Sinä, jonka mielestä pitkän parisuhteen "ylläpito" vaatii erityisellä tavalla "työtä"?

Osa ihmisistä on hirviöitä, jotka ottavat vain. Sairaanakin ovat verta imemässä ja syyttävät sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Aika karua, että pysyt rakastuneena ihmiseen, joka ei halua läheisyyttä kanssasi. Minulla tunteet kuolevat tuossa tilanteessa, ja se on ainoastaan hyvä juttu itsesuojelun kannalta. Olisi kamala olla vuosia suhteessa, jossa toinen käyttäytyy noin, vain tunteiden vuoksi.

No eikö se rakkaus juuri sitä ole, toisen kanssa olemista myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja jos tunteet kuolevat tuollaisessa tilanteessa, niin ne ovat varmaan olleet jotain muuta kuin rakkautta.

-eri

Ei. Terve rakkaus ei ole sitä, että toinen kohtelee sinua huonosti, ja silti vain pysyt kiintyneenä häneen. Se on läheisriippuvuutta.

Kyse oli masennuksesta ja masennuksen oireista, ei huonosta kohtelusta.

Kyse oli masentuneesta ihmisestä, joka kohteli kumppaniaan todella törkeästi. Toista ei saa kohdella törkeästi oli sairas tai terve.

Ilmeisesti myös sokean pitää nähdä ja dementikon muistin pelata ja älyn leikata kuin partaveitsi, jalka kipsissä juosta lujaa jne.?

En mielestäni puhunut kipsatuista jaloista mitään. Totesin vain, että jos haluaa kanssani olla, minua pitää kohdella hyvin. Jos et kykene kohtelemaan kumppaniasi ihmismäisesti,  et kuulu parisuhteeseen. Parisuhteeseen osallistumisella on tietyt minimivaatimukset, ja se, ettei ole toiselle törkeä, on aika lailla välttämättömimmästä päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Varmaan vaatii työtä pysyä yhdessä myös juopon tai hakkaavan miehen kanssa. Hyvä parisuhde ei vaadi työtä mutta huono vaatii, se on selvä. Mutta kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä pitäisi nähdä noin paljon vaivaa pysyäkseen huonossa suhteessa.

Sinulla menee nyt hyvä parisuhde ja hyvänsään parisuhde sekaisin. Mieluummin otan "huonon" parisuhteen jos se tarkoittaa sitä että toista tuetaan vaikeinakin aikoina, vaikka se välillä työstä kävisikin, kuin hyvänsään parisuhteen jossa saa kengänkuvan persauksiin juuri silloin kun kumppanin tukea tarvitsisi eniten.  

Minua ei yksikään kumppani kohtele tuolla tavalla, oli sairas tai terve.

Jokaisella saa tietysti olla omat rajansa.

Toivotaan ettei kumppanisi sairastu. Tai sama kai se sinulle on, vaihtoon vaan. Kunhan muistat ettet vain liikaa mene kiintymään. Vaikea kuvitella että tuollaisella ajatusmaailmalla pystyisi kovin syvää suhdetta muodostamaan edes sen mainitun hyvän sään aikana, mutta jokainen tietysti pyrkii sellaiseen suhteeseen jonka haluaa ja johon kykenee.

Jos sinä sallit itseäsi kohdeltavan parisuhteessa huonosti, siitä vain. Kukaan meistä ei voi sinua estää. Mutta on aika ihmeellistä, että saat terveiden rajojen ylläpitämisestä jotekin epäilyttävää toimintaa.

Kuulostaa melkein  siltä, että petaat itsellesi oikeutta olla huono kumppani ja silti syyllistää toinen jäämään kanssasi. Sinun kaltaisesi heikkorajaiset ja emotionaalisesti manipuloivat ihmiset eivät ole parisuhdeainesta, ja useimmat kyllä sen onneksi näkevät.

Rajojaan voi ylläpitää muutenkin kuin pakenemalla ja hylkäämällä "rakastamansa" kumppani tämän heikkona hetkenä.

Parisuhde kanssani on etuoikeus, ei subjektiivinen perusoikeus. Jos minua ei kykne kohtelemaan kuten ihmistä kuuluu kohdella, silloin ei ole kykenevä parisuhteeseen, ja tuon etuoikeuden menettää.

Itse en pystyisi katsomaan itseäni peilistä, jos antaisin itseäni kohdeltavan huonosti. Toisilla omat rajat ovat heikommat.

Kertoisitko, miksi suhde sinun kanssasi on etuoikeus. Mitä spesiaalia sinulla on tarjottavana sille vastapuolelle? Siis jotain sellaista, mitä kenellekään muulla ei ole? (Vastaukseksi ei riitä, että sinä olet sinä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Varmaan vaatii työtä pysyä yhdessä myös juopon tai hakkaavan miehen kanssa. Hyvä parisuhde ei vaadi työtä mutta huono vaatii, se on selvä. Mutta kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä pitäisi nähdä noin paljon vaivaa pysyäkseen huonossa suhteessa.

Sinulla menee nyt hyvä parisuhde ja hyvänsään parisuhde sekaisin. Mieluummin otan "huonon" parisuhteen jos se tarkoittaa sitä että toista tuetaan vaikeinakin aikoina, vaikka se välillä työstä kävisikin, kuin hyvänsään parisuhteen jossa saa kengänkuvan persauksiin juuri silloin kun kumppanin tukea tarvitsisi eniten.  

Minua ei yksikään kumppani kohtele tuolla tavalla, oli sairas tai terve.

Jokaisella saa tietysti olla omat rajansa.

Toivotaan ettei kumppanisi sairastu. Tai sama kai se sinulle on, vaihtoon vaan. Kunhan muistat ettet vain liikaa mene kiintymään. Vaikea kuvitella että tuollaisella ajatusmaailmalla pystyisi kovin syvää suhdetta muodostamaan edes sen mainitun hyvän sään aikana, mutta jokainen tietysti pyrkii sellaiseen suhteeseen jonka haluaa ja johon kykenee.

Jos sinä sallit itseäsi kohdeltavan parisuhteessa huonosti, siitä vain. Kukaan meistä ei voi sinua estää. Mutta on aika ihmeellistä, että saat terveiden rajojen ylläpitämisestä jotekin epäilyttävää toimintaa.

Kuulostaa melkein  siltä, että petaat itsellesi oikeutta olla huono kumppani ja silti syyllistää toinen jäämään kanssasi. Sinun kaltaisesi heikkorajaiset ja emotionaalisesti manipuloivat ihmiset eivät ole parisuhdeainesta, ja useimmat kyllä sen onneksi näkevät.

Rajojaan voi ylläpitää muutenkin kuin pakenemalla ja hylkäämällä "rakastamansa" kumppani tämän heikkona hetkenä.

Parisuhde kanssani on etuoikeus, ei subjektiivinen perusoikeus. Jos minua ei kykne kohtelemaan kuten ihmistä kuuluu kohdella, silloin ei ole kykenevä parisuhteeseen, ja tuon etuoikeuden menettää.

Itse en pystyisi katsomaan itseäni peilistä, jos antaisin itseäni kohdeltavan huonosti. Toisilla omat rajat ovat heikommat.

Olet niin itseäsi täynnä että et edes ymmärtänyt mitä tuossa aiemmassa viestissä tarkoitettiin. Etuoikeus? Pahimmanlaatuinen virhe, pikemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Varmaan vaatii työtä pysyä yhdessä myös juopon tai hakkaavan miehen kanssa. Hyvä parisuhde ei vaadi työtä mutta huono vaatii, se on selvä. Mutta kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä pitäisi nähdä noin paljon vaivaa pysyäkseen huonossa suhteessa.

Sinulla menee nyt hyvä parisuhde ja hyvänsään parisuhde sekaisin. Mieluummin otan "huonon" parisuhteen jos se tarkoittaa sitä että toista tuetaan vaikeinakin aikoina, vaikka se välillä työstä kävisikin, kuin hyvänsään parisuhteen jossa saa kengänkuvan persauksiin juuri silloin kun kumppanin tukea tarvitsisi eniten.  

Minua ei yksikään kumppani kohtele tuolla tavalla, oli sairas tai terve.

Jokaisella saa tietysti olla omat rajansa.

Toivotaan ettei kumppanisi sairastu. Tai sama kai se sinulle on, vaihtoon vaan. Kunhan muistat ettet vain liikaa mene kiintymään. Vaikea kuvitella että tuollaisella ajatusmaailmalla pystyisi kovin syvää suhdetta muodostamaan edes sen mainitun hyvän sään aikana, mutta jokainen tietysti pyrkii sellaiseen suhteeseen jonka haluaa ja johon kykenee.

Jos sinä sallit itseäsi kohdeltavan parisuhteessa huonosti, siitä vain. Kukaan meistä ei voi sinua estää. Mutta on aika ihmeellistä, että saat terveiden rajojen ylläpitämisestä jotekin epäilyttävää toimintaa.

Kuulostaa melkein  siltä, että petaat itsellesi oikeutta olla huono kumppani ja silti syyllistää toinen jäämään kanssasi. Sinun kaltaisesi heikkorajaiset ja emotionaalisesti manipuloivat ihmiset eivät ole parisuhdeainesta, ja useimmat kyllä sen onneksi näkevät.

Rajojaan voi ylläpitää muutenkin kuin pakenemalla ja hylkäämällä "rakastamansa" kumppani tämän heikkona hetkenä.

Parisuhde kanssani on etuoikeus, ei subjektiivinen perusoikeus. Jos minua ei kykne kohtelemaan kuten ihmistä kuuluu kohdella, silloin ei ole kykenevä parisuhteeseen, ja tuon etuoikeuden menettää.

Itse en pystyisi katsomaan itseäni peilistä, jos antaisin itseäni kohdeltavan huonosti. Toisilla omat rajat ovat heikommat.

Kertoisitko, miksi suhde sinun kanssasi on etuoikeus. Mitä spesiaalia sinulla on tarjottavana sille vastapuolelle? Siis jotain sellaista, mitä kenellekään muulla ei ole? (Vastaukseksi ei riitä, että sinä olet sinä.)

Oikeus tarkoittaa sellaista kailille kuuluvaa hyvää, jota ei saa toiselta ottaa pois. Esimerkiksi oikeus ruumilliseen koskemattomuuteen, sananvapaus ja oikeus lapsen päivähoitoon. Etuoikeus taas tarkoittaa sellaista etua, joka on harkinnanvarainen, vain tiettyjä ihmisiä koskeva, ja joka voidaan ottaa pois kuten ajokortti,  opiskeluoikeus tai toisen ihmisen seura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Aika karua, että pysyt rakastuneena ihmiseen, joka ei halua läheisyyttä kanssasi. Minulla tunteet kuolevat tuossa tilanteessa, ja se on ainoastaan hyvä juttu itsesuojelun kannalta. Olisi kamala olla vuosia suhteessa, jossa toinen käyttäytyy noin, vain tunteiden vuoksi.

No eikö se rakkaus juuri sitä ole, toisen kanssa olemista myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja jos tunteet kuolevat tuollaisessa tilanteessa, niin ne ovat varmaan olleet jotain muuta kuin rakkautta.

-eri

Ei. Terve rakkaus ei ole sitä, että toinen kohtelee sinua huonosti, ja silti vain pysyt kiintyneenä häneen. Se on läheisriippuvuutta.

Kyse oli masennuksesta ja masennuksen oireista, ei huonosta kohtelusta.

Kyse oli masentuneesta ihmisestä, joka kohteli kumppaniaan todella törkeästi. Toista ei saa kohdella törkeästi oli sairas tai terve.

Ilmeisesti myös sokean pitää nähdä ja dementikon muistin pelata ja älyn leikata kuin partaveitsi, jalka kipsissä juosta lujaa jne.?

En mielestäni puhunut kipsatuista jaloista mitään. Totesin vain, että jos haluaa kanssani olla, minua pitää kohdella hyvin. Jos et kykene kohtelemaan kumppaniasi ihmismäisesti,  et kuulu parisuhteeseen. Parisuhteeseen osallistumisella on tietyt minimivaatimukset, ja se, ettei ole toiselle törkeä, on aika lailla välttämättömimmästä päästä.

Etkö sinä oikeasti ymmärrä, että masennus on sairaus ja sairas ihminen oireilee eri tavoin. Sairastaminen ei ole törkeää käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Aika karua, että pysyt rakastuneena ihmiseen, joka ei halua läheisyyttä kanssasi. Minulla tunteet kuolevat tuossa tilanteessa, ja se on ainoastaan hyvä juttu itsesuojelun kannalta. Olisi kamala olla vuosia suhteessa, jossa toinen käyttäytyy noin, vain tunteiden vuoksi.

No eikö se rakkaus juuri sitä ole, toisen kanssa olemista myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja jos tunteet kuolevat tuollaisessa tilanteessa, niin ne ovat varmaan olleet jotain muuta kuin rakkautta.

-eri

Ei. Terve rakkaus ei ole sitä, että toinen kohtelee sinua huonosti, ja silti vain pysyt kiintyneenä häneen. Se on läheisriippuvuutta.

Kyse oli masennuksesta ja masennuksen oireista, ei huonosta kohtelusta.

Kyse oli masentuneesta ihmisestä, joka kohteli kumppaniaan todella törkeästi. Toista ei saa kohdella törkeästi oli sairas tai terve.

Ilmeisesti myös sokean pitää nähdä ja dementikon muistin pelata ja älyn leikata kuin partaveitsi, jalka kipsissä juosta lujaa jne.?

En mielestäni puhunut kipsatuista jaloista mitään. Totesin vain, että jos haluaa kanssani olla, minua pitää kohdella hyvin. Jos et kykene kohtelemaan kumppaniasi ihmismäisesti,  et kuulu parisuhteeseen. Parisuhteeseen osallistumisella on tietyt minimivaatimukset, ja se, ettei ole toiselle törkeä, on aika lailla välttämättömimmästä päästä.

Etkö sinä oikeasti ymmärrä, että masennus on sairaus ja sairas ihminen oireilee eri tavoin. Sairastaminen ei ole törkeää käytöstä. 

Totta kai masentunutkin voi käyttäytyä muita ihmisiä kohtaan törkeästi siinä missä tervekin. Hänellä voi olla joissakin tapauksissa toimintaansa eri vaikuttimet kuin ei-masentuneella, mutta ei se itse toimintaan vaikuta. Ei toisen kaltoinkohtelua voi milloinkaan oikeuttaa sairaudella.

Mutta anna vain kohdella itseäsi huonosti, jos et muuhun kykene. Monen pitää oppia rajojen ylläpitäminen kantapään kautta.

Internet-aika tullut parisuhteisiinkin. Valmis paketti pitäisi saada, täysin omat tarpeet tyydyttävä, joka hetki ja heti. Ei sijaa kasvulle, ei sen syvempää yhteyttä. Minä ja mun tarpeet, ja kantapäät vastakkain heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. 50 vuotta ja puolen tusinaa parisuhdetta myöhemmin ollaan ihan yhtä tyytymättömiä ja ihan yhtä kypsymättömiä. 

Joskus kauan kauan sitten minulle sanottiin että hyvässä suhteessa puhalletaan yhteen hiileen. Nykyään taidetaan etsiä suhdetta missä toinen puhaltaa jotta itsellä pysyisi varpaat lämpimänä. Sehän kävisi työstä jos itsekin joutuisi puhaltamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Varmaan vaatii työtä pysyä yhdessä myös juopon tai hakkaavan miehen kanssa. Hyvä parisuhde ei vaadi työtä mutta huono vaatii, se on selvä. Mutta kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä pitäisi nähdä noin paljon vaivaa pysyäkseen huonossa suhteessa.

Sinulla menee nyt hyvä parisuhde ja hyvänsään parisuhde sekaisin. Mieluummin otan "huonon" parisuhteen jos se tarkoittaa sitä että toista tuetaan vaikeinakin aikoina, vaikka se välillä työstä kävisikin, kuin hyvänsään parisuhteen jossa saa kengänkuvan persauksiin juuri silloin kun kumppanin tukea tarvitsisi eniten.  

Minua ei yksikään kumppani kohtele tuolla tavalla, oli sairas tai terve.

Jokaisella saa tietysti olla omat rajansa.

Toivotaan ettei kumppanisi sairastu. Tai sama kai se sinulle on, vaihtoon vaan. Kunhan muistat ettet vain liikaa mene kiintymään. Vaikea kuvitella että tuollaisella ajatusmaailmalla pystyisi kovin syvää suhdetta muodostamaan edes sen mainitun hyvän sään aikana, mutta jokainen tietysti pyrkii sellaiseen suhteeseen jonka haluaa ja johon kykenee.

Jos sinä sallit itseäsi kohdeltavan parisuhteessa huonosti, siitä vain. Kukaan meistä ei voi sinua estää. Mutta on aika ihmeellistä, että saat terveiden rajojen ylläpitämisestä jotekin epäilyttävää toimintaa.

Kuulostaa melkein  siltä, että petaat itsellesi oikeutta olla huono kumppani ja silti syyllistää toinen jäämään kanssasi. Sinun kaltaisesi heikkorajaiset ja emotionaalisesti manipuloivat ihmiset eivät ole parisuhdeainesta, ja useimmat kyllä sen onneksi näkevät.

Rajojaan voi ylläpitää muutenkin kuin pakenemalla ja hylkäämällä "rakastamansa" kumppani tämän heikkona hetkenä.

Parisuhde kanssani on etuoikeus, ei subjektiivinen perusoikeus. Jos minua ei kykne kohtelemaan kuten ihmistä kuuluu kohdella, silloin ei ole kykenevä parisuhteeseen, ja tuon etuoikeuden menettää.

Itse en pystyisi katsomaan itseäni peilistä, jos antaisin itseäni kohdeltavan huonosti. Toisilla omat rajat ovat heikommat.

Kertoisitko, miksi suhde sinun kanssasi on etuoikeus. Mitä spesiaalia sinulla on tarjottavana sille vastapuolelle? Siis jotain sellaista, mitä kenellekään muulla ei ole? (Vastaukseksi ei riitä, että sinä olet sinä.)

Oikeus tarkoittaa sellaista kailille kuuluvaa hyvää, jota ei saa toiselta ottaa pois. Esimerkiksi oikeus ruumilliseen koskemattomuuteen, sananvapaus ja oikeus lapsen päivähoitoon. Etuoikeus taas tarkoittaa sellaista etua, joka on harkinnanvarainen, vain tiettyjä ihmisiä koskeva, ja joka voidaan ottaa pois kuten ajokortti,  opiskeluoikeus tai toisen ihmisen seura.[/quote

Ok, taidatkin olla pelkkä trolli. 

Mutta jos olet tosissasi, niin toivon todella, että valitset kumppaniksesi yhtä kovan ja kylmän ihmisen kuin itse olet. Silloin et ainakaan kovin pahasti kenenkään ihmisen sydäntä riko.

Vierailija kirjoitti:

Ok, taidatkin olla pelkkä trolli.

Tämä on varmasti ainoa palsta, jossa pidetään kylmsydämisenä ihmisenä ja trollina sen vuoksi, että odottaa kumppaniltaan asiallista käyttäytymistä eikä hyväksy kaltoinkohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

No voisi olettaa, että ihminen muuttuu jonkin verran vaikka 40 vuoden aikana, ja voi tulla elämänvaiheita jolloin tulee eri syistä vaikka tunne että ei elä tyydyttävää elämää vaikka liitossa ei ole sinänsä mitään vikaa. Näissä tilanteissa ei suinkaan kannata erota vaan vaikka keskustella ja käydä terapiassa. On esimerkiksi menty hyvin nuorena yhteen jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki menee loistavasti. Annoin vain esimerkin.

Voi siinä muutoksessa elää mukana, molemmat muuttuvat mutta ei se mitään erityistä työtä vaadi, se vaatii hyväksyntää. Yhdessä on oltu 35 vuotta, 17-vuotiaina aloimme seurustella. Ei nuorena yhteen meno ole sama kuin vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Aika karua, että pysyt rakastuneena ihmiseen, joka ei halua läheisyyttä kanssasi. Minulla tunteet kuolevat tuossa tilanteessa, ja se on ainoastaan hyvä juttu itsesuojelun kannalta. Olisi kamala olla vuosia suhteessa, jossa toinen käyttäytyy noin, vain tunteiden vuoksi.

No eikö se rakkaus juuri sitä ole, toisen kanssa olemista myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja jos tunteet kuolevat tuollaisessa tilanteessa, niin ne ovat varmaan olleet jotain muuta kuin rakkautta.

-eri

Ei. Terve rakkaus ei ole sitä, että toinen kohtelee sinua huonosti, ja silti vain pysyt kiintyneenä häneen. Se on läheisriippuvuutta.

Kyse oli masennuksesta ja masennuksen oireista, ei huonosta kohtelusta.

Kyse oli masentuneesta ihmisestä, joka kohteli kumppaniaan todella törkeästi. Toista ei saa kohdella törkeästi oli sairas tai terve.

Ilmeisesti myös sokean pitää nähdä ja dementikon muistin pelata ja älyn leikata kuin partaveitsi, jalka kipsissä juosta lujaa jne.?

En mielestäni puhunut kipsatuista jaloista mitään. Totesin vain, että jos haluaa kanssani olla, minua pitää kohdella hyvin. Jos et kykene kohtelemaan kumppaniasi ihmismäisesti,  et kuulu parisuhteeseen. Parisuhteeseen osallistumisella on tietyt minimivaatimukset, ja se, ettei ole toiselle törkeä, on aika lailla välttämättömimmästä päästä.

Etkö sinä oikeasti ymmärrä, että masennus on sairaus ja sairas ihminen oireilee eri tavoin. Sairastaminen ei ole törkeää käytöstä. 

Itse ymmärrän tavallaan teidän molempien kannat. Parisuhde on hieno etuoikeus. On ihmeellistä, kun joku jakaa kokonaisen elämän kanssasi, tuli sitten eteen hyvää tai pahaa. Tämä etuoikeus on lahja, mutta se myös velvoittaa kohtelemaan toista oikein. 

Toisaalta masennus on sairaus, joka vie ihmiseltä kyvyn normaaliin arkeen ja normaalit käytöskooditkin ovat vaikeita. Ihminen, joka kerjää rauhoittavia ja söisi niitä purkin kerrallaan, jos ei lääkkeitä valvottaisi, ei ole normaalitilassa. Hänelle koko olemassaolo on tuskaa ja myös läheiset tuovat tuskaa tunteineen, toiveineen sekä huolineen. Masennus on kovaa ja sairaus satuttaa myös potilaan läheisiä. Onneksi siitä voi toipua, jopa useamman kerran. Olen oppinut omassa parisuhteessani, että rakkaus ei ole mustavalkoista, mutta kauneimmillaan se on kyllä kaiken työn arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Internet-aika tullut parisuhteisiinkin. Valmis paketti pitäisi saada, täysin omat tarpeet tyydyttävä, joka hetki ja heti. Ei sijaa kasvulle, ei sen syvempää yhteyttä. Minä ja mun tarpeet, ja kantapäät vastakkain heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. 50 vuotta ja puolen tusinaa parisuhdetta myöhemmin ollaan ihan yhtä tyytymättömiä ja ihan yhtä kypsymättömiä. 

Joskus kauan kauan sitten minulle sanottiin että hyvässä suhteessa puhalletaan yhteen hiileen. Nykyään taidetaan etsiä suhdetta missä toinen puhaltaa jotta itsellä pysyisi varpaat lämpimänä. Sehän kävisi työstä jos itsekin joutuisi puhaltamaan.

Näin se valitettavasti taitaa olla. Etsitään jotain ekstraa omaan elämään. Itse ei olla valmiita muuttamaan mitään, eikä näkemään vaivaa, vaan pitää vain saada itselle lisää helposti. Tuo on ihan ok valinta, mutta vähän vaikea sille pohjalle on mitään rakentaa, ellei käy joku 1 miljardista tuuri match made in heaven, tai ellei se toinen ole todella joustava persoona, joka mukautuu toisen ehdottomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Internet-aika tullut parisuhteisiinkin. Valmis paketti pitäisi saada, täysin omat tarpeet tyydyttävä, joka hetki ja heti. Ei sijaa kasvulle, ei sen syvempää yhteyttä. Minä ja mun tarpeet, ja kantapäät vastakkain heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. 50 vuotta ja puolen tusinaa parisuhdetta myöhemmin ollaan ihan yhtä tyytymättömiä ja ihan yhtä kypsymättömiä. 

Joskus kauan kauan sitten minulle sanottiin että hyvässä suhteessa puhalletaan yhteen hiileen. Nykyään taidetaan etsiä suhdetta missä toinen puhaltaa jotta itsellä pysyisi varpaat lämpimänä. Sehän kävisi työstä jos itsekin joutuisi puhaltamaan.

Näin se valitettavasti taitaa olla. Etsitään jotain ekstraa omaan elämään. Itse ei olla valmiita muuttamaan mitään, eikä näkemään vaivaa, vaan pitää vain saada itselle lisää helposti. Tuo on ihan ok valinta, mutta vähän vaikea sille pohjalle on mitään rakentaa, ellei käy joku 1 miljardista tuuri match made in heaven, tai ellei se toinen ole todella joustava persoona, joka mukautuu toisen ehdottomuuteen.

Todennäköisyys on paljon suurempi kuin yksi miljardista, mutta kieltämättä kyllä auttaa, jos osaa olla sinkkuna eikä ole kiire parisuhteeseen. Todella monia ihan mukavia kumppaniehdokkaita on pakko torjua, jotta löytää sopivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, että yllättävän usein täälläkin näkee jonkun kommentoivan, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Kun minun käsitykseni on, että jos parisuhde on jokin työmaa, niin se ei ole lähellekään toimiva.

Itselläni on takana yli 15 vuotta avioliittoa, eikä tämä työnteolta ole tuntunut. Kannattaa valita fiksu puoliso, jonka kanssa asiat sujuvat ilman puurtamista ja työntekoa.

Myös terapeutit ym. asiantuntijat korostavat, miten niitä töitä parisuhteen eteen nyt vain on tehtävä.

Totta kai korostavat. Muuten heillä ei olisi töitä.

Päin vastoin. Kun ihmiset lakkaavat puhumasta suhteissaan, siitä ne ongelmat räjähtävät terapeutin pengottaviksi. He nimenomaan yrittävät purkaa ruuhkaa noin. Menee sitten vähemmän aikaa eioon toisteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, taidatkin olla pelkkä trolli.

Tämä on varmasti ainoa palsta, jossa pidetään kylmsydämisenä ihmisenä ja trollina sen vuoksi, että odottaa kumppaniltaan asiallista käyttäytymistä eikä hyväksy kaltoinkohtelua.

No okei, jos et ole kylmäsydäminen trolli, niin olet sitten hyvin tietämätön, mitä tulee masennukseen - ilmeisesti niin tietämätön, etten tullut ajatelleeksi, että sellaisia tänä päivänä enää olisi. Mutta pyydän anteeksi, minun mokani tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on esim. sellainen tilanne, että puolisollani on ollut pari masennuskautta liittomme aikana. Hänen masennuksensa ilmenee mm. siten, että hän hyljeksii minua, eikä siedä läheisyyttä. Vaikka rakastan puolisoani, minulta on vaatinut työtä elää viikkoja puhumattoman ihmisen kanssa kahdestaan. Tilanne olisi helpompi, jos tällöin puolison kanssa ei tarvitsisi olla, mutta masennuspotilas tarvitsee kaikenlaista tukea. On vaikea tukea ihmistä, joka ilmaisee joka solullaan, että haluaa olla yksin. Rakkaus ei riitä, kun se ei äkkiä olekaan vastavuoroista, vaan sitä jää omin voimin pitelemään liittoa kasassa. Silloin vaaditaan työtä ja tahdonvoimaa.

Aika karua, että pysyt rakastuneena ihmiseen, joka ei halua läheisyyttä kanssasi. Minulla tunteet kuolevat tuossa tilanteessa, ja se on ainoastaan hyvä juttu itsesuojelun kannalta. Olisi kamala olla vuosia suhteessa, jossa toinen käyttäytyy noin, vain tunteiden vuoksi.

No eikö se rakkaus juuri sitä ole, toisen kanssa olemista myötä- ja vastoinkäymisissä. Ja jos tunteet kuolevat tuollaisessa tilanteessa, niin ne ovat varmaan olleet jotain muuta kuin rakkautta.

-eri

Ei. Terve rakkaus ei ole sitä, että toinen kohtelee sinua huonosti, ja silti vain pysyt kiintyneenä häneen. Se on läheisriippuvuutta.

Kyse oli masennuksesta ja masennuksen oireista, ei huonosta kohtelusta.

Kyse oli masentuneesta ihmisestä, joka kohteli kumppaniaan todella törkeästi. Toista ei saa kohdella törkeästi oli sairas tai terve.

Ilmeisesti myös sokean pitää nähdä ja dementikon muistin pelata ja älyn leikata kuin partaveitsi, jalka kipsissä juosta lujaa jne.?

En mielestäni puhunut kipsatuista jaloista mitään. Totesin vain, että jos haluaa kanssani olla, minua pitää kohdella hyvin. Jos et kykene kohtelemaan kumppaniasi ihmismäisesti,  et kuulu parisuhteeseen. Parisuhteeseen osallistumisella on tietyt minimivaatimukset, ja se, ettei ole toiselle törkeä, on aika lailla välttämättömimmästä päästä.

Etkö sinä oikeasti ymmärrä, että masennus on sairaus ja sairas ihminen oireilee eri tavoin. Sairastaminen ei ole törkeää käytöstä. 

Jos olet niin masentunut, että sinut valtaa jonkinlainen pakko kohdella toista huonosti, sinun ei kuulu olla parisuhteessa. Toivottavasti kukaan ei sinulta tuollaista siedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, taidatkin olla pelkkä trolli.

Tämä on varmasti ainoa palsta, jossa pidetään kylmsydämisenä ihmisenä ja trollina sen vuoksi, että odottaa kumppaniltaan asiallista käyttäytymistä eikä hyväksy kaltoinkohtelua.

No okei, jos et ole kylmäsydäminen trolli, niin olet sitten hyvin tietämätön, mitä tulee masennukseen - ilmeisesti niin tietämätön, etten tullut ajatelleeksi, että sellaisia tänä päivänä enää olisi. Mutta pyydän anteeksi, minun mokani tämä.

Jos sairautesi pakottaa sinut kohtelemaan muita huonosti, et kuulu parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Internet-aika tullut parisuhteisiinkin. Valmis paketti pitäisi saada, täysin omat tarpeet tyydyttävä, joka hetki ja heti. Ei sijaa kasvulle, ei sen syvempää yhteyttä. Minä ja mun tarpeet, ja kantapäät vastakkain heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. 50 vuotta ja puolen tusinaa parisuhdetta myöhemmin ollaan ihan yhtä tyytymättömiä ja ihan yhtä kypsymättömiä. 

Joskus kauan kauan sitten minulle sanottiin että hyvässä suhteessa puhalletaan yhteen hiileen. Nykyään taidetaan etsiä suhdetta missä toinen puhaltaa jotta itsellä pysyisi varpaat lämpimänä. Sehän kävisi työstä jos itsekin joutuisi puhaltamaan.

Näin se valitettavasti taitaa olla. Etsitään jotain ekstraa omaan elämään. Itse ei olla valmiita muuttamaan mitään, eikä näkemään vaivaa, vaan pitää vain saada itselle lisää helposti. Tuo on ihan ok valinta, mutta vähän vaikea sille pohjalle on mitään rakentaa, ellei käy joku 1 miljardista tuuri match made in heaven, tai ellei se toinen ole todella joustava persoona, joka mukautuu toisen ehdottomuuteen.

Todennäköisyys on paljon suurempi kuin yksi miljardista, mutta kieltämättä kyllä auttaa, jos osaa olla sinkkuna eikä ole kiire parisuhteeseen. Todella monia ihan mukavia kumppaniehdokkaita on pakko torjua, jotta löytää sopivan.

;D:D  Sori, mut tämä meni jo huumorin puolelle. :D:D  Miten kauan ajattelit tuolla periaatteella jatkaa?

Valitettavasti sairaus saattaa muuttaa ihmistä sietämättömäksi., mutta siitä paranee.

Jokainen tekee virheitä joskus.