Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää miehen välttelevää kiintymystyyliä ja vetäytymistä!
30.08.2021 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja suhdetta on takana vuoden päivät. Pääasiassa meillä menee hyvin, on puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym., mutta kiintymystyylit ovat törmäyskurssilla. Luulen, että miehellä on välttelevä kiintymystyyli ja mulla puolestaan ristiriitainen. Ristiriitatilanteissa tämä näkyy selkeimmin, mies on pari kertaa ottanut isosti oma tilaa jättäen mut ahdistumaan ja miettimään suhteen tulevaisuutta. Ollaan jälkeenpäin jonkin verran juteltu tästä ja olen kertonut, miksi tuollainen ghostaaminen tuntuu musta hylkäämiseltä ja pahalta, vaikka mies itse kokisi sen olevan vain tervettä hapen ottoa.
Noh, nyt olemme oppineet toisistamme lisää, mutta edelleen mua vaivaa tietynlainen välinpitämättömän oloinen käytös miehen puolelta. Ja en ole varma, onko syynä se, että mies ei vaan tajua että kaipaisin enemmän huomiota ja yhteistä tekemistä, vai että tajuaa, muttei jostain syystä sitä kykene antamaan, vai eikö vaan ole kiinnostunut noita mulle antamaan. Alkuaikoina mies järjesti treffejä, osti lahjoja ja halusi nähdä usein viikon aikana. Tietysti on luonnollista, että alkuhuuman deittailuvaihe loppuu jossain vaiheessa ja en kaipaa unelmatreffejä saati lahjoja, mutta sitä kaipaan, että mies haluaisi oma-aloitteisesti viettää aikaa kanssani!
Nykyään minä olen se, joka kyselee viikon suunnitelmia, milloin ehdittäisiin nähdä, mitä meinaat tehdä viikonloppuna, mentäisiinkö paikkaan x tai y. Mies voi olla myös monta päivää laittamatta mitään viestiä jos hänellä on omia menoja. Ollaan puhuttu, että omaa aikaa pitää olla ja saa sanoa, jos kaipaa sitä, ja emme keskimäärin näekään kuin muutaman kerran viikossa, lähinnä iltaisin töiden jälkeen jos menen miehen luo.
Mies on joskus sanonut, että hänestä tuntuu riittämättömältä ja se ilmeisesti voi aiheuttaa tuota käytöstä. Mutta en tiedä mitä niin mahdotonta olen häneltä vaatinut, paitsi sen että haluaisi olla kanssani, viettää aikaa ja jutella, mitä normaaliin parisuhteeseen kuuluu...?
Onko kellään kokemuksia tällaisista miehistä tai tilanteista? Pitäisikö olla itse ehdottamatta mitään ja katsoa kauanko menee, vai ottaa lempeämpi ja ymmärtäväisempi kanta?
Kommentit (640)
Lol, rakastunut mies jo vuoden kestäneessä suhteessa laittaa viestiä ehkä 5 vuorokauden jälkeen.
Tämä alkaa jo tuntua täysin uskomattomalta ettei ap tajua. Jatkaa vain äijän puolustelua, huoh.
Onkohan vain tekaistu juttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu.
Tämä voi tietty olla totta, ja itse en ainakaan haluaisi olla miehelle kuin kuka vaan "ihan kiva" nainen, vaan haluaisin, että mies haluaa olla nimenomaan _minun_ kanssani.
Odottelen vielä miehen yhteydenottoa ja ehdotusta näkemiselle. Sitten kun se päivä tulee että nähdään, niin täytyy miettiä nostanko asiaa vielä esille ollenkaan ja jos nostan niin miten. En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Mies haluaa olla nimenomaan sun kanssasi, jos hän ei halua (ainakaan nyt) olla kenenkään muunkaan naisen kanssa. Jos hän suhteenne alussa oli kovinkin ihastunut, et ole hänen mielestään kuka vaan kiva nainen vaan olet juuri sinä kiva nainen. Mutta hän ei pidä itseään sadun prinssinä eikä sinua prinsessana, jotka elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Eikä hän sellaista edes kaipaa. Tuskin edes ajattelee mitään sellaista. Aiemmin joku listasi, mitä mies todennäköisesti tarkoittaa ihan tavallisella parisuhdearjella. Olette molemmat yli kolmekymppisiä ja jos miehen toiveissa on muutaman vuoden päästä lasten hankinta, ei hän voi laittaa kovin suuria vaatimuksia, millaisen naisen lastensa äidiksi haluaa. Ehkä se nainen hänen mielestään voisit olla sinä. Hänellä voi omasta mielestään olla ihan riittävästi tunteita sinua kohtaan perheen perustamista varten, vaikka mitään roihuavaa rakkautta ei olekaan. Mutta sekin on mahdollista, että et ole nainen, jonka hän haluaa lastensa äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä aloittaa keskustelut suhdettanne hiertävistä asioista? Sinä vai mies? Entä kumpaa hiertävistä asioista ensin puhutaan? Sinua vai miestä? On mahdollista, että jos pääasiassa sinä aloitat keskustelun ja sinä puhut sinua hiertävistä asioista, mies tulkitsee puheesi syytökseksi. Varsinkin, kun olet tuonut hänelle jo ilmi, että mielestäsi hänessä on ainakin jonkinlaista psyykkistä vikaa. Vaikka sinun mielestäsi tuollaisissa toisen ihmisen kiintymyssuhdetyylien kaivelussa ei olisikaan mitään ihmeellistä, voi se tuntua toisesta hänen minuutensa mitätöimiseltä ja siten loukkaavalta.
Sen sijaan, että kerrot miehelle omista fiiliksistäsi, voisitko kysyä häneltä, mitä hän toivoisi sun tekevän, jotta hän ei tuntisi itseään riittämättömäksi? Jos saatte ratkaistua sen ongelman, mies saattaa olla paljon valmiimpi ratkaisemaan myös sinun ongelmaasi. Kun hän huomaa, että ei olekaan nk altavastaajana keskusteluissanne vaan ihan oikeasti myös hänelle (eikä vain sinulle) olisi ongelmien ratkaisusta hyötyä, voisitte löytää paremman keskusteluyhteyden.
Sitähän se on, mitätöintiä ja loukkaavaa, mutta mies voi naureskella myös partaansa, kun sai hyvän tekosyyn mihin voi vedota, vaikka todelliset syyt käytökselle ovat ihan muualla.
Minusta tuollainen psykologisointi on kummallista käytöstä, jos miettii, että ollaan vasta tapailusuhteessa. Ei asuta yhdessä, eikä olla vakavasti sitoutumisesta edes puhuttu. Olisin hyvin hämmästynyt, jos joku käyttäytyisi minua kohtaan noin ja ihmettelen, ettei kukaan tässä keskustelussa ole siihen aiemmin puuttunut ( en ole tosin varma luinko jokaista viestiä yhtä huolellisesti).
Tällaista toista näkökulmaa luen mielelläni. Tiedän, että mulla on tapana ylianalysoida ja olen varmasti verbaalisempi kuin mies, haluan ymmärtää syitä ihmisten käytöksen taustalla ja voisin jutella niistä pitkäänkin.. :) Ymmärrän kuitenkin, että mies kokee tuon raskaana ja siksi olen yrittänyt välttää liikaa.
Psykologisoinnin "aloitin" muutama kuukausi sitten, kun mies riidan jälkeen ghostasi, ja se oli inhottava kokemus ja halusin ymmärtää paremmin tätä. Miksi mies ei pystynyt käsittelemään riitaa vaan häipyi ja jätti mut yksin, ja halusin myös miehelle kertoa, että mistä johtuu että tuollainen toiminta tuntuu minusta tosi loukkaavalta, vaikka hän ei sitä tarkoittaisikaan.
Alkukesästä koitin enemmänkin keskustella, ja nimenomaan niin että kerron omista tuntemuksistani enkä syyttelisi miestä. Mielellään juttelisin tuosta riittämättömyydestäkin miehen kanssa, mutta taustalla on taas pelko, että jos nyt on mennyt sinänsä hyvin, niin miksi menisi keikuttamaan venettä ja nostamaan ikäviä aiheita pöydälle...
AP
Itse ajattelen, että riidan jälkeiselle häipymiselle on paljon todennäköisempi ja yksinkertaisempi selitys. Mies ei välitä sinusta niin paljon, että hän haluaisi riidellä kanssasi. Hän haluaa sinulta vain positiivisia, kivoja juttuja. Hän pitää sinusta ja olla kiintynytkin sinuun, mutta vain iloisena. Jos alat riidellä, se ei ole hauskaa vaan miehen on parempi poistua takavasemmalle, kunnes olet leppynyt.
Mies ei välttämättä manipuloi sinua tahallaan, mutta radiohiljaisuuden pitkittäminen turvaa sen, että opit läksysi etkä rupea vähään aikaan vaatimaan mitään tai "olemaan hankala". Nythän tiedät, mitä riitelystä seuraa.
Huomaa, että miestä ei yksinkertaisesti haittaa, vaikka sinä kärsisit kovasti mykkäkoulun aikana. Hän ei tule ajatelleeksi sitä, koska hänellä on kiinnostavampaa ajateltavaa kuin sinun tunteesi ja tuntemuksesi.
Hänellä ei ole myöskään mitään menetettävää, koska hän haluaa sinulta vain kevyen, mukavan tapailusuhteen. Jos sitä ei ole luvassa, ei häntä haittaa, jos laitat suhteen poikki. Mutta mieluiten hän kuitenkin jatkaa kivaa tapailua, kunhan siitä ei koidu mitään vaivaa tai hankaluuksia.
Itse olin naisena ihan samanlainen, kun olin tapailusuhteissa miesten kanssa, joihin en ollut rakastunut. Pidin heistä kyllä enkä missään nimessä olisi ollut ilkeä heille tahallani tai sanonut mitään pahasti tms. En vain ollut sitoutunut enkä luvannut mitään, ja mielestäni silloin toisen suuttuminen ja pettyminen oli hänen oma vikansa, enkä halunnut kuunnella sellaista. Enhän ollut mitään luvannut, ota tai jätä. Jos toinen alkoi vaatia jotain, häivyin aina. Ja kyllä minä olisin osannut puhua tunteistani, mutta en vain HALUNNUT. Ja mielestäni en ollut heille tilivelvollinen millään lailla. Jos ei kanssani vietetty aika ilman sitoumuksia riittänyt, niin anti olla sitten.
Toisaalta olen ollut myös ihan samassa tilanteessa kuin sinä, ja rakastunut mieheen, jolta sain vain ahdistusta, riittämättömyyttä, ikävää, pahaa mieltä ja epävarmuutta itseäni kohtaan. Jälkikäteen on päivänselvää, että hän ei vain ollut rakastunut minuun, vaikka silloin yritin selittää hänen käytöstään ties millä verukkeilla. Kusipää hän ei ollut eikä varsinaisesti tehnyt mitään väärää - hän ei vain välittänyt minusta ja minä roikuin hänessä silti.
Jälkeenpäin on ottanut kauheasti päähän, että siedin sitä niin pitkään! Olen tuntenut itseni suureksi idiootiksi. Mutta uskomaton on ihminen kyky selittää asiat parhain päin itselleen, se tuli opittua.
Joo. Kuulostaa loogiselta.
Yhdessä vaiheessa etäsuhdemies alkoi tehdä tuota riitahäipymistä. Minulla oli aina kamala olo. Hän eli rauhassa omaa elämäänsä poissaolonsa ajan. Meillä oli pitkä suhde takana ja aloin ajatella, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä, ei jaksa enää panostaa. Jätin sitten hänet. Siinä vaiheessa hän huomasi, että haluaa kuitenkin pitää minut ja havahtui, ettei voi toimia miten haluaa ja hänen käytöksellään on vaikutuksia. Opeteltiin pelisäännöt uudelleen ja riidat väistyivät ja elämä on ollut tasaista vuosia.
Nyt kirjoittaessani tosin mietin, että hän on viime aikoina pari kertaa uhannut jollain parin päivän hiljaisuudella. Alkaakohan tuo homma unohtua ja olen taas muuttumassa itsestäänselvyydeksi.
Ap, kannattaa miettiä ihan puhtaalta pöydältä, mitä miltä tahansa puolisoltaan haluaa.
1. päivittäinen yhteys/ monenko päivän väli ok
2. tarvitsetko kauniita sanoja vai onko ok olla ilman
3. millaista kosketusta ja katseita tarvitset ja millaista vastakaikua haluat omalle kosketuksellesi
4. haluatko yhteisen kodin vai omat kodit, millainen ilmapiiri ja elämä yhteisessä kodissa
5. millaista yhdessäoloa kaipaat
6. mitä haluat miehen tekevän sinun eteesi, jotta sinä tuntisit itsesi rakastetuksi
7. miksi hyväksyisit miehen paskatemput?
Jos todellisuus eroaa kovasti haavekuvasta, on ihan varmasti parempi sinkkuna odotella parempaa kokelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu.
Tämä voi tietty olla totta, ja itse en ainakaan haluaisi olla miehelle kuin kuka vaan "ihan kiva" nainen, vaan haluaisin, että mies haluaa olla nimenomaan _minun_ kanssani.
Odottelen vielä miehen yhteydenottoa ja ehdotusta näkemiselle. Sitten kun se päivä tulee että nähdään, niin täytyy miettiä nostanko asiaa vielä esille ollenkaan ja jos nostan niin miten. En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Et nyt tunnu millään tajuavan pointtia. Ei sinun pidä mieheltä tivata, miksi hän ei soittanut tai ehdottanut tapaamista. Riittää, että sanot, että sinä et tunne oloasi hyväksi etkä rakastetuksi tässä suhteessa. Ja laitat suhteen vaan poikki.
Jos mies haluaa olla kanssaso, hän kyllä tulee miettimistauon jälkeen anelemaan sinua takaisin ja näyttää _teoillaan_, että välittää sinusta ja että sinun hyvinvointisi on tärkeää hänelle.
Luultavasti näin ei kuitenkaan tässä tilanteessa käy. Mies on hetken surullinen, koska olihan sinun kanssasi kivaa ja olet mukava tyyppi. Mutta tuskin hän jää sitä pitkäksi aikaa miettimään.
Trolli on saanut tuolla strategialla jo yli 200 viestiä tähän aikaan hyväätarkoittavia neuvoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hetkonen, aloitte seurustelemaan korona-aikana?
AP, mietit jossain viestissäsi että jos sanot miehelle, että olet odottanut että hän ottaa yhteyttä, vaikka olisit halunnut viettää aikaa yhdessä, niin se saattaa kuulostaa manipuloinnilta. Mitäs jos kerrot totuuden. Olet miettinyt, että onko teidän suhde sinun yhteydenottojen varassa ja olet alkanut miettiä, että riittääkö se sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Tämäkin kommentti paljastaa tosi hyvin miten syvällä omien rajojesi hukkaamisessa ja läheisriippuvuudessa olet jo nyt. Jo etukäteen suunnittelet miten tätä sulle tärkeää asiaa muka pitäisi "oikein" käsitellä ja sanoittaa. Ja mitä mies ehkä siihen sanoo.Varmaan siksi, että mies ei vaan suuttuisi tai ottaisi etäisyyttä
Älä sinä huolehdi miehen tunteista ja reaktioista, vaan OMISTASI.
Jos tämä asia on sulle tärkeä, sä voit ottaa sen esille juuri silloin kun siltä tuntuu ja vaikka huutaa sen ääneen jos ei muuten mene perille. Se miten mies suhtautuu on hänen asiansa ja hänen vallassaan ja vastuullaan. Huolehdi nyt,, hyvä ihminen itsestäni enemmän, eikä tuosta miehestä.
Teidän suhde ei todellakaan voi hyvin, jos sun pitää etukäteen miettiä miten ja milloin voit ottaa esille sua vaivaavat asiat. Red flagit oikein kirkuu! Jos sä kävelet jo yhden vuoden jälkeen munankuorilla suhteessanne mitä se oikein kertoo teidän suhteesta?
Kyllä huomaan itsekin nämä ajatusmallit ja ne on pitkälti tässä suhteessa syntyneet. Aiemmissa olen kyllä uskaltanut sanoa suoraan vaikka mitä.. :) Kai se on sitä, että haluaa niin kovasti tämän toimivan. Haluaisin kuitenkin, että keskustelu pysyisi aisoissa, vaikka olisikin ikävä, eli ei niin että tulee kauhea riita ja huutoa ja kaikki tärkeät asiat jää sanomatta siinä tuiskeessa. Mutta oikeassa olette siinä, että en voi pohjustaa tilannetta niin, että mies reagoisi haluamallani tavalla, vaan nyt pitää fokusoitua miettimään, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Se ei vaan ihan sormia näpsäyttämällä muutu, kun on niin paljon miettinyt toisen tunnetiloja milloinkin.
Iso kiitos vielä kaikille kommenteista!!
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on hiipumassa miehen puolelta. Ehkä oli alkuun rakastunut, mutta nykyisin käytös kertoo muuta. Sitä ei voi keskusteluilla parantaa, jos tunteita ei ole. Onneksi ette ole yhteen muuttaneet ja elämätkin on aika erilliset vielä.
Minkä verran itselläsi on ystäviä, tekemistä ja mielenkiintoisia asioita? Kannattaisi hakea tukea terapiasta, ei mieheltä näihin asioihin mitä tuot esille. Ja hän hakee tahollaan, jos tuntee siihen tarvetta. Syntyy kuva, että miehellä on ajatus siitä, että haluaa erota, mutta ei oikein saa sitä sanotuksi. Tapaamisten välttely ja muu vastaava loukkaava käytös ovat toivetta siitä, että sinä tekisit johtopäätökset ja hänen ei tarvitsisi.
Jostain syystä osalla miehistä on tuollaista käytöstä. Eivät saa tehtyä ratkaisua, vaan "pakottavat" naisen siihen.
No tätä minäkin mietin! Että jos ei halua olla kanssani, ei välitä enää ja kokee suhteemme raskaaksi, niin miksi siinä sitten on edelleen. Mies on joskus sanonut, kun ollaan puhuttu entisistä suhteista, että ei ole halunnut ottaa ketä tahansa naista, vaan nimenomaan etsiä sen sopivan hänelle. Olen jopa joskus kysynyt häneltä, kun on vältellyt asioista puhumista, että tekeekö tahallaan niin, jotta mulle riittäisi ja laittaisin homman poikki. Ei kuulemma, ei halua erota.
Aiemmin kommentoitiin, että kukaan mies (tai nainen) ei kestäisi vastaavaa psykologisointia mitä olen tehnyt tässä suhteessa. Niin tai näin, mutta jos se on ahdistanut miestä paljon, niin miksei ole sanonut mitään, tai lopettanut suhdetta jos on kestämätöntä. En ole mikään hirviö, jolle ei uskalla sanoa.
Vaikea uskoa, että mies haluaisi olla suhteessa vain siksi, että saisi säännöllisesti läheisyyttä ja seksiä. Vai eikä sitten vaan tajua, mitä suhteessa olo tarkoittaa useimmille ihmisille.
AP
Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu.
Miespuolinen ystäväni iski hynttyyt yhteen ihan kivan naisen kanssa. Muuttivat yhteen ja menivät naimisiin. Mistään suuresta tunteiden palosta ei koskaan ollut hänen puoleltaan kyse. Olipahan vaan kiva nainen, helppo olla yhdessä, samanlaiset harrastukset joten mikäpäs tässä. Yhteenkin muuttivat sillä periaatteella, että se tulee halvemmaksi, naimisiin menivät tyyliin "No sun kanssa on ihan helppoa asua, joten mennään vaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Tämäkin kommentti paljastaa tosi hyvin miten syvällä omien rajojesi hukkaamisessa ja läheisriippuvuudessa olet jo nyt. Jo etukäteen suunnittelet miten tätä sulle tärkeää asiaa muka pitäisi "oikein" käsitellä ja sanoittaa. Ja mitä mies ehkä siihen sanoo.Varmaan siksi, että mies ei vaan suuttuisi tai ottaisi etäisyyttä
Älä sinä huolehdi miehen tunteista ja reaktioista, vaan OMISTASI.
Jos tämä asia on sulle tärkeä, sä voit ottaa sen esille juuri silloin kun siltä tuntuu ja vaikka huutaa sen ääneen jos ei muuten mene perille. Se miten mies suhtautuu on hänen asiansa ja hänen vallassaan ja vastuullaan. Huolehdi nyt,, hyvä ihminen itsestäni enemmän, eikä tuosta miehestä.
Teidän suhde ei todellakaan voi hyvin, jos sun pitää etukäteen miettiä miten ja milloin voit ottaa esille sua vaivaavat asiat. Red flagit oikein kirkuu! Jos sä kävelet jo yhden vuoden jälkeen munankuorilla suhteessanne mitä se oikein kertoo teidän suhteesta?
Kyllä huomaan itsekin nämä ajatusmallit ja ne on pitkälti tässä suhteessa syntyneet. Aiemmissa olen kyllä uskaltanut sanoa suoraan vaikka mitä.. :) Kai se on sitä, että haluaa niin kovasti tämän toimivan. Haluaisin kuitenkin, että keskustelu pysyisi aisoissa, vaikka olisikin ikävä, eli ei niin että tulee kauhea riita ja huutoa ja kaikki tärkeät asiat jää sanomatta siinä tuiskeessa. Mutta oikeassa olette siinä, että en voi pohjustaa tilannetta niin, että mies reagoisi haluamallani tavalla, vaan nyt pitää fokusoitua miettimään, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Se ei vaan ihan sormia näpsäyttämällä muutu, kun on niin paljon miettinyt toisen tunnetiloja milloinkin.
Iso kiitos vielä kaikille kommenteista!!
AP
AP, sulle luettavaksi Why Does He Do That? - Inside the Minds of Angry and Controlling Men. Koska kontrolliahan tässä on, tiedostettua tai tiedostamatonta. Tsekkaa, silmiä avaava kirja! Voit lukea sen ilmaiseksi täältä ja Adlibrikseltä voi tilata painetun version kotiin:
https://www.nwcbooks.com/files/ebook.php?id=azvHexd1g1YC&item=why-does-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue kommentti 332. Siinä on syy, miksi hän ei laita suhdettanne poikki. Minäkin olen ollut samanlainen kuin kommentin 332 kirjoittaja sellaisissa suhteissa, jotka ovat olleet ihan kivoja, mutta en ole jäänyt itkemäänkään, kun suhde on mennyt poikki. Mutta kannattaa muistaa sekin, että monelle tavalliselle miehelle riittää paljon vähemmän kuin tavalliselle naiselle. Ei edes odoteta mitään suurta rakkautta tai muutakaan tunteiden leiskuntaa. Säännöllinen läheisyys ja seksi riittää yllättävän monelle miehelle, jos nainen on noin pääsääntöisesti mukava eikä mikään draamaqueen tai pirttihirmu.
Tämä voi tietty olla totta, ja itse en ainakaan haluaisi olla miehelle kuin kuka vaan "ihan kiva" nainen, vaan haluaisin, että mies haluaa olla nimenomaan _minun_ kanssani.
Odottelen vielä miehen yhteydenottoa ja ehdotusta näkemiselle. Sitten kun se päivä tulee että nähdään, niin täytyy miettiä nostanko asiaa vielä esille ollenkaan ja jos nostan niin miten. En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Mutta mitäs jos sanot suoraan: olen väsynyt siihen, että minä aina otan yhteyttä ja kiinnosti tietää, kauanko kestää, ennen kuin sinä sen teet.
Tämä ei kaveri ole peli, vaan aikomus saada selville, mitä oikeasti minusta ja meistä ajattelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Tämäkin kommentti paljastaa tosi hyvin miten syvällä omien rajojesi hukkaamisessa ja läheisriippuvuudessa olet jo nyt. Jo etukäteen suunnittelet miten tätä sulle tärkeää asiaa muka pitäisi "oikein" käsitellä ja sanoittaa. Ja mitä mies ehkä siihen sanoo.Varmaan siksi, että mies ei vaan suuttuisi tai ottaisi etäisyyttä
Älä sinä huolehdi miehen tunteista ja reaktioista, vaan OMISTASI.
Jos tämä asia on sulle tärkeä, sä voit ottaa sen esille juuri silloin kun siltä tuntuu ja vaikka huutaa sen ääneen jos ei muuten mene perille. Se miten mies suhtautuu on hänen asiansa ja hänen vallassaan ja vastuullaan. Huolehdi nyt,, hyvä ihminen itsestäni enemmän, eikä tuosta miehestä.
Teidän suhde ei todellakaan voi hyvin, jos sun pitää etukäteen miettiä miten ja milloin voit ottaa esille sua vaivaavat asiat. Red flagit oikein kirkuu! Jos sä kävelet jo yhden vuoden jälkeen munankuorilla suhteessanne mitä se oikein kertoo teidän suhteesta?
Kyllä huomaan itsekin nämä ajatusmallit ja ne on pitkälti tässä suhteessa syntyneet. Aiemmissa olen kyllä uskaltanut sanoa suoraan vaikka mitä.. :) Kai se on sitä, että haluaa niin kovasti tämän toimivan. Haluaisin kuitenkin, että keskustelu pysyisi aisoissa, vaikka olisikin ikävä, eli ei niin että tulee kauhea riita ja huutoa ja kaikki tärkeät asiat jää sanomatta siinä tuiskeessa. Mutta oikeassa olette siinä, että en voi pohjustaa tilannetta niin, että mies reagoisi haluamallani tavalla, vaan nyt pitää fokusoitua miettimään, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Se ei vaan ihan sormia näpsäyttämällä muutu, kun on niin paljon miettinyt toisen tunnetiloja milloinkin.
Iso kiitos vielä kaikille kommenteista!!
AP
Miksi sinä haluat juuri tämän miehen, koska teillä ei tunnu olevan kovin hyvä suhde? Mitä erityistä saat häneltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Tämäkin kommentti paljastaa tosi hyvin miten syvällä omien rajojesi hukkaamisessa ja läheisriippuvuudessa olet jo nyt. Jo etukäteen suunnittelet miten tätä sulle tärkeää asiaa muka pitäisi "oikein" käsitellä ja sanoittaa. Ja mitä mies ehkä siihen sanoo.Varmaan siksi, että mies ei vaan suuttuisi tai ottaisi etäisyyttä
Älä sinä huolehdi miehen tunteista ja reaktioista, vaan OMISTASI.
Jos tämä asia on sulle tärkeä, sä voit ottaa sen esille juuri silloin kun siltä tuntuu ja vaikka huutaa sen ääneen jos ei muuten mene perille. Se miten mies suhtautuu on hänen asiansa ja hänen vallassaan ja vastuullaan. Huolehdi nyt,, hyvä ihminen itsestäni enemmän, eikä tuosta miehestä.
Teidän suhde ei todellakaan voi hyvin, jos sun pitää etukäteen miettiä miten ja milloin voit ottaa esille sua vaivaavat asiat. Red flagit oikein kirkuu! Jos sä kävelet jo yhden vuoden jälkeen munankuorilla suhteessanne mitä se oikein kertoo teidän suhteesta?
Kyllä huomaan itsekin nämä ajatusmallit ja ne on pitkälti tässä suhteessa syntyneet. Aiemmissa olen kyllä uskaltanut sanoa suoraan vaikka mitä.. :) Kai se on sitä, että haluaa niin kovasti tämän toimivan. Haluaisin kuitenkin, että keskustelu pysyisi aisoissa, vaikka olisikin ikävä, eli ei niin että tulee kauhea riita ja huutoa ja kaikki tärkeät asiat jää sanomatta siinä tuiskeessa. Mutta oikeassa olette siinä, että en voi pohjustaa tilannetta niin, että mies reagoisi haluamallani tavalla, vaan nyt pitää fokusoitua miettimään, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Se ei vaan ihan sormia näpsäyttämällä muutu, kun on niin paljon miettinyt toisen tunnetiloja milloinkin.
Iso kiitos vielä kaikille kommenteista!!
AP
Miksi sinä haluat juuri tämän miehen, koska teillä ei tunnu olevan kovin hyvä suhde? Mitä erityistä saat häneltä?
Ap, onko sinulla ollut jotain sellaista, että joudut ansaitsemaan rakkautta kotona ja nyt sitten joku palkitsemisjärjestelmäsi värähtää, jos sitten vaikeuksien jälkeen saatkin aina annoksesi huomiota. Olet tullut hyväksytyksi.
Sen sijaan terve psyyke haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi tasaisesti koko ajan, ilman hyväksynnänhakua ja pystyy myös hyväksymään sen, etteivät kaikki tykkää kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen ap, että kävi tässä suhteessa miten tahansa, sä olet kuitenkin oppinut jotain olennaista itsestäsi ja omista reagointitavoistasi. Ja se on tärkeä läksy. Jokaisella meistä on oma karmansa ja tämä suhde opettaa teitä molempia tavalla tai toisella.
Muista kuitenkin pitää jatkossa fokus tarkasti omissa tunteissa ja tarpeissa ja niistä viestimisessä selkeästi, älä yritä mennä liikaa toisen pään sisään.
Jossain aiemmassa viestissä puhuit siitä, että olet toivonut, että voit vähän tönäistä miestä mielestäsi "oikeaan" suuntaan suhteenne parantamiseksi.
Valitettavasti et oikeasti voi tehdä mitään tälläistä, vaan miehellä on oma polkunsa, jota taas sinä et voi käydä tai edes saa käydä hänen puolestaan.
Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle ja voimia tilanteen selkiyttämiseksi. Luulen, että olet tässä ketjussa saanutkin aika paljon eväitä moniin näkökulmiin.
Täällä vauva.fi:lläkin voi joskus olla ihan hyviä ketjuja ja tämä minusta on yksi sellainen.
Se ei ole mitään läheisriippuvuutta tms. sairautta, että haluaa olla toisen ihmisen lähellä henkisesti ja fyysisesti. Se on inhimillinen perustarve. (Nykyisin korostetaan hyvin paljon yksin pärjäämistä ja meidän kulttuurissa se on myös historiallinen kieroutuma.)
Minun mieheni on kiintymystyyliltään välttelevä. Pahinta hänen kanssaan on silloin, kun itsellä menee huonosti ja tarvitsisi toisen tukea. Silloin siis, kun itsellä on niitä tunteita, jotka hän kokee vaikeiksi. Esim. äitini kuoli ja miehestä ei ole minkäänlaista tukea.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole mitään läheisriippuvuutta tms. sairautta, että haluaa olla toisen ihmisen lähellä henkisesti ja fyysisesti. Se on inhimillinen perustarve. (Nykyisin korostetaan hyvin paljon yksin pärjäämistä ja meidän kulttuurissa se on myös historiallinen kieroutuma.)
Läheisriippuvuus tarkoittaa riippuvuutta suhteesta, missä eletään vain toisen ehdoilla ja mukaudutaan toisen elämään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Oma elämä menee tällaisissa suhteissa pyristelyyn eikä läheisten ja ystävien järkipuhe auta. Läheisriippuvainen pelkää hylkäämistä, yksin olemista ja kokee olevansa kelpaamaton. Hän ei arvosta itseään, vaan myötäilee loputtomasti toista ajautuen samantyyppisiin suhteisiin kerta toisensa jälkeen.
Mikset sä vaan soita sille aina kun tekee mieli kuulla kuulumisia? Tai laita vaikka joka ilta hyvät yöt viestillä? Jos sä pelkäät että miestä ärsyttää liian tiivis yhteydenpito, mutta kuitenkin itse toivoisit tiivistä yhteydenpitoa vaikka joka päivä ei tavattaisikaan, silloin teidän toiveet ei kohtaa ja pitää tehdä johtopäätökset. Tiedän että ärsyttää olla aina se joka ottaa yhteyttä. Mutta senkin kanssa oppii elämään, jos kuitenkin tietää, että toinen ihan mielellään niitä kuulumisia vaihtaa kun ottaa yhteyttä.
Siinä vaiheessa kun itse lakkasin analysoimasta sitä, mitä mies mahtaa tästäkin asiasta ajatella vaan aloin toimia siten kuten toivoin parisuhteessa toimittavan, alkoi näkyä muutosta myös miehen käytöksessä. Hän ei edelleenkään soita kuten ei soittele kenellekään, mutta aina kun ollaan erossa, tulee vähintään hyvän yön toivotus viestillä.
Teepä AP tämä oheinen läheisriippuvuustesti nimenomaan silmälläpitäen tätä ongelmalliseksi kokemaasi suhdetta. Voit saada uusia havaintoja itsesi tueksi.
https://www.evermind.fi/laheisriippuvuus-testi/
Vaikka et olisikaan kokenut läheisriippuvuutta ongelmaksesi aiemmin voi olla, että tämä suhde on laukaissut sussa piilevän läheisriippuvuuden.
Ihan mielenkiintoinen testi itse kullekin jos miettii omia reagointitapojaan eri ihmissuhteissa.
En tiedä olenko saanut mieheltä liikaa vaikutteita, mutta tavallaan ymmärrän hänen mahdollisen hämmästyksensä, jos alkaisin sanoa, että miksei mies halunnut nähdä aiemmin tai olla yhteydessä enemmän. Että miksi valittaisin tuollaisesta jälkikäteen, miksen sanonut mitään sillä välin - no kun halusin nähdä kauanko menee että otat yhteyttä - mitä peliä ja testailua tuo tuommoinen on --> ärtymystä. Huoh.
AP
Tämäkin kommentti paljastaa tosi hyvin miten syvällä omien rajojesi hukkaamisessa ja läheisriippuvuudessa olet jo nyt. Jo etukäteen suunnittelet miten tätä sulle tärkeää asiaa muka pitäisi "oikein" käsitellä ja sanoittaa. Ja mitä mies ehkä siihen sanoo.
Varmaan siksi, että mies ei vaan suuttuisi tai ottaisi etäisyyttä
Älä sinä huolehdi miehen tunteista ja reaktioista, vaan OMISTASI.
Jos tämä asia on sulle tärkeä, sä voit ottaa sen esille juuri silloin kun siltä tuntuu ja vaikka huutaa sen ääneen jos ei muuten mene perille. Se miten mies suhtautuu on hänen asiansa ja hänen vallassaan ja vastuullaan. Huolehdi nyt,, hyvä ihminen itsestäni enemmän, eikä tuosta miehestä.
Teidän suhde ei todellakaan voi hyvin, jos sun pitää etukäteen miettiä miten ja milloin voit ottaa esille sua vaivaavat asiat. Red flagit oikein kirkuu! Jos sä kävelet jo yhden vuoden jälkeen munankuorilla suhteessanne mitä se oikein kertoo teidän suhteesta?