Lue keskustelun säännöt.
Jatkan avioliittoani vain lasten takia.
28.09.2014 |
En olisi koskaan voinut kuvitella päätyväni tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä ollaan.
Minä ja mieheni siedämme toisiamme. Emme rakasta, emme ole ystäviä, emme edes kavereita. Emme pidä toisistamme. Olemme oppineet tulemaan toimeen. Ei ole seksiä (tietenkään), ei läheisyyttä, ei mitään sellaista. Miksi siis olemme yhdessä?
1) Emme tahdo rikkoa lasten kotia. Lapset rakastavat kumpaakin. Yksi lapsistamme on erityislapsi, joka reagoi pahoin pieniinkin muutoksiin, kuten vaikkapa koulubussin kuskin vaihtuminen. Erityisesti hänelle avioero olisi suuri juttu.
2) Haaveissani ei ole toinen parisuhde. Siis koskaan. Haaveilen omasta rauhasta, omasta asunnosta, omasta tilasta. Sitten joskus. Äijää en kontoilleni enää ikinä ottaisi. Ei siis tarvitse erota "löytääkseni sen oikean". Sellaista ei ole. Vissiin ei mieskään ole kiinnostunut uudesta suhteesta, koska tähän järjestelyyn tahtoo jäädä. Jos hänellä on naisystäviä, se ei kiinnosta minua millään muotoa.
3) Arjen ja lapsiperherumban pyörittäminen on todella paljon helpompaa, kun taloudessa on kaksi vanhempaa. Rakkaudella ei ole tämän faktan kanssa mitään tekemistä.
4) Talous. Rahaa ei riittäisi kummallakaan samoin kuin nyt jos asuisimme kahdessa taloudessa.
Saa haukkua.
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Minä nimenomaan ajattelen lasten kannalta asiaa. Sinä ajattelet lähinnä taloudellisesti, ja kuinka lapsi kärsii, jos elintaso laskee ja joutuu tavaroista luopumaan, vaikka äidin onnellisuus nousisi. Luuletko, että lapsesi ovat oikeasti niin tyhmiä, etteivät huomaa jotain olevan pielessä?
Kyllä minusta mukavampaa on ajatella, että parisuhteessa on rakkautta, eikä nähdä asiaa vain taloudellisena ratkaisuna.
[/quote]Naiivia. Niin naiivia. Toivottavasti et koskaan joudu tekemisiin oikean maailman kanssa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Minä nimenomaan ajattelen lasten kannalta asiaa. Sinä ajattelet lähinnä taloudellisesti, ja kuinka lapsi kärsii, jos elintaso laskee ja joutuu tavaroista luopumaan, vaikka äidin onnellisuus nousisi. Luuletko, että lapsesi ovat oikeasti niin tyhmiä, etteivät huomaa jotain olevan pielessä?
Kyllä minusta mukavampaa on ajatella, että parisuhteessa on rakkautta, eikä nähdä asiaa vain taloudellisena ratkaisuna.
[/quote]Naiivia. Niin naiivia. Toivottavasti et koskaan joudu tekemisiin oikean maailman kanssa. ;)
[/quote]
Toivottavasti en, jos se tarkottaisi sinun elämääsi. Minusta on nimittäin mukavaa olla onnellinen ja tavoitella onnellisuutta. Ja haluan, että lapsenikin ovat onnellisia. Ja puoliso, jota kaikesta naiivisuudesta huolimatta minusta on kiva rakastaa.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:01"]
Mietin vaan syytä miksi kirjoitit tänne. Jokin taitaa tilanteessa hiertää. Toisen kanssa asuminen parisuhteessa ei ole helppoa jos vain näyttelee avioparia. En tiedä miksi ette voi olla ystäviä. Onko tapahtunut jotain joka rikkoi välinne. Tällainen asia pitäisi selvittää ensin ennen kun jatkatte yhdessäoloa vaikkapa vain lasten takia. Vaikka ette asiaa lapsille paljasta niin lapset sen kyllä ovat jo huomanneet. Tällaisten luurankojen pitäminen kaapissa vaurioittaa lasten elämää ytälailla kuin erokin.
[/quote] Emme näyttele avioparia. Miten se edes tehtäisiin? Emme ole mielestäni mitään kenellekään velkaa minkäänlaista teatteriesitystä. Emme voi olla ystäviä ihan siitä syystä, että kipinän sammuttua ja riitojen ja tunteiden loputtua huomasimme, että emme oikeasti pidä toisistamme. Ihmisinä siis. En lainkaan tajua mitä olen voinut hänessä joskus nähdä. Hän on kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen. En vain pidä hänestä eikä meillä ole lasten lisäksi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olemme kuitenkin toisillemme kohteliaita. ap
[/quote]"Emme pidä toisistamme" - kirjoitit niin monta kertaa, mutta ihan sama kuin kirjoittaisit, että et pidä lapsistasi tai ette pidä lapsistanne, ulkopuolisen silmin kun suorastaan haluatte heille erittäin huonon ja kylmän lapsuuden, lapsuuden missä ei ole rakkautta ja missä lapset saavat huomata kaikessa mahdollisessa, että he ovat teidän riitakapulana. Siitä he sitten ottavat omaan tulevaisuuteensa mallin, ainoan mallin minkä saavat ja ainoan minkä näkevät. Haluat siis lastesi jatkavan tätä teidän riitaa omissa suhteissaankin. Et halua olla se suoraselkäinen äiti, joka haluaa lapsilleen parasta, vaan haluat olla kostonhaluinen ja veemäinen ämmä, jonka koko lähipiiri saa kärsiä. Hienoa.
[/quote]a) En todellakaan tahdo antaa lapsilleni mielikuvaa, että ihminen voi tulla täydeksi ja onnelliseksi vain parisuhteen kautta. En todellakaan. Joten jos näin on, niin olen onnistunut. Tahdon, että he tulevat ensin onnellisiksi omina itsenään ja sitten päättävät josko he tahtovat parisuhteen, ja josko he tahtovat lapsia. Mikään automaatio se ei saa ollakaan!
Meillä ei riidellä. En ole kostonhimoinen, en veemäinen enkä edes ämmä. Erikoista, että yllyt haukkumaan noin kovin ihmistä jota et edes tunne. Rauhoitu. ap
[/quote]
Mutta minkälaisen kuvan parisuhteesta annatkaan lapsillesi? Tai onnellisuudesta, jonka kiellät itseltäsi, jotta lapsesi voivat elää illuusiossa onnesta?
[/quote]Selitä nyt minulle tyhmälle MITEN ja MIKSI olisin onnellisempi asuessani yksin lasten kanssa pienessä kuppaisessa vuokra-asunnossa sinnitellen toimeentulorajalla ja hoitaessani kaikki arjen askareet yksin? Itse en osaa nyt millään määritellä sitä mikä tuossa skenaariossa olisi ONNELLISEMMIN kuin tässä nykyisessä ihan ok-elämässäni. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:01"]
Mietin vaan syytä miksi kirjoitit tänne. Jokin taitaa tilanteessa hiertää. Toisen kanssa asuminen parisuhteessa ei ole helppoa jos vain näyttelee avioparia. En tiedä miksi ette voi olla ystäviä. Onko tapahtunut jotain joka rikkoi välinne. Tällainen asia pitäisi selvittää ensin ennen kun jatkatte yhdessäoloa vaikkapa vain lasten takia. Vaikka ette asiaa lapsille paljasta niin lapset sen kyllä ovat jo huomanneet. Tällaisten luurankojen pitäminen kaapissa vaurioittaa lasten elämää ytälailla kuin erokin.
[/quote] Emme näyttele avioparia. Miten se edes tehtäisiin? Emme ole mielestäni mitään kenellekään velkaa minkäänlaista teatteriesitystä. Emme voi olla ystäviä ihan siitä syystä, että kipinän sammuttua ja riitojen ja tunteiden loputtua huomasimme, että emme oikeasti pidä toisistamme. Ihmisinä siis. En lainkaan tajua mitä olen voinut hänessä joskus nähdä. Hän on kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen. En vain pidä hänestä eikä meillä ole lasten lisäksi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olemme kuitenkin toisillemme kohteliaita. ap
[/quote]"Emme pidä toisistamme" - kirjoitit niin monta kertaa, mutta ihan sama kuin kirjoittaisit, että et pidä lapsistasi tai ette pidä lapsistanne, ulkopuolisen silmin kun suorastaan haluatte heille erittäin huonon ja kylmän lapsuuden, lapsuuden missä ei ole rakkautta ja missä lapset saavat huomata kaikessa mahdollisessa, että he ovat teidän riitakapulana. Siitä he sitten ottavat omaan tulevaisuuteensa mallin, ainoan mallin minkä saavat ja ainoan minkä näkevät. Haluat siis lastesi jatkavan tätä teidän riitaa omissa suhteissaankin. Et halua olla se suoraselkäinen äiti, joka haluaa lapsilleen parasta, vaan haluat olla kostonhaluinen ja veemäinen ämmä, jonka koko lähipiiri saa kärsiä. Hienoa.
[/quote]a) En todellakaan tahdo antaa lapsilleni mielikuvaa, että ihminen voi tulla täydeksi ja onnelliseksi vain parisuhteen kautta. En todellakaan. Joten jos näin on, niin olen onnistunut. Tahdon, että he tulevat ensin onnellisiksi omina itsenään ja sitten päättävät josko he tahtovat parisuhteen, ja josko he tahtovat lapsia. Mikään automaatio se ei saa ollakaan!
Meillä ei riidellä. En ole kostonhimoinen, en veemäinen enkä edes ämmä. Erikoista, että yllyt haukkumaan noin kovin ihmistä jota et edes tunne. Rauhoitu. ap
[/quote]
Mutta minkälaisen kuvan parisuhteesta annatkaan lapsillesi? Tai onnellisuudesta, jonka kiellät itseltäsi, jotta lapsesi voivat elää illuusiossa onnesta?
[/quote]Selitä nyt minulle tyhmälle MITEN ja MIKSI olisin onnellisempi asuessani yksin lasten kanssa pienessä kuppaisessa vuokra-asunnossa sinnitellen toimeentulorajalla ja hoitaessani kaikki arjen askareet yksin? Itse en osaa nyt millään määritellä sitä mikä tuossa skenaariossa olisi ONNELLISEMMIN kuin tässä nykyisessä ihan ok-elämässäni. ap
[/quote]
Etpä tietenkään, koska onnellisuushan on sinulla sidottu tilin saldoon. Ok-"elämä" on parempi, kuin oma elämä "kuppaisessa vuokra-asunnossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
Voi ap, tilanteesi on TÄSMÄLLEEN sama kuin meidän. Vanhempi lapsenikin on erityinen. Jos eroaisimme, mikään uusi suhde ei luultavasti voisi vähempää kiinnostaa. Tunnen miestäni kohtaan en mitään. Eron mahdottomuuden olen perustellut itselleni tasan samoin kuin sinä. Uskomatonta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:01"]
Mietin vaan syytä miksi kirjoitit tänne. Jokin taitaa tilanteessa hiertää. Toisen kanssa asuminen parisuhteessa ei ole helppoa jos vain näyttelee avioparia. En tiedä miksi ette voi olla ystäviä. Onko tapahtunut jotain joka rikkoi välinne. Tällainen asia pitäisi selvittää ensin ennen kun jatkatte yhdessäoloa vaikkapa vain lasten takia. Vaikka ette asiaa lapsille paljasta niin lapset sen kyllä ovat jo huomanneet. Tällaisten luurankojen pitäminen kaapissa vaurioittaa lasten elämää ytälailla kuin erokin.
[/quote] Emme näyttele avioparia. Miten se edes tehtäisiin? Emme ole mielestäni mitään kenellekään velkaa minkäänlaista teatteriesitystä. Emme voi olla ystäviä ihan siitä syystä, että kipinän sammuttua ja riitojen ja tunteiden loputtua huomasimme, että emme oikeasti pidä toisistamme. Ihmisinä siis. En lainkaan tajua mitä olen voinut hänessä joskus nähdä. Hän on kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen. En vain pidä hänestä eikä meillä ole lasten lisäksi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olemme kuitenkin toisillemme kohteliaita. ap
[/quote]"Emme pidä toisistamme" - kirjoitit niin monta kertaa, mutta ihan sama kuin kirjoittaisit, että et pidä lapsistasi tai ette pidä lapsistanne, ulkopuolisen silmin kun suorastaan haluatte heille erittäin huonon ja kylmän lapsuuden, lapsuuden missä ei ole rakkautta ja missä lapset saavat huomata kaikessa mahdollisessa, että he ovat teidän riitakapulana. Siitä he sitten ottavat omaan tulevaisuuteensa mallin, ainoan mallin minkä saavat ja ainoan minkä näkevät. Haluat siis lastesi jatkavan tätä teidän riitaa omissa suhteissaankin. Et halua olla se suoraselkäinen äiti, joka haluaa lapsilleen parasta, vaan haluat olla kostonhaluinen ja veemäinen ämmä, jonka koko lähipiiri saa kärsiä. Hienoa.
[/quote]a) En todellakaan tahdo antaa lapsilleni mielikuvaa, että ihminen voi tulla täydeksi ja onnelliseksi vain parisuhteen kautta. En todellakaan. Joten jos näin on, niin olen onnistunut. Tahdon, että he tulevat ensin onnellisiksi omina itsenään ja sitten päättävät josko he tahtovat parisuhteen, ja josko he tahtovat lapsia. Mikään automaatio se ei saa ollakaan!
Meillä ei riidellä. En ole kostonhimoinen, en veemäinen enkä edes ämmä. Erikoista, että yllyt haukkumaan noin kovin ihmistä jota et edes tunne. Rauhoitu. ap
[/quote]
Mutta minkälaisen kuvan parisuhteesta annatkaan lapsillesi? Tai onnellisuudesta, jonka kiellät itseltäsi, jotta lapsesi voivat elää illuusiossa onnesta?
[/quote]Selitä nyt minulle tyhmälle MITEN ja MIKSI olisin onnellisempi asuessani yksin lasten kanssa pienessä kuppaisessa vuokra-asunnossa sinnitellen toimeentulorajalla ja hoitaessani kaikki arjen askareet yksin? Itse en osaa nyt millään määritellä sitä mikä tuossa skenaariossa olisi ONNELLISEMMIN kuin tässä nykyisessä ihan ok-elämässäni. ap
[/quote]
Etpä tietenkään, koska onnellisuushan on sinulla sidottu tilin saldoon. Ok-"elämä" on parempi, kuin oma elämä "kuppaisessa vuokra-asunnossa".
[/quote]No kyllä sillä saldolla on paljonkin tekemistä onnellisuuden kanssa. Me emme ole rikkaita, mutta tulemme ihan hyvin toimeen. Eron jälkeen elintaso laskisi väkisinkin dramaattisesti. Miten se muka EI vaikuttaisi elämän laatuun huonontavasti?
Puhutteko väleistänne tai järjestelystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:01"]
Mietin vaan syytä miksi kirjoitit tänne. Jokin taitaa tilanteessa hiertää. Toisen kanssa asuminen parisuhteessa ei ole helppoa jos vain näyttelee avioparia. En tiedä miksi ette voi olla ystäviä. Onko tapahtunut jotain joka rikkoi välinne. Tällainen asia pitäisi selvittää ensin ennen kun jatkatte yhdessäoloa vaikkapa vain lasten takia. Vaikka ette asiaa lapsille paljasta niin lapset sen kyllä ovat jo huomanneet. Tällaisten luurankojen pitäminen kaapissa vaurioittaa lasten elämää ytälailla kuin erokin.
[/quote] Emme näyttele avioparia. Miten se edes tehtäisiin? Emme ole mielestäni mitään kenellekään velkaa minkäänlaista teatteriesitystä. Emme voi olla ystäviä ihan siitä syystä, että kipinän sammuttua ja riitojen ja tunteiden loputtua huomasimme, että emme oikeasti pidä toisistamme. Ihmisinä siis. En lainkaan tajua mitä olen voinut hänessä joskus nähdä. Hän on kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen. En vain pidä hänestä eikä meillä ole lasten lisäksi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olemme kuitenkin toisillemme kohteliaita. ap
[/quote]"Emme pidä toisistamme" - kirjoitit niin monta kertaa, mutta ihan sama kuin kirjoittaisit, että et pidä lapsistasi tai ette pidä lapsistanne, ulkopuolisen silmin kun suorastaan haluatte heille erittäin huonon ja kylmän lapsuuden, lapsuuden missä ei ole rakkautta ja missä lapset saavat huomata kaikessa mahdollisessa, että he ovat teidän riitakapulana. Siitä he sitten ottavat omaan tulevaisuuteensa mallin, ainoan mallin minkä saavat ja ainoan minkä näkevät. Haluat siis lastesi jatkavan tätä teidän riitaa omissa suhteissaankin. Et halua olla se suoraselkäinen äiti, joka haluaa lapsilleen parasta, vaan haluat olla kostonhaluinen ja veemäinen ämmä, jonka koko lähipiiri saa kärsiä. Hienoa.
[/quote]Onko rakkautta sitten että uusi isäpuoli tulee, ei sekään välttämättä onnistu. Nykyään ero lapsia kamalasti ja näkee kuinka huonosti nuoret voivat.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Olette kyllä aika saamarin köyhiä, kun kuitenkin monet yksinhuoltajaperheet pärjäävät oikein hyvin ja lapsetkin saavat harrastaa. Ja matkoillekin pääsee. Ja ihan hyvää ruokaakin pystyvät syömään. Jos joku on vieraantunut todellisuudesta, niin se olet sinä.
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lta on tivattu miksi hän tämän aloituksen teki, jos ei kerran ole valintansa kanssa sinut. En tiedä miksi ap kirjoituksensa kirjoitti, mutta minä ainakin olen iloinen että niin teki, sillä painin itse samankaltaisen tilanteen kanssa ja mielelläni kuulen siihen muiden näkemyksiä. Siis muitakin kuin ne kaksi ääripäätä, eli että joko
a) "kun on lapset kerran tehty niin oman onnettomuutensa takia ei aikuisilla ole oikeus erota ennen kuin ne ovat aikuisia"
tai
b) "lapset kärsivät jos joutuvat asumaan molempien vanhempiensa kanssa senkin jälkeen kun he eivät enää rakasta toisiaan, kyllä pitää muuttaa kahden kodin systeemiin heti kun rakkaus loppuu".
Miten teille ei ole millään lailla tärkeää se minkälaisen mallin lapsenne saavat parisuhteesta??? Tuomitsette lapsenne onnettomaan elämään onnettomassa parisuhteessa? Lapsenne eivät opi rakastamaan. Ja mitä elämä on ilman rakkautta?
Vanhempien parisuhde on lasten koti, ja jos se on rikki, lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kotoisin kuin asuvat siinä.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"]
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
[/quote]
En ole itse eroperheestä (enkä myöskään itse ole eronnut), mutta onko tosiaan tapana että erotessa kerrotaan lapsille että avioliitto on ollut tyhjä kulissi?
Voisin kuvitella että jos itse eroaisin, me kertoisimme lapsille että olemme lakanneet rakastamasta toisiamme emmekä siksi halua enää asua yhdessä. Jos lapset kyseenalaistaisivat rakkauden loppumisen ja vetoaisivat siihen, miten sopuisasti olemme tulleet toimeen kaikki nämä vuodet, se ei musta edelleen olisi mikään syy sanoa että liitto on ollut tyhjä kulissi jo vuosia - sanoisin että niin, kyllä me isän kanssa osaamme olla ihan ystävällisiä toisillemme ja aiomme olla jatkossakin, mutta nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen ettemme enää halua olla naimisissa. Pakkoko sitä on aikuisten välisiä pohjamutia alkaa lapsille selostaa?
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 13:59"]
Miksi kirjoitit sitten tänne jos mielestäsi kaikki on ok? Taidat kuitenkin haluta jotain ja haet täältä tukea ..
[/quote] En kaipaa tukea. =D Kunhan kerron. Ärsyttää palstalla vallitseva mustavalkoinen prinsessakäsitys elämästä, todellisuudesta, parisuhteista, perheistä... joskus ihmiset joutuvat valitsemaan vain huonoista vaihtoehdoista eikä "ikuinen onni" ole vaihtoehtojen rajoissa. ap
[/quote]
Lapset eivät ole tyhmiä. Minä ainakin tajusin että vanhempani eivät olleet rakkaudellisessa avioliitossa. kurjistat lapsiesi elämän.
"Lasten on ihan hyvä olla" on eri asia kun lasten on hyvä olla.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"]
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
[/quote]
En ole itse eroperheestä (enkä myöskään itse ole eronnut), mutta onko tosiaan tapana että erotessa kerrotaan lapsille että avioliitto on ollut tyhjä kulissi?
Voisin kuvitella että jos itse eroaisin, me kertoisimme lapsille että olemme lakanneet rakastamasta toisiamme emmekä siksi halua enää asua yhdessä. Jos lapset kyseenalaistaisivat rakkauden loppumisen ja vetoaisivat siihen, miten sopuisasti olemme tulleet toimeen kaikki nämä vuodet, se ei musta edelleen olisi mikään syy sanoa että liitto on ollut tyhjä kulissi jo vuosia - sanoisin että niin, kyllä me isän kanssa osaamme olla ihan ystävällisiä toisillemme ja aiomme olla jatkossakin, mutta nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen ettemme enää halua olla naimisissa. Pakkoko sitä on aikuisten välisiä pohjamutia alkaa lapsille selostaa?
[/quote]
Ja edelleen; lapset eivät ole tyhmiä. Huomaavat kyllä että mitä teatteria vanhemmat vetää, ja samalla oppivat että se on normaalia ja ok, ja 10-20 vuoden päästä täällä itkevät ja ihmettelevät kun eivät osaa elää parisuhteessa ja rakastaa puolisoaan.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:01"]
Mietin vaan syytä miksi kirjoitit tänne. Jokin taitaa tilanteessa hiertää. Toisen kanssa asuminen parisuhteessa ei ole helppoa jos vain näyttelee avioparia. En tiedä miksi ette voi olla ystäviä. Onko tapahtunut jotain joka rikkoi välinne. Tällainen asia pitäisi selvittää ensin ennen kun jatkatte yhdessäoloa vaikkapa vain lasten takia. Vaikka ette asiaa lapsille paljasta niin lapset sen kyllä ovat jo huomanneet. Tällaisten luurankojen pitäminen kaapissa vaurioittaa lasten elämää ytälailla kuin erokin.
[/quote] Emme näyttele avioparia. Miten se edes tehtäisiin? Emme ole mielestäni mitään kenellekään velkaa minkäänlaista teatteriesitystä. Emme voi olla ystäviä ihan siitä syystä, että kipinän sammuttua ja riitojen ja tunteiden loputtua huomasimme, että emme oikeasti pidä toisistamme. Ihmisinä siis. En lainkaan tajua mitä olen voinut hänessä joskus nähdä. Hän on kuitenkin ihan peruskunnollinen ihminen. En vain pidä hänestä eikä meillä ole lasten lisäksi mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olemme kuitenkin toisillemme kohteliaita. ap
[/quote]
Paitsi lapsille vedätte teatteria ilmeisesti. Tai jos ette, niin sitten voitte ihan hyvin asua erilläänkin ja kaikilla olisi mukavampaa. "Taloudelliset syyt" ovat pelkkä tekosyy.
[/quote]Millä perustella erillään asuminen olisi automaattisesti mukavampaa?
[/quote]
Hmm.. mietitäänpäs hetki.
Elää ihmisen kanssa, josta ei pidä ja jos nyt tapaisi tämän juhlissa, keskustelisi mieluumminen kenen muun tahansa kanssa. Tämän kanssa sitten eletään "kohteliaasti" ja pyöritetään arkea ja valehdellaan lapsille.
Jostain kumman syystä neulojen työntäminen genitaaleihin kuulostaa mukavammalta, joten se erillään asuminenhan on suorastaan paratiisi. Toki tämä vain minun mielipiteeni, joku voi tykätä neulojen työntämisestä genitaalehin.
[/quote]Mulle tämä on ok. Samoin miehelleni. Puuhailemme omiamme, emmekä häiritse toisiamme. Juttelemme niitä näitä. Enemmän mua ihan aikuisten oikeesti ärsyttää tuo meidän vanhuudenhöperö hurtta, jonka rakko ei enää pidä. ap