Lue keskustelun säännöt.
Jatkan avioliittoani vain lasten takia.
28.09.2014 |
En olisi koskaan voinut kuvitella päätyväni tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä ollaan.
Minä ja mieheni siedämme toisiamme. Emme rakasta, emme ole ystäviä, emme edes kavereita. Emme pidä toisistamme. Olemme oppineet tulemaan toimeen. Ei ole seksiä (tietenkään), ei läheisyyttä, ei mitään sellaista. Miksi siis olemme yhdessä?
1) Emme tahdo rikkoa lasten kotia. Lapset rakastavat kumpaakin. Yksi lapsistamme on erityislapsi, joka reagoi pahoin pieniinkin muutoksiin, kuten vaikkapa koulubussin kuskin vaihtuminen. Erityisesti hänelle avioero olisi suuri juttu.
2) Haaveissani ei ole toinen parisuhde. Siis koskaan. Haaveilen omasta rauhasta, omasta asunnosta, omasta tilasta. Sitten joskus. Äijää en kontoilleni enää ikinä ottaisi. Ei siis tarvitse erota "löytääkseni sen oikean". Sellaista ei ole. Vissiin ei mieskään ole kiinnostunut uudesta suhteesta, koska tähän järjestelyyn tahtoo jäädä. Jos hänellä on naisystäviä, se ei kiinnosta minua millään muotoa.
3) Arjen ja lapsiperherumban pyörittäminen on todella paljon helpompaa, kun taloudessa on kaksi vanhempaa. Rakkaudella ei ole tämän faktan kanssa mitään tekemistä.
4) Talous. Rahaa ei riittäisi kummallakaan samoin kuin nyt jos asuisimme kahdessa taloudessa.
Saa haukkua.
Kommentit (111)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:36"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"]
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
[/quote]
En ole itse eroperheestä (enkä myöskään itse ole eronnut), mutta onko tosiaan tapana että erotessa kerrotaan lapsille että avioliitto on ollut tyhjä kulissi?
Voisin kuvitella että jos itse eroaisin, me kertoisimme lapsille että olemme lakanneet rakastamasta toisiamme emmekä siksi halua enää asua yhdessä. Jos lapset kyseenalaistaisivat rakkauden loppumisen ja vetoaisivat siihen, miten sopuisasti olemme tulleet toimeen kaikki nämä vuodet, se ei musta edelleen olisi mikään syy sanoa että liitto on ollut tyhjä kulissi jo vuosia - sanoisin että niin, kyllä me isän kanssa osaamme olla ihan ystävällisiä toisillemme ja aiomme olla jatkossakin, mutta nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen ettemme enää halua olla naimisissa. Pakkoko sitä on aikuisten välisiä pohjamutia alkaa lapsille selostaa?
[/quote]
Tuossa vaiheessa lapset on oletettavasti jo aikuisia joten tajuavat varmaan itsekin mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"]
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
[/quote]Hahhah! Alkaisitko sinä vihata vanhempasi jos he eroaisivat? Aika outoa. Ja taas tämä onni: olenko jossakin väittänyt, että olen onneton? Olen sanonut monta kertaa, että olisin taatusti onnettomampi eron jälkeen. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Ai niin: koska avioliitto=rakkaus. Pah. Avioliitto voi olla myös toimiva arkisopimus. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:34"]
Miten teille ei ole millään lailla tärkeää se minkälaisen mallin lapsenne saavat parisuhteesta??? Tuomitsette lapsenne onnettomaan elämään onnettomassa parisuhteessa? Lapsenne eivät opi rakastamaan. Ja mitä elämä on ilman rakkautta?
Vanhempien parisuhde on lasten koti, ja jos se on rikki, lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kotoisin kuin asuvat siinä.
[/quote]Enkä tuomitse. Naurettava ajatuskin! Toistatko sinä vanhempiesi parisuhdetta? Minä en ainakaan. Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 40v ja edelleen rakastuneita. Opin heiltä mitä avioliitto parhaimmillaan on.
Ja pilasin kaiken sillä, että silmälasini olivat liian ruusunpunaiset, luulin rakkauden kestävän kaiken, luulin rakkauden pysyvän kun vain tekee töitä, luulin rakkauden voittavan ja avioliiton kestävän hyvänä ikuisesti. Voi pojat miten väärän kuvan todellisuudesta sainkin.
Omille lapsilleni toivon, että he löytävät ensin itsensä. Ottavat selvää mitä HE haluavat. Etsivät jos etsivät ja löytävät jos löytävät, mutta eivät ainakaan syöksy suin päin parisuhteeseen luullen, että "rakkaus on pitkämielinen, lempeä ja kuolematon". Toivottavasti he löytävät sellaisen rakkauden. Mutta jos eivät, heidän on oltava onnellisia ilmankin. ap
50 vuotta sitten tuota olisi pidetty aika normaalina vakiintuneena avioliittona. "Lyhyt humala, pitkä krapula" oli mummoani nuorena ohjeistettu avioliiton olemuksesta. Hän ei ollut sitä uskonut, vaan oli ajatellut, että ei meille niin käy. Kunnes sitten huomasi, että juuri niin heillekin kävi.
Kuulemma oli nuorena ollut jonkin verran katkerakin ja kadehtinut tuttavia, jotka olivat jääneet naimattomiksi. Mutta sitten myöhemmällä iällä oli huomannut, että ei se niidenkään elämä niin helppoa ollut ollut. Ongelmat vain toisenlaisia. Yleensä eronneillakaan ei elämä pidemmällä tähtäimellä sen helpommaksi ole muuttunut. Useimmat päinvastoin ovat vanhemmiten todenneet, että kaikkein helpoimmalla olisi päässyt, kun olisi vain pysynyt siinä ensimmäisessä liitossa ongelmista huolimatta. Ja niille, joilla rakkauselämä oli tarjonnut sopuisan pitkän kumppanuuden, oli elämä järjestänyt jotain muuta hankaluutta, niin ettei kukaan kalkkiviivoilla voi sanoa ongelmitta selvinneensä. Näitä elämän haasteita ei voi paeta kuin tilapäisesti, lopulta jokaisen on tavalla tai toisella "kannettava ristinsä". Näin ainakin mummo väittää :)
(Hän myös väittää, että lopulta jokainen väärin tekeminen, tekemättä jättäminen, tyhmä ja ajattelematon käytös tai puhe tulee meitä vastaan niin että me itse joudumme sen omissa nahoissamme tuntemaan. Siihen voi mennä 50 vuotta, mutta sieltä se on tulossa. Vanhana sen sitten näkee, oliko mummo oikeassa.)
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap
[/quote]
Höpö höpö. Teillä ei elintaso "romahtaisi" ja kustannukset lisääntyisi. Pienituloisina kela maksaisi n. 80% siitä "kuppaisesta vuokra-asunnosta" ja hoitaisi minimielaritkin.
Jotenkin sinusta oikein kumpuaa sellainen halveksunta yksinhuoltajia kohtaan, kuin siellä olisi se ihmisyyden pohjamuta jonne vajoamisen haluat estää hinnalla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 13:59"]
Miksi kirjoitit sitten tänne jos mielestäsi kaikki on ok? Taidat kuitenkin haluta jotain ja haet täältä tukea ..
[/quote] En kaipaa tukea. =D Kunhan kerron. Ärsyttää palstalla vallitseva mustavalkoinen prinsessakäsitys elämästä, todellisuudesta, parisuhteista, perheistä... joskus ihmiset joutuvat valitsemaan vain huonoista vaihtoehdoista eikä "ikuinen onni" ole vaihtoehtojen rajoissa. ap
[/quote]
Lapset eivät ole tyhmiä. Minä ainakin tajusin että vanhempani eivät olleet rakkaudellisessa avioliitossa. kurjistat lapsiesi elämän.
[/quote]
Mä taas luulin että vanhempani eivät olleet rakkaudellisessa avioliitossa. Kuvittelin 10 vuotta että aikoisivat erota, koska riitelivät niin usein, mutta niin ei koskaan käynyt. Nyt toinen on jo kuollut ja toinenkin kohta varmaan (lähemmäs 80v), joten on myöhäistä erota.
En pidä itseäni tyhmänä (tai siis tiedän etten ole tyhmä enkä ollut lapsenakaan), mutta lapset eivät aina tiedä mitä aikuisten päässä liikkuu.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:34"]
Miten teille ei ole millään lailla tärkeää se minkälaisen mallin lapsenne saavat parisuhteesta??? Tuomitsette lapsenne onnettomaan elämään onnettomassa parisuhteessa? Lapsenne eivät opi rakastamaan. Ja mitä elämä on ilman rakkautta?
Vanhempien parisuhde on lasten koti, ja jos se on rikki, lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kotoisin kuin asuvat siinä.
[/quote]Enkä tuomitse. Naurettava ajatuskin! Toistatko sinä vanhempiesi parisuhdetta? Minä en ainakaan. Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 40v ja edelleen rakastuneita. Opin heiltä mitä avioliitto parhaimmillaan on.
Ja pilasin kaiken sillä, että silmälasini olivat liian ruusunpunaiset, luulin rakkauden kestävän kaiken, luulin rakkauden pysyvän kun vain tekee töitä, luulin rakkauden voittavan ja avioliiton kestävän hyvänä ikuisesti. Voi pojat miten väärän kuvan todellisuudesta sainkin.
Omille lapsilleni toivon, että he löytävät ensin itsensä. Ottavat selvää mitä HE haluavat. Etsivät jos etsivät ja löytävät jos löytävät, mutta eivät ainakaan syöksy suin päin parisuhteeseen luullen, että "rakkaus on pitkämielinen, lempeä ja kuolematon". Toivottavasti he löytävät sellaisen rakkauden. Mutta jos eivät, heidän on oltava onnellisia ilmankin. ap
[/quote]
Niin, eikös olisikin mukavaa, että lapsesikin tajuaisivat, että rakkaus on harhaa ja menevät sitten naimisiin taloudellisesti kannattavan puolison kanssa. Hakevat sitten sitä onnea vaikka pullon pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"]
Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään.
[/quote]Hahhah! Alkaisitko sinä vihata vanhempasi jos he eroaisivat? Aika outoa. Ja taas tämä onni: olenko jossakin väittänyt, että olen onneton? Olen sanonut monta kertaa, että olisin taatusti onnettomampi eron jälkeen. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Ai niin: koska avioliitto=rakkaus. Pah. Avioliitto voi olla myös toimiva arkisopimus. ap
[/quote]
Jos et sitten onnetonkaan ole niin miksi sinun pitää ratkaisuasi sitten puolustaa kynsin hampain. Jostain syystähän tämän halusit tulla tänne kertomaan.
Jos nyt ihan tosissasi kuvittelet että tuolla teatterilla ei ole mitään negatiivista vaikutusta lapsiin niin väärässä olet. Ne vaikutukset ei tietenkään näy nyt, vaan aikuisena kun omat parisuhteet ei onnistu. Sitten he alkavat etsiä syitä siihen, ehkä jopa terapeutin avulla. Sieltä sitten saattaakin paljastua yllättäviä asioita, kuten millaisessa suhteessa vanhemmat olivat keskenään. Jos luulet että pystyt huijaamaan omia lapsiasi sillä, että et koskaan kertoisi heille eron syitä, aliarvioit heidät pahasti.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]Puhut itsesi pahasti pussiin ap, joten lopeta selittely ja mutkutus. Lapset eivät kärsi jos eivät pääse matkoille, eivätkä he joudu luopumaan tavaroistaan jne. jos eroatte. SINÄ olet se joka kärsii, sinun egosi. Sinulla on siis asenneongelma. Tällä asenneongelmallasi viet myös mieheltä mahdollisuuden onneen, vai antaisitko hänen seurustella muiden naisten kanssa koska ette kerran ole edes ystäviä? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä miehesi tilanteestanne ajattelee ja olisi myös mielenkiintoista jos hän löytäisi onnen itselleen jostakin muualta. Voisi olla sinulle aika rysäys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap
[/quote]
Höpö höpö. Teillä ei elintaso "romahtaisi" ja kustannukset lisääntyisi. Pienituloisina kela maksaisi n. 80% siitä "kuppaisesta vuokra-asunnosta" ja hoitaisi minimielaritkin.
Jotenkin sinusta oikein kumpuaa sellainen halveksunta yksinhuoltajia kohtaan, kuin siellä olisi se ihmisyyden pohjamuta jonne vajoamisen haluat estää hinnalla millä hyvänsä.
[/quote]Ei minulla ole mitään yksinhuoltajia vastaan. Uskon vain itse selviäväni helpommalla pysymällä tässä liitossa. Tuolla logiikalla vihaan varmaankin myös homoja, koska olen itse ihan mielelläni hetero? Niin ja vihaan lääkäreitä, koska en ikinä tahtoisi olla sellainen. (liikaa verta ja vaivasenluita). Eikä mun tuloilla sossu maksaisi 80% vuokrasta. En mä sentään niin köyhä ole. ap
Samassa tilanteessa. Ymmärrän täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]Puhut itsesi pahasti pussiin ap, joten lopeta selittely ja mutkutus. Lapset eivät kärsi jos eivät pääse matkoille, eivätkä he joudu luopumaan tavaroistaan jne. jos eroatte. SINÄ olet se joka kärsii, sinun egosi. Sinulla on siis asenneongelma. Tällä asenneongelmallasi viet myös mieheltä mahdollisuuden onneen, vai antaisitko hänen seurustella muiden naisten kanssa koska ette kerran ole edes ystäviä? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä miehesi tilanteestanne ajattelee ja olisi myös mielenkiintoista jos hän löytäisi onnen itselleen jostakin muualta. Voisi olla sinulle aika rysäys...
[/quote]Tämä ei todellakaan ole minun päätökseni. Tämä on yhteinen päätös. Mies on täysivaltainen, järkevä ihminen, joka tekee oman ratkaisunsa ihan itse. Jos mies tahtoisi eron olisin siihen valmis. Juuri nyt tämä on kuitenkin molemmille helpointa. Jotenkin outoa, että meidän ratkaisumme herättää sinussa noin paljon vihaa. Tiesitkö, että suurin osa huostaanotetuista lapsista on nimenoamaan avioerolapsia? Ero ei ole sellainen "helppo ja kiva päätös jossa kaikki tulevat taikaiskusta ionnellisiksi" kuin sinä yrität antaa ymmärtää. Nämä eivät ole mustavalkoisia kysymyksiä eikä niihin ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. On vain harmaata ja sävyeroja. Jokaisen on tehtävä päätöksensä itse. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:34"]
Miten teille ei ole millään lailla tärkeää se minkälaisen mallin lapsenne saavat parisuhteesta??? Tuomitsette lapsenne onnettomaan elämään onnettomassa parisuhteessa? Lapsenne eivät opi rakastamaan. Ja mitä elämä on ilman rakkautta?
Vanhempien parisuhde on lasten koti, ja jos se on rikki, lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kotoisin kuin asuvat siinä.
[/quote]Enkä tuomitse. Naurettava ajatuskin! Toistatko sinä vanhempiesi parisuhdetta? Minä en ainakaan. Minun vanhempani ovat olleet naimisissa 40v ja edelleen rakastuneita. Opin heiltä mitä avioliitto parhaimmillaan on.
Ja pilasin kaiken sillä, että silmälasini olivat liian ruusunpunaiset, luulin rakkauden kestävän kaiken, luulin rakkauden pysyvän kun vain tekee töitä, luulin rakkauden voittavan ja avioliiton kestävän hyvänä ikuisesti. Voi pojat miten väärän kuvan todellisuudesta sainkin.
Omille lapsilleni toivon, että he löytävät ensin itsensä. Ottavat selvää mitä HE haluavat. Etsivät jos etsivät ja löytävät jos löytävät, mutta eivät ainakaan syöksy suin päin parisuhteeseen luullen, että "rakkaus on pitkämielinen, lempeä ja kuolematon". Toivottavasti he löytävät sellaisen rakkauden. Mutta jos eivät, heidän on oltava onnellisia ilmankin. ap
[/quote]
Niin, eikös olisikin mukavaa, että lapsesikin tajuaisivat, että rakkaus on harhaa ja menevät sitten naimisiin taloudellisesti kannattavan puolison kanssa. Hakevat sitten sitä onnea vaikka pullon pohjalta.
[/quote]Toivottavasti saan heidät kasvamaan niin onnellisiksi, että löytävät sen onnen ihan itsestään. Alkoholismia eivät ainakaan täältä ole oppimassa. Avioliittoon he sen sijaan saavat mennä ihan juuri siitä syystä kuin parhaaksi katsovat. Toivottavasti onnistun kasvattamaan heistä niin viisaita ja itsenäisiä, että osaavat punnita vaihtoehdot ja tehdä niiden pohjalta omat ratkaisunsa. Olivat ne sitten millaisia vain. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"] Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään. [/quote]Hahhah! Alkaisitko sinä vihata vanhempasi jos he eroaisivat? Aika outoa. Ja taas tämä onni: olenko jossakin väittänyt, että olen onneton? Olen sanonut monta kertaa, että olisin taatusti onnettomampi eron jälkeen. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Ai niin: koska avioliitto=rakkaus. Pah. Avioliitto voi olla myös toimiva arkisopimus. ap [/quote] Jos et sitten onnetonkaan ole niin miksi sinun pitää ratkaisuasi sitten puolustaa kynsin hampain. Jostain syystähän tämän halusit tulla tänne kertomaan. Jos nyt ihan tosissasi kuvittelet että tuolla teatterilla ei ole mitään negatiivista vaikutusta lapsiin niin väärässä olet. Ne vaikutukset ei tietenkään näy nyt, vaan aikuisena kun omat parisuhteet ei onnistu. Sitten he alkavat etsiä syitä siihen, ehkä jopa terapeutin avulla. Sieltä sitten saattaakin paljastua yllättäviä asioita, kuten millaisessa suhteessa vanhemmat olivat keskenään. Jos luulet että pystyt huijaamaan omia lapsiasi sillä, että et koskaan kertoisi heille eron syitä, aliarvioit heidät pahasti.
[/quote]Tein tämän avauksen, koska tahdoin herättää keskustelua. En ole asian kanssa yksin. Elämällä on tapana osoittaa, että asiat joita luulit itsestään selviksi ovatkin vaikeita, monimutkaisia ja niihin ei ole helppoja ratkaisuja. Ärsyttää palstan mustavalkoisuus, kaikessa. Tahdoin antaa erilaista perspektiiviä. ap
Tähän sopii sanonta: Sen eestäin löytää.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap
[/quote]
Höpö höpö. Teillä ei elintaso "romahtaisi" ja kustannukset lisääntyisi. Pienituloisina kela maksaisi n. 80% siitä "kuppaisesta vuokra-asunnosta" ja hoitaisi minimielaritkin.
Jotenkin sinusta oikein kumpuaa sellainen halveksunta yksinhuoltajia kohtaan, kuin siellä olisi se ihmisyyden pohjamuta jonne vajoamisen haluat estää hinnalla millä hyvänsä.
[/quote]Ei minulla ole mitään yksinhuoltajia vastaan. Uskon vain itse selviäväni helpommalla pysymällä tässä liitossa. Tuolla logiikalla vihaan varmaankin myös homoja, koska olen itse ihan mielelläni hetero? Niin ja vihaan lääkäreitä, koska en ikinä tahtoisi olla sellainen. (liikaa verta ja vaivasenluita). Eikä mun tuloilla sossu maksaisi 80% vuokrasta. En mä sentään niin köyhä ole. ap
[/quote]
Tulot on niin suuret, ettei asumistukea saa, mutta niin pienet, että lapsi joutuu harrastuksen lopettamaan, ellei kaksi maksajaa karsi asumiskuluistaan? Miten ihmeessä meidän perheessä on lapset saaneet harrastaa, kun kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti työskenteli lähihoitajana? Ruokakin oli hyvää ja matkoillakin käytiin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:45"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:29"] Kun sitten jonain päivänä kuitenkin eroatte, lapsille paljastuu että olette eläneet tyhjässä kulissiliitossa, he kokevat tulleensa huijatuksi ja alkavat todennäköisesti vihata teitä. Ja kokevat ehkä olevansa syyllisiä siihen että heidän takiaan äiti ja isä eivät olleet onnellisia keskenään. [/quote]Hahhah! Alkaisitko sinä vihata vanhempasi jos he eroaisivat? Aika outoa. Ja taas tämä onni: olenko jossakin väittänyt, että olen onneton? Olen sanonut monta kertaa, että olisin taatusti onnettomampi eron jälkeen. Miksi sitä on niin vaikea uskoa? Ai niin: koska avioliitto=rakkaus. Pah. Avioliitto voi olla myös toimiva arkisopimus. ap [/quote] Jos et sitten onnetonkaan ole niin miksi sinun pitää ratkaisuasi sitten puolustaa kynsin hampain. Jostain syystähän tämän halusit tulla tänne kertomaan. Jos nyt ihan tosissasi kuvittelet että tuolla teatterilla ei ole mitään negatiivista vaikutusta lapsiin niin väärässä olet. Ne vaikutukset ei tietenkään näy nyt, vaan aikuisena kun omat parisuhteet ei onnistu. Sitten he alkavat etsiä syitä siihen, ehkä jopa terapeutin avulla. Sieltä sitten saattaakin paljastua yllättäviä asioita, kuten millaisessa suhteessa vanhemmat olivat keskenään. Jos luulet että pystyt huijaamaan omia lapsiasi sillä, että et koskaan kertoisi heille eron syitä, aliarvioit heidät pahasti.
[/quote]Tein tämän avauksen, koska tahdoin herättää keskustelua. En ole asian kanssa yksin. Elämällä on tapana osoittaa, että asiat joita luulit itsestään selviksi ovatkin vaikeita, monimutkaisia ja niihin ei ole helppoja ratkaisuja. Ärsyttää palstan mustavalkoisuus, kaikessa. Tahdoin antaa erilaista perspektiiviä. ap
[/quote]
Ajattelet itse todella mustavalkoisesti. Sinulla on avioliitosta mustavalkoinen joko tai-kuva. Joko eletään jotain prinsessasatua tai sitten eletään järkiavioliitossa.
Monen pitkäaikainen parisuhde on arkipäiväistynyt ja suurin intohimo on laantunut. Ap, teidän suhteessa ei kuitenkaan taida olla kyse tästä, vaan teidän suhde on HUONO. Kerrot, että et pidä puolisostasi. Juhlissa juttelisit mielummin muiden kuin puolisosi kanssa. Elätte arkea siten, että ette vain häiritse toisianne. Tekeekö SINUT onnelliseksi se, että elät elämääsi sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sinulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin lapset?
Jos olisin sinun asemassa, ottaisin eron ja yrittäisin järjestää elämäni niin, että lapset eivät kovasti kärsisi. Voisimme asua puolison kanssa vaikka saman kerrostalon eri rapuissa tai viereisillä kaduilla rivitaloissa. Lapset voisivat olla tiiviisti yhteydessä molempiin vanhempiin, kaverisuhteet säilyisivät ja vanhemmat voisivat edelleen hoitaa lasten asioita kohteliaasti yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap
[/quote]
Höpö höpö. Teillä ei elintaso "romahtaisi" ja kustannukset lisääntyisi. Pienituloisina kela maksaisi n. 80% siitä "kuppaisesta vuokra-asunnosta" ja hoitaisi minimielaritkin.
Jotenkin sinusta oikein kumpuaa sellainen halveksunta yksinhuoltajia kohtaan, kuin siellä olisi se ihmisyyden pohjamuta jonne vajoamisen haluat estää hinnalla millä hyvänsä.
[/quote]Ei minulla ole mitään yksinhuoltajia vastaan. Uskon vain itse selviäväni helpommalla pysymällä tässä liitossa. Tuolla logiikalla vihaan varmaankin myös homoja, koska olen itse ihan mielelläni hetero? Niin ja vihaan lääkäreitä, koska en ikinä tahtoisi olla sellainen. (liikaa verta ja vaivasenluita). Eikä mun tuloilla sossu maksaisi 80% vuokrasta. En mä sentään niin köyhä ole. ap
[/quote]
Tulot on niin suuret, ettei asumistukea saa, mutta niin pienet, että lapsi joutuu harrastuksen lopettamaan, ellei kaksi maksajaa karsi asumiskuluistaan? Miten ihmeessä meidän perheessä on lapset saaneet harrastaa, kun kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti työskenteli lähihoitajana? Ruokakin oli hyvää ja matkoillakin käytiin.
[/quote]En tiedä? Minulla ainakin menisi 1800e tuloista 1200e pelkkään vuokraan ja vesimaksuun. Jos siis tahtoisin, että kaikilla kolmella lapsellani olisi oma huone. Ja olettaen, että itse nukkuisin sohvalla. En tajua miten siinä makseltaisiin harrastuksia ja matkoja. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap