En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olisi hienoa, jos voitaisiin käydä avoin keskustelu ja mies aidosta halustaan ja proaktiivisesti haluaisi kuulla, miksi mulle välillä tulee paha mieli hänen käytöksestään, ja miten voisi ihan pienillä teoilla tilannetta parantaa."

Entä, jos sitä aitoa halua ei ole? Oletko valmis sen hyväksymään ja siirtymään elämässä eteenpäin?

Heh, järjellä ajatellen olen tottakai, mutta tiedän että käytännössä olisi haastavampaa. 

Tässä ketjussa on hyviä pointteja molempiin suuntiin - siihen, että kannattaisi etsiä paremmin sopiva puoliso ja toisaalta siihen, että voisi jutella miehen kanssa molempien odotuksista suhteelle ja miten kumpikin haluaa toimia - löytyykö yhteistä säveltä. Nyt pitäisi vaan päättää, mitä teen.

AP

Jaa, no eiköhän sinun tule jutella miehesi kanssa joka tapauksessa lopetit suhteen tai jatkat sitä?

Onko ap mies laittanut viestiä?

Jännityksellä lukijanakin odotan mihin tämä kääntyy :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on sanonut, että mielellään lukisi esim. kiintymystyyleistä, kun ollaan juteltu niistä, ihan itsensäkin takia, ja miten ne suhteeseemme voi vaikuttaa. Ja muutenkin hän on näennäisesti valmis kehittymään ja sanoo ymmärtävänsä, että hiertävistä asioista pitää pystyä puhumaan (eri asia se, että kuinka vaikeita asioita vuoden kestävässä suhteessa pitäisi olla). Keskustelut on kuitenkin yleensä mennyt niin, että minä puhun ja mies kuuntelee, ei sano hirveästi mitään. Olen noissa tilanteissa koittanut antaa hälle myös tilaa ja ymmärtää, ettei kaikki ole yhtä verbaalisia. Eli en sitten tiedä, kuinka valmis hän oikeasti olisi näitä käsittelemään. 

AP

Tämä on ihan case-esimerkki siitä, että sinä teet tunnetyötä miehen puolesta. Jos hän olisi aidosti kiinnostunut pohtimaan omaa kiintymystyyliään, hän ottaisi siitä itsenäisesti selvää vaikka netissä ja osallistuisi aktiivisesti keskusteluun asiasta kanssasi.

Ilmiselvästi hän ei ole siihen vielä valmis, eikä ole takeita, että koskaan tulee olemaankaan. Toki on mahdollista, että joitain siemeniä tästä pohdinnasta voi jäädä hänen mieleensä ja mahdollisesti jos/kun hän tulevissa suhteissaan törmää asiaan uudelleen, hän on kypsynyt asian käsittelyyn. Tai sitten ei. Kysessä voi olla hänen pysyvä persoonallisuudenpiirteensä, jota ei voi muuttaa.

Kun nyt itse muistelen niitä pelottavankin samankaltaisia suhteita, joita minun naisystävilläni oli silloin 80-luvulla, niin yksikään ei päättynyt hyvin. Suhteet päättyivät joko miehen uskottomuuteen tai siihen, että suhde ajautui lopulta niin pahaan umpikujaan ja riitoihin, että kumpikin halusi lopettaa.  

En valitettavasti tunne yhtää vaikeuksien kautta voittoon -kehityskulkua noissa tarinoissa. Nainen ei saanut mitään palkintoa sitkeydestään ja ymmärtäväisyydestään. Päinvastoin, paljon surua, kyyneleitä ja heikentynyttä itsetuntoa. 

Usein oman tilanteen hahmottamisessa auttaa parhaiten se, että katsoo tilannetta ulkopuolisen silmin. Jos vaikka joku sinun hyvä ystäväsi kertoisi samankaltaisen tarinan, mitä sanoisit hänelle, mitä neuvoja antaisit?

Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että dramaturgisesti suhteenne on jo nyt ajautunut tilanteeseen, jossa miehesi viettää huolettomana aikaansa jossain muualla, uhraamatta ajatustakaan sun mahdolliselle mielipahalle. Samaan aikaan sinä taas mietit pääsi puhki mitä voisit tehdä suhteen pelastamiseksi. 

Usein on vaikea päästää irti jos suhteen alku oli romanttinen, mutta tosiasiassa suhteen syvemmät totuudet usein paljastuvat vasta sitten kun arki alkaa ja ei enää näytetä vain sitä pyhäpuolta itsestään. 

 

Joo, varmasti minä huolehdin meidän suhteesta ja tunnepuolesta paljon enemmän kuin mies. Mielestäni hänen itsensäkin takia olisi hyvä miettiä esim. tuota vetäytymistä ristiriitatilanteessa, kun kai se niiden ratkominen on ihan yleinen parisuhdetaito - jos mies ikinä meinaa olla pitkässä suhteessa, mistä haaveilee, niin todennäköisesti muidenkin naisten kanssa tulee vastaavia asioita esiin. Valitettavasti oma-aloitteisuus on ollut vähäistä tähän mennessä.

Kaverille varmaan sanoisin samaa kuin te, että mieti tarkkaan että onko tuossa aineksia kestäväksi suhteeksi. Asioista pitää pystyä puhumaan ja molempien pitää olla halukas tekemään pieniä muutoksia. En vaadi, ainakaan tietoisesti, että mies muuttuisi persoonaltaan, vaan olen tähän asti jaksanut uskoa, että pienillä muutoksilla kommunikaatioon ja tekoihin tilanne paranisi..

AP 

Apua, nytkö sä huolehdit jo miehen tulevienkin suhteiden tunnepuolesta!

En tiedä, huomaatko, mitä teet, mutta tosiaan et ole yksin, vaan tuo on monien naisten tapa kyllä.

Minulla on ollut samantapainen juttu ja koska olin niin rakastunut, kuvittelin, että kun vaan osoitan toiselle, missä on vika ja hän tajuaa sen, kaikki paranee ja muuttuu. Mutta kun ei muutu.

Ihan sama, mitä sanotaan, pienet muutokset tai isotkaan ei auta, jos on tunne, joka on yleensä oikea, eli että ei se toinen ole tässä mukana samalla tunteella kuin minä.

Kieltämättä taidan huolehtia liikaa miehen asioista, varsinkin kun hän ei itse tunne huolehtivan niistä juurikaan. Toistan itseäni, mutta koska mies on kuitenkin fiksu ihminen (plus että tiedän, miten ihana hän voi parhaimmillaan olla), niin olen kai yrittänyt järkeillä, että jos minä tuuppaan häntä oikeaan suuntaan, niin hän alkaa tajuta asioita. Ja että kyllä fiksu ihminen ymmärtää, että kumppanini on tyytymätön, voi hitto, miten voitais helpottaa tilannetta, onko jotain mitä minä voin tehdä, ilman että tarvitsee muuttua ihan eri ihmiseksi. Eli sorrun tuohon samaan kuin sinä.

AP

Suhde on hiipumassa miehen puolelta. Ehkä oli alkuun rakastunut, mutta nykyisin käytös kertoo muuta. Sitä ei voi keskusteluilla parantaa, jos tunteita ei ole. Onneksi ette ole yhteen muuttaneet ja elämätkin on aika erilliset vielä. 

Minkä verran itselläsi on ystäviä, tekemistä ja mielenkiintoisia asioita? Kannattaisi hakea tukea terapiasta, ei mieheltä näihin asioihin mitä tuot esille. Ja hän hakee tahollaan, jos tuntee siihen tarvetta. Syntyy kuva, että miehellä on ajatus siitä, että haluaa erota, mutta ei oikein saa sitä sanotuksi. Tapaamisten välttely ja muu vastaava loukkaava käytös ovat toivetta siitä, että sinä tekisit johtopäätökset ja hänen ei tarvitsisi.

Jostain syystä osalla miehistä on tuollaista käytöstä. Eivät saa tehtyä ratkaisua, vaan "pakottavat" naisen siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teidän suhteeltanne haluaa? Olet kertonut jo jotain, mitä hän ei halua, mutta mitä hän haluaa? Kerroit, että teille on jo vuoden seurustelun aikana ollut riitaa mm siivouksesta, vaikka ette edes asu yhdessä, Miten ihmeessä saitte riidan aikaiseksi? Kumpi riidan aloitti? Mieskö suuttui, kun sotkit hänen luonaan etkä siivonnut jälkiäsi? Vai sinäkö suutuit, kun mies sotki sinun luonasi eikä siivonnut jälkiään? Kun ollaan vielä tuossa vaiheessa seurustelua, kumpikin siivoaa oman huushollinsa ja jos on kutsunut toisen kotiinsa, niin siivoaa myös hänen sotkunsa. Viimeistään silloin, kun toinen on lähtenyt omaan kotiinsa. Se, että mies on antanut sulle avaimensa, ei tarkoita, että sun pitäisi siellä ruveta siivoamaan. Jos mies tällaista odottaa, niin juokse. 

Mies ei ole alkuaikojen jälkeen tainnut kertaakaan puhua siitä, mitä suhteelta haluaa. Mutta niistä keskusteluista muistan, että mies kertoi haluavansa ihan tavallista parisuhdearkea. Jaetaan arki, ollaan toisen tukena elämässä, läheisyyttä, molemmilla on omia juttuja mutta myös yhteisiä, tehdään jotain spesiaalimpaa välillä yhdessä ja perheen haluaisi lähivuosina perustaa. En muista, että olisi tarkemmin eritellyt esim. minkälaista kommunikaatiota tai tunneyhteyttä kaipaa.

AP

Ehkä kommunikaatiolla ja tunneyhteydellä ei ole hänelle samanlaista merkitystä kuin sinulle. Tunneyhteydeksi hänelle riittää, että tykkää susta ja haluaa olla kanssasi. Jos hän on edelleen sitä mieltä, että haluaa sut lastensa äidiksi, niin sekin on hänelle riittävää tunneyhteyttä. Ei läheskään kaikki miehet edes ajattele tällaisia asioita ja varsinkaan analysoi, millaista tunneyhteyttä haluaa. Koko sanakin saattaa olla ihan vieras. Mitä tulee kommunikaation, niin ehkä hän ei ajattele pahemmin sitäkään. Jos hänellä on ollut omasta mielestään ihan tavallinen ja hyvä lapsuus, hänen vanhempiensa kommunikaatio ja tunneyhteys on hyvin todennäköisesti sitä, mitä hän itsekin haluaa. 

"Ihan tavallinen parisuhdearki" on hyvin ympäripyöreä ilmaisu. Mitä tuo kenenkin kohdalla konkreettisesti tarkoittaa, riippuu ihan siitä, millainen hänen vanhempiensa ja muiden ympärillään olevien parisuhteet ja arki ovat olleet. Jos hä on kokenut ympärillään olevat parisuhteet hyviksi, hänelle "ihan tavallinen parisuhdearki" tarkoittaa just sellaista. Hyvin todennäköisesti seuraavaa:

- nukutaan yhdessä, välillä on seksiä

- käydään töissä

- hoidetaan lapsia

- tehdään kotitöitä

- käydään harrastamassa

- katsotaan telkkaria

- käydään saunassa

- tavataan välillä ystäviä ja sukulaisia yhdessä ja välillä erikseen

- tehdään perheenä lomareissuja

- käydään joskus kahdestaan leffassa, ravintolassa syömässä tms

Itse olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka voivat jatkaa sellaisen ihmisen rakastamista, jolta ei saa vastakaikua tunteilleen.

Koska silloinhan sä et oikeasti rakasta sitä todellista ihmistä, vaan omaa mielikuvaasi siitä. Kyseessä on riippuvuussuhde, koska vain molemminpuolinen rakkaus on aitoa rakkautta.

Mulla ainakin loppuu rakkauden tunteet kuin seinään, jos joku mies on kohdellyt mua huonosti. Miksi tuhlaisin tunteitani ihmiseen, joka ei niitä arvosta tai niistä välitä?

Ehkä siksi mun on aina ollut helppoa lähteä epäonnistuneista parisuhteista suht. nopeasti, enkä ole jäänyt roikkumaan kehenkään odottamaan muutosta. Jos vastakaikua tunteilleen ei saa, niin nopea loppu on parasta molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teidän suhteeltanne haluaa? Olet kertonut jo jotain, mitä hän ei halua, mutta mitä hän haluaa? Kerroit, että teille on jo vuoden seurustelun aikana ollut riitaa mm siivouksesta, vaikka ette edes asu yhdessä, Miten ihmeessä saitte riidan aikaiseksi? Kumpi riidan aloitti? Mieskö suuttui, kun sotkit hänen luonaan etkä siivonnut jälkiäsi? Vai sinäkö suutuit, kun mies sotki sinun luonasi eikä siivonnut jälkiään? Kun ollaan vielä tuossa vaiheessa seurustelua, kumpikin siivoaa oman huushollinsa ja jos on kutsunut toisen kotiinsa, niin siivoaa myös hänen sotkunsa. Viimeistään silloin, kun toinen on lähtenyt omaan kotiinsa. Se, että mies on antanut sulle avaimensa, ei tarkoita, että sun pitäisi siellä ruveta siivoamaan. Jos mies tällaista odottaa, niin juokse. 

Mies ei ole alkuaikojen jälkeen tainnut kertaakaan puhua siitä, mitä suhteelta haluaa. Mutta niistä keskusteluista muistan, että mies kertoi haluavansa ihan tavallista parisuhdearkea. Jaetaan arki, ollaan toisen tukena elämässä, läheisyyttä, molemmilla on omia juttuja mutta myös yhteisiä, tehdään jotain spesiaalimpaa välillä yhdessä ja perheen haluaisi lähivuosina perustaa. En muista, että olisi tarkemmin eritellyt esim. minkälaista kommunikaatiota tai tunneyhteyttä kaipaa.

AP

Mitäpä jos ihan suoraan kysyisit mieheltä, haluaako hän edelleen noita alkuaikoina kertomiaan asioita ja haluaako hän niitä JUURI SINUN kanssasi. Jos mies on vähänkään epävarma asiasta, on aika selvää, että hänen tunteensa sua kohtaan ovat hiipuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, oletko onnellinen? Onko suhde mieheesi unelmiesi täyttymys?

Vastasinkin tähän jo, mutta ei ehkä tullut läpi..? Mutta siis ei, suhde ei ole unelmieni täyttymys. Suhteen aikana on ollut jaksoja, jotka ovat olleet unelmieni täyttymyksiä, samoin kuin mies aiemmin. Välillä olen onnellinen, välillä taas en. Menee vuoristorataa, kuten monet on kuvailleetkin.

Kai olen naiivisti ajatellut, että kunhan opimme tuntemaan toisemme paremmin, ymmärrämme toisiamme paremmin ja voimme tehdä pieniä muutoksia, jolloin suhteesta tulee tyydyttävämpi. Itseäni ja omia tarpeitani olen kyllä pääasiassa ajatellut, sillä en oikeastaan tiedä, mitä mieltä mies on suhteen tilasta ja näkeekö mitään parantamista.

AP

Voisiko tuossa olla syy, miksi mies välttelee puhumasta kanssasi asiasta? Koska ilmeisesti silloin, kun puhutte, puhutte lähinnä vain sinusta ja sinun tarpeistasi? Teidän suhteenne ei välttämättä ole miehen mielestäkään mikään unelmien täyttymys, mutta jos hän on hyvin rationaalinen persoona, ei edes odotakaan unelmiensa täyttymystä. Ehkä hänellä ei varsinaisesti edes ole mitään vastaavia unelmia. Vaikka hänen mielestään suhteessanne olisikin parantamisen varaa, hän saattaa tyytyä siihen, mitä nyt saa. Olen lukenut koko ketjun ja vaikuttaa siltä, että vaikka mies tunteekin välillä riittämättömyyttä, se ei ole asia, jonka vuoksi hän haluaisi erota. Muut asiat suhteessanne ovat hänen mielestään riittävän hyvin. Ei täydellisesti, mutta riittävästi. Sinä et kuitenkaan saa suhteestanne edes riittävästi. Ja se on ihan ok. Ette  ole nk perfect match. 

Niin, mutta miten voimme puhua miehen tarpeista, jos hän ei niistä kerro? Ja jos kysyn, niin "ei ole miettinyt noin tarkkaan". Olisin todella valmis kuuntelemaan miehen ajatuksia, vaikka kaikki eivät olisi mieluisia kuulla, mutta jos hän ei niitä kerro niin mitä voi tehdä. Olen koittanut olla syyttelemättä häntä ja kertoa minä-muodossa omista fiiliksistä, kuten aina neuvotaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on sanonut, että mielellään lukisi esim. kiintymystyyleistä, kun ollaan juteltu niistä, ihan itsensäkin takia, ja miten ne suhteeseemme voi vaikuttaa. Ja muutenkin hän on näennäisesti valmis kehittymään ja sanoo ymmärtävänsä, että hiertävistä asioista pitää pystyä puhumaan (eri asia se, että kuinka vaikeita asioita vuoden kestävässä suhteessa pitäisi olla). Keskustelut on kuitenkin yleensä mennyt niin, että minä puhun ja mies kuuntelee, ei sano hirveästi mitään. Olen noissa tilanteissa koittanut antaa hälle myös tilaa ja ymmärtää, ettei kaikki ole yhtä verbaalisia. Eli en sitten tiedä, kuinka valmis hän oikeasti olisi näitä käsittelemään. 

AP

Tämä on ihan case-esimerkki siitä, että sinä teet tunnetyötä miehen puolesta. Jos hän olisi aidosti kiinnostunut pohtimaan omaa kiintymystyyliään, hän ottaisi siitä itsenäisesti selvää vaikka netissä ja osallistuisi aktiivisesti keskusteluun asiasta kanssasi.

Ilmiselvästi hän ei ole siihen vielä valmis, eikä ole takeita, että koskaan tulee olemaankaan. Toki on mahdollista, että joitain siemeniä tästä pohdinnasta voi jäädä hänen mieleensä ja mahdollisesti jos/kun hän tulevissa suhteissaan törmää asiaan uudelleen, hän on kypsynyt asian käsittelyyn. Tai sitten ei. Kysessä voi olla hänen pysyvä persoonallisuudenpiirteensä, jota ei voi muuttaa.

Kun nyt itse muistelen niitä pelottavankin samankaltaisia suhteita, joita minun naisystävilläni oli silloin 80-luvulla, niin yksikään ei päättynyt hyvin. Suhteet päättyivät joko miehen uskottomuuteen tai siihen, että suhde ajautui lopulta niin pahaan umpikujaan ja riitoihin, että kumpikin halusi lopettaa.  

En valitettavasti tunne yhtää vaikeuksien kautta voittoon -kehityskulkua noissa tarinoissa. Nainen ei saanut mitään palkintoa sitkeydestään ja ymmärtäväisyydestään. Päinvastoin, paljon surua, kyyneleitä ja heikentynyttä itsetuntoa. 

Usein oman tilanteen hahmottamisessa auttaa parhaiten se, että katsoo tilannetta ulkopuolisen silmin. Jos vaikka joku sinun hyvä ystäväsi kertoisi samankaltaisen tarinan, mitä sanoisit hänelle, mitä neuvoja antaisit?

Ulkopuolelta katsottuna näyttää siltä, että dramaturgisesti suhteenne on jo nyt ajautunut tilanteeseen, jossa miehesi viettää huolettomana aikaansa jossain muualla, uhraamatta ajatustakaan sun mahdolliselle mielipahalle. Samaan aikaan sinä taas mietit pääsi puhki mitä voisit tehdä suhteen pelastamiseksi. 

Usein on vaikea päästää irti jos suhteen alku oli romanttinen, mutta tosiasiassa suhteen syvemmät totuudet usein paljastuvat vasta sitten kun arki alkaa ja ei enää näytetä vain sitä pyhäpuolta itsestään. 

 

Joo, varmasti minä huolehdin meidän suhteesta ja tunnepuolesta paljon enemmän kuin mies. Mielestäni hänen itsensäkin takia olisi hyvä miettiä esim. tuota vetäytymistä ristiriitatilanteessa, kun kai se niiden ratkominen on ihan yleinen parisuhdetaito - jos mies ikinä meinaa olla pitkässä suhteessa, mistä haaveilee, niin todennäköisesti muidenkin naisten kanssa tulee vastaavia asioita esiin. Valitettavasti oma-aloitteisuus on ollut vähäistä tähän mennessä.

Kaverille varmaan sanoisin samaa kuin te, että mieti tarkkaan että onko tuossa aineksia kestäväksi suhteeksi. Asioista pitää pystyä puhumaan ja molempien pitää olla halukas tekemään pieniä muutoksia. En vaadi, ainakaan tietoisesti, että mies muuttuisi persoonaltaan, vaan olen tähän asti jaksanut uskoa, että pienillä muutoksilla kommunikaatioon ja tekoihin tilanne paranisi..

AP 

Apua, nytkö sä huolehdit jo miehen tulevienkin suhteiden tunnepuolesta!

En tiedä, huomaatko, mitä teet, mutta tosiaan et ole yksin, vaan tuo on monien naisten tapa kyllä.

Minulla on ollut samantapainen juttu ja koska olin niin rakastunut, kuvittelin, että kun vaan osoitan toiselle, missä on vika ja hän tajuaa sen, kaikki paranee ja muuttuu. Mutta kun ei muutu.

Ihan sama, mitä sanotaan, pienet muutokset tai isotkaan ei auta, jos on tunne, joka on yleensä oikea, eli että ei se toinen ole tässä mukana samalla tunteella kuin minä.

Kieltämättä taidan huolehtia liikaa miehen asioista, varsinkin kun hän ei itse tunne huolehtivan niistä juurikaan. Toistan itseäni, mutta koska mies on kuitenkin fiksu ihminen (plus että tiedän, miten ihana hän voi parhaimmillaan olla), niin olen kai yrittänyt järkeillä, että jos minä tuuppaan häntä oikeaan suuntaan, niin hän alkaa tajuta asioita. Ja että kyllä fiksu ihminen ymmärtää, että kumppanini on tyytymätön, voi hitto, miten voitais helpottaa tilannetta, onko jotain mitä minä voin tehdä, ilman että tarvitsee muuttua ihan eri ihmiseksi. Eli sorrun tuohon samaan kuin sinä.

AP

Mutta hyvänen aika, ethän sä ole pyytänyt muuta kuin että ymmärtää, että ei feidata kadoksiin riidan vuoksi, välillä muistetaan toista ja jutellaan tulevaisuudesta avoimesti! Jos hänen nämä vaatii häneltä ihan eri ihmiseksi muuttumista niin mitäs se kertoo??

Tuo on oikeasti vakava juttu, jos toista ei tulevaisuus kiinnosta. Olemme olleet yhdessä 30+ vuotta ja todella hätkähtäisin, jos mies ei yhtään kiinnostuisi tulevaisuuspuheista, saati, jos olisimme vasta alussa, vain vuoden olleet yhdessä.  Kyllä me puhutaan eläkepäivistä, missä silloin asutaan, haluammeko muuttaa tästä kodista ja jos niin minne jne. Ei ole suoria, just tänään toteutuvia suunnitelmia, mutta sitähän tulevaisuudesta puhuminen on, minkälaisena sen näkee ja mitä se meille (meille!) voisi olla.

Sinä et pyydä mitään monimutkaista tai kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, oletko onnellinen? Onko suhde mieheesi unelmiesi täyttymys?

Vastasinkin tähän jo, mutta ei ehkä tullut läpi..? Mutta siis ei, suhde ei ole unelmieni täyttymys. Suhteen aikana on ollut jaksoja, jotka ovat olleet unelmieni täyttymyksiä, samoin kuin mies aiemmin. Välillä olen onnellinen, välillä taas en. Menee vuoristorataa, kuten monet on kuvailleetkin.

Kai olen naiivisti ajatellut, että kunhan opimme tuntemaan toisemme paremmin, ymmärrämme toisiamme paremmin ja voimme tehdä pieniä muutoksia, jolloin suhteesta tulee tyydyttävämpi. Itseäni ja omia tarpeitani olen kyllä pääasiassa ajatellut, sillä en oikeastaan tiedä, mitä mieltä mies on suhteen tilasta ja näkeekö mitään parantamista.

AP

Voisiko tuossa olla syy, miksi mies välttelee puhumasta kanssasi asiasta? Koska ilmeisesti silloin, kun puhutte, puhutte lähinnä vain sinusta ja sinun tarpeistasi? Teidän suhteenne ei välttämättä ole miehen mielestäkään mikään unelmien täyttymys, mutta jos hän on hyvin rationaalinen persoona, ei edes odotakaan unelmiensa täyttymystä. Ehkä hänellä ei varsinaisesti edes ole mitään vastaavia unelmia. Vaikka hänen mielestään suhteessanne olisikin parantamisen varaa, hän saattaa tyytyä siihen, mitä nyt saa. Olen lukenut koko ketjun ja vaikuttaa siltä, että vaikka mies tunteekin välillä riittämättömyyttä, se ei ole asia, jonka vuoksi hän haluaisi erota. Muut asiat suhteessanne ovat hänen mielestään riittävän hyvin. Ei täydellisesti, mutta riittävästi. Sinä et kuitenkaan saa suhteestanne edes riittävästi. Ja se on ihan ok. Ette  ole nk perfect match. 

Niin, mutta miten voimme puhua miehen tarpeista, jos hän ei niistä kerro? Ja jos kysyn, niin "ei ole miettinyt noin tarkkaan". Olisin todella valmis kuuntelemaan miehen ajatuksia, vaikka kaikki eivät olisi mieluisia kuulla, mutta jos hän ei niitä kerro niin mitä voi tehdä. Olen koittanut olla syyttelemättä häntä ja kertoa minä-muodossa omista fiiliksistä, kuten aina neuvotaan.

AP

Minusta tuntuu, että mies välttelee tällaisia aiheita siksi, ettei kivaa kerrottavaa ole. Ei ole niin helppoa hänelle lopettaa suhde, kun hänelle ilmeisesti kävisi parhaiten se, että tapailisitte joskus eikä mitään sen enempää. On kiva että on joku kiva ihminen, jonka kanssa on seksiä ja seurustelua silloin tällöin ja sitä toivoo sinulta, että suostuisit tuollaiseen jatkossakin.

Mulle tuli noista teidän suhdekiemuroista jostain syystä mieleen tämä Dave Lindholmin biisi.

Joo, joo mä rakastan sua

Kun mä sanon, että rakastan sua, mä tarkoitan sitä kokonaan.

Kun mä sanon joo, mä rakastan sua, epäilen jo paljon.

Kun mä sanon joo, joo mä rakastan sua, oon varma, että valehtelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi teistä aloittaa keskustelut suhdettanne hiertävistä asioista? Sinä vai mies? Entä kumpaa hiertävistä asioista ensin puhutaan? Sinua vai miestä? On mahdollista, että jos pääasiassa sinä aloitat keskustelun ja sinä puhut sinua hiertävistä asioista, mies tulkitsee puheesi syytökseksi. Varsinkin, kun olet tuonut hänelle jo ilmi, että mielestäsi hänessä on ainakin jonkinlaista psyykkistä vikaa. Vaikka sinun mielestäsi tuollaisissa toisen ihmisen kiintymyssuhdetyylien kaivelussa ei olisikaan mitään ihmeellistä, voi se tuntua toisesta hänen minuutensa mitätöimiseltä ja siten loukkaavalta. 

Sen sijaan, että kerrot miehelle omista fiiliksistäsi, voisitko kysyä häneltä, mitä hän toivoisi sun tekevän, jotta hän ei tuntisi itseään riittämättömäksi? Jos saatte ratkaistua sen ongelman, mies saattaa olla paljon valmiimpi ratkaisemaan myös sinun ongelmaasi. Kun hän huomaa, että ei olekaan nk altavastaajana keskusteluissanne vaan ihan oikeasti myös hänelle (eikä vain sinulle) olisi ongelmien ratkaisusta hyötyä, voisitte löytää paremman keskusteluyhteyden. 

Sitähän se on, mitätöintiä ja loukkaavaa, mutta mies voi naureskella myös partaansa, kun sai hyvän tekosyyn mihin voi vedota, vaikka todelliset syyt käytökselle ovat ihan muualla. 

Minusta tuollainen psykologisointi on kummallista käytöstä, jos miettii, että ollaan vasta tapailusuhteessa. Ei asuta yhdessä, eikä olla vakavasti sitoutumisesta edes puhuttu. Olisin hyvin hämmästynyt, jos joku käyttäytyisi minua kohtaan noin ja ihmettelen, ettei kukaan tässä keskustelussa ole siihen aiemmin puuttunut ( en ole tosin varma luinko jokaista viestiä yhtä huolellisesti).

Tällaista toista näkökulmaa luen mielelläni. Tiedän, että mulla on tapana ylianalysoida ja olen varmasti verbaalisempi kuin mies, haluan ymmärtää syitä ihmisten käytöksen taustalla ja voisin jutella niistä pitkäänkin.. :) Ymmärrän kuitenkin, että mies kokee tuon raskaana ja siksi olen yrittänyt välttää liikaa.

Psykologisoinnin "aloitin" muutama kuukausi sitten, kun mies riidan jälkeen ghostasi, ja se oli inhottava kokemus ja halusin ymmärtää paremmin tätä. Miksi mies ei pystynyt käsittelemään riitaa vaan häipyi ja jätti mut yksin, ja halusin myös miehelle kertoa, että mistä johtuu että tuollainen toiminta tuntuu minusta tosi loukkaavalta, vaikka hän ei sitä tarkoittaisikaan. 

Alkukesästä koitin enemmänkin keskustella, ja nimenomaan niin että kerron omista tuntemuksistani enkä syyttelisi miestä. Mielellään juttelisin tuosta riittämättömyydestäkin miehen kanssa, mutta taustalla on taas pelko, että jos nyt on mennyt sinänsä hyvin, niin miksi menisi keikuttamaan venettä ja nostamaan ikäviä aiheita pöydälle...

AP

Itse ajattelen, että riidan jälkeiselle häipymiselle on paljon todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys. Mies ei välitä sinusta niin paljon, että hän haluaisi riidellä kanssasi. Hän haluaa sinulta vain positiivisia, kivoja juttuja. Hän pitää sinusta ja olla kiintynytkin sinuun, mutta vain iloisena. Jos alat riidellä, se ei ole hauskaa vaan miehen on parempi poistua takavasemmalle, kunnes olet leppynyt.

Mies ei välttämättä manipuloi sinua tahallaan, mutta radiohiljaisuuden pitkittäminen turvaa sen, että opit läksysi etkä rupea vähään aikaan vaatimaan mitään tai "olemaan hankala". Nythän tiedät, mitä riitelystä seuraa.

Huomaa, että miestä ei yksinkertaisesti haittaa, vaikka sinä kärsisit kovasti mykkäkoulun aikana. Hän ei tule ajatelleeksi sitä, koska hänellä on kiinnostavampaa ajateltavaa kuin sinun tunteesi ja tuntemuksesi.

Hänellä ei ole myöskään mitään menetettävää, koska hän haluaa sinulta vain kevyen, mukavan tapailusuhteen. Jos sitä ei ole luvassa, ei häntä haittaa, jos laitat suhteen poikki. Mutta mieluiten hän kuitenkin jatkaa kivaa tapailua, kunhan siitä ei koidu mitään vaivaa tai hankaluuksia.

Itse olin naisena ihan samanlainen, kun olin tapailusuhteissa miesten kanssa, joihin en ollut rakastunut. Pidin heistä kyllä enkä missään nimessä olisi ollut ilkeä heille tahallani tai sanonut mitään pahasti tms. En vain ollut sitoutunut enkä luvannut mitään, ja mielestäni silloin toisen suuttuminen ja pettyminen oli hänen oma vikansa, enkä halunnut kuunnella sellaista. Enhän ollut mitään luvannut, ota tai jätä. Jos toinen alkoi vaatia jotain, häivyin aina. Ja kyllä minä olisin osannut puhua tunteistani, mutta en vain HALUNNUT. Ja mielestäni en ollut heille tilivelvollinen millään lailla. Jos ei kanssani vietetty aika ilman sitoumuksia riittänyt, niin anti olla sitten.

Toisaalta olen ollut myös ihan samassa tilanteessa kuin sinä, ja rakastunut mieheen, jolta sain vain ahdistusta, riittämättömyyttä, ikävää, pahaa mieltä ja epävarmuutta itseäni kohtaan. Jälkikäteen on päivänselvää, että hän ei vain ollut rakastunut minuun, vaikka silloin yritin selittää hänen käytöstään ties millä verukkeilla. Kusipää hän ei ollut eikä varsinaisesti tehnyt mitään väärää - hän ei vain välittänyt minusta ja minä roikuin hänessä silti.

Jälkeenpäin on ottanut kauheasti päähän, että siedin sitä niin pitkään! Olen tuntenut itseni suureksi idiootiksi. Mutta uskomaton on ihminen kyky selittää asiat parhain päin itselleen, se tuli opittua.

Vierailija kirjoitti:

Suhde on hiipumassa miehen puolelta. Ehkä oli alkuun rakastunut, mutta nykyisin käytös kertoo muuta. Sitä ei voi keskusteluilla parantaa, jos tunteita ei ole. Onneksi ette ole yhteen muuttaneet ja elämätkin on aika erilliset vielä. 

Minkä verran itselläsi on ystäviä, tekemistä ja mielenkiintoisia asioita? Kannattaisi hakea tukea terapiasta, ei mieheltä näihin asioihin mitä tuot esille. Ja hän hakee tahollaan, jos tuntee siihen tarvetta. Syntyy kuva, että miehellä on ajatus siitä, että haluaa erota, mutta ei oikein saa sitä sanotuksi. Tapaamisten välttely ja muu vastaava loukkaava käytös ovat toivetta siitä, että sinä tekisit johtopäätökset ja hänen ei tarvitsisi.

Jostain syystä osalla miehistä on tuollaista käytöstä. Eivät saa tehtyä ratkaisua, vaan "pakottavat" naisen siihen. 

No tätä minäkin mietin! Että jos ei halua olla kanssani, ei välitä enää ja kokee suhteemme raskaaksi, niin miksi siinä sitten on edelleen. Mies on joskus sanonut, kun ollaan puhuttu entisistä suhteista, että ei ole halunnut ottaa ketä tahansa naista, vaan nimenomaan etsiä sen sopivan hänelle. Olen jopa joskus kysynyt häneltä, kun on vältellyt asioista puhumista, että tekeekö tahallaan niin, jotta mulle riittäisi ja laittaisin homman poikki. Ei kuulemma, ei halua erota.

Aiemmin kommentoitiin, että kukaan mies (tai nainen) ei kestäisi vastaavaa psykologisointia mitä olen tehnyt tässä suhteessa. Niin tai näin, mutta jos se on ahdistanut miestä paljon, niin miksei ole sanonut mitään, tai lopettanut suhdetta jos on kestämätöntä. En ole mikään hirviö, jolle ei uskalla sanoa.

Vaikea uskoa, että mies haluaisi olla suhteessa vain siksi, että saisi säännöllisesti läheisyyttä ja seksiä. Vai eikä sitten vaan tajua, mitä suhteessa olo tarkoittaa useimmille ihmisille.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, oletko onnellinen? Onko suhde mieheesi unelmiesi täyttymys?

Vastasinkin tähän jo, mutta ei ehkä tullut läpi..? Mutta siis ei, suhde ei ole unelmieni täyttymys. Suhteen aikana on ollut jaksoja, jotka ovat olleet unelmieni täyttymyksiä, samoin kuin mies aiemmin. Välillä olen onnellinen, välillä taas en. Menee vuoristorataa, kuten monet on kuvailleetkin.

Kai olen naiivisti ajatellut, että kunhan opimme tuntemaan toisemme paremmin, ymmärrämme toisiamme paremmin ja voimme tehdä pieniä muutoksia, jolloin suhteesta tulee tyydyttävämpi. Itseäni ja omia tarpeitani olen kyllä pääasiassa ajatellut, sillä en oikeastaan tiedä, mitä mieltä mies on suhteen tilasta ja näkeekö mitään parantamista.

AP

Voisiko tuossa olla syy, miksi mies välttelee puhumasta kanssasi asiasta? Koska ilmeisesti silloin, kun puhutte, puhutte lähinnä vain sinusta ja sinun tarpeistasi? Teidän suhteenne ei välttämättä ole miehen mielestäkään mikään unelmien täyttymys, mutta jos hän on hyvin rationaalinen persoona, ei edes odotakaan unelmiensa täyttymystä. Ehkä hänellä ei varsinaisesti edes ole mitään vastaavia unelmia. Vaikka hänen mielestään suhteessanne olisikin parantamisen varaa, hän saattaa tyytyä siihen, mitä nyt saa. Olen lukenut koko ketjun ja vaikuttaa siltä, että vaikka mies tunteekin välillä riittämättömyyttä, se ei ole asia, jonka vuoksi hän haluaisi erota. Muut asiat suhteessanne ovat hänen mielestään riittävän hyvin. Ei täydellisesti, mutta riittävästi. Sinä et kuitenkaan saa suhteestanne edes riittävästi. Ja se on ihan ok. Ette  ole nk perfect match. 

Niin, mutta miten voimme puhua miehen tarpeista, jos hän ei niistä kerro? Ja jos kysyn, niin "ei ole miettinyt noin tarkkaan". Olisin todella valmis kuuntelemaan miehen ajatuksia, vaikka kaikki eivät olisi mieluisia kuulla, mutta jos hän ei niitä kerro niin mitä voi tehdä. Olen koittanut olla syyttelemättä häntä ja kertoa minä-muodossa omista fiiliksistä, kuten aina neuvotaan.

AP

Väittäisin, että tämä tarkoittaa, että miehellä ei ole tarpeita, joista kertoa. Näin on ihan ok. Sinä otat yhteyttä, saavut hänen luokseen, hän tekee omat suunnitelmansa ja elelee ihan rauhassa.

Väitän myös, että omaa elämäänsä eteenpäin jossain määrin jokainen ajattelee, väistämättä. Se, haluaako ajatuksia jakaa ja kenen kanssa, on taas eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on hiipumassa miehen puolelta. Ehkä oli alkuun rakastunut, mutta nykyisin käytös kertoo muuta. Sitä ei voi keskusteluilla parantaa, jos tunteita ei ole. Onneksi ette ole yhteen muuttaneet ja elämätkin on aika erilliset vielä. 

Minkä verran itselläsi on ystäviä, tekemistä ja mielenkiintoisia asioita? Kannattaisi hakea tukea terapiasta, ei mieheltä näihin asioihin mitä tuot esille. Ja hän hakee tahollaan, jos tuntee siihen tarvetta. Syntyy kuva, että miehellä on ajatus siitä, että haluaa erota, mutta ei oikein saa sitä sanotuksi. Tapaamisten välttely ja muu vastaava loukkaava käytös ovat toivetta siitä, että sinä tekisit johtopäätökset ja hänen ei tarvitsisi.

Jostain syystä osalla miehistä on tuollaista käytöstä. Eivät saa tehtyä ratkaisua, vaan "pakottavat" naisen siihen. 

No tätä minäkin mietin! Että jos ei halua olla kanssani, ei välitä enää ja kokee suhteemme raskaaksi, niin miksi siinä sitten on edelleen. Mies on joskus sanonut, kun ollaan puhuttu entisistä suhteista, että ei ole halunnut ottaa ketä tahansa naista, vaan nimenomaan etsiä sen sopivan hänelle. Olen jopa joskus kysynyt häneltä, kun on vältellyt asioista puhumista, että tekeekö tahallaan niin, jotta mulle riittäisi ja laittaisin homman poikki. Ei kuulemma, ei halua erota.

Aiemmin kommentoitiin, että kukaan mies (tai nainen) ei kestäisi vastaavaa psykologisointia mitä olen tehnyt tässä suhteessa. Niin tai näin, mutta jos se on ahdistanut miestä paljon, niin miksei ole sanonut mitään, tai lopettanut suhdetta jos on kestämätöntä. En ole mikään hirviö, jolle ei uskalla sanoa.

Vaikea uskoa, että mies haluaisi olla suhteessa vain siksi, että saisi säännöllisesti läheisyyttä ja seksiä. Vai eikä sitten vaan tajua, mitä suhteessa olo tarkoittaa useimmille ihmisille.

AP

Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde on hiipumassa miehen puolelta. Ehkä oli alkuun rakastunut, mutta nykyisin käytös kertoo muuta. Sitä ei voi keskusteluilla parantaa, jos tunteita ei ole. Onneksi ette ole yhteen muuttaneet ja elämätkin on aika erilliset vielä. 

Minkä verran itselläsi on ystäviä, tekemistä ja mielenkiintoisia asioita? Kannattaisi hakea tukea terapiasta, ei mieheltä näihin asioihin mitä tuot esille. Ja hän hakee tahollaan, jos tuntee siihen tarvetta. Syntyy kuva, että miehellä on ajatus siitä, että haluaa erota, mutta ei oikein saa sitä sanotuksi. Tapaamisten välttely ja muu vastaava loukkaava käytös ovat toivetta siitä, että sinä tekisit johtopäätökset ja hänen ei tarvitsisi.

Jostain syystä osalla miehistä on tuollaista käytöstä. Eivät saa tehtyä ratkaisua, vaan "pakottavat" naisen siihen. 

No tätä minäkin mietin! Että jos ei halua olla kanssani, ei välitä enää ja kokee suhteemme raskaaksi, niin miksi siinä sitten on edelleen. Mies on joskus sanonut, kun ollaan puhuttu entisistä suhteista, että ei ole halunnut ottaa ketä tahansa naista, vaan nimenomaan etsiä sen sopivan hänelle. Olen jopa joskus kysynyt häneltä, kun on vältellyt asioista puhumista, että tekeekö tahallaan niin, jotta mulle riittäisi ja laittaisin homman poikki. Ei kuulemma, ei halua erota.

Aiemmin kommentoitiin, että kukaan mies (tai nainen) ei kestäisi vastaavaa psykologisointia mitä olen tehnyt tässä suhteessa. Niin tai näin, mutta jos se on ahdistanut miestä paljon, niin miksei ole sanonut mitään, tai lopettanut suhdetta jos on kestämätöntä. En ole mikään hirviö, jolle ei uskalla sanoa.

Vaikea uskoa, että mies haluaisi olla suhteessa vain siksi, että saisi säännöllisesti läheisyyttä ja seksiä. Vai eikä sitten vaan tajua, mitä suhteessa olo tarkoittaa useimmille ihmisille.

AP

Ei voi olla totta! Nyt vasta trollaus paljastuu. Annan 4/5, tässä kuitenkin ylitit rajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies teidän suhteeltanne haluaa? Olet kertonut jo jotain, mitä hän ei halua, mutta mitä hän haluaa? Kerroit, että teille on jo vuoden seurustelun aikana ollut riitaa mm siivouksesta, vaikka ette edes asu yhdessä, Miten ihmeessä saitte riidan aikaiseksi? Kumpi riidan aloitti? Mieskö suuttui, kun sotkit hänen luonaan etkä siivonnut jälkiäsi? Vai sinäkö suutuit, kun mies sotki sinun luonasi eikä siivonnut jälkiään? Kun ollaan vielä tuossa vaiheessa seurustelua, kumpikin siivoaa oman huushollinsa ja jos on kutsunut toisen kotiinsa, niin siivoaa myös hänen sotkunsa. Viimeistään silloin, kun toinen on lähtenyt omaan kotiinsa. Se, että mies on antanut sulle avaimensa, ei tarkoita, että sun pitäisi siellä ruveta siivoamaan. Jos mies tällaista odottaa, niin juokse. 

Mies ei ole alkuaikojen jälkeen tainnut kertaakaan puhua siitä, mitä suhteelta haluaa. Mutta niistä keskusteluista muistan, että mies kertoi haluavansa ihan tavallista parisuhdearkea. Jaetaan arki, ollaan toisen tukena elämässä, läheisyyttä, molemmilla on omia juttuja mutta myös yhteisiä, tehdään jotain spesiaalimpaa välillä yhdessä ja perheen haluaisi lähivuosina perustaa. En muista, että olisi tarkemmin eritellyt esim. minkälaista kommunikaatiota tai tunneyhteyttä kaipaa.

AP

Omien kirjoitustesi perusteella näyttää päivänselvältä, että mies haluaa nämä jonkun muun kanssa. Jos teoista voi mitään päätellä, hän luultavasti haluaa sinulta seuraavaa: Ole mukava, kaunis ja kivaa seuraa. Järjestä hauskaa tekemistä silloin, kun ei ole muuta ihmeempää. Älä suunnittele, vaan ota rennosti ja spontaanisti. Älä riitele, vaadi mitään tai vaivaa minua negatiivisuudella. Ole kiitollinen. Asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen.

Luulen Ap, että säilyttäisit itsekunnioituksesi parhaiten niin, että sanoisit miehelle seuraavalla tapaamiskerralla ihan selvällä suomen kielellä, että sulle ei riitä tämänkaltainen fwb-tyyppinen tapailusuhde.

Sellainenhan se nyt tällä hetkellä tosiasiassa on, vaikka alussa ehkä muulta näytti ja muuta lupailtiin. Fwb-suhteessa ei siis ole mitään vikaa, jos sellaisesta on sovittu, mutta niinhän ei nyt ole ainakaan sun puolelta. Toki tämä keskustelu on hyvä käydä ihan rauhallisesti ja kiihkottomasti kumpaakaan osapuolta syyttelemättä. 

Jos mies on sellainen, että välttelee ikäviä keskusteluja ja on muutenkin jättänyt aktiivisen suhteenhoidon sinulle voi olla, että hän ei vaan saa aikaiseksi suhteen lopettamistakaan, varsinkaan jos hän itse vielä haluaa säilyttää suhteen seksipuolen.

Sitä ei kannata tehdä, että jää vain epämääräiseksi ajaksi roikkumaan suhteessa toivoen sen  muuttumista joksikin muuksi. Silloin tästä suhteesta ja sen itsetunnolle aiheutuneista vaurioista toipumiseen menee vaan paljon enemmän aikaa. Kyllä vuoden pituisessa suhteessa jo ne kortit on paljastuneet kummaltakin osapuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu. 

Tämä voi tietty olla totta, ja itse en ainakaan haluaisi olla miehelle kuin kuka vaan "ihan kiva" nainen, vaan haluaisin, että mies haluaa olla nimenomaan _minun_ kanssani.

Odottelen vielä miehen yhteydenottoa ja ehdotusta näkemiselle. Sitten kun se päivä tulee että nähdään, niin täytyy miettiä nostanko asiaa vielä esille ollenkaan ja jos nostan niin miten. En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo  tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu. 

Tämä voi tietty olla totta, ja itse en ainakaan haluaisi olla miehelle kuin kuka vaan "ihan kiva" nainen, vaan haluaisin, että mies haluaa olla nimenomaan _minun_ kanssani.

Odottelen vielä miehen yhteydenottoa ja ehdotusta näkemiselle. Sitten kun se päivä tulee että nähdään, niin täytyy miettiä nostanko asiaa vielä esille ollenkaan ja jos nostan niin miten. En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo  tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh. 

AP

Et nyt tunnu millään tajuavan pointtia. Ei sinun pidä mieheltä tivata, miksi hän ei soittanut tai ehdottanut tapaamista. Riittää, että sanot, että sinä et tunne oloasi hyväksi etkä rakastetuksi tässä suhteessa. Ja laitat suhteen vaan poikki.

Jos mies haluaa olla kanssaso, hän kyllä tulee miettimistauon jälkeen anelemaan sinua takaisin ja näyttää _teoillaan_, että välittää sinusta ja että sinun hyvinvointisi on tärkeää hänelle.

Luultavasti näin ei kuitenkaan tässä tilanteessa käy. Mies on hetken surullinen, koska olihan sinun kanssasi kivaa ja olet mukava tyyppi. Mutta tuskin hän jää sitä pitkäksi aikaa miettimään.