En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!

Tiedän että ärsyttää olla aina se joka ottaa yhteyttä. Mutta senkin kanssa oppii elämään, jos kuitenkin tietää, että toinen ihan mielellään niitä kuulumisia vaihtaa kun ottaa yhteyttä.

No mä en ainakaan jaksaisi hetkeäkään olla suhteessa, jossa omia kuulumisia pitää toiselle tyrkyttää ja tehdä yksipuolisesti tapaamisaloitteita jos toinen ei jaksa vaivautua. Kiltisti sentään kuuntelee, no, onhan sekin hyvä ettei sentään luuria lyö korvaan. Voiko sitä kukaan nainen enempää mieheltään vaatiakaan?

Oletko ihan varma, että itsekään jaksat pidemmän päälle miehesi passiivisuutta. Entä jos suhteessanne tulee jotain ongelmia, eikä silloin ole sulla mitään kivaa kerrottavaa. Luuletko saavasi paljonkin tukea passiiviselta mieheltäsi, joka ei edes kuulumisiasi oma-aloitteisesti vaivaudu selvittämään?

Olet nähtävästi jo hyvin sisäistänyt naisen ikiaikaisen roolin suhteen ainoana kannattelijana. Ennustan uupumista tulevaisuudessa, vaikka nyt vielä jaksatkin tehtäväsi nurkumatta.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on kiintymystyyliltään välttelevä. Pahinta hänen kanssaan on silloin, kun itsellä menee huonosti ja tarvitsisi toisen tukea. Silloin siis, kun itsellä on niitä tunteita, jotka hän kokee vaikeiksi. Esim. äitini kuoli ja miehestä ei ole minkäänlaista tukea. 

Minulla kävi samoin. Olin siihen asti kuvitellut, että mies osaa jotenkin olla tukena ja turvana, mutta ei todellakaan ollut. 

Ihan huviksesi voisit  AP katsoa kuinka moneen kohtaan sulta tulisi ruksi tuota suhdettasi koskien, veikkaan kertomasi perusteella, että aika moneen:

Läheisriippuvan suhteen tuntomerkit: 

epätasa-arvoinen valta-asema taloudellisesti, emotionaalisesti, seksuaalisesti tms. 

toinen odottaa toisen muuttumista ja yrittää saada toista ”paranemaan” 

läheisriippuva on kiinnostuneempi riippuvuuden kohteen elämästä kuin omastaan  

ahdistuksen, avuttomuuden ja jumissa olon tunteet 

rajattomuus: läheisriippuva ei ilmaise rajojaan tai niitä ylitetään ilmaisusta huolimatta 

tunne yksinäisyydestä ja kaipuu, että toinen viimein näkisi, miten paljon läheisriippuva tekee 

omien menojen sääteleminen riippuvuuden kohteen mukaan 

jatkuva tarkkailu: millainen tunnetila riippuvuuden kohteella on? Onko se uhaksi? 

univaikeudet, heräily, painajaiset 

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa. En ole ollut läheisriippuvainen, mutta tilanne laukaisi sen. Olin aivan uupunut, koska käytin kaiken energiani miettiäkseni suhdetta ja miestä ja se oli pois MINULTA. Eihän mieskään minusta pitänyt huolta, joten kukaan ei pitänyt minusta huolta. 

Tilanne ruokki itse itseään ja paheni vaan. Sitten onneksi heräsin, aloin etsiä netistä ja youtubesta tietoa. Aloin pakottaa itseäni irti tuosta addiktiivisesta käytöksestä (sitähän se on) ja sisuuntua siihen, että jos mies ei minusta välitä eikä huomioi niin mitä ihmettä hänessä roikun historiastamme huolimatta. Menkööt. 

Luin eilisen aikana koko ketjun ( ja hieman kirosin kun sivumäärä suureni kokonajan :P), ja tämä oli kyllä JÄNNÄ, sillä Apn kirjoitukset sivuavat NIIN paljon omaa ajatteluani, ja omaa tilannettani, mutta vasta kun sitä lukee toiselta, alkaa hahmottaa että eeeeeeh, tuoltako se sitten vaikuttaa. Eihän meillä.. no niin noh...

Me seurustelimme vuoden, ja miehen ongelmien/olotilojen/ahdistuksen myötä erosimme äkisti. Olen ollut hyvin hyvin ahdistunut ja surullinen tästä, ja sekaisinkin.

Minä muistan myöskin sen ihanan miehen, johon rakastuin alun himmattuani (aiemmat pettymykset) palavasti. Kenen kanssa sain olla oma itseni, kenen kanssa keskusteltiin tunteista ja asioista avoimesti. Kenen kanssa oltiin kotona kivasti ja myös käytiin kaikkialla, ja tavattiin toistemme perheet... ja sitten talvella tapahtui jotain, ja nyt taakse katsottuna se mies johon tutustuin, ihastuin, vaan hävisi rinnaltani vähitellen. Ja MINÄ vaan totesin että kyllä se tästä! Sieltä se palaa. Tsemppaa. Hakee apua terveysjuttuihin ja sitten on taas kaikki hyvin. Kohta taas mennään. Kyllä se jaksaa sitten. Minä annan tilaa, minä en ole niin hätäinen ja tarvitseva, minä odotan, minä autan. Nykyään luovutetaan liian nopeaan. Mies arvostaa ja rakastaa enemmän ja paremmin.

Paitsi ettei siinä sit käynytkään niin. Eroriita olo tyhmä, minä yritin saada toisesta tiettyä reaktiota, siinä onnistumatta. Ei halua enää yrittää. Ja minä istun kotona ihmetellen että miten niin ei. Että oli niin ihanaa. Silloin. Enkä saa yhtään mieleeni miten haastavaa olikaan, arki on arkea. Välttelevä, sulkeutuva, väsynyt, tiuskiva.. Joka aiemmin halusi nähdä, ajoi luokseni, kokkasi meille, ehdotti retkiä.. Eli hieman erilainen mies kuin aplla, mutta minäkin selittelen kaiken parhain päin, puolustan toista, KEKSIN kaikenlaista miksi toisen lapsuus vaikuttaa tähän, ja odotan elämää Sitten kun toinen Muuttuu....

Nytkin vielä odotan että mies heräisi. Munasolut vanhenevat sisuksissani ja minä istun kotona katsomassa kuvia ihanista ajoista. Ehkä huomenna kaikki on toisin?

Jos mies ei koe käytöksessään ja tilanteessaan muutoksen tarvetta, ei halua/jaksa/osaa käydä luurankokaappejaan ja tiesmitä lapsuustraumojaan läpi, ei halua että sinulla on hyvä olla hänen kanssaan, niin mitä ihmettä, mitä odotamme?

Itse olen paneutunut nyt omiin lukkoihin ja tuntemuksiin, ja opettelen tasapainoisemmaksi. Siinä on sitten paras panostus tulevaisuuteen. Ja ajan kanssa tämä mies haalenee haaveistani, ja osaan päästää irti. Toivottavasti sinäkin. Et voi ottaa vastuuta toisista ja tämän tunteista, tavoista ja odottaa hänen muuttuvan. Arvosta itseäsi.

Kolmekymppiä ja risat

Varmaan jokaisen naisen tuttavapiiriin kuuluu tällä tavalla käyttäytyvä nainen. He menevät kymmenelle mutkalle miehen takia ja selittävät kaiken parhain päin, analysoivat lapsuutta ja käytöstä, vaikka todellisuudessa tarvitsisivat itse apua ja pitkäaikaista terapiaa sitkeisiin ajatusvääristymiinsä.

Jotkut miehet käyttävät tietoisesti hyväkseen tällaisia naisia taloudellisesti ja muutenkin, mutta eivät kaikki. Välttämättä mies ei ole milloinkaan luvannut naiselle yhtään mitään tulevaisuudesta, parisuhteesta tms. (kuten tässäkin, ilmeisesti mies on vain epämääräisesti puhunut tulevaisuudessa haluavansa perheen), mutta nainen silti kuvittelee, että mies rakastaa häntä ja perustaa perheen hänen kanssaan tulevaisuudessa ja yrittää pakottaa miestä siihen eri tavoin. Osa miehistä tähän suostuukin, jos näkee naisessa etuja itselleen, esimerkiksi voi elää vapaasti kuin poikamies samalla kuitenkin saaden parisuhteen edut.

Hanki ap itsellesi apua. Sinä tarvitset sitä, ei ko. mies.  

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.

Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon. 

Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.

Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.

On muuten hyvin hankala keksiä mitä voisi sanoa ystävälle olematta liian tyly ja samalla niin, ettei osallistu tuohon harhaiseen tapaan mikä hänelle on kehittynyt suhteissa. Mikä on ystävän oikea tapa auttaa? Se ei ainakaan ole meneminen mukaan miehen analysointiin, joka on aivan tuulesta temmattua. Yksi piirre on myös se, että tässä häiriössä tarraudutaan lähes kehen tahansa mieheen, joka siihen suostuu. Ja hyvin pienistä merkeistä alkaa "suhde", mutta suurin osa miehistä pakittaa ja jättää naisen nopeasti, kun havaitsee oudon käytöksen, mistä naiselle tulee yhä enemmän kelpaamaton olo ja epäterve käyttäytyminen vahvistuu.

En tiedä onko psykogistakaan apua, jos siellä selitetään tuota harhaista tarinaa suhteesta, joka on olemassa vain naisen omassa mielikuvituksessa. Mutta kaipa siellä puututaan, jos koko tarina on pelkkää miehen analyysia eikä analyysia siitä, miksi on tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.

Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon. 

Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.

Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.

Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?

Jos ei ole lapsia eikä yhteistä omaisuutta, niin miksi jatkaa deittailua väkipakolla jos kiinnostus puuttuu???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.

Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon. 

Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.

Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.

Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?

Millä tavalla mies huijaa suhteeseen ja koukuttaa, jos hän ei ole antanut mitään lupauksia eikä puhunut rakkaudesta kuin ehkä alkuun, jos silloinkaan. Se on pelkkää naisen toiveajattelua ja tulkintaa. 

Normaalisti nainen ymmärtää, että on olemassa seksiin perustuvia suhteita eikä ala vääntää sitä toiseksi mitä se on. Seksin ja seuran haluaminen ei tarkoita rakkautta eikä ole huijaamista. Jos tietoisesti ja jatkuvasti luritellaan rakkaudesta ja lupaillaan ihan kohta muuttaa yhteen, on vasta huijaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Tässäkin tarinassa kuullaan lisäksi vain naisen näkökulma. Harvempi mies haluaa tahallisesti loukata naista, vaan hän toivoo että nainen ymmärtäisi mitä hän sanoin ja teoin viestii eli että haluaa vain kevyen, seksiin ja seksiin perustuvan tapailusuhteen. Vaikka mies olisi sanonut sen selvällä suomen kielellä, ei nainen välttämättä silti usko. Hän alkaa vääntää miestä "sitoutumiskammoiseksi" tms. ja keksii ties mitä selityksiä omasta päästään.

Ystävätkin tekevät mielestäni väärin, jos alkavat mukaan tuohon leikkiin. Olen jo oppinut suodattamaan kaikki psykologiset selitysmallit näissä tapauksissa eli kun naisella on tämä häiriö, niin kaikki miehen sanomat on silloin ajettu tietyn sabluunan läpi, joka ei vastaa tosiasioita. Vaikka mies olisi sanonut, ettei etsi mitään vakavaa ja tapaamiset koostuisivat lähinnä seksistä, on naisella mielessään suuri rakkaustarina, joka vain pitää fiksata kuntoon. 

Se on uskomatonta kuunneltavaa, kun nainen monesti on aivan ihana ja fiksu ihminen. Hänellä on tähän liittyvä sairaus tai häiriö, joka aiheuttaa paljon kärsimystä. Hänen kaikki suhteensa menevät jo alusta asti pieleen tämän häiriön takia, koska hän ei käyttäydy normaalisti, ei vain itse huomaa sitä. Mies, vaikka olisi alussa ollutkin ihastunut, ottaa etäisyyttä tälla tavalla käyttäytyvään naiseen, koska se on outoa käytöstä.

Usein siihen vielä liittyy painostusta eri tavoin, psykologisesti, koska nainen uskoo olevansa valtavan hyvä analysoimaan miehen käytöstä ja elämää. Hän pyrkii etsimään tietoa miehen menneisyydestä ja elämästä, jotta voisi käyttää näitä omassa painostuksessaan. Hän on niin syvällä tässä mallissa, että pitää omaa käytöstään aivan normaalina ja jopa auttavaisena ja empaattisena. Hän ei edes ymmärrä mikä tuossa voisi olla vikana eli ei ole käsitystä normaalista käyttäytymisestä parisuhteessa.

Se on pershäiriöistä huijata ja koukuttaa toinen ihmissuhteeseen, vaikka oikeasti hakee pelkkää seksiä. Etkö ymmärrä, että alkuhuuma sitoo paria yhteen ja jos tämä huuma on toisen puolelta enemmän tai vähemmän teeskenneltyä, niin se on väärin?

Lisäksi huomautan, että tässäkin kohtaa analyysi kohdistuu vain mieheen. Ei omaan käyttäytymiseen niin kuin pitäisi. Vika on aina muissa, ei itsessä koskaan, mikä on tässä häiriössä olennaista. Milloinkaan ei kohdisteta katsettaa siihen miten itse on tulkinnut, käyttäytytynyt ja toiminut, vaan miehen psykologisointi ja syyllistäminen on myös suhteen jälkikäsittelyssä pääosassa. 

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Olen tuo, jonka viestiin vastasit. Olen ihan samaan mieltä kanssasi. Todellakaan vika ei ole miehessä jos hän on selkeästi viestittänyt, että haluaa vain kevyen tapailusuhteen. Tässä tosin ongelmana se, että aika moni mies ei sano tätä suoraan, vaan olettaa naisen ymmärtävän vinkeistä ja etääntymisestä asioiden todellisen laidan. 

Mutta se on epäeettistä, että epämääräisesti lupailee sitoutumista ja parisuhdetta, jolloin toinen jää koukkuun odottamaan se toteutumista. Välillä tuntuu, että miehet voivat lupailla parisuhdetta varmistaakseen kivan seksisuhteen syntymisen, vaikka eivät todella tarkoitakaan, että ovat valmiita sitoutumaan.

AP:n tapauksessa mies taisi kyllä alussa jotain puhua sitoutumisesta ja lapsistakin ja näiden toiveiden varassa ap nyt roikkuu. Vaikka todellisuus nyt onkin jotain ihan muuta. Ap:llä on ongelma miehen etääntymisen oikeassa tulkinnassa ja miehellä on ongelma selkeässä viestinnässä siitä, että ei kaipaa muuta kuin kevyttä tapailusuhdetta. Molempi pahempi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan noinkin, mutta en ymmärrä aina tuota miehenkään syyllistämistä. Jos hän haluaa seksiä ja satunnaista tapailua naisen kanssa, niin eihän se väärin ole. Jokaisella on vastuu siitä millaiseen suhteeseen suostuu.

Olen tuo, jonka viestiin vastasit. Olen ihan samaan mieltä kanssasi. Todellakaan vika ei ole miehessä jos hän on selkeästi viestittänyt, että haluaa vain kevyen tapailusuhteen. Tässä tosin ongelmana se, että aika moni mies ei sano tätä suoraan, vaan olettaa naisen ymmärtävän vinkeistä ja etääntymisestä asioiden todellisen laidan. 

Mutta se on epäeettistä, että epämääräisesti lupailee sitoutumista ja parisuhdetta, jolloin toinen jää koukkuun odottamaan se toteutumista. Välillä tuntuu, että miehet voivat lupailla parisuhdetta varmistaakseen kivan seksisuhteen syntymisen, vaikka eivät todella tarkoitakaan, että ovat valmiita sitoutumaan.

AP:n tapauksessa mies taisi kyllä alussa jotain puhua sitoutumisesta ja lapsistakin ja näiden toiveiden varassa ap nyt roikkuu. Vaikka todellisuus nyt onkin jotain ihan muuta. Ap:llä on ongelma miehen etääntymisen oikeassa tulkinnassa ja miehellä on ongelma selkeässä viestinnässä siitä, että ei kaipaa muuta kuin kevyttä tapailusuhdetta. Molempi pahempi.

Jos sanoo joskus haluavansa perheen ja lapsia, niin se ei ole lupaus sitoutumisesta. En huomannut, että ap:llekaan olisi luvattu mitään juuri häneen kohdistuvaa. Eikä se ole mikään lupaus, jos alussa on ihastunut tapailukumppaniin. Traagista minusta on se, että kun naisella on tämä häiriö, niin hänen oma epäterve ja erikoinen käytöksensä itse asiassa haihduttaa miehen ihastukset.

Se miksi sitä ei useinkaan ole tapana sanoa, että tämä on pelkkä seksisuhde johtuu mielestäni kohteliaisuudesta. Kenestäkään ei ole kiva kuulla, että haluan sinusta vain seksiä, koska siitä tulee helposti ajatus, että kelpaat vain seksiin. Sen takia tuollaisen sanomista vältetään suoraan ja sitä pehmennellään sanomalla kivoja asioita mukaan (olet kiva, tykkään susta jne.), ja mielestäni seksisuhteita harrastavat naiset toimivat ihan samoin. Silti ihastuneella on usein toiveajattelua, että jos se toinen silti rakastaisi, kunnes hän ymmärtää, ettei niin tule käymään. 

Varsinaisesti häiriön puolelle mennään mielestäni siinä, että kieltäydytään uskomasta tosiasioita ja psykologisoidaan ja pyritään "pakottamaan" ja järkeilemään toinen osapuoli ns. oikeaan suhteeseen. Ja lopuksi sitten syyllistetään mies siitä, että oli hyväksikäyttäjä ja huijari, joita toki jotkut ovatkin. Tällaiset naiset ovat heille todella helppo kohde. Onko tuo sitten rakkausnarkomaniaa vai mitä, en tiedä.

Näin pitkässä parisuhteessa elävänä sanoisin, että toisen muuttuminen joksikin muuksi pian alun rakastumisvaiheen jälkeen on selkeä varoitusmerkki, että suhde ei ole terveellä pohjalla. 

Ylipäänsä sekin jos alussa on jotenkin überihanaa ja mies tekee vaikka mitä arjesta poikkeavia temppuja hurmatakseen naista, on epäilyttävää. Kaikenlaiset ylenpalttiset lahjat ja huomionosoitukset on yleensä merkki siitä, että toinen halutaan tunnekoukkuun. Ja tähän koukkuun monet naiset jäävät ja jäävät ikuisesti etsimään sitä alun ihanaa miestä, joka ei kovin todellinen ollutkaan.

Ei mun mies muuttunut mitenkään alun tutustumisen jälkeen. Tietysti alussa yhdessäolo on intensiivisempaa kuin myöhemmin, mutta ei mun mies vakiinnuttuaan muuttunut etäisemmäksi, tiuskivaksi ja pahantuuliseksi.

Itse törmäsin kyllä mieheen joka lupasi kaikenlaista. Yhteisen lapsen, kodin, yhteisen tulevaisuuden. Eikä vain kerran vaan toistuvasti. Yhteisen tulevaisuuden eteen otettiin jopa konkreettisia askelia. Kuitenkin lopulta ymmärsin että mies vaan vedätti mua, eikä todellisuudessa ollut valmis sitoutumaan. Mä olin vaan hyödyllinen ja saatavilla, oikeasti halusi vain pitää minut, lupauksilla ja jopa osittain teoilla sai minut odottamaan muutosta. Yhteenmuutto esimerkiksi oli aina vain muutaman kuukauden päässä, selitykset uskottavia. Hän yritti myös saada keskittymään nykyhetkeen että kokonaisuus pidemmältä aikaväliltä olisi jäänyt näkemättä. Minusta tälläinen on ihan moraalitonta huijaamista. Lopulta siis vihelsin pelin poikki, mutta minun etuni kannalta olisi pitänyt tajuta asia jo paljon aiemmin. Luottamus meni kyllä, ihan kunnollinen mies periaatteessa kuitenkin, itsekäs lopulta. 

Minusta on ok haluta erilaista parisuhdetta, mutta ei ole ok huijata kun toinen on selkeästi tehnyt omat tarpeensa selviksi. Siinä kohtaa pitäisi olla tarpeeksi aikuinen ja päästää reilusti toinen etsimään sopivampaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Näin pitkässä parisuhteessa elävänä sanoisin, että toisen muuttuminen joksikin muuksi pian alun rakastumisvaiheen jälkeen on selkeä varoitusmerkki, että suhde ei ole terveellä pohjalla. 

Ylipäänsä sekin jos alussa on jotenkin überihanaa ja mies tekee vaikka mitä arjesta poikkeavia temppuja hurmatakseen naista, on epäilyttävää. Kaikenlaiset ylenpalttiset lahjat ja huomionosoitukset on yleensä merkki siitä, että toinen halutaan tunnekoukkuun. Ja tähän koukkuun monet naiset jäävät ja jäävät ikuisesti etsimään sitä alun ihanaa miestä, joka ei kovin todellinen ollutkaan.

Ei mun mies muuttunut mitenkään alun tutustumisen jälkeen. Tietysti alussa yhdessäolo on intensiivisempaa kuin myöhemmin, mutta ei mun mies vakiinnuttuaan muuttunut etäisemmäksi, tiuskivaksi ja pahantuuliseksi.

Kyllä, olen samaa mieltä, mutta korostan tässä myös naisen omaa psykologiaa eli normaalisti, jos toisen käytös muuttuu toisenlaiseksi, naisen ihastus laantuu. Siis siinä ei käy niin, että naisen ihastus säilyy ja jopa kasvaa, kun toisen osapuolen käytös muuttuu epämieluisaan suuntaan. 

 

Jo aivan alun reaktioista huomaa, että naisella on häiriö, kun hän tällaisiin suhteisiin koukuttuu. Naisen on käsiteltävä itseään ja omia mallejaan, ei miestä. Miehen analysointi ja syyllistäminen ei auta naista millään tavalla, päinvastoin se on oire itse häiriöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. 

Aika monet ihmiset osaavat osittain alitajuisestikin laittaa sen hurmausvaihteen päälle niin kauan kun suhteen syntyminen on vielä epävarmaa. Toinen ihminen on haaste, joka täytyy voittaa.

Sitten kun suhde on vakiintunut, ei tarvitse enää yrittää mitään ja alkaa paljastua se todellinen persoona ongelmineen. 

Ja tähän vaiheeseen aika monet naiset jäävät koukkuun. He alkavat tehdä jos mitä sirkustemppuja ja omaehtoista terapointia, että se alun ihana mies palaisi. He hyppäävät oitis ulos itsestään miehen pään sisään järjestelemään siellä mielestään asiat parempaan järjestykseen. He unohtavat itsensä kun ottavat miehen muuttamisen urakakseen.

Mutta kun se alun ihana mies ei palaa vaikka nainen päällään seisoisi. Jos mies ei itse näe tarvetta muutokseen, hän kokee naisen vain ärsyttäväksi vaatijaksi. 

Se on sitten naisen oman päätös pystyykö tai jaksaako jaksaa suhdetta sitten kun miehen todellinen, ei-niin-ihana persoonallisuus on paljastunut.

 

"Mun mielestä jos ihmisen persoona ja käytös muuttuu tosi paljon alun rakastumisvaiheen jälkeen se on osoitus, siitä, että ainakin osa siitä alun ihanuudesta on ollut feikkiä. "

Pitää paikkansa ainakin omalla kohdallani. Kirjoitin jo aiemmin ketjussa, että huomaan alkuhuuman menneen ohi, kun lähden tapaamaan miestä hiukset ponnarilla, ilman meikkiä ja korkokenkien sijasta lenkkarit jalassa. Eli sellaisena kuin normaalisti olen. Se ulkoinen minä, johon mies on tutustunut ja  ihastunut, todellakin on ollut feikkiä. Mutta jos mies on niin tyhmä, että kuvittelee mun aamulla ensimmäisenä alkavani tälläytyä ja kulkevani aina ja kaikkialla korkokengät jalassa, niin etsiköön sellaisen naisen, joka tekee niin. Samoin suhteen alkuvaiheessa kaikki on niin ihanaa, että ei edes halua ottaa esille asioita, joista saattaisi syntyä riitaa. Sellaiset asiat nousevat kuitenkin esille myöhemmin. 

Mä en ymmärrä sitä, että miksi ei voi vaan rehellisesti suoraan sanoa, että etsii vain kevyttä tapailu- ja seksisuhdetta. Ehkä sitä ei sanota suoraan juuri siksi, että suhdetta ei muuten syntyisi? Luulisi kuitenkin, että niin naisissa kuin miehissä löytyy näitä tapailusuhteita haluavia.

Ei se ole mitään kohteliaisuutta, että jättää sen sanomatta suoraan, varsinkaan silloin jos selvästi huomaa, että toinen odottaa enemmän.

Tässä ap:n tapauksessa mies on tietysti antanut paljon vinkkejä siitä, mutta ap:lle nähtävästi täytyisi asia vääntää rautalangasta ja ihan niin selvästi, että siinä ei jää mitään epäselvää tai pienintäkään tulkinnanvaraa.