Lue keskustelun säännöt.
Jatkan avioliittoani vain lasten takia.
28.09.2014 |
En olisi koskaan voinut kuvitella päätyväni tähän tilanteeseen, mutta tässä sitä ollaan.
Minä ja mieheni siedämme toisiamme. Emme rakasta, emme ole ystäviä, emme edes kavereita. Emme pidä toisistamme. Olemme oppineet tulemaan toimeen. Ei ole seksiä (tietenkään), ei läheisyyttä, ei mitään sellaista. Miksi siis olemme yhdessä?
1) Emme tahdo rikkoa lasten kotia. Lapset rakastavat kumpaakin. Yksi lapsistamme on erityislapsi, joka reagoi pahoin pieniinkin muutoksiin, kuten vaikkapa koulubussin kuskin vaihtuminen. Erityisesti hänelle avioero olisi suuri juttu.
2) Haaveissani ei ole toinen parisuhde. Siis koskaan. Haaveilen omasta rauhasta, omasta asunnosta, omasta tilasta. Sitten joskus. Äijää en kontoilleni enää ikinä ottaisi. Ei siis tarvitse erota "löytääkseni sen oikean". Sellaista ei ole. Vissiin ei mieskään ole kiinnostunut uudesta suhteesta, koska tähän järjestelyyn tahtoo jäädä. Jos hänellä on naisystäviä, se ei kiinnosta minua millään muotoa.
3) Arjen ja lapsiperherumban pyörittäminen on todella paljon helpompaa, kun taloudessa on kaksi vanhempaa. Rakkaudella ei ole tämän faktan kanssa mitään tekemistä.
4) Talous. Rahaa ei riittäisi kummallakaan samoin kuin nyt jos asuisimme kahdessa taloudessa.
Saa haukkua.
Kommentit (111)
Jos ap vielä luet tätä keskustelua, ymmärräthän, että ihmiset täällä tulenkivenkatkuisesti perustelevat omia valintojaan ja siksi kivittävät toisin tehneitä.
lapsille tekee pahaa elää onnettomassa ja riitaisessa perheessä. Mutta uskonsa, että ennen tätä erojen aikakautta suurin osa perheistä oli juuri tuollaisia (ts.isovanhempiemme parisuhteet). Ei erityisesti rakastettu, mutta ei toisessa nyt mitään selvää vikaakaan ollut eikä mitään riitaisuutta. Olettaisin, että tälläistä ovat varmasti myös monet järjestetyt avioliitot.
olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat olivat yhdessä lapsiusaikanamme varmaan pääosin lasten takia, sittemmin tottumukset takia ja nyt ihan siksi, että on mukavampaa olla yhdessä. Minä ja sisaruksemme emme kärsineet rakkaudettomasta avioliitosta, perheessämme oli paljon rakkautta eikä sitä oikeastaan edes tajunnut, etteivät vanhemmat rakasta toisiaan (tai mistä tiedän, vaikka rakastaisivatkin). Kaikki kolme lasta ovat nyt omissa onnellisessa ja pitkään kestäneissä parisuhteissa, kahdella on lapsiakin. Ja Kämäräinen parisuhteet ovat ehdottoman romanttisia ja kaikin puolin tyydyttäviä. Opimme ehkä sen, että oma puoliso kannattaa valita harkiten ja "testata" suhdetta riittävästi ennen sitoutumista sekä ehkä sen, että parisuhteessa voi olla huonompiakin jaksoja eikö ehti kannata luovuttaa. Romanttisen parisuhteen malleja on maailma ja elokuvat täynnä. Tuntuu enemminkin, että tavallisen arkisen parisuhteen malleja puuttuu. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas yksi ymmärtäjä ap:n tilanteelle! Älä välitä noista kommenteista, jotka tulevat joko
A) eroaan katuvat eronneet/katkerat eronneet
B) ruusunpunaiset lasit silmillä elävät, joille elämä ei ole vielä näyttänyt pahinta puoltaan
Itse voin tuoda vertailukohtaa tilanteeseesi, vaikka se eroaakin suurelta osin tilanteestasi. Mieheni on narsistinen hirviö pahimmillaan, parhaimmillaan ihana ja välittävä isä. Muutin erilleni ja lapset joutuivat vaihtamaan kotia vähän väliä. En ollut yhtään sen onnellisempi kuin yhdessä eläessämme. Palasin mieheni kanssa yhteen, ja 90% ajasta perheellämme on mukavaa. Mieheni ja minun parisuhde on myrskyinen, tällä hetkellä kuollut. En pidä miehestäni, en arvosta häntä, hän ei myöskään minua.
En usko, että a) lapset olisivat onnellisempia kahden kodin systeemissä tai kahdessä uusperheessä b) kokeiltuani tiedän, etten minäkään olisi onnellisempi erottuani.
Ero voi tulla kysymykseen joskus tulevaisuudessa, mutta nyt hoidamme lapsia avioliitossa, joka on pelkkä käytånnön järjestely, taloudellisesti pärjäsin hyvin eronneenakin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:44"]
Jos ap vielä luet tätä keskustelua, ymmärräthän, että ihmiset täällä tulenkivenkatkuisesti perustelevat omia valintojaan ja siksi kivittävät toisin tehneitä.
lapsille tekee pahaa elää onnettomassa ja riitaisessa perheessä. Mutta uskonsa, että ennen tätä erojen aikakautta suurin osa perheistä oli juuri tuollaisia (ts.isovanhempiemme parisuhteet). Ei erityisesti rakastettu, mutta ei toisessa nyt mitään selvää vikaakaan ollut eikä mitään riitaisuutta. Olettaisin, että tälläistä ovat varmasti myös monet järjestetyt avioliitot.
[/quote]
Ja sitten kun näissä perheissä kasvaneet kasvoivat aikuisiksi ja tuli taloudellinen kriisi vastaan, tehtiin se lopullinen ratkaisu ja saatiin Suomi nousemaan itsemurhatilastojen kärkimaaksi.
Luulette että lapset ovat ihan tyhmiä. Että lapset ei huomaa kuinka isän ja äidin välit on kylmät.
Ettekö te tajua että lapset saa ihan väärät mallit vanhemmiltaan tulevaan parisuhteeseen? Äiti ja isä on yhdessä mutta eivät anna hellyyttä toisilleen.
Mutta ymmärrän joo yhteen jäämisen jos haluaa pitää entisestä elintasosta kiinni, eikä jaksa sitä avioerorumbaa ja elämän uudelleen järjestämistä.
Oletteko kuitenkin harkinneet parisuhdeterapiaa?
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:49"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:44"]
Jos ap vielä luet tätä keskustelua, ymmärräthän, että ihmiset täällä tulenkivenkatkuisesti perustelevat omia valintojaan ja siksi kivittävät toisin tehneitä.
lapsille tekee pahaa elää onnettomassa ja riitaisessa perheessä. Mutta uskonsa, että ennen tätä erojen aikakautta suurin osa perheistä oli juuri tuollaisia (ts.isovanhempiemme parisuhteet). Ei erityisesti rakastettu, mutta ei toisessa nyt mitään selvää vikaakaan ollut eikä mitään riitaisuutta. Olettaisin, että tälläistä ovat varmasti myös monet järjestetyt avioliitot.
[/quote]
Ja sitten kun näissä perheissä kasvaneet kasvoivat aikuisiksi ja tuli taloudellinen kriisi vastaan, tehtiin se lopullinen ratkaisu ja saatiin Suomi nousemaan itsemurhatilastojen kärkimaaksi.
[/quote]
Tämä. Samassa sakissa on myös reippaasti alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote] Liittyy asiaan miten? Ovatko aina nämä järjestetyt avioliitot naisten alistamista. Monestihan tyttäret ovat pyytäneet vanhempiaan, että etsisivät jonkun sopivan sitten kun on aika mennä naimisiin. Tietenkin asiat ovat eri lailla esimerkiksi Afganistanissa kuin Intiassa. Ja yhden maan sisälläkin on eroja. Mutta tämänhän sinä tiesitkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[/quote]
Mikähän sinä olet omistamisesta puhumaan, kun oma "suhteesi" perustuu pelkoon köyhyydestä? Sinähän olet miehesi kanssa vain rahan takia, eikös vain? Ah, ja kun et halua nähdä vaivaa selittää lapsille, että kaikki ei aina ole kuin prinsessasaduissa (mitä niin kovasti sitten halveksit kuitenkin....).
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:24"]Ymmärrän sinua, koska itse pysyn suhteessa samoista syistä. Tosin tilanne johtuu siitä että mies petti. Rakastan häntä edelleen, mutta en usko että tilannetta voi korjata enää millään. Hän haluaisi yrittää, mutta olen todennut että minulle riittää tämä tilanne. Kunhan lapset ovat kouluiässä, katsotaan tilanne uudestaan. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen elämääni kun ei tarvitse miettiä puolison velvollisuuksia.
[/quote]
Olet kyllä vastenmielinen ihminen. Toinen haluaa korjata tilanteen, mutta sinä leikit mieluummin marttyyriä kuin annat lapsille ehjän kodin. Ei ihme että petti.
[/quote]
Anteeksi mitä? Mistä kohtaa olen marttyyri? En halua vajota mieheni tasolle ja pitää kulissielämää yllä esittämällä halua korjata parisuhde. Kuten sanoin, olen ihan tyytyväinen. Voihan olla että joskus tulee vielä halu korjata suhteemme, elämä kun on melko arvaamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[/quote]
Mikähän sinä olet omistamisesta puhumaan, kun oma "suhteesi" perustuu pelkoon köyhyydestä? Sinähän olet miehesi kanssa vain rahan takia, eikös vain? Ah, ja kun et halua nähdä vaivaa selittää lapsille, että kaikki ei aina ole kuin prinsessasaduissa (mitä niin kovasti sitten halveksit kuitenkin....).
[/quote]Todellakin halveksin prinsessasatuja. Niin ja en ole tässä suhteessa köyhyyden pelosta. Vaan siksi, että yhdessä jaksamme ja pystymme enempään. Niin voimavarallisesti kuin taloudellisestikin. Voimme antaa lapsille paremman elämän ja sujuvamman arjen. Ja kun se ei vaivaa meitä (vaikka ei ideaali tilanne olekaan), niin miksi se vaivaa sinua? Niin ja vielä kerrabn: mieheni ei ole rikas enkä minä ole ns. kullankaivaja. ap
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[/quote]
Mikähän sinä olet omistamisesta puhumaan, kun oma "suhteesi" perustuu pelkoon köyhyydestä? Sinähän olet miehesi kanssa vain rahan takia, eikös vain? Ah, ja kun et halua nähdä vaivaa selittää lapsille, että kaikki ei aina ole kuin prinsessasaduissa (mitä niin kovasti sitten halveksit kuitenkin....).
[/quote]Todellakin halveksin prinsessasatuja. Niin ja en ole tässä suhteessa köyhyyden pelosta. Vaan siksi, että yhdessä jaksamme ja pystymme enempään. Niin voimavarallisesti kuin taloudellisestikin. Voimme antaa lapsille paremman elämän ja sujuvamman arjen. Ja kun se ei vaivaa meitä (vaikka ei ideaali tilanne olekaan), niin miksi se vaivaa sinua? Niin ja vielä kerrabn: mieheni ei ole rikas enkä minä ole ns. kullankaivaja. ap
[/quote]
Onko siis lapselle parempi elämä ja sujuvampi arki, kun on oma huone ja Torremolinoksen loma kerran vuodessa, mutta vanhemmat elävät jatkuvassa jännitteessä ja pitävät roolia yllä lasten läsnäollessa?
Prinsessasatuja halveksit, mutta etkö tuolla sanonut aiemmin tarvittaessa valehtelevasi lapsille rakastavasi heidän isää? Mikset sano rehellisesti, ettet pidä hänestä, mutta näin on parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tässä ketjussa kirjoittavista on sitä mieltä, että sen jälkeen kun rakkaus loppuu, on erottava, vaikka eron jälkeen elämä olisi hankalampaa kaikille osapuolille (ap:n tapauksessa oli vielä erityislapsi jolle pienetkin muutokset ovat vaikeita - mutta ei sen väliä, erottava on nimenomaan lasten takia, että oppivat rakastamaan eivätkä turvaudu pulloon, kuten ketjussa on maalailtu), ja vaikka vanhemmat edelleen kykenisivät rauhalliseen, perusystävälliseen yhteiseloon samankin katon alla.
Eipä tarvitse tätä ketjua kauemmas katsoa kun seuraavan kerran mietitään että miksi ihmiset eroavat niin helposti. Mikään muu kuin keskinäinen rakkaus ei av:n mukaan saa pitää vanhempia saman katon alla.
Muistattehan, että rakkaudettomaksi muuttuneen avioliiton vaihtoehto ei ole rakkaudentäyteinen avioliitto vaan ero, jossa kaikille osapuolille tehdään hyvin selväksi että nämä ihmiset todellakaan eivät toisiaan rakasta.
Erityislasten vanhemmilla on suurempi riski eroon. Erityislapsi on kuluttava, vaikka häntä rakastaisikin. Erityislapsen kannalta on parempi, että arki sujuu jouhevasti ja rutiineilla. Mä ymmärrän ap:ta täysin. Arki erityislapsen kanssa ei ole mikään kävely ruusutarhassa ja hyvä, jos on kaksin. Silloin lapsilla on helpompaa.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:14"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[/quote]
Mikähän sinä olet omistamisesta puhumaan, kun oma "suhteesi" perustuu pelkoon köyhyydestä? Sinähän olet miehesi kanssa vain rahan takia, eikös vain? Ah, ja kun et halua nähdä vaivaa selittää lapsille, että kaikki ei aina ole kuin prinsessasaduissa (mitä niin kovasti sitten halveksit kuitenkin....).
[/quote]Todellakin halveksin prinsessasatuja. Niin ja en ole tässä suhteessa köyhyyden pelosta. Vaan siksi, että yhdessä jaksamme ja pystymme enempään. Niin voimavarallisesti kuin taloudellisestikin. Voimme antaa lapsille paremman elämän ja sujuvamman arjen. Ja kun se ei vaivaa meitä (vaikka ei ideaali tilanne olekaan), niin miksi se vaivaa sinua? Niin ja vielä kerrabn: mieheni ei ole rikas enkä minä ole ns. kullankaivaja. ap
[/quote]
Onko siis lapselle parempi elämä ja sujuvampi arki, kun on oma huone ja Torremolinoksen loma kerran vuodessa, mutta vanhemmat elävät jatkuvassa jännitteessä ja pitävät roolia yllä lasten läsnäollessa?
Prinsessasatuja halveksit, mutta etkö tuolla sanonut aiemmin tarvittaessa valehtelevasi lapsille rakastavasi heidän isää? Mikset sano rehellisesti, ettet pidä hänestä, mutta näin on parempi?
[/quote]Kyllä on lapsille parempi kaksi ihan ok toimeen tulevaa vanhempaa ja omat huoneet omassa kodissa kuin kahden kodin loukku, matkalaukkuelämä, ei oikeaa kotia missään ja aina ikävä jompaa kumpaa vanhempaa. ap
Ihan perusystävälliseltä ei ap:n parisuhde kirjoitusten mukaan vaikuta, vaan kyllä siitä saa aika kylmän ja kalsan kuvan. Kuten myös ap itse vaikuttaa jotenkin kyyniseltä ja katkeroituneelta. Eri asia olisi, jos ap ja mies olisivat edes ystäviä tai kaverillisesti kiintyneitä toisiinsa, tai tekisivät töitä parantaakseen suhdettaan. Nyt vaikuttaa siltä, että nykytilanteen asialliset ja kohteliaat välit vain hyväksytään. Ns. järkiavioliitossakin on ihan mahdollista oppia pitämään toisesta ja kiintyä toiseen elämänkumppanina, vaikka liitossa ei olisikaan suurta tunteiden paloa ja romanttista rakkautta.
Jännä juttu, yksi parhaista ystävistäni kasvoi juuri tuollaisessa perheessä. Hän ja siskonsa eivät tainneet lapsina edes itse tajuta kuinka erikoiselta heidän perheensä vaikutti muiden silmissä. Me muut lapset huomasimme kyllä jo aika nuorena, että kaikki ei ollut heillä kotona kohdallaan. Vanhemmat eivät juuri puhuneet toisilleen tai osoittaneet edes huomaavansa toisiaan, paitsi silloin kun oli käytännön asioiden järjestelyistä kyse, ja näyttivät kumpikin elävän täysin omaa elämäänsä. Kulissit oli kyllä kunnossa ja talous hyvällä mallilla, mutta kaikki lämpö puuttui siitä kodista. Kuinkas ollakaan, aikuistuttuaan ystäväni päätyi juuri samanlaiseen liittoon - kumpikaan puolisoista ei lopulta edes pitänyt toisistaan, mutta lasten ja taloudellisten syiden tähden saman katon alla asumista jatkettiin. Nyt on vuosien jälkeen ystävälläni kriisi päällä ja ero harkinnassa, on siinä samalla käynyt sitten läpi omaa lapsuuttaan ja sen vaikutusta elämänvalintoihin.
Mitä lapset tarvitsevat jotta lapsuus olisi "hyvä" ja antaisi parhaat mahdolliset eväät elämään? Tjaah, ehkä vähän jotain muutakin kuin ruokaa, vaatteita, lomamatkoja ja että heistä huolehditaan. Itse olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa edellä mainitut kohdat kyllä täyttyivät, mutta moni muu tärkeä asia jäi kyllä erittäin puutteelliseksi. Samalla lailla kodissa jonka ilmapiiriin vaikuttaa vanhempien välinen lämmön puute saattaa moni tärkeä asia jäädä puutteelliseksi, vaikka lapsista periaatteessa huolehditaankin hyvin.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:56"]
Siis onhan maapallolla vaikka mitä kulttuureita, joissa avioliitot eivät perustu mihinkään romanttiseen rakkauteen, vaan nimenomaan taloudellisiin järjestelyihin. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]
Maailmassa on myös paljon kulttuureita, joissa nainen on miehen omaisuutta. Ja ei se mitenkään ihmisiä tuhoa. Aina.
[/quote]Miten tuo "romanttisen rakkauden"-ideaali poikkeaa tuosta omistamisesta? Vain siten, että naisesta ei makseta vuohia vaan hänet "hullaannutetaan niin, että polvet notkuu", kaapataan mukaan ja eletään "onnellisina elämänsä loppuun saakka". Tai siihen asti, kun ei enää olla hullaannuttu ja sitten pitää lasten alkaa elää reppuelämää.
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että ihmiset TODELLA voivat valita? Tehdä oman ratkaisunsa? Myös niistä vaihtoehdoista jotka eivät ole kulttuurissa suosittuja? ap
[/quote]
Mikähän sinä olet omistamisesta puhumaan, kun oma "suhteesi" perustuu pelkoon köyhyydestä? Sinähän olet miehesi kanssa vain rahan takia, eikös vain? Ah, ja kun et halua nähdä vaivaa selittää lapsille, että kaikki ei aina ole kuin prinsessasaduissa (mitä niin kovasti sitten halveksit kuitenkin....).
[/quote] ap EI ole miehensä kanssa rahan takia vaan siksi että voisi tarjota lapsilleen paremman lapsuuden. Oudon aggressiivinen suhtautuminen sulla. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että sun tapa elää ja ajatella ei välttämättä ole se ainoa oikea.
Surullinen tilanne - teidän kaikkien kannalta!
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:38"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 14:03"]
Enemmän se lapsia haittaa, kun kotona on jatkuvasti kireä ja kylmä tunnelma.
[/quote]Sinulla ei ole kylläkään mitään tietoa siitä millainen tunnelma meillä vallitsee. Meillä on ihan leppoisaa. Kireämpiä me varmasti oltaisiin jos joutuisimme asumaan pienissä vuokra-asunnoissa ja arpomaan riittävätkö rahat lasten harrastuksiin vai eivät. ap
[/quote]
Niin, että samassa tilassa kaksi ihmistä, jotka eivät edes pidä toisistaan, yrittävät esittää kohteliaita toisilleen, ei sitten ole kireää? Mutta jotkut mundaanit raha-asiat, jotka kyllä järjestyvät, ovat sitten se suuri kurjuus?
[/quote]Kyllä mä ihan tosissani väitän, että lapset kärsivät enemmän siitä, että joutuvat ramppaamaan kahden kodin välillä, joutuvat luopumaan harrastuksista, tavaroistaan ja ehkä muuton takia ystävistäänkin, matkoista ja kaikesta sellaisesta kuin siitä, että isä ja äiti ovat vain kohteliaita toisilleen eivätkä harrasta pitkiä kielareita aamukahvipöydässä. Tuo maailmankuva on juuri se mikä minua ärsyttää: et sinä oikeasti ajattele lasten kannalta. Sinä vain kuvittelet, että se disneymaailma jossa parisuhde joka perustuu romanttiseen rakkauteen, on totta ja ainoa vaihtoehto. Mieti. ap
[/quote]
Johan se nyt on jo moneen kertaan luettu että sinua kiinnostaa mammona ja kulissit. Siinähän olet sitten rahan takia, kyllä lapsi huomaa kun jossain on pariskunta joka juttelee kumppaninsa kanssa ja on tästä aidosti kiinnostunut.
Lapset on teillä suhteen liima. Ja rahan takia seuran hommaaminen (rikkaana tai köyhänä, ihan sama motiivi on ylläpitää vain tilannetta) on huoraamista.
[/quote]No sitten me olemme molemmat mieheni kanssa huoria. Olette niin yksioikoisia. Oikeasti ihmiset hankkivat seuraa milloin mistäkin syystä. Tämä on järkiavioliitto jossa tunteilla ei ole sijaa. Lasten on ihan hyvä olla. Antaisimmeko paremman kuvan parisuhteesta jos asuisimme erillämme? Miten? Miksi ylipäätään parisuhteen mallin antaminen on olennaisen tärkeää? Kunhan arki sujuu, ei ole väkivaltaa ja lapsista huolehditaan, lapsilla ei ole mitään hätää. Niin ja niistä kulisseista: mielestäni ei ole kulissien ylläpitämistä jos mieluummin pystyy maksamaan lastensa harrastuksista kuin ei pysty, syö mieluummin terveellistä perusruokaa kuin pelkkää makaronia ja kaurapuuroa, pystyy silloin tällöin matkustamaan lasten kanssa jonnekin versus kaikki lomat vietetään kotona. Siellä vuokrakaksiossa. Kaukana kavereista. Syöden makaronia. Huonoissa vaatteissa. Kiusattuna. ;) ap
[/quote]
Kaipaako joku vielä lisäselvityksiä miksi ap ei tahdo erota ja muuttaa omilleen "kuoppaan"?
Kyllä ne sun lapset pääsisi matkoille vaikka SINÄ ja mies eroaisitte, SINÄ et sinne matkalle pääsisi. Se tässä on ero. Ei se ettei isi maksa pojalleen jääkiekkomaksuja ja tyttären sirkusharrastuksia, puhe on SINUN tipahtamisesta "kuoppaan" ja ilmiselvästä pelosta jäädä yksin. Varmaan lennossa voisit vaihtaa toiseen mieheen jolla vähän isompi auto.. ;)
Mies maksaisi lapsien harrastukset ja kuteet, ei niitä kukaan kiusaisi. Mutta taitaa ne teidän lapset kiusata niitä jotka "kuopassa" asuu eikä niillä ole merkkivaatteita ->sinä se roolimalli olet, kyllä ne sinun lapset tajuaa ettette koskaan ole lähekkäin tai teillä ole mitään lämmintä keskenäistä juttua ilmassa, vai onko ne jotenkin "yksinkertaisia"?
[/quote]Ei pidä paikkaansa. Molempien elintaso romahtaisi. Kumpikaan meistä ei voisi pitää yksin tätä asuntoa. Olisi hankittava kaksi. Ja kustannukset lisääntyisivät radikaalisti molemmilla. Emme ole sellainen pariskunta jossa mies olisi kovatuloinen ja vaimo tuloton. Olemme molemmat melko pienituloisia jotka yhdessä pärjäävät ihan mukavasti. ap
[/quote]
Höpö höpö. Teillä ei elintaso "romahtaisi" ja kustannukset lisääntyisi. Pienituloisina kela maksaisi n. 80% siitä "kuppaisesta vuokra-asunnosta" ja hoitaisi minimielaritkin.
Jotenkin sinusta oikein kumpuaa sellainen halveksunta yksinhuoltajia kohtaan, kuin siellä olisi se ihmisyyden pohjamuta jonne vajoamisen haluat estää hinnalla millä hyvänsä.
[/quote]Ei minulla ole mitään yksinhuoltajia vastaan. Uskon vain itse selviäväni helpommalla pysymällä tässä liitossa. Tuolla logiikalla vihaan varmaankin myös homoja, koska olen itse ihan mielelläni hetero? Niin ja vihaan lääkäreitä, koska en ikinä tahtoisi olla sellainen. (liikaa verta ja vaivasenluita). Eikä mun tuloilla sossu maksaisi 80% vuokrasta. En mä sentään niin köyhä ole. ap
[/quote]
Tulot on niin suuret, ettei asumistukea saa, mutta niin pienet, että lapsi joutuu harrastuksen lopettamaan, ellei kaksi maksajaa karsi asumiskuluistaan? Miten ihmeessä meidän perheessä on lapset saaneet harrastaa, kun kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti työskenteli lähihoitajana? Ruokakin oli hyvää ja matkoillakin käytiin.
[/quote]En tiedä? Minulla ainakin menisi 1800e tuloista 1200e pelkkään vuokraan ja vesimaksuun. Jos siis tahtoisin, että kaikilla kolmella lapsellani olisi oma huone. Ja olettaen, että itse nukkuisin sohvalla. En tajua miten siinä makseltaisiin harrastuksia ja matkoja. ap
[/quote]
Ai niin, kun sinun onnellisuus on riippuvainen siitä, että huoneita riittää. Kulissit kuntoon ja kaikille oma huone. Miksi pienempi asunto olisi paha? Miksi kaikilla lapsilla pitää olla oma huone? Ja onko se "Taloudellinen romahtaminen" jos ei ole?