eli jatkaa vain loputonta keskustelua ja jahtaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Myös hyvissä kaverisuhteessa saa edellä mainittuja asioita, mutta se ei ole silti rakkauden täyteinen parisuhde. Jos AP haluaa rakkauden täyteisen parisuhteen, missä molemmat vilpittömästi haluavat olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa, voi kytkeminen nostaminen olla ainut tapa saavuttaa haluamansa. Täällä on harvinaisen yksimielinen konsensus AP:n tilanteesta siksi, että AP:n tilanne on äärimmäisen tavanomainen ja hyvin monella naisella on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta. Lähes kaikki ovat voineet vasta jälkiviisaina nähdä suhteen todellisen luonteen ja haluavat nyt estää AP:ta pitkittämästä omaa virhettään. AP on kuitenkin jo kolmekymppinen eikä yhtään vuotta kannata tässä vaiheessa enää tuhlata mieheen, kenen kanssa ei päädy parhaimmillaankin kuin yksinhuoltajaksi.
Totta.
Mutta APn maalaaminen läheisriippuvaiseksi, epätoivoiseksi roikkujaksi on aivan turhaa, kun AP mitä ilmeisemmin juurikin tämän terveen ja hyvän pohdinnan on aloittanut.
Läheisriippuvaisella on vähän samanlainen kaiku kuin alkoholistilla, missä mielikuvilla on melko iso merkitys. Harva siististi pukeutunut ja siistissä toimistotyössä oleva mieltää itseään alkoholistiksi, jos juo puoli pulloa vinkkua joka ilta, koska ei saa muuten unta (eli ei pysty toimittamaan jotain arkista asiaa ilman alkoholia = on koukussa). Samoin läheisriippuvaisesta tulee ensiksi mielikuva elämänhallintansa menettäneestä yh:stä kuka elää suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa eikä ymmärrä lähteä. Näissä on kuitenkin yleensä kyse ihan toisesta dynamiikasta kuin läheisriippuvaisuudessa. On itsestään selvää, ettei AP:n suhde ole tyydyttävä. Monet AP:n ongelmista liittyvät vielä nimenomaa eroavaisuuksiin luonteenpiirteissä ja toiveista parisuhteessa, eli eivät ole edes mitään käytännönongelmia mitä olisi helppo ratkoa, kuten erimielisyydet siivouksen suhteen. Tässä sitä ollaan kuitenkin kohta sivulla 30 ratkomassa tätä ongelmaa, koska AP:n on läheisriippuvaisena vaikea luopua epätyydyttävästä parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Myös hyvissä kaverisuhteessa saa edellä mainittuja asioita, mutta se ei ole silti rakkauden täyteinen parisuhde. Jos AP haluaa rakkauden täyteisen parisuhteen, missä molemmat vilpittömästi haluavat olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa, voi kytkeminen nostaminen olla ainut tapa saavuttaa haluamansa. Täällä on harvinaisen yksimielinen konsensus AP:n tilanteesta siksi, että AP:n tilanne on äärimmäisen tavanomainen ja hyvin monella naisella on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta. Lähes kaikki ovat voineet vasta jälkiviisaina nähdä suhteen todellisen luonteen ja haluavat nyt estää AP:ta pitkittämästä omaa virhettään. AP on kuitenkin jo kolmekymppinen eikä yhtään vuotta kannata tässä vaiheessa enää tuhlata mieheen, kenen kanssa ei päädy parhaimmillaankin kuin yksinhuoltajaksi.
Totta.
Mutta APn maalaaminen läheisriippuvaiseksi, epätoivoiseksi roikkujaksi on aivan turhaa, kun AP mitä ilmeisemmin juurikin tämän terveen ja hyvän pohdinnan on aloittanut.
Ap kertoi, että on jo useamman kerran miehen kanssa keskustellut ja koettanut saada asioita muuttumaan. Mitä muuta tuo on, jos samaa vain jatketaan, kuin epätoivoista roikkumista? Kerro sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa. Yhden miehenpyydystystaktiikan sijaan tarjotaan toista: ole oma itsesi, rento, hauska ja hups niin se mies sitten ilmastyy.
Tunne itsesi, mutta vain, jos se tarkoittaa, että olet tyytyväistä sinkkutyyppiä, älä missään nimessä tunne itseäsi päämäärätietoisesti parisuhdetta haluavaksi.
Toisin sanoen: etsi miestä rennon leikkimielisesti!
Ihan sama schaiba tuossa "tyytyväinen sinkku löytää hyvän parisuhteen" mainonnassa on, mies siellä takana.
En tarkoittanut, että tämä on mikään miehenpyydystystekniikka. Sinkku aloittaa parisuhteen vain JOS hän löytää sopivan kumppanin. Tietenkään hänen ei ole pakko sellaista löytää. Monet voivat olla sinkkuja siksi, että haluavat.
Olen vaan huomannut, että ne päämäärätietoiset parisuhdetta haluavat naiset voivat oikeasti olla aika luotaantyötäviä. En minäkään miehenä olisi tippaakaan kiinnostunut naisesta, joka haastattelee mua kuin työpaikkaa hakiessa.
Tämän siis sanon itse naisena. Olin 36-vuotias kun tapasin mieheni. Jos en olisi tavannut olisin, yhtä hyvin voinut jatkaa sinkkuna, ei se olisi mun arvoa ihmisenä tai naisena alentanut yhtään.
Mieluummin näin kuin ap:n kaltainen käytös, jossa parisuhteen toivossa anellaan vastahakoiselta mieheltä kiintymystä. Jos se on taas sun mielestä parempi tapa elää (onhan siinä selvä parisuhdepäämäärä taustalla) niin siitä vaan.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
Myös hyvissä kaverisuhteessa saa edellä mainittuja asioita, mutta se ei ole silti rakkauden täyteinen parisuhde. Jos AP haluaa rakkauden täyteisen parisuhteen, missä molemmat vilpittömästi haluavat olla vain ja ainoastaan sen toisen kanssa, voi kytkeminen nostaminen olla ainut tapa saavuttaa haluamansa. Täällä on harvinaisen yksimielinen konsensus AP:n tilanteesta siksi, että AP:n tilanne on äärimmäisen tavanomainen ja hyvin monella naisella on kokemusta vastaavanlaisesta suhteesta. Lähes kaikki ovat voineet vasta jälkiviisaina nähdä suhteen todellisen luonteen ja haluavat nyt estää AP:ta pitkittämästä omaa virhettään. AP on kuitenkin jo kolmekymppinen eikä yhtään vuotta kannata tässä vaiheessa enää tuhlata mieheen, kenen kanssa ei päädy parhaimmillaankin kuin yksinhuoltajaksi.
Totta.
Mutta APn maalaaminen läheisriippuvaiseksi, epätoivoiseksi roikkujaksi on aivan turhaa, kun AP mitä ilmeisemmin juurikin tämän terveen ja hyvän pohdinnan on aloittanut.
Läheisriippuvaisella on vähän samanlainen kaiku kuin alkoholistilla, missä mielikuvilla on melko iso merkitys. Harva siististi pukeutunut ja siistissä toimistotyössä oleva mieltää itseään alkoholistiksi, jos juo puoli pulloa vinkkua joka ilta, koska ei saa muuten unta (eli ei pysty toimittamaan jotain arkista asiaa ilman alkoholia = on koukussa). Samoin läheisriippuvaisesta tulee ensiksi mielikuva elämänhallintansa menettäneestä yh:stä kuka elää suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa eikä ymmärrä lähteä. Näissä on kuitenkin yleensä kyse ihan toisesta dynamiikasta kuin läheisriippuvaisuudessa. On itsestään selvää, ettei AP:n suhde ole tyydyttävä. Monet AP:n ongelmista liittyvät vielä nimenomaa eroavaisuuksiin luonteenpiirteissä ja toiveista parisuhteessa, eli eivät ole edes mitään käytännönongelmia mitä olisi helppo ratkoa, kuten erimielisyydet siivouksen suhteen. Tässä sitä ollaan kuitenkin kohta sivulla 30 ratkomassa tätä ongelmaa, koska AP:n on läheisriippuvaisena vaikea luopua epätyydyttävästä parisuhteesta.
En tiedä onko ap läheisriippuvainen, mutta jotain perää asiassa ilmeisesti on, kun se "kolahtaa", että hänestä ajatellaan niin. Olipa nimitys mikä hyvänsä, niin kenenkään perässä ei kannata roikkua, koska se saa itselle v-maisen fiiliksen ja pilaa itsetunnon. Ja jos itse ei tunnista omaa roikkumistaan, vaan pitää sitä ihan tavallisena, eikä suostu luopumaan ajatuksesta, että roikkuminen on erittäin kannatettava strategia myös jatkossa, niin turha on sitten kysellä keneltäkään neuvoa. Alkoholisteillekin on varmasti sanottu, että jokapäiväinen tissuttelu ei tee hyvää, mutta hän jatkaa sitä silti ja mikäpä siinä. Kukin tekee omat valintansa.
Mikä APn kaltainen käytös? AP on lähes vuoden elänyt kivassa suhteessa, jossa on kaikkea mukavaa, kuten yhteistä tekemistä, kavereiden tapaamista, oleilua ja omia juttuja. Nyt hän on tilanteessa, jossa joutuu miettimään miehen käytöksen kautta omia sekä miehen asenteita sekä sitä, onko tämä suhde hänelle pidemmän päälle hyvä.
Sitä AP on täällä avoimesti ja rehellisesti tehnyt, muut kirjoittajat ovat hänestä vääntäneet läheisriippuvaista epätoivoista parisuhteessa roikkujaa - kuten sinä tuossa edellä.
No, mun mielestä mies on omalla passivisuudellaan, välinpitämättömyydellä, ghostailullaan etc. aivan selkeästi osoittanut, että ei ole ainakaan enää kiinnostunut muusta kuin kevyestä tapailusuhteesta, joka taas ei ap:lle riitä.
Vai onko sun mielestä normaalia, että nainen joutuu sanomaan suht. tuoreessa suhteessa miehelleen, että kyllä minäkin ansaitsen miehen, joka aidosti haluaa olla minun kanssani? Tämä kai nyt on minkä tahansa suhteen lähtökohta, eikä jotain jota pitää vaatia.
Olen aika tarkkaan lukenut tämän ketjun ja ap on kyllä kertonut miehelleen omasta tyytymättömyydestään aika selvästi kuten tuokin repliikki osoitti.
Eikähän aika moni tai jopa useimmat naiset osaisi lukea nuo miehen "Ei nyt ole ollut tullut mieleen ottaa yhteyttä" ym. jutut, niin että miestä ei taida kiinnostaa muu kuin fwb-suhde, vaikka mies ei sitä ihan rautalangasta olekaan ehkä vääntänyt. Ehkä siksi, että tietää ap ei sellaista halunnut, vaan jotain syvempää.
Jos toi ei ole läheisriippuvuutta, niin enpä sitten tiedä mikä on. Ihminen voi olla läheisriippuvainen takertuja jossakin suhteessa, vaikka ei olisi sitä kaikissa.
Eikä se tee hänestä sen huonompaa ihmistä. Jos kärsii jossakin suhteessa, mutta ei silti osaa päästää irti, se on läheisriippuvuutta.
Aika moni muukin kuin minä on sanonut, että tuosta ei mitään enää tule, mutta toki ap tekee omat ratkaisunsa. Mehän ollaan vaan täällä antamassa niitä mielipiteitä, joita hän kaipasi. Ja musta tänne on tullut paljon hyviä pointteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju alkoi siitä oletuksesta, että ap:n poikaystävällä on psykologinen ongelma, jonka ap on diagnosoinut ja päätyi siihen, että muut pitivät ap:ta itseään jonkun diagnoosin omaavana. Oli miten oli, ehkä ap nyt saa tuntea omissa nahoissaan miten mukava on hänen poikaystävänsä kuunnella itsestä tehtyjä maallikkodiagnooseja. Lisääntyisikö vai vähenisikö oma kiinnostuksesi jotain miestä kohtaan, joka alkaisia esittää sinusta diagnooseja ja ottaisi yhteyttä jatkuvasti, vaikka itse yrität vähentää yhteydenpitoa?
Mieti omia tapojasi olla parisuhteessa, jotta saisit jatkossa järkevän suhteen. Parisuhteeseen ei voi ketään pakottaa tai maanitella. Jos toinen ei halua pitää yhteyttä, niin se on merkki, mistä yleensä tajutaan, ettei kannata enää jatkaa eikä sitä voi keskustelemalla ratkaista. Siis toisen osapuolen haluttomuutta sitoutuneeseen parisuhteeseen. Lisäksi sanoisin, näitä vastaavia nähneenä, että on onni, että miehellä on työ ja asunto, koska on olemassa miehiä, jotka koettavat päästä hyötymään epätoivoisesta naisesta, joka haluaa parisuhteen eli he kyllä suostuvat muuttamaan yhteen vaikka heti, vaikkei mitään todellista kiinnostusta ole. Sitten heistä on hyvin vaikea päästä eroon. Työstä näitä ongelmiasi, jotka liittyvät parisuhteen saamiseen hinnalla millä hyvänsä. Sitten vasta uudelleen radalle.
Minä taas sanon naisena, että jos ihminen on parisuhdetyyppiä, hänen on turhaa itselleen ja muulle maailmalle teeskennellä olevansa mitä tyytyväisin ja onnellisin sinkku. Samoin kuin lasta ehdottomasti haluavan, mutta olosuhteista johtuen ei saava, on turha itselleen ja muille uskotella olevansa onnellinen vela.
Se ei tarkoita, että suurin osa hyppäisi huonoon suhteeseen tai pysyisi siinä, ei se ole ainut vaihtoehto parisuhdeihmiselle, hänkin voi jäädä yksin, jos oikeaa ei löydy. Sinutellaan ja todetaan, että sinun mielestäsi nähtävästi tässä tapauksessa ihmisen pitäisi feikata elämäänsä ja olla myöntämättä, että kyllä, parisuhde/perhe on suurin toiveeni ja esittää olevansa hitsin pitsin tyytyväinen.
Jospa vaikka sillä tavalla rennosti ja hauskasti leikkimielisesti se mies löytyisi.
No, jaa, en ole mies, vaikka monia tunnenkin ja olen näistä parisuhdeasioista monen miehen kanssa keskustellut.
Ja sanoisin, että 9/10 miehestä on kiinnostuneempi rennosta ja leikkimielisestä naisesta kuin hampaat irvessä aviomiestä ja hedelmöittäjää etsivästä excelin kanssa liikkuvasta, huumorintajuttomasta, potentiaalisesta pirttihirmusta.
Mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taattua AVta. Useat naiset kertovat olleensa APn tilanteessa ja kun AP miettii, pitäisikö tilanteesta irrottautua, hän on läheisriippuvainen. Nähtävästi sitä sitten ovat hyvin useat naiset. AInakin joskus.
Just näiden takia en yhtään tykkää näistä keittiöpsykologian vääntämisistä.
On ihan tavallista seurustella, olla alkuhuumassa, vuoden sisällä huomata, että toisen elämäntapa, luonne tms. ei olekaan kuitenkaan ehkä sopiva, ehkä toisen innostuskin vaikuttaa himmenevän, mutta itsellä vielä on tunteita, jotka saavat miettimään, toivomaan.
Minäkin olen ollut tuossa tilanteessa ja kyllä, suhde päättyi eroon. En silti suostu uskomaan, että olin joku läheisriippuvainen takertuja, vaan pikemminkin elin ihan normaalia vaihetta elämässä, joka joskus osuu kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas sanon naisena, että jos ihminen on parisuhdetyyppiä, hänen on turhaa itselleen ja muulle maailmalle teeskennellä olevansa mitä tyytyväisin ja onnellisin sinkku. Samoin kuin lasta ehdottomasti haluavan, mutta olosuhteista johtuen ei saava, on turha itselleen ja muille uskotella olevansa onnellinen vela.
Se ei tarkoita, että suurin osa hyppäisi huonoon suhteeseen tai pysyisi siinä, ei se ole ainut vaihtoehto parisuhdeihmiselle, hänkin voi jäädä yksin, jos oikeaa ei löydy. Sinutellaan ja todetaan, että sinun mielestäsi nähtävästi tässä tapauksessa ihmisen pitäisi feikata elämäänsä ja olla myöntämättä, että kyllä, parisuhde/perhe on suurin toiveeni ja esittää olevansa hitsin pitsin tyytyväinen.
Jospa vaikka sillä tavalla rennosti ja hauskasti leikkimielisesti se mies löytyisi.
No, jaa, en ole mies, vaikka monia tunnenkin ja olen näistä parisuhdeasioista monen miehen kanssa keskustellut.
Ja sanoisin, että 9/10 miehestä on kiinnostuneempi rennosta ja leikkimielisestä naisesta kuin hampaat irvessä aviomiestä ja hedelmöittäjää etsivästä excelin kanssa liikkuvasta, huumorintajuttomasta, potentiaalisesta pirttihirmusta.
Mutta kukin tavallaan.
Aivan, kukin tavallaan. Jotkut ovat valmiita miehiä miellyttämään ja miehen toiveessa jopa feikkaamaan onnellista elämää, rentoa fiilistä, leikkimieltä, vaikka möykky vyöryy rinnassa, kun siitähän ne 9/10 miestä tykkää.
Ja juu, vain parisuhdetta haluavistahan tulee potentiaalisesti pirttihirmuja, sellaista ei koskaan sukeudu hassunhauskasta sinkusta, joka huomaa olevansa perheestä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas sanon naisena, että jos ihminen on parisuhdetyyppiä, hänen on turhaa itselleen ja muulle maailmalle teeskennellä olevansa mitä tyytyväisin ja onnellisin sinkku. Samoin kuin lasta ehdottomasti haluavan, mutta olosuhteista johtuen ei saava, on turha itselleen ja muille uskotella olevansa onnellinen vela.
Se ei tarkoita, että suurin osa hyppäisi huonoon suhteeseen tai pysyisi siinä, ei se ole ainut vaihtoehto parisuhdeihmiselle, hänkin voi jäädä yksin, jos oikeaa ei löydy. Sinutellaan ja todetaan, että sinun mielestäsi nähtävästi tässä tapauksessa ihmisen pitäisi feikata elämäänsä ja olla myöntämättä, että kyllä, parisuhde/perhe on suurin toiveeni ja esittää olevansa hitsin pitsin tyytyväinen.
Jospa vaikka sillä tavalla rennosti ja hauskasti leikkimielisesti se mies löytyisi.
No, jaa, en ole mies, vaikka monia tunnenkin ja olen näistä parisuhdeasioista monen miehen kanssa keskustellut.
Ja sanoisin, että 9/10 miehestä on kiinnostuneempi rennosta ja leikkimielisestä naisesta kuin hampaat irvessä aviomiestä ja hedelmöittäjää etsivästä excelin kanssa liikkuvasta, huumorintajuttomasta, potentiaalisesta pirttihirmusta.
Mutta kukin tavallaan.
Niin siis edelleen, kyse on vain siitä, mistä 9/10 miehestä pitää. Viis siitä, mitä naiset tuntevat tai haluavat.
AP täällä. Kommentoin vielä, vaikka tuntuu, että olen saanut tästä keskustelusta kaiken avun, minkä tästä voi saada. Toistan jälleen, että on ollut paljon hyviä, ajatuksia herättäviä kommentteja ja kiitos kaikille, jotka on asiallisesti kommentoineet!
En jaksa kuitenkaan enää väitellä, tai lukea muiden väittelyä, siitä, kuinka läheisriippuvainen, aneleva, takertuva tai epätoivoinen olen, tai kuinka mies on tai ei ole kykenemätön parisuhteeseen, tai mitkä meidän diagnoosit on. Ymmärrän, että monet on kokeneet samaa ja siksi haluavat jakaa kokemuksensa ja neuvonsa.
En ole epätoivoinen takertuja, jonka on saatava joku mies hinnalla millä hyvänsä ja joka on valmis feikkaamaan onnellista elämää tekohymy naamalla, ja minulle riittää, että tiedän sen itse.
Kiistatonta on, että miehen käytös on viime aikoina muuttunut, mutta ei se nyt ole yhdessä yössä tapahtunut, vaan meillä on myös viime aikoina ollut mukavaa ja "normaalia" yhdessä, ja valtaosan suhteesta mies on vaikuttanut olevan ihan täysillä mukana. Joten minusta on ihan luonnollista ja jopa hyvä, että vähän aikaa katselee, mikä on homman nimi, kun tällaiseen negatiiviseen trendiin havahtuu. Miten tilanne kehittyy, koittaa siitä ehkä keskustella ja ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Jotkut voi olla eri mieltä ja se heille suotakoon.
Omassa kaveripiirissä kun olen asiasta jutellut, niin kyllä useammalla on ollut suhteessa jonkin sortin ongelmia "jo" ensimmäisen vuoden kohdalla. Jotkut on käyneet ihan pariterapiassakin silloin. Se tuntuu olevan aika usein kriittinen aika, jolloin suhdetta tarkastellaan - onko aineksia jatkaa pidemmälle yhdessä. Ja sitä minäkin tässä nyt teen.
AP
Aivan, kukin tavallaan. Jotkut ovat valmiita miehiä miellyttämään ja miehen toiveessa jopa feikkaamaan onnellista elämää, rentoa fiilistä, leikkimieltä, vaikka möykky vyöryy rinnassa, kun siitähän ne 9/10 miestä tykkää.
Ketään ei ole pyydetty teeskentelemään tai feikisti miellyttämään miehiä.
Rentoutta ei tosiaan voi feikata, mutta jos se katoaa, niin voi parin etsintä vaikeutua vai tunnetko itsekään hirveästi vetoa parisuhdetta epätoivoisesti etsiviä miehiä kohtaan?
Epätoivoisuus on karkottava piirre ihmisessä. Se kielii siitä, että ihminen ei ole tasapainossa itsensä kanssa, eikä seiso emotionaalisesti omilla jaloillaan.
Viime kädessä me jokainen synnytään yksin ja kuollaan yksin ihan parisuhdestatuksesta riippumatta. Tämä on siis eksistentiaalinen lähtökohta ihmiselämässä. Toisia saa kaivata ja tarvitakin, mutta ei niin, että oma oleminen ja arvo on toisten varassa.
Jos möykky vyöryy rinnassa, niin oikea osoite on silloin terapia, eikä entistä epätoivoisempi miehen etsintä.
Jos on jo emotionaalisesti hajoamispisteessa miehen metsästyksen takia, niin miten ihmeessä siitä voisi syntyä onnistunutta parisuhdetta kenenkään kanssa?
Kuulostaa melkein siltä, että etsit miehestä jotain itsesi pelastajaa. Yksinäisyyden tunne voi jatkua myös parisuhteessa jos se ei ole rakentunut terveelle vastavuoroiselle perustalle.
Omassa kaveripiirissä kun olen asiasta jutellut, niin kyllä useammalla on ollut suhteessa jonkin sortin ongelmia "jo" ensimmäisen vuoden kohdalla. Jotkut on käyneet ihan pariterapiassakin silloin.
Tässä on vaan se pikku ongelma, että ensin pitäisi olla se parisuhde, jota terapoida. Onnea vaan AP:lle etäisyyttä hakevan fwb-kumppaninsa raahaamisesta pariterapiaan. Voipi olla haasteellisempi keissi. Ennustan, että mies ottaa jalat alleen viimeistään tässä vaiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten? Mikä on pointtisi? En kirjoittanut tuota viestiä, mutta se on hyvä. Poikkeuksetta tuttavapiiriin takertujat ja ripustautujat ovat päätyneet kurjiin suhteisiin, mihin mies on lähtenyt vastahankaisesti ja joka asiasta on kärhämää alusta saakka. Kun taas ne jotka malttavat odottaa miestä, joka näkee vaivaa naisen eteen ja todella on kiinnostuneet, ovat hyvissä suhteissa, missä on mukava elää.
Totaalisen hullua alkaa väkisin houkutella jotain miestä sitoutumaan itseen. Mitä ihmeen järkeä siinä on? Nyt järki käteen ap, sinulla sitä varmasti on, ansaitset parempaa. Tuo edellä ollut viesti siitä, ettei kannata keskustella enää yhtään mistään on hyvä. Miten muka ketään saa keskustelemalla kiinnostumaan itsestä, jos sitä kiinnostusta ei ole. Ei sitä tule, jos sitä ei ole, vaikka mies voi hetken aikaa ottaa enemmän yhteyttä, kun seksi ja seura kevyesti kiinnostaa.
Tämä ei ole sinun vikasi tai huonouttasi, miehellä vain ei sinun kanssasi klikannut kuten sinulla klikkasi. Hukkaat aikaasi, jos tätä samaa jäät vielä veivaamaan. Jos et osaa olla yksin, niin mene terapiaan tai muuten tämän miehen jahtaaminen ja jallittaminen tosiaankin saa sinun mielenterveytesi ja itsetuntosi nollille. Älä koskaan jahtaa miestä, vaan anna miehen jahdata.